Vastaus

Neonomide
Liittynyt23.6.2005
Viestejä14239
Vatkain
Niin, missä menee se totuuden ja verikuvilla mässäilyn raja?

Jos kyseessä on käsittelemätön kuvamateriaali, mitä mässäilyä siinä muka on?

Vatkain
Ja onko se raja sama kaikille?

Olihan tuollakin muutama kuva laitettu klikkauksen taakse, joten sen saa itse päättää haluaako nähdä todellisuuden omin silmin.

Vatkain
Pitääkö myös ne empaattiset pakottaa katselemaan valokuvia silpoutuneista ruumiista?

Ylipäätään pitäisin hyvänä asiana, jos otetaan periaatteeksi se, ettei kieltäydytä näkemästä todellisuutta kokonaisena, ilman esivalikointia. Veripaltun tervehdyttävää vaikutusta ei tulisi aliarvioida.

Vatkain
Anteeksi nyt vaan, mutta minusta tuntuu vähän tekopyhältä peräänkuuluttaa tuntumaa sodan todellisuuteen samalla kun katselee valokuvia kotisohvalta iPadilla.

Missä niitä sitten pitäisi katsoa? Oletko koskaan nähnyt kuolleen ihmisen ruumista? Minäpä olen.

Vatkain
Ja entä sitten se seikka, että pitäisikö minun tuntea jättimäistä syyllisyyttä siitä, että olen syntynyt turvalliseen maahan? Miksi olisi väärin vain huokaista, että kävipä säkä kun en ole tuolla?

Voi auttaa miettimään, kannattaako kuluttajana seisoa tietämättömänä ja tumput suorana esim. geneerisiä lääkkeitä valitessa (Israelin lääketeollisuuden tukeminen!). Ylipäätään pelkällä amygdalalla asioiden päättäminen ei ole järkevää, vaan kokemusten tuisi johtaa rikastuneeseen päätöksentekoon reaalielämässä uuden tiedon pohjalta.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris