Vastaus

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Sotaa tai muuta joukkotuhoa ajatellessa herää filosofinen ongelma, johon yritän antaa yhden ratkaisuyrityksen väittämättä lainkaan, että se on oikea tai että edes premissini ovat mielekkäät..

Ongelmani on: summautuuko kärsimys todella, vai onko esim. tuhannen ihmisen kärsimys kuitenkin vain yhden kärsimyksen suuruinen.

Jos näin on, niin esimerkiksi sadantuhannen sotilaan tai siviilin kärsimys ja/tai kuolema on yhtä suuri kärsimys ja/tai kuolema, kuin yhden, kenen tahansa heistä.

Samoin tuhannen hukkuminen esim. Titanicin haaksirikossa ei kosketa yhtään hukkuvaa tai kaipaamaan jäänyttä kovemmin kuin yhden hukkuminen tai kaipuu.

Tähän viittaa myös se, että usein kauhistelemme yhdelle tai muutamalle ihmiselle tapahtunutta onnettomuutta, mutta emme (tai monet meistä eivät) huomioi esimerkiksi kymmenen tuhannen ihmisen samana päivänä sattunutta nälkäkuolemaa..

.....

Suhtautuminen sotaan voi kyllä muuttua ikääntymisen myötä. Esimerkiksi itse olin innokas sotakoulutukseen osallistuja, mutta nyttemmin näen sodassa vain järjettömyyttä.

Vaikka pahaa tekevää vihollista onkin mielekästä vastustaa.