Vastaus

Vaari
Liittynyt22.3.2005
Viestejä3331

Suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden kohdetta voi tarkastella janalla, jonka toisessa päässä on yksilö ja toisessa ääripäässä koko ihmiskunta. Äärieläinfundamentalistit kuuluvat jälkimmäiseen, kaikki ihmiset ovat pahoja (eläimille). Yksilöön kohdistuva arviointi paljastaa suvaitsevaisuus/suvaitsemattomuuskeskustelun ongelman. 

Kuinka hyvin minun on tunnettava toinen ihminen, että voin antaa rehellisen, totuudenmukaisen arvion sen kyvykkyydestä esimerkiksi integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan? Siinä käy poikkeuksetta ja väistämättä niin, että mitä paremmin tuota ihmistä opin tuntemaan, sitä epävarmemmaksi lausuntoni hänen kyvykkyydestä, ominaisuuksista, tavoista muuttuvat. Ja vaikka käsitys joistakin suvaitsemattomillekin rakkaista taipumuksista, esimerkiksi raiskata kaikki suomalaiset naiset tarkentuisi, tuon havainnon merkitys saa entisestäänkin keskustelua ikävällä tavalla mutkistavia sävyjä kun tutustuu tuohon perimältään ja kulttuuriltaan turmeltuneeseen ihmiseen - yksilöön, jolla on koko yhteisön kantama määrä hyvin ikäviä ominaisuuksia.

Millainen houkka kertoo tuntevansa kokonaisen ryhmän ihmisiä?

Tässä lienee osuvin kritiikki suvaitsemattomuutta kohtaan. Se on primitiivistä, velttoa, huonolla itsetuntemuksella väritettyä yksinkertaistamista, vastakohtana riittävvän nöyrälle tavalle keskustella asioista ja ilmiöistä. Monellakaan ei ole enempää kuin sata vuotta aikaa opetella ymmärtämään sitä. On koomillista katsoa kun jotkin yksilöt taapertavat koko elämänsä vaipoissa tässä suhteessa, ja markkinoivat infantilisuuttaan oman keskenkasvuisen ryhmänsä älyllisenä kriittisyytenä tuntematta edes sitä. 

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)