Sivut

Kommentit (30)

Kyllä se Neonomidi on nii että Niemelä ja Tammisalo osoittavat monilla sitaateilla, ja pitkillä semmoisilla, että naistutkimuksen kärkikaarti suoranaisesti vihaa heteroutta. Lueppas uudestaan ne kohdat jos sulla se niiden kirja on. Nehän sanovat myös olevansa feministejä ja erottelevat naistutkimuksen siitä. Samoin keskittyvät niihin törkeimpiin humpuukkeihin ja siitä ei epäilijälle jää juurikaan epäselvyyttä etteikö tuo queeri ja konstrukvismi täyttä huuhaata olisi. Eikös ole joku palkintokin minkä tämmöiselle voisi antaa?

Ja nuo Butlerin konstruktivismihoureet olet näemmä imaissut juuri niin epäkriittisesti kuin humanisti voi, koska luonnontieteellisesti noissa ei ole rahtuakaan järkeä. Että tuommoista yliopistolla opetellaan, sinäkin siellä kirkassilmänä muiden pilttien joukossa. Ja joulupukki tulee kun vaan jaksaa odotella. Lahjojakin se tuo, tuommoinen hassu setä.

Minun mielestäni sinä Nemonomadi olet liikaa lukenut uskontoa ja jättänyt luonnontieteen lapsipuolen asemaan. Jälki näkyy ja queer-tohtorin paperit ja tädeiltä lämpöä saat varmasti. Hyvä kumminkin että edes populääri Pinkerinpoika sinulle kelpaa. Parempiakin olisi, mutta suomalaisiin Pinkerin liberalismi uppoaa, niin että täditkin tykkäävät. Kyllä se minuunkin uppoaa, mutta on niitä tieteellisempiäkin tekeleitä.

Sen minä vielä haluan sanoa kun Nematoden juttuja Butlerista luin, että miksi siihen pitää auktoriteettina uskoa? Me luonnontieteen ystävät aina kysymme todisteita tuommoisten väitteiden taakse, emmekä juuri korvaamme kallista sille mitä mieltä joku feministi on.

Muistelen lämmöllä Denis Duttonin Butlerille myöntämää Bad Writing -palkintoa, tästä lauseesta se lohkesi:

"The move from a structuralist account in which capital is understood to structure social relations in relatively homologous ways to a view of hegemony in which power relations are subject to repetition, convergence, and rearticulation brought the question of temporality into the thinking of structure, and marked a shift from a form of Althusserian theory that takes structural totalities as theoretical objects to one in which the insights into the contingent possibility of structure inaugurate a renewed conception of hegemony as bound up with the contingent sites and strategies of the rearticulation of power."

http://en.wikipedia.org/wiki/Denis_Dutton

http://denisdutton.com/

Jo se että joku tuommoista Butler-puppua lukee, saatikka ottaa vakavissaan, on minun mielestäni osoitus humanismin täydellisestä konkurssista. Dutton muuten on sattumoisin filosoofismiehiä joten häntä kai yliopistolla kannattaisi lueskella. Taitaa tosin olla liian valistushenkinen nykynuorison makuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Kyse ei ole tiedesodasta, vaan osaksi siitä että eräät eivät ole lukeneet 'sotahistoriaa'. Jos Keisarinna-miehet haluavat 'sotaa', mikseivät he mene väittelemään sosiologien kanssa? Sosiologien keskuudessaanhan biokielto on yhä voimassa paikoin rankimman kanssa ja he sentään ottavat vielä kantaa vahvasti myös kysymykseen konstruktivismista (jos enää viitsivät), humanistit hylkäsivät suuressa määrin koko tappelun jo aikapäiviä sitten.

Niin kauan kun yksinkertaisimmatkin käsitteet ymmärretään eri tavoin, myöskään tästä seuraavasta väistämättömästä konstruktivismi-olkinukkeilusta ei päästä eroon. Valitettavasti.

Jo sosiologian peruskurssilla professori täräytti, että biologisia sosiaaliseen todellisuuteen vaikuttavia sukupuolieroja ei ole olemassakaan, jotka 'tuottaisivat sukupuolen'. Arvatkaa viidesti, älähtikö paikalla ollut biologianopiskelija kuin palosireeni? Proffa pysyi tiukkana. Siteerasi myös Meadin kiisteltyihin tutkimuksiin vallitsevana 'tietona' (kts. Rotkirchin kritiikkiä alemmasta linkistä)

Tässä mielestäni on silti aika mielenkiintoinen vastine 'Keisarinnan' kirjoittajille:

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0206/kinnunen.pdf

Ongelmia tuottaa nähdäkseni eniten juuri 'joko-tai' -ajattelu, eli ennakkoasenne, etteivät luonnontieteelliset teoriat/tiedekäsitys ja ihmistieteellinen meininki voi sopia ainakaan sellaisenaan yhteen. Fuusion yrittäjät saavat työstään tuplakritiikkiä (mikä voi johtaa toki parempaan tutkimukseen), koska pienetkin epäilyttävät asiat otetaan tiukkaan syyniin. Kuka uskaltaa pistää sormet hellalle?

EDIT: Pistetään vielä sosiologi Anna Rotkirchin raportti, jossa peräti käytetään evoluutioteoriaa apuna ilmiöiden selittämiseen. Mielenkiintoista tekstiä, kieltämättä:

http://www.valt.helsinki.fi/staff/rotki ... ologia.pdf

Kannattaa lukea sivulta 22 alkaen, niin voi nähdä Rotkirchin pääargumentteja tieteiden väliseen keskusteluun liittyen.

EDIT_2: Esimerkiksi Pinkerin Blank Slatessa on listattu kiinnostavia perusteluita, miksi 'ihmisluonnon' realiteettien olemassaolon tunnustaminen on hyödyllistä. En mene sanomaan että niin vähään aikaan laaja-alaisesti ihmistieteissä tehdään, mutta jokin järjestys dekonstruktionismilla ratsastavaan kulttuurintutkimuksen muotoon voisi tehdä paljon hyvääkin. Mene tiedä, minä ainakin osittain vakuutuin potentiaalista.

Se on vielä sanottava, että ilman sosiologiaa, antropologiaa ja kulttuurintutkimusta ihmisten toiminnan ja merkitysten ymmärtäminen jää auttamatta vaillinaiseksi. Mitään näistä tieteenaloista ei ole järkeä 'ajaa alas', kuten joku pelle väläytteli. Kaikkia tarvitaan, toivotaan vaan että löytävät toisistaan leikkikumppaneita niin että hoitotäditkin katsovat joskus niiden leikkejä hyvällä.

Reima Sojo
Jo se että joku tuommoista Butler-puppua lukee, saatikka ottaa vakavissaan, on minun mielestäni osoitus humanismin täydellisestä konkurssista. Dutton muuten on sattumoisin filosoofismiehiä joten häntä kai yliopistolla kannattaisi lueskella. Taitaa tosin olla liian valistushenkinen nykynuorison makuun.

Samassa tilaisuudessa palkinnon annon yhteydessä siteerattiin myös Warren Hedgesiä, jonka mukaan Butler on "yksi kymmenestä maailman älykkäimmästä ihmisestä".

Butler on askhenazi-juutalainen ja julkisesti lesbo. (nuo oli ihan pakko sanoa)

Reima Sojo
Ja nuo Butlerin konstruktivismihoureet olet näemmä imaissut juuri niin epäkriittisesti kuin humanisti voi, koska luonnontieteellisesti noissa ei ole rahtuakaan järkeä. Että tuommoista yliopistolla opetellaan, sinäkin siellä kirkassilmänä muiden pilttien joukossa. Ja joulupukki tulee kun vaan jaksaa odotella. Lahjojakin se tuo, tuommoinen hassu setä.

Kyseessä on teoreettinen näkökulma sukupuolen tutkimiseen, ei mikään yhdistelmäteoria. Kyseessä ei ole ultimaattisten syiden tutkiminen vaan kulttuurintutkimuksellinen näkökulma sukupuolisuuteen. Ymmärrätkö siitä mitään?

Jos tarkastellaan sukupuolta nimenomaan diskurssina, miksi sotkea biologiaa mukaan ensinkään? Vakuuta minut!

Reima Sojo
Minun mielestäni sinä Nemonomadi olet liikaa lukenut uskontoa ja jättänyt luonnontieteen lapsipuolen asemaan. Jälki näkyy ja queer-tohtorin paperit ja tädeiltä lämpöä saat varmasti.

Voisit ensin esittää konkreettista kritiikkiä queer-teoriaa kohtaan (jota vain peruspiirteiltä tunnen), niin viitsisin edes vastata.

Sukupuolta voi tutkia loistavasti myös konstruktion näkökulmasta, riippuen mitä halutaan kysyä. Luonnontieteisiin jumahtaneilla on joskus ongelmia tarkastella todellisuutta muuten kuin omien silmälasiensa kautta. Tunnen piristäviä poikkeuksia, muttet ilmeisesti kuulu niihin. Oppimiseen kun kuuluu uusien näkökulmien omaksumisen kyky.

Kuten aiemmin mainitsin, mitään upeaa yhtenäisteoriaa ei ole. Eräältä naistutkimuksesta valmistuneelta kuulin näkemyksen, että sekä kykyä eron tunnustamiseen että purkamiseen tarvitaan. Sukupuolta tutkiessakin on paljon kysymyksiä, joissa ei tarvitse 'irrota' edes käsittelemään sukupuolen 'todellisia syitä'. Redusoivat tutkijanaivot pyrkivät toki tähän pakostikin, mutta ilmiöiden selittämistä voi tehdä monin tavoin. En osallistu siis hedelmättömiin tieteidenvälisiin pippelinvenytyskisoihin.

Lähinnä minua kyrmii, että ilman 'biologialeimaa' tutkimuksia ei noteerata välttämättä ollenkaan, vaikka ilmiö selvenisi enemmän kuin tyydyttävästi muillakin selityksillä.

Ei liene yllätys, että omassa tutkielma-aiheessanikaan en ota mitään kantaa koko asiaan. Jos päädyn Tammisalon &co:n blogiin, niin jippikayjee. Postkolonialistisia teorioita soveltava hongkongilaisen toimintaelokuvan maskuliinisuuksien ja sukupuolirepresentaatioiden tutkimus ei vaatine välttämättä darwinin peesausta?

-:)lauri
Olisi mielestäni korkea aika yrittää, muistaa, että homososiaalisessa konstruktiossa eli tietyssä heteronormatiivisuudessa ei ole kyse seksuaalisesta suuntautuneisuudesta eli heteroseksuaalisuudesta sitten pätkän vertaa vaan kyseisen suuntautumisen nojalla tehty humengiljotiini. Tämä giljotiini löytyy toistuvasti pseudotieteilijöiden teksteistä taikka kannanotoissa.

Oletko nyt varma, miten käytät käsitettä 'homososiaalinen'?

http://www.uta.fi/~csmaso/veljeys.htm

-:)lauri
Äärifeministiset tutkimukset tosin näkevät heteroseksuaalisuuden olevan syy sekä seksuaaliseen sortamiseen, että muuhunkin sortamiseen mikä puolestaan ei ole tieteellisesti kestävällä tavalla toteen osoitettu. Ja tämä käsittämätön automaatio nähdä heteroseksuaalisuus luonnonilmiönä kaiken pahan alkuna ja juurena on ankarasti polarisoitunutta joko mustaan taikka valkoiseen.

En ole tutustunut yhteenkään tällaiseen tutkimukseen tai teoreettiseen lähtökohtaan. Olisiko antaa seksikkäitä lähdeviitteitä?

Dworkinilainen lerssinkatkaisufeminismi ei välttämättä sovellu tieteelliseen argumentointiin. (no, ehkä analyysin kohteena)

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Olen pahoillani viimeöisestä öykkäröinnistä.

Vaikka olen henkeen ja naapurin vereen asti torjunut Hegeliläisen ja Kuninkaasta-Kuninkaaseen-historiaselityksen, on minunkin nyt julkisesti nöyrryttävä.

Jos isukki ei tiedäkään parhaiten, on vallan omena ja valtikka Jumalan armosta nykyselityksen mukaan taas ennenkaikkea kielitaitoisella suvulla.

Jos kielitaitoa ei löydy, voi ohjatulla sukututkimuksella päästä kätevästi siniveristen joukkoon, joiden kantaisä on tunnetusti yksi juutalais-kreikkalais-roomalais-ranskalaisista jumalista.

Kun oma sukuni (eräs haara) on ranskalaisia hugenotteja, alkavat pakolaiskiintiöt olla tukossa vähän kaikkialla. Richeliuiden riemuksi olen kuitenkin yleispakana. Veriryhmäni on Orh+. Kielitaitoni ei ole ruskea.

Retard
Seuraa 
Viestejä28258
Neonomide
-:)lauri
Olisi mielestäni korkea aika yrittää, muistaa, että homososiaalisessa konstruktiossa eli tietyssä heteronormatiivisuudessa ei ole kyse seksuaalisesta suuntautuneisuudesta eli heteroseksuaalisuudesta sitten pätkän vertaa vaan kyseisen suuntautumisen nojalla tehty humengiljotiini. Tämä giljotiini löytyy toistuvasti pseudotieteilijöiden teksteistä taikka kannanotoissa.

Oletko nyt varma, miten käytät käsitettä 'homososiaalinen'?

http://www.uta.fi/~csmaso/veljeys.htm

Kiitos Neonomide linkistä. Ongelma liittyy lähinnä onttoon kaikuun mikä olemattomaan substanssiin läheisesti liittyy. Luen linkin ja katsotaan olenko varma käsitteen käyttötavasta.

Neonomide
-:)lauri
Äärifeministiset tutkimukset tosin näkevät heteroseksuaalisuuden olevan syy sekä seksuaaliseen sortamiseen, että muuhunkin sortamiseen mikä puolestaan ei ole tieteellisesti kestävällä tavalla toteen osoitettu. Ja tämä käsittämätön automaatio nähdä heteroseksuaalisuus luonnonilmiönä kaiken pahan alkuna ja juurena on ankarasti polarisoitunutta joko mustaan taikka valkoiseen.

En ole tutustunut yhteenkään tällaiseen tutkimukseen tai teoreettiseen lähtökohtaan. Olisiko antaa seksikkäitä lähdeviitteitä?
Pornoa tihkuva kysymys kaikessa retorisessa irstaudessaan? Otaksun...

Neonomide
Dworkinilainen lerssinkatkaisufeminismi ei välttämättä sovellu tieteelliseen argumentointiin. (no, ehkä analyysin kohteena)
Onhan sitä evidentiaaliseksi materiaaliksi tälläkin palstalla aikoinaan yritetty pukea. Myönnettäköön, että se on osoitettu olevan puutaheinää ja asian esille ottaminen meni osaltani ehkä tulkinnallisesti vyön alle, tosin puutteellisen evidentiaalisen materiaalin tulkinnallisia makueroja en suoranaisesti tavoitellutkaan. No, onneksi tarjoamassasi linkissä lyötiin hitlerkortti pöytään heti samassa ensimmäisessä kappaleessa, jossa kulttuuri esitettiin syntyvän kulttuurista huomioimatta sopivasti väittämän evoluutiopsykologista painolastia.

Tähän kohtaan sopisi tosin toisesta lähteestä lainattu mutta kuvaava sitaatti (olettaen että se pitää paikkansa) sosiologian nykypäivästä:

Sosiologian laitoksen 50-vuotisjuhlissa professori Pekka Sulkunen (2005, 9):
[size=92:1xtowoup]'En ole kovin innokas evoluutioargumenttien kannattaja ... ne vaarat, joiden vuoksi yhteiskuntatieteilijät ovat vetäneet luonnon ja kulttuurin välille ehdotonta rajaa, ovat liian suuria niihin hyötyihin verrattuna mitä niistä asioiden ymmärtämiselle koituu.'[/size:1xtowoup] Tiedesodan ojasta relativismin allikkoon: Steve Fuller ja intelligent design, Anna Rotkirch, J. P. Roos, tieteessä tapahtuu 2/2006

Noh, katsotaan mitä postaamasi linkin takaa opin homososiaalisuudesta, jos vaikka erilaisen esimerkin kehäpäätelmästä, lisää tendenssiin sopivia pelkotiloilla perusteltuja fantasioita tai kuka tietää jos vaikka motivoidun lounastamaan sanani...

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

On lisättävä, että on yleinen virhepäätelmä, että humanitsit 'palvoisivat' käyttämäänsä hassunkuuloista terminologiaa, kuten 'heteronormatiivinen' tai 'homososiaalinen'.

Pikemminkin termit ovat monille aivan hervottoman hauskoja, koska niillä voi viitata lähes asiaan kuin asiaan. Myös tuhmiin juttuihin.

Esimerkiksi maskuliinisuus-käsitteestä on käyty tuhti määrä määritelmällistä keskustelua, koska sen määrittelemiseksi jokainen tutkimus on täytynyt paikantaa juuri tiettyyn maskuliinisuuden käsittämiseen. Käsitteiden räätälöinnin idea on siksikin olennaista etenkin humanistisissa tieteissä. Ei ole helppoa antaa käytetystä käsitteestä yleispätevää kuvaa, koska konteksti ja sanallinen formulointi ratkaisee niin paljon. Teoriaosiot ja oma paikantuminen niihin on erittäin välttämätöntä, jos aiotaan tuottaa tieteellistä tietoa. Sulkunen tuossa -:)laurin linkissä toteaakin saman, mitä on rummutettu jo kauan; nimittäin sen että dialogi eri tiedekäsitysten välillä ei ole välttämätöntä hyvän tutkimuksen tekemisessä.

Kyse on siis pitkälti abstraktioiden ymmärtämisestä ja suhteuttamisesta tutkittavaan tutkimusongelmaan, ei siis samalla tavoin kumuloituvasta ja falsioitavissa olevasta tiedosta kuin lukiobiologian pohjalta voisi tieteen jäykän idean käsittää. Aiheesta on käyty tziljoona keskustelua ja niihin tutustuminen/osallistuminen on mielestäni ainut tapa ymmärtää, mitä helvetin järkeä kulttuurintutkimuksessa on.

Kuten perinteentutkija Matti Kuusi on viisaasti huomauttanut; joko tällainen touhu kolahtaa parin vuoden tutustumisen myötä tai sitten on parempi unohtaa koko juttu, oman mielenterveyden takia. Auta armias niitä jotka jäävät aiheen pihteihin pidemmäksi aikaa mutta joilla ymmärys on WTF-linjalla siitä tää homma oikein meinaa loppupeleissä...

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Retard
Seuraa 
Viestejä28258

Vastatakseni nyt ensiksi kysymykseesi, jotta olenko ymmärtänyt homososiaalisuuden käsitteen oikein olen vakuuttunut, että kyse on kaikessa sosiologisessa relativistusuudessan käytännössä yhdentekevä.

Ja sikäli kun ilman tanakkaa perusteluketjuilua ei sosiologin, puhumattakaan kriiittisen naistukijan hyppysistä pääse sen kummemmin maalikot kuin asiantuntijatkaan laitan tähän oman kirjallisuuskritiikini viimeaikoina tähdellisiksi katsomistani puhe- ja kirjoituskielen ulkoasuista uskoen, että aikani aasinsiltoja rakentamalla analogioita kielenkärjellä pyöritellessäni saatan mahdolisesti törmätä kysymyksen kanssa, ainakin käytetyn kielen osalta, jonkin numerologisesti mitattavan matkan päähän.

Eli heteronormatiivisuus patriarkaalisessa kulttuurissa on maskuliinisen homososiaalisuuden konstruktio esimerkkinä ja esimerkiksi miehisestä voimasta ja vallasta nk. homososiaalisina arkkityyppeinä, mitä merkitysten jakamiseen tulee. Tekstin kirjoittaja esittää mielestäni kyllä paremmin tendenssiin sopivan määritelmän eli ontologisen arkityypin, jotka tosin molemmat pyritään myyttysyyksitään huolimatta säilyttämään.

Naisatutkijoiden teksteissä käytetyllä käsitteistöllä voidaan yleensä tilanteen mukaan tarkoittaa mitä tahansa, sikäli kun niiden substanssi määräytyy käytännössä vain ja ainoastaan aina tutkijan ja hänen tulkitsemasta vuoropuhelustaan itse kohteen kanssa ts. ilman perehtymistä tekstiin ja mahdollisiin lähteisiin ei tutkimus paljon kerro kontekstista. Sekään ei nyt ole pääasia sikäli kun perustelen nyt sillä mitä edessäni on.

Ja takaisin aiheeseen. Linkkisi käsitteli homososiaalisuuden käsitettä sosiaalisen konstruktion rakentamisen välineenä selvittäen mm. esimerkein kuinka, kenen toimesta ja missä tilanteissa homososiaalisuutta ilmenee. Tarjoan nyt tähän nimenomaan ne ominaisuudet, joilla oli viestini tendenssin suhteen seksuaalisiin mieltymyksiin riittävän viettelevä ja mielestäni selkeä pinta - heteronormatiivisuuden polarisoitumista puoltava merkitys.

Olkoonkin niin, että listaan homososiaalisesti toimivien kohteiden ominaisuuksia, mutta koska miehen ja naisen välinen seksi taikka määritellyssä seksuaalisessa kontekstissa esitetyt miehiset fiktiot/fantasiat, eli "seksuaaliset mieltymykset/stereotypiat" ovat tiettyjen tutkijoiden tulkitsemia stereotypioita tiettyjen stereotyyppien luomiseen osittain väitettyjen osittain pyrkivien kohteiden yksi alistustematiikkaan helposti sisällytettävä mielipide, käytän homososiaalisuutta, lukemattomista muista siihen yhdittetävistä konnotaatioista (kuten mainitsit) huolimatta sen asiaan kuuluvaa seksististä denotatiivista merkitystä.

[size=75:xdbeavic]Jestas, että näillä käsitteillä on kiva briljeerata. Oliko oikea vastaus?[/size:xdbeavic]

Tai sitten heteronormatiivisuus linkittyy homososiaaliseen konstruktioon mm. seuraavan katkelman mukaan.

Miehuuden ontologiset arkkityypit

A.J. Greimasin rohkeasti käyttämä termi ontologinen ei liene liioittelua maskuliinisten myyttien kohdalla. Olla olemassa on miehelle yhtä kuin "olla mies", ei niinkään "olla ihminen", koska miehelle identiteetin muodostamisen lähtökohta on erottua ei-miehestä (vrt. Badinter 1993, 57). Ontologisesti miehen ensisijainen tunnusmerkki on kyky siittää uutta elämää ja vahvin malli ontologiselle miehuudelle on isän hahmo (vrt. Siltala 1994, 196)…

…Vaikka homous ja selibaatti ovat yleisessä kielenkäytössä negatiivisesti latautuneita käsitteitä, voidaan niiden nähdä olevan myös maskuliinisia ihanteita sukupuolisesta vapaudesta. Barton vertaa Platonin ja Freudin käsitystä homoseksuaalisesta halusta. Platonilla se merkitsee egoistista nautintoa passiivisen objektin avulla ja Freudilla narsistista projektiota (Mt., 130-136). Homososiaalinen, puhtaan maskuliininen hierarkia on muuttunut mielihalujen arkaaisesta järjestelmästä osaksi patristisen egon luokkastruktuuria (Mt., 139). Selibaatti puolestaan on puhtaan järjen alue, miehen ideaali olla vapaana haluista. Esimerkiksi kulttuuriseen kristus-arkkityyppiin on mieluusti liitetty selibaatissa eläjän ontologinen arkkityyppi. Kristillisessä kolminaisuudessa on sisäänrakennettuna homoseksuaalisen perheen pyhä yhteys, eräänlainen homososiaalisen liiton ydinryhmä.

Halun kuolettaminen ja halun sublimointi merkitsevät selibaattia, halun uudelleen suuntaaminen halun projisiota homososiaalisesti. Bartonin mukaan valintojen ehdottomuus on länsimaisen joko-tai-ajattelun sanelemaa. Selibaatti ja ruumiillisuuden kieltäminen suo myös ajatuksen kuoleman kieltämisestä - toisaalta ruumiillisuuden kieltäminen on kuolemaa elämän sisällä. Tällaisen arkkityypin ihailu näkyy esimerkiksi kehittyneiden sivilisaatioiden itsetuhoa valmistelevissa ajatuksissa. (Mt., 145.)

Homososiaalisuutta koskevissa arkkityypeissä saattaa näkyä myös tarvetta käydä läpi miehuuden initiaatio toisen ihmisen (miehen) kautta. Anthony Stevensin mukaan tämä johtaa äärimmäisessä tapauksessa homoseksuaalisen sadomasokismin mielikuviin. Miehuuden initiaatio muuttuu yksipuolisen eroottiseksi ja initiaation toistaminen oman sukupuolisuuden määritelmäksi. (Vrt. Stevens 1990, 172-173.) http://www.uta.fi/~csmaso/veljeys.htm

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Kiitos Lauri.

Olen jo kouluajoistani pohtinut tuota sublimointia.

Onko tutkittu tällaista "sublimointiherkkyysgeeniä". Vanhojen oppikirjojen mukaan sellaiset henkilöt, jotka pidättyvät kokonaan seksistä ovat muita luovempia. Kun nyt on jo kuulemma löydetty "uskontogeeni", luulisi olevan helppoa päästä kiinni "siihen itteensä". Oli se sitten mikä tahansa.

Retard
Seuraa 
Viestejä28258
Kauko
Kiitos Lauri.

Olen jo kouluajoistani pohtinut tuota sublimointia.

Onko tutkittu tällaista "sublimointiherkkyysgeeniä". Vanhojen oppikirjojen mukaan sellaiset henkilöt, jotka pidättyvät kokonaan seksistä ovat muita luovempia. Kun nyt on jo kuulemma löydetty "uskontogeeni", luulisi olevan helppoa päästä kiinni "siihen itteensä". Oli se sitten mikä tahansa.

Mielenkiintoinen kysymys Kauko. Kuvataiteilijoilla on tunnetusti ja/tai myyttisesti kohtalainen naisiin vetoava ja ainakin historiallinen status. Musikaallisesti lahjakkaiden tapauksessa tilanteen luulisi olevan kohtalaisen selvä. Runoilijoilla taika kielellisesti lahjakkaille sama kontaktien kehittelemisen kyky näyttää toimivan internetin seuranhaku palstoilla. Ymmärrykseni mukaan kyse ei ole kontekstiin sidottu jargon vaan rivienväliin sidottu älykkyys ja tai tilannekomedian taju.

Filosofisesti aasinsiltoimenaan valloilleen ryöppyävät tekstit eivät välttämättä ole mikään magneetti parinvalintastrategioissa, noin pääsääntöisesti. Sosiaalisessa pätevyydessä kyse on pikemminkin siitä, onko kielellisten analogioiden veteleminen yhtäältä arkipäiväisten ja toisaalta tilanteeseen sidottujen hullunkuristen ominaisuuksien kanssa konsistentti performanssi.

Älykäs ekonomisuus kielenkäytössä on ehdottomasti valttia mutta mm. laadullinen taiteilijasieluisuus taikka merkittävä selväjärkisyys vetoavatkin keskenään erillaisiin luonteenpiirteisiin, jotka puolestaan riippuvat naisen/miehen kasvatusympäristössä vallinneista tekijöistä.

Selibaattius linkittyy luovuuteen lähinnä, noh. Niin, sitä en tietysti tiedä. Uskon tosin sen linkittyvän samalla tavalla kuin työnarkomania ts. jokin elämisen ymmärtämisessä vallitseva ominaisuus tuntuu vain jotenkin viehättävämmältä kuin juuri seksi naisen/miehen kanssa, olit itse sitten nainen taikka mies.

Kielen kehittymistä ja älykkyyttä pidetään evolutiivisesti parinvalintastrategioiden tuloksena mutta missä määrin ja mihin konteksteihin sisällytettynä on tietysti osittain avoinna oleva asia.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Sivut

Tasan seitsemän vuotta sitten

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat