Vastaus

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1765

Näkökyky voi olla viiveellinen niin, että vaikka objekti on kauan edessä ja sitä vieläpä tarkataan, siitä ei heti nähdä kaikkea oleellista. Havaitsin tämän ensi kertaa tuijottaessani jääkukkien kevyesti kattamaa ikkunaa, jonka läpi auringon valo tihkui. Aluksi ruutu näytti värittömältä monta minuuttia, mutta sitten yhtäkkiä siihen ilmestyi pieni kirkkaanvärinen piste. Ja pian ikkunassa oli suuri joukko eri värisiä kirkkaita pisteitä. Auringon lämpö oli muuttanut jääkukkien rakennetta niin, että se oli täynnä pieniä valoa taittavia prismoja. Mutta aluksi en siis nähnyt niitä. Nykyisin näen valopisteet esimerkiksi kevätauringossa ikkunanlaudalla muutamassa sekunnissa.

Silmiin tulevien ärsytysten kohdalla on siis viive ennen niiden tietoista havaitsemista. Viive voisi olla aivoperäinen, mutta jo verkkokalvon toiminnan osoittauduttua paljon luultua komplisoidummaksi myös verkkokalvo voi olla vastuussa viiveestä.