Seuraa 
Viestejä45973

Tiede-lehden viikkokirjeessä kirjoitteli Mutasen Annika seuraavaa:

Tiede-lehti - viikkokirje

Tervehdys Tieteestä

Verta pakkiin! Osmo Tammisalo ja Jussi K. Niemelä lyttäävät tuoreessa pamfletissaan koko naistutkimuksen: se on heidän mielestään avoimen poliittista ja viis veisaa empiirisistä tosiasioista, etenkin biologian tuloksista.

Tiedetoimittaja Erkki Kauhanen lisää vettä myllyyn radiokolumnissaan , vaikka huomauttaa lukeneensa myös hyvää ja valaisevaa naistutkimusta.

Toivottavasti naistutkimuksen harjoittajat vaivautuvat vastaamaan apinan raivolla esitettyyn kritiikkiin samalla mitalla. Ehkäpä myös pamfletin kirjoittajien harrastamassa evoluutiopsykologiassa on heikkouksia?

Reipas tieteenfilosofinen rymistely virkistää. Hyvässä tapauksessa se voisi myös kirkastaa, mistä kaikesta humanististen ja luonnontieteiden ikuisessa rajankäynnissä on kyse ja miten ne voisivat hyötyä toisistaan.
Uusia puheevuoroja odotellessa voi lukea, miten Tiedelehti on esitellyt naistutkimuksen tekijöitä ja heidän työtään. Tutustu vaikkapa Marjo Kolehmaiseen .

Vireää viikonloppua!
Annikka Mutanen

Huomasinkin vähän googlettaessani että Niemelä ja Tammisalo ovat perustaneet kirjalleen blogin (toivonpa että vastaisivat siellä Mutaselle):

http://keisarinna.blogspot.com/

Sivut

Kommentit (30)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neonomide
Seuraa 
Viestejä14246
Annikka Mutanen
Verta pakkiin! Osmo Tammisalo ja Jussi K. Niemelä lyttäävät tuoreessa pamfletissaan koko naistutkimuksen: se on heidän mielestään avoimen poliittista ja viis veisaa empiirisistä tosiasioista, etenkin biologian tuloksista.

Tammisalo & Niemelä kritisoivat nimenomaan humanistista naistutkimusta. Naistutkimus on monitieteinen oppiala, jonka vain yhtenä osana voidaan pitää humanistista naistutkimusta. Tämän piirissä ovat saaneet paljon tilaa ranskalaiset ajattelijat, kuten eksistentialistit de Beauvoir ja J.P. Sartre. Lähtökohdat ovat usein liitettävissä mm. kulttuurintutkimuksen kenttään, kielitieteisiin ja ranskalaiseen postmoderniin filosofiaan.

Kävinpä juuri tänään naistutkimuksen luentokurssilla, jossa päädyttiin samaan kuin muissakin vastauksissa tähän mennessä: kritisoijat eivät tyypillisesti tunne juurikaan mitä ovat kritisoimassa.

Mutta mennäänpä tuon blogin puolelle jatkamaan keskustelua...

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Kuka minunlaillani on seurannut hesarin blogin keskustelua Niemelän ja Tammisalon kirjasta? Siellä lipsutaan jatkuvasti politiikan puolelle, ja samaa olen pannut merkille tämänkin foorumin diskursseissa (moraalisesti puhtoiset humanistit taikka feministit eivät tietty koskaan ole minkäänmoisten poliittisten ennakkoasennoitumisien vallassa, eihän toki). Sitten toinen mikä häiritsee on se kun kovaäänisimmät kririkoijat kirjoittelevat salanimellä. Kumpa joku näistä uskaltaisi laittaa vastineen johonkuhun tiedelehteen niin Niemelä ja Tammisalo saisivat vastata siihen. Tai jos joku kritikoi nimellä, on sellaista soopaa mitä oli hesarissa ja mihin pojat eivät saanet vastinettaan lävitse. Pravda on Pravda, sanokaa mitä sanotte.

Simmottia vain haluaisin sanoa että feminismi on Niemelän ja Tammisalonkin mukaan ideologia ja itsekin he sitä kuulemma kannattavat (näin kirjoittavat siinä kirjansa alussa heti) mutta että naistutkimus tai akateeminen feminismi, se on sitten humpuukkia. Kai noista jutuista voi semmoisenkin päätelmän vetäistä, että josko naistutkijat pääsisivät feminismistään eroon, niistä voisi tulla oikeita tiedenaisia.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
Reima Sojo
Kuka minunlaillani on seurannut hesarin blogin keskustelua Niemelän ja Tammisalon kirjasta? Siellä lipsutaan jatkuvasti politiikan puolelle, ja samaa olen pannut merkille tämänkin foorumin diskursseissa (moraalisesti puhtoiset humanistit taikka feministit eivät tietty koskaan ole minkäänmoisten poliittisten ennakkoasennoitumisien vallassa, eihän toki).
Tieteen taikka tieteellisen tiedon motivaattori ei ole ensisijaisesti poliittinen, eli se ei ole tieteen tekemisen perusprinsiippi olkoonkin niin että tieteellisen tutkimuksen rahoittamiseen tarvitaan sponsoreita. Se on sitten esimerkiksi joko poliitikkoihin vaikuttamista, mikä tietää sitä kautta yhteiskunnan veromarkkoja tutkimushankeen taustalle, taikka sitten yritysten taikka säätiöiden johtoon vaikuttamalla ja heidän taloudellisen mandaatin omalle toiminnalleen näin varmistaen.

Äärifeminismissä ollaan selvästi hypätty tekemään politiikkaa predestinoidun mielipiteen poliittiseksi pönkittämiseksi, eikä tilsatojen väärinymmärtäminen ennen johtopäätösten vetämistä ole auttanut heitä ollenkaan tuomaan politiikkaansa tieteellisesti kestävään valoon.

Näissä sukupuolikeskusteluissa on samanlainen tendenssi kuin kreattionismi-evoluutio -threadeissa. Logiikka, eli rationaalinen perusteleminen toimii vain jos se on predestinoidun mielipiteen kanssa yhdenmukainen. Jos predestinoitu mielipide sitten näyttää logiikan valossa virheelliseltä on syy logiikan eikä egosentrisessä oikeassaolemisessa.

Ja sikäli kun tämä irrationaalisuus näyttelee joissakin kannanotoissa sitä pääroolia voi olla vähintäänkin varma joko tämän onnettoman potemasta aleksitymiasta taikka muusta kognitiivisen tason häiriöstä, jossa virtapiirit ovat menneet kivuliaalla tavalla solmuun.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Hyviä huomioita Lauri. Tuommoisen vertauksen olen itsekin tehnyt, ja semmoisen esitti jo antropoloogi Vincent Sarich jossakin yhteydessä. Oli puheena marksislais-biologi Stephen Jay Gould, joka ei kirjoissaan oikein tuppaa hyväksymään ihmislajin aivojen koon kasvua. Sarich sanoi että tämmöiseen olisi syynä se, että Gould on paleontoloogi. Jos näet aivojen koon evoluution menisi tunnustamaan, tarkoittaisi se sitä että pitäisi tunnustaa asiaan vaikuttaneen valintapaineen ja tämänkautta fitnessin elikkä yksilöllisen varianssin. Niimpä Sarich lanseerasi termin käyttäytymiskreationismi, joka minun mielestäni oivasti kuvaa Gouldin ja muiden marksilaisten houreita. Myös feministit ovat marksilaisia, sen Tammisalokin Niemelän kanssa on monasti kirjoituksissaan osoittanut. Tuossapa tulee se tieteen ja uskonnon välinen kuilu esiin, se mitä Gould on kirjassaa Rock of Ages puolustellut. Marksismihan on uskonto, näin muistelen Bertrand Russelinkin aikanaan poleemisoineen. Humanistipoliisit korjatkoot jos olen väärässä

Reima Sojo
Hyviä huomioita Lauri. Tuommoisen vertauksen olen itsekin tehnyt, ja semmoisen esitti jo antropoloogi Vincent Sarich jossakin yhteydessä. Oli puheena marksislais-biologi Stephen Jay Gould, joka ei kirjoissaan oikein tuppaa hyväksymään ihmislajin aivojen koon kasvua. Sarich sanoi että tämmöiseen olisi syynä se, että Gould on paleontoloogi. Jos näet aivojen koon evoluution menisi tunnustamaan, tarkoittaisi se sitä että pitäisi tunnustaa asiaan vaikuttaneen valintapaineen ja tämänkautta fitnessin elikkä yksilöllisen varianssin. Niimpä Sarich lanseerasi termin käyttäytymiskreationismi, joka minun mielestäni oivasti kuvaa Gouldin ja muiden marksilaisten houreita. Myös feministit ovat marksilaisia, sen Tammisalokin Niemelän kanssa on monasti kirjoituksissaan osoittanut. Tuossapa tulee se tieteen ja uskonnon välinen kuilu esiin, se mitä Gould on kirjassaa Rock of Ages puolustellut. Marksismihan on uskonto, näin muistelen Bertrand Russelinkin aikanaan poleemisoineen. Humanistipoliisit korjatkoot jos olen väärässä

Onkohan Simone Weil todella elänyt henkilö?

Kyselet Lauri Weilistä, että onko ollut olemassa? Kaipa on:

http://en.wikipedia.org/wiki/Simone_Weil

Semmoista muistelen, että yksi tuttuni tuntema feministi aikanaan kovasti luki ja ihasteli Weilin kirjaa Painovoima ja armo. Tuo tuttuni minulle kertoi, että rasittavaksi asti tuo feministi kirjasta lausahduksia lainaili. Marksisti ja feministi, sopii kaiketi kuvioon

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
Reima Sojo
Hyviä huomioita Lauri. Tuommoisen vertauksen olen itsekin tehnyt, ja semmoisen esitti jo antropoloogi Vincent Sarich jossakin yhteydessä. Oli puheena marksislais-biologi Stephen Jay Gould, joka ei kirjoissaan oikein tuppaa hyväksymään ihmislajin aivojen koon kasvua. Sarich sanoi että tämmöiseen olisi syynä se, että Gould on paleontoloogi. Jos näet aivojen koon evoluution menisi tunnustamaan, tarkoittaisi se sitä että pitäisi tunnustaa asiaan vaikuttaneen valintapaineen ja tämänkautta fitnessin elikkä yksilöllisen varianssin. Niimpä Sarich lanseerasi termin käyttäytymiskreationismi, joka minun mielestäni oivasti kuvaa Gouldin ja muiden marksilaisten houreita. Myös feministit ovat marksilaisia, sen Tammisalokin Niemelän kanssa on monasti kirjoituksissaan osoittanut. Tuossapa tulee se tieteen ja uskonnon välinen kuilu esiin, se mitä Gould on kirjassaa Rock of Ages puolustellut. Marksismihan on uskonto, näin muistelen Bertrand Russelinkin aikanaan poleemisoineen. Humanistipoliisit korjatkoot jos olen väärässä
Äärifeminismissä kyse on lähinnä heteroseksuaalisuuden olemassaolon kieltäminen sillä perusteella, että se on naisten alistamista. Väittämän ainoa looginen perusteluketju on kehäpäätelmä, mikä ei toisin sanoen ole tieteellisesti kestävä prinsaiippi tehdä mitään tieteellisiä kannanottoja empiirisestä luonnosta. Alkujaan 70 luvun alkupuolella feminismissä määriteltiin heteronormatiivisuus tarkoittamaan lähinnä heteroseksuaalimiesten suhtautumistapoja ja aatteita mm. raiskauksesta, avioliitosta ja lesboudesta. Ja tämä heteronormatiivisuus perustui lähinnä siihen, että 60 luvulla tapahtunut seksuaalinenvapautuminen ei sitten koskenutkaan seksuaalisia vähemmistöjä ts. Porukka ei ollut valmis seksuaalisista fobioistaan johtuen hyväksymään esimerkiksi lesboutta, homoutta, bi- ja aseksualisuutta tasavertaisena seksuaalisina suhtautumistapoina kanssaihmisiin.

Äärifeminismi on sitten liittänyt tähän samaan heteronormatiivisuuden käsitteeseen heteroseksuaalisuuden sikäli kun se nähdään lesbonormatiivisesta perspektiivistä käsin naista alistavana ja miesten vallankäyttöjärjestelmänä. Tähän samaan hengenvetoon on sittemmin liitetty alitajuinen ilmenemisen käsite sillä tämä heteroseksuaalisuus näyttäytyy usein vain tavassamme liikkua, käyttäytyä ja ajatella asioita. Eli koko sosiaalinen yhteiskuntamme on käytännössä heteronormatiivinen eikä siitä taudista äärifeministien mukaan parane tai edes voi parantua edes nainen muulla kuin ideologian erikseen opiskelulla ja sen sokealla hyväksymisellä.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Niimpä, ja Niemelä ja Tammisalo biologian avulla kirjassaan osoittavat, että lesbolaisuudesta ja homoudesta on naistutkimuksesta tehty jonkunmoinen normi jota kaikkien pitäisi seurata että olisivat hyviä ihmisiä. Siitäpä nämä kirjoittajat saivat perustellusti aiheen kysäistä, miten insestinvälttämisvaisto tai muut ominaisuudet voisivat tulla kehittyneeksi homopopulaatioissa, joka ei siis lisäänny paitsi hedelmöityshoitoteknoloogialla. Minä vaan vanhana jääränä ja luontoa ja ihmisluontoa liikaakin nähneenä kalamiehenä kovasti pohdiskelen, miten näin päättömiä väitteitä voidaan yliopistolla opettaa. 70-luvulla tuli marksismi ja biologiset erot ihmisten välillä tulivat tabuksi, ja nyt on tämä heteroiden solvaaminen samallalailla muodissa. Olisi melkein Linkolan paikka, suurta puhdistusta tarvittaisiin ja sassiin kanssa.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
Reima Sojo
Niimpä, ja Niemelä ja Tammisalo biologian avulla kirjassaan osoittavat, että lesbolaisuudesta ja homoudesta on naistutkimuksesta tehty jonkunmoinen normi jota kaikkien pitäisi seurata että olisivat hyviä ihmisiä. Siitäpä nämä kirjoittajat saivat perustellusti aiheen kysäistä, miten insestinvälttämisvaisto tai muut ominaisuudet voisivat tulla kehittyneeksi homopopulaatioissa, joka ei siis lisäänny paitsi hedelmöityshoitoteknoloogialla. Minä vaan vanhana jääränä ja luontoa ja ihmisluontoa liikaakin nähneenä kalamiehenä kovasti pohdiskelen, miten näin päättömiä väitteitä voidaan yliopistolla opettaa. 70-luvulla tuli marksismi ja biologiset erot ihmisten välillä tulivat tabuksi, ja nyt on tämä heteroiden solvaaminen samallalailla muodissa. Olisi melkein Linkolan paikka, suurta puhdistusta tarvittaisiin ja sassiin kanssa.
Feminismissä esiintyvä marxismi on lähinnä sitä että yhteiskunnallinen syrjäytyminen perustuu äärifeministien mukaan heteromiehisyyden tapaan pitää ensisijaisesti anaaliseksiä ja raskaamista heteromiehisinä vallankäyttövälineinä, joilla naisia siis fyysisesti heikompia alistetaan väkivaltaisesti, mikä on samankaltaisen sanamuodon takia analoginen kaikkeen yhteiskunnassa ilmenevään alistamiseen. Ja sikäli kun tämä valtavälineiden kehittely lesbonormatiivisesta näkövinkkelistä käsin on yksinomaan vain heteroseksuaalisesti kanssaihmisiin suhtautuvien miesten vika, on ollut vähintäänkin sääntö, että äärifeministit ovat lisänneet näitä analogisesti keskenään saman näköisiä asioita toisiinsa vaikka analogioiden todellisuuspohjaa luonnossa ei käytännössä ole osoitettu olevan olemassakaan.

Tähän tarjotaan sitten sitä "alitajuista oppimista" elämään heteronormatiivisessa kulttuurissa sikäli kun alitajunta on hyvä paikka piilottaa se empiirisesti tarvittava data, jotta väittämä homososiaalisesta rakenteellisuudesta vallankäyttöjärjestelmänä ei tarvitsisi osoittaa käytännössä toteen. Ihmisten aivoistahan ei toistaiseksi tunneta vielä riittävästi. Eikä mitään niiden toimintamekanismista tunnettujakaan asioita suostuta pitämään toteen osoitettuina jos ne eivät sovi omaan ideologiaan. (Ja tähän tarjotaan sitten nk. "turhan biologisoinnin" käsitettä.)

ps. Sikäli kun en ole kysellyt Weilistä taisit kirjoittaa wikipedia-vastauksesi jollekin toiselle.

EDIT: painottaisin nyt kuitenkin, että olen keskittynyt vain äärifeminismiin ja haluan tehdä selvän eron sen sekä feminismin välille, sikäli kun feminismi tai ehkäpä pikemminkin siihen läheisesti liittyvä naistutkimus on laaja tutkimusalue emmekä tee naistutkimukselle oikeutta leimaamalla sitä vain muutaman virheellisen tapauksen perusteella.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14246
-:)lauri
Äärifeminismissä kyse on lähinnä heteroseksuaalisuuden olemassaolon kieltäminen sillä perusteella, että se on naisten alistamista.

Tarkoittanet joitain näkemyksiä, joita on esitetty radikaalin feminismin piirissä. Tällä ei ole, vaikka Keisarinnan kirjoittajat niin yrittävätkin vihjata, mitään tekemistä etenkään naistutkimuksen valtavirran kanssa.

Dworkinilainen kyrvänkatkaisufilosofia tuosta lähinnä mieleen tulee.

-:)lauri
Väittämän ainoa looginen perusteluketju on kehäpäätelmä, mikä ei toisin sanoen ole tieteellisesti kestävä prinsiippi tehdä mitään tieteellisiä kannanottoja empiirisestä luonnosta.

Oletko tutustunut queer-teorian pääargumentteihin?

-> http://www.answers.com/topic/queer-theory

Tammisalo & Niemelä eivät ainakaan nähdäkseni ole tutustuneet. Ei ihme jos kirjoittavat skeidaa queerista.

-:)lauri
Äärifeminismi on sitten liittänyt tähän samaan heteronormatiivisuuden käsitteeseen heteroseksuaalisuuden sikäli kun se nähdään lesbonormatiivisesta perspektiivistä käsin naista alistavana ja miesten vallankäyttöjärjestelmänä.

Tähän samaan hengenvetoon on sittemmin liitetty alitajuinen ilmenemisen käsite sillä tämä heteroseksuaalisuus näyttäytyy usein vain tavassamme liikkua, käyttäytyä ja ajatella asioita. Eli koko sosiaalinen yhteiskuntamme on käytännössä heteronormatiivinen eikä siitä taudista äärifeministien mukaan parane tai edes voi parantua edes nainen muulla kuin ideologian erikseen opiskelulla ja sen sokealla hyväksymisellä.


Ensin tekstisi kuulosti hassulta, mutta nyt näen että tuossahan oli järkeä.

Butlerilaisesti ilmaisten, kahden sukupuolen käsittäminen kulttuurisena kaksijakoisuutena polaarisesti on jatkuvan tuottamisen alaista toimintaa ja siten sukupuolen tuottaminen itsessään on diskursiivinen valtarakenne, jota tuotetaan ja uusinnetaan toistamalla erilaisia eleitä. Näin sukupuolesta tuotetaan luonnollista. Butler ulottaa 'luonnollisen' määrittelyn myös biologisen diskurssin alueelle, nähden että tieteellisen diskurssinkin tuottaman kuva sukupuolesta pelaa samoilla periaatteilla. Butler lähtee siitä, että eiole mitään 'alkuperäistä' sukupuolta, johon sukupuoli voitaisiin palauttaa.

Ottamatta tähän rajumpaa kantaa, näen että tällä ajattelulla (oikeastaan yksi vallitsevista paradigmoista sukupuolen tutkimisessa tällä hetkellä) on roimasti annettavaa kulttuurintutkimuksen piirissä. Butler kirjoituksissaan korostaa, että sukupuoli ei ole fixattu määre, vaan yksilön liikkumavaraa tulisi korostaa konservatiivisen normatiivisuuden kustannuksella, kun tarkastellaan sukupuolisuuden eri representaatioita. Jyrkän kahtiajaon kieltämällä Butlerin on siis nähty jopa tuottavan 'uusia sukupuolia', koska normatiiviseksi tuotettu kaksinapainen sukpuolijärjestelmä totunnaisesti tarkastelee normipoikkeamia anomalioina, perversioina ja poikkeavuuksina. Tästä lähtökohdasta nähdäkseni myös queer, eli 'pervoteoria' ponnistaa, kaksijakoisen kulttuuris-sosiaalisen sukupuolikäsityksen ja essentialismin kritiikistä.

Koska kuulen jo biologisen sukupuolen käsitteen puolustajien äänet, annan hetkeksi estradin Butlerille feministisen teorian nykyklassikon kautta (Gender Trouble, 1990):

A significant yet sometimes overlooked part of Butler's argument concerns the role of sex in the construction of "natural" or coherent gender and sexuality. Butler explicitly challenges biological accounts of binary sex, reconceiving the sexed body as itself culturally constructed by regulative discourse. The supposed obviousness of sex as a natural biological fact attests to how deeply its production in discourse is concealed. The sexed body, once established as a “natural” and unquestioned “fact,” is the alibi for constructions of gender and sexuality, unavoidably more cultural in their appearance, which can purport to be the just-as-natural expressions or consequences of a more fundamental sex. On Butler’s account, it is on the basis of the construction of natural binary sex that binary gender and heterosexuality are constructed as natural too. In this way, Butler claims that without a critique of sex as produced by discourse, the sex/gender distinction as a feminist strategy for contesting constructions of binary asymmetric gender and compulsory heterosexuality will be ineffective.

The concept of performativity is at the core of Butler's work. It extends beyond the doing of gender and can be understood as a full-fledged theory of subjectivity. Indeed, if her most recent books have shifted focus away from gender, they still treat performativity as theoretically central.

http://en.wikipedia.org/wiki/Judith_Butler

Reima Sojo
Niimpä, ja Niemelä ja Tammisalo biologian avulla kirjassaan osoittavat, että lesbolaisuudesta ja homoudesta on naistutkimuksesta tehty jonkunmoinen normi jota kaikkien pitäisi seurata että olisivat hyviä ihmisiä.

En muista tuollaista Keisarinna-pamfletista lukeneeni, mutta jos siinä tuollaista oli, niin aika rohkeita tulkintoja ovat sedät taas tehneet. Itse asiassa arsin järjettömiä, totta puhuakseni.

Reima Sojo
Siitäpä nämä kirjoittajat saivat perustellusti aiheen kysäistä, miten insestinvälttämisvaisto tai muut ominaisuudet voisivat tulla kehittyneeksi homopopulaatioissa, joka ei siis lisäänny paitsi hedelmöityshoitoteknoloogialla.

Se insestijuttu oli niitä parempia pamfletissa esitettyjä kritiikkejä. En ollut uskoa, mitä vanha opettajani oli kirjoittanut, mutta pakko se oli uskoa kun sen omin silmin tarkistin.

Reima Sojo
70-luvulla tuli marksismi ja biologiset erot ihmisten välillä tulivat tabuksi, ja nyt on tämä heteroiden solvaaminen samallalailla muodissa. Olisi melkein Linkolan paikka, suurta puhdistusta tarvittaisiin ja sassiin kanssa.

Jep, kyllä maar ja MIEStutkimusta yliopistoihin. Sillä se heteronormatiivisuus pelastetaan, muuten kaikki subvertoituvat homoiksi/lesboiksi ja unohtavat mitä kivaa heteroseksissä edes voisi olla.

Please.

-:)lauri
Tähän tarjotaan sitten sitä "alitajuista oppimista" elämään heteronormatiivisessa kulttuurissa sikäli kun alitajunta on hyvä paikka piilottaa se empiirisesti tarvittava data, jotta väittämä homososiaalisesta rakenteellisuudesta vallankäyttöjärjestelmänä ei tarvitsisi osoittaa käytännössä toteen. Ihmisten aivoistahan ei toistaiseksi tunneta vielä riittävästi. Eikä mitään niiden toimintamekanismista tunnettujakaan asioita suostuta pitämään toteen osoitettuina jos ne eivät sovi omaan ideologiaan. (Ja tähän tarjotaan sitten nk. "turhan biologisoinnin" käsitettä.)

Kyse on naistutkimuksen piirissä useimmiten tässä tapauksessa tiettyjen puhetapojen tuottamasta todellisuuskäsityksestä, joka tukee heidän mielestään tiettyjä normatiivisia ja toisiinsa kiinteästi ja loogisesti liittyviä rakenteita. Biologisten tosiasioiden kieltämisen kanssa tällä 'biologisoinnilla' on sen sijaan harvoin tekemistä. Itseänikin sana kieltämättä kiihottaa, koska en tarkastele koulutusalani puolesta ihmistä ensisijaisesti biologisena eläimenä, vaan pikemmin merkityksiä tuottavana, niitä sosiaalisesti jakavana subjektina , joka toimii tietyistä positioista käsin suunnaten informaatiotaan aina tietylle yksilölle/ryhmälle.

-:)lauri
EDIT: painottaisin nyt kuitenkin, että olen keskittynyt vain äärifeminismiin ja haluan tehdä selvän eron sen sekä feminismin välille, sikäli kun feminismi tai ehkäpä pikemminkin siihen läheisesti liittyvä naistutkimus on laaja tutkimusalue emmekä tee naistutkimukselle oikeutta leimaamalla sitä vain muutaman virheellisen tapauksen perusteella.

Erittäin hyvä asenne.

Olen lukenut itsekin tuota ostamaani Pinkerin Blank Slate -teosta (Echi kiihottuikin jo siitä) ja pakko myöntää, että Pinkerin oma 'feminismi' on vakuuttavampaa loogisesti ja eettisesti kuin useat (pääosin radikaalin) feminismin näkökannat, joita hän teoksessaan kritisoi. Asian perillemenoa myös auttaa suuresti Pinkerin psykologisesti tehokas kirjoitustyyli, jossa hän antaa kritisoitavilleen kunniaa ennen kun käyttää näitä nyrkkeilysäkkinä. Ihailtavaa tehokkuutta, vaikka samaa mieltä ei ole aina helppoa ollakaan.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239
Neonomide
-:)lauri
Tähän tarjotaan sitten sitä "alitajuista oppimista" elämään heteronormatiivisessa kulttuurissa sikäli kun alitajunta on hyvä paikka piilottaa se empiirisesti tarvittava data, jotta väittämä homososiaalisesta rakenteellisuudesta vallankäyttöjärjestelmänä ei tarvitsisi osoittaa käytännössä toteen. Ihmisten aivoistahan ei toistaiseksi tunneta vielä riittävästi. Eikä mitään niiden toimintamekanismista tunnettujakaan asioita suostuta pitämään toteen osoitettuina jos ne eivät sovi omaan ideologiaan. (Ja tähän tarjotaan sitten nk. "turhan biologisoinnin" käsitettä.)

Kyse on naistutkimuksen piirissä useimmiten tässä tapauksessa tiettyjen puhetapojen tuottamasta todellisuuskäsityksestä, joka tukee heidän mielestään tiettyjä normatiivisia ja toisiinsa kiinteästi ja loogisesti liittyviä rakenteita. Biologisten tosiasioiden kieltämisen kanssa tällä 'biologisoinnilla' on sen sijaan harvoin tekemistä. Itseänikin sana kieltämättä kiihottaa, koska en tarkastele koulutusalani puolesta ihmistä ensisijaisesti biologisena eläimenä, vaan pikemmin merkityksiä tuottavana, niitä sosiaalisesti jakavana subjektina , joka toimii tietyistä positioista käsin suunnaten informaatiotaan aina tietylle yksilölle/ryhmälle.
Sikäli kun heteroseksuaalisuus on yhtä luonnollista kuin on lesbo-, homo-, bi- ja aseksuaalisuus, vaikka kaikkia näiden seksuaalisten suuntautuneisuuksien edustajia ei olisikaan olemassa tasa määrin. Olisi mielestäni korkea aika yrittää, muistaa, että homososiaalisessa konstruktiossa eli tietyssä heteronormatiivisuudessa ei ole kyse seksuaalisesta suuntautuneisuudesta eli heteroseksuaalisuudesta sitten pätkän vertaa vaan kyseisen suuntautumisen nojalla tehty humengiljotiini. Tämä giljotiini löytyy toistuvasti pseudotieteilijöiden teksteistä taikka kannanotoissa.

Syy siihen miksi tällainen giljotiini sitten tehdään lepää peloissa taikka inhon tuntemuksissa, joita ihminen tuntee omaan todellisuus kuvaansa nähden poikkeavalla tavalla tapahtuvia ilmiöitä ja asioita kohtaan. Äärifeministiset tutkimukset tosin näkevät heteroseksuaalisuuden olevan syy sekä seksuaaliseen sortamiseen, että muuhunkin sortamiseen mikä puolestaan ei ole tieteellisesti kestävällä tavalla toteen osoitettu. Ja tämä käsittämätön automaatio nähdä heteroseksuaalisuus luonnonilmiönä kaiken pahan alkuna ja juurena on ankarasti polarisoitunutta joko mustaan taikka valkoiseen.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat