Oma asennoituminen ja elämään tyytyväisyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Meillä ihmisillä on erilaisia suhtautumistapoja elämään. Joillakin ihmisillä on taipumus tarttua asioiden negatiivisiin puoliin, kun taas toiset jaksavat olla positiivisia vastoinkäymisistä huolimatta. Jollekin on katastrofi, jos työssä kaikki asiat eivät mene kuten on sovittu ja kokee loppuunpalamisen vauhkotessaan jatkuvasti ja koittaessaan muuttaa maailmaa toisenlaiseksi. Joku toinen ei ole tällaisesta moksiskaan, vaan keskittyy omaan ruutuun, eikä välitä ympärillä tapahtuvasta kuohunnasta.

Vastaavasti jollekin kipu ja sairauden tai vaivojen myötä heikentynyt toimintakyky on jatkuvasti huomion keskipisteenä, heikentäen yöunta ja mielialaa. Toinen taas osaa nauttia elämästä vaikeuksista huolimatta ja näkee edelleen ne mahdollisuudet, mitä elämällä on tässä tilanteessa tarjota.

Oletteko te onnistuneet muuttamaan omaa asennoitumista ja miten se on tapahtunut? Miten te käsittelette ongelmia ja vastoinkäymisiä?

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

On vain leikkiviä lapsia
ja orjia.
Meidät on opetettu pelkäämään
sitä hetkeä
jolloin kaikki sujuu
kuin leikki.
Eihän leikki voi olla totta!
Se on orjuuteen tottuneen
pelkoa olla vapaa.

~Tommy Tabermann~

Joku tai jokin voi avata silmät näkemään elämän täydellisyyden - sen tarkoituksen.
Ollaksemme täydellisiä tarvitsemme kaiken sen, mitä elämällä on meille tarjota. Me valitsemme itse, kuinka näemme asiat. Ja asiat voi opetella näkemään juuri sellaisena, kuin haluaa.

Kaiken, mitä pyytää: saa, joten pitää olla tarkkana.

Vierailija

Hmm.. Lainaan miltei vuoden takaista itseäni, koska kyseistä aihetta on tullut käsiteltyä - paljon

Tuosta lapsen uskosta. Kuinka vahva se onkaan. Niin vahva, että se aiheuttaa hämmennystä ja paheksuntaa ymmärtämättömässä, leikkisästi "sokeassa" aikuisessa. Ja lopulta, mitä ihmeen vikaa on uskoa, kuten lapsi. Ei mitään.
Kysehän on omasta asenteesta. Jos näkee keisarilla uudet vaatteet tarkoittaa se sitä ettei keisari ole alasti. Lainatakseni erään kirjoittajan näkemystä hiukan muunneltuna, huomaan.

Koska kyse on omasta asennoitumisesta elämään, omaan elämäänsä, omaan asennoitumiseensa, voi vaikuttaa vain ja ainoastaan jokainen itse. Kukaan ei synny onnellisten tähtien alla, sillä kaikki syntyvät onnellisten tähtien alla. Me itse luomme tähtemme.

Tätä asiaa on tutkinut myös Hertfordshiren yliopiston psykologi Richard Wiseman jo yli kymmenen vuoden ajan.

”Hyvä onni ei valitse meitä. Me valitsemme ja luomme hyvän onnemme – tai epäonnemme”, hän sanoo.
Wisemanin mielestä hyvä ja huono tuuri ovat kytköksissä ihmisen elämänasenteeseen: miten suhtaudumme elämäämme, miten havainnoimme ympäristöämme, mitä ajattelemme tulevaisuudestamme.
Ketään ei ole tuomittu pysyvään epäonneen, vaan ihminen pystyy vaikuttamaan onnekkuutensa määrään.

Matematiikasta ja tieteestä ammatikseen kirjoittava englantilainen, hmm… huomaan suosivani englantilaisia, mutta ah! rakastan heidän tyyliään.. Niin ,englantilainen tietokirjailija ja tiedetoimittaja Simon Singh esitelmöi matemaattisten todennäköisyyksien vaikutuksesta elämäämme. Singhin mielestä ihmisten keskuudessa vallitsee vahva usko siihen, että elämässämme esiintyvä hyvä ja huono onni perustuvat jonkinlaiseen yliluonnollisen sattuman oikkuihin. Yhtälöt kertovat kuitenkin muuta: monet kohtalon oikut ovat loppujen lopuksi suurelta osin vain universumin vaikeasti jäljitettävän sisäisen logiikan tuotteita.
Kun sattumaa analysoidaan matemaattisesti käy ilmi, että hyvin monet sattuman piikkiin pistetyt tapahtumat on itse asiassa usein ennustettavissa tai jopa väistämättömiä.

Minusta tuntuu, että kirjoittaminen on väistämätöntä. Olen onnekas.

Onni on oikea asenne.

Hyväonniseksi itsensä kokeva ihminen tarkastelee maailmaa avoimin silmin ja on kaiken aikaa valmis tarttumaan tilaisuuteen. Kas.. tässä määreessä näen lapsen.

Oletko Hannu Hanhi, vai kenties Orm Onnekas. Ole tarkkana valitsessasi, sillä nyt voit vaikuttaa tulokseen itse.
Minä näen mielelläni keisarilla vaatteet, tosin se vaatii voimakasta uskoa.

Uskon mielelläni.

"Se sisältää vuorovaikutuksen ihmisen itsensä ja elämän välillä. Se sisältää vastauksen olemassa olon ja elämän tarkoituksen kysymykseen. Sen kauniimpaa vastausta ei tietenkään voi saada sillä se antaa meidän olla juuri sellaisia kuin me olemme, hyväksyy meidät juuri sellaisina kuin me olemme, eikä meidän tarvitse esittää mitään tullaksemme hyväksytyiksi. Etsikkoaika on ohi ja meillä on jälleen taito rakastaa elämää kaikessa sen muodoissa. "

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... &start=210

Vierailija

Oma asenteeni elämään on aika positiivinen. Olen lakannut tavoittelemasta onnea materialismin kautta. Käytän aikani ihaillen luonnon monimuotoisuutta, auttaen kanssaihmisiä sekä eläimiä. Olen hylännyt täysin länsimaisen yhteiskunnan normit joilla minut oli aikanaan aivopesty. En usko että tulevaisuudessa mikään olisi sen paremmin mutta jaksan silti keskustella ihmisten kanssa siitä miten systeemin kahleet on mahdollista katkaista ja ruveta oikeasti välittämään muista.
(lähestulkoon) mikään ei enää tunnu häiritsevän mielenrauhaani. Olen tuntenut vähäistä suuttumusta 3 kertaa viimeisten 11 vuoden aikana. Nämäkään tapaukset eivät sentään äityneet kirosanojen käyttöön saakka. Rakkaus jyrää yleensä kaikki pahat ajatukset pois välittömästi. Minulla on tapa ajautua nimenomaan syrjäytyneiden sekä onnettomien ihmisten seuraan sillä olen huomannut että minulla on kyky auttaa heitä. Neljä ihmistä olen tähänmennessä saanut luopumaan itsemurhasta.
Rakkaus, askeesi, meditaatio sekä luonnonmukaisuus ovat tie mielenrauhaan.

Vierailija
Cosmic-Fairy
Oma asenteeni elämään on aika positiivinen. Olen lakannut tavoittelemasta onnea materialismin kautta. Käytän aikani ihaillen luonnon monimuotoisuutta, auttaen kanssaihmisiä sekä eläimiä. Olen hylännyt täysin länsimaisen yhteiskunnan normit joilla minut oli aikanaan aivopesty. En usko että tulevaisuudessa mikään olisi sen paremmin mutta jaksan silti keskustella ihmisten kanssa siitä miten systeemin kahleet on mahdollista katkaista ja ruveta oikeasti välittämään muista.
(lähestulkoon) mikään ei enää tunnu häiritsevän mielenrauhaani. Olen tuntenut vähäistä suuttumusta 3 kertaa viimeisten 11 vuoden aikana. Nämäkään tapaukset eivät sentään äityneet kirosanojen käyttöön saakka. Rakkaus jyrää yleensä kaikki pahat ajatukset pois välittömästi. Minulla on tapa ajautua nimenomaan syrjäytyneiden sekä onnettomien ihmisten seuraan sillä olen huomannut että minulla on kyky auttaa heitä. Neljä ihmistä olen tähänmennessä saanut luopumaan itsemurhasta.
Rakkaus, askeesi, meditaatio sekä luonnonmukaisuus ovat tie mielenrauhaan.

Ja cannabis, eller hur?

Vierailija
Juha
Meillä ihmisillä on erilaisia suhtautumistapoja elämään. Joillakin ihmisillä on taipumus tarttua asioiden negatiivisiin puoliin, kun taas toiset jaksavat olla positiivisia vastoinkäymisistä huolimatta. Jollekin on katastrofi, jos työssä kaikki asiat eivät mene kuten on sovittu ja kokee loppuunpalamisen vauhkotessaan jatkuvasti ja koittaessaan muuttaa maailmaa toisenlaiseksi. Joku toinen ei ole tällaisesta moksiskaan, vaan keskittyy omaan ruutuun, eikä välitä ympärillä tapahtuvasta kuohunnasta.

Vastaavasti jollekin kipu ja sairauden tai vaivojen myötä heikentynyt toimintakyky on jatkuvasti huomion keskipisteenä, heikentäen yöunta ja mielialaa. Toinen taas osaa nauttia elämästä vaikeuksista huolimatta ja näkee edelleen ne mahdollisuudet, mitä elämällä on tässä tilanteessa tarjota.

Oletteko te onnistuneet muuttamaan omaa asennoitumista ja miten se on tapahtunut? Miten te käsittelette ongelmia ja vastoinkäymisiä?

Aika intiimi aihe, vastaan silti...

Pidän itseäni idealistina, unelmoijana jopa. Pidän itseäni taistelijana. Tämä riippuu paljon persoonasta ja identiteetistä, roolimalleista. Toinen uupuu, väsyy, luovuttaa. "Olinpa tyhmä, kun luulin noin. "Olinpa tyhmä, kun yritin ylös." Ja varsinkin: "Olinpa tyhmä, kun asetin itseni alttiiksi haavoittumiselle." Toinen vain sisuuntuu, kestää. Itselläni on niin, että kilpailu tai vaikkapa itseni vähättely ulkopuolelta, tai edes illuusio vähättelystä, saa yrittämään aivan valtavasti.

Aika kornia, mutta mainitsen omiksi tämän asennoitumisen synnyttäjiksi ja nostattajiksi ehkä keskeisimpinä Stratovarius-yhtyeen musiikin sekä Rocky-leffat, omien elämänkokemusten lisäksi. Molemmissa keskeistä on taistelu, luovuttamisen paheksunta, tietynlainen hybris omasta itsestä. Mielestäni on hyvä rakastaa, arvostaa itseään, kunhan se ei käänny kylmyydeksi muita kohtaan; päin vastoin, tämän asenteen tulisi antaa voimia välittää läheisistä entistä rajummin, olla entistä epäitsekkäämpi kontribuutioissaan toisille ja yhteiskunnalle, ja myös asioille kuten työ ja liikunta. Näin on omalla kohdallani. Se kääntyy itseen, ja säteilee taas itsestä ulos. Olen taistelija, mutta olen myös haavoittuva. Siten koen itseni kokonaiseksi. Mielestäni kaikille ihmisille pitäisi antaa lupa olla haavoittuva ja heikko. Sillä sitä kautta jaksaa olla luja ja vahva tavalla, joka ei kylvä tuhoa, vaan hyviä asioita. Ennen kaikkea, helpottaa, jos ei ajattele valtavasti muiden ajatuksia omasta itsestä. Kaikkia ei voi miellyttää koskaan, mutta itseään tulee kohdella arvokkaana olentona.

Oma asennoitumiseni on aina assosioitunut työn tekemiseen saadakseen jonkin päämäärän, oli se oikeastaan mikä tahansa, joitain perusmateriaalisia nautintoja lukuunottamatta. Jos mukana on intohimoa, sen parempi. Jos tulee vastoinkäymisiä, surua, menetyksiä... Ajattelen, että "ainakin itse tein parhaani, vilpittömästi". Se on eräänlaista taistelua, jossa jo itse taistelu tuo hyvää oloa, koska jo siinä tekee parhaansa. Jos taas vastoinkäymiset ovat laadultaan em. "et sä mua voita" -laatua, asetan tavoitteekseni juuri sen elämässä, ruoskin itseäni vain lisää, jos tavoite on minulle erityisen tärkeä. Ja uskomatonta, mutta itsestä on helvetin paljon kiinni se, mitä olemme ja miten voimme.

Vielä voisin mainita rentoutumisen tarpeen, joka itselläni erittäin antaumuksellisena ihmisenä on tärkeä vastapaino. "Latautuminen" haasteisiin, itsensä likoon laittamiseen ja usko hyvään. Hyvään uskomisen perusvire lähtee hyvistä kokemuksista elämässä. Niitä toivoisin jokaiselle. Näkemykseni mukaan liian realistiset ja maanläheiset ihmiset ovat myös alttiimpia pettymyksistä yli pääsemättömyyteen... Tällöin lienee yleistäkin, että uskallus unelmoida ym. pienenee. Tämä kehityssuunta taas ei mielestäni tuo sellaista täydellistä oloa approksimoivaa tyytyväisyyttä, vaan enemmänkin luo kyynisyyttä ja perustaa itsensä arvostamisen puutteelle.

Tiedän kuulostavani hiukan Jari Sarasvuolta , mutta uskokaa ihmiset vain unelmiin. Se ei mene hukkaan, vaikka tulisi paskaa niskaan kuinka. Kaikki on voitettavissa, kun tahto, usko on kova.

EDIT: Lisättäköön vielä se, että on eduksi, ellei saa kaikkea mitä haluaa, joko koskaan tai helpolla. Se synnyttää "pientenkin" asioiden arvostamista, mikä lisää tyytyväisyyttä elämään. Asiat näkee eri perspektiivistä.

Vierailija
Ayla
Cosmic-Fairy
Oma asenteeni elämään on aika positiivinen. Olen lakannut tavoittelemasta onnea materialismin kautta. Käytän aikani ihaillen luonnon monimuotoisuutta, auttaen kanssaihmisiä sekä eläimiä. Olen hylännyt täysin länsimaisen yhteiskunnan normit joilla minut oli aikanaan aivopesty. En usko että tulevaisuudessa mikään olisi sen paremmin mutta jaksan silti keskustella ihmisten kanssa siitä miten systeemin kahleet on mahdollista katkaista ja ruveta oikeasti välittämään muista.
(lähestulkoon) mikään ei enää tunnu häiritsevän mielenrauhaani. Olen tuntenut vähäistä suuttumusta 3 kertaa viimeisten 11 vuoden aikana. Nämäkään tapaukset eivät sentään äityneet kirosanojen käyttöön saakka. Rakkaus jyrää yleensä kaikki pahat ajatukset pois välittömästi. Minulla on tapa ajautua nimenomaan syrjäytyneiden sekä onnettomien ihmisten seuraan sillä olen huomannut että minulla on kyky auttaa heitä. Neljä ihmistä olen tähänmennessä saanut luopumaan itsemurhasta.
Rakkaus, askeesi, meditaatio sekä luonnonmukaisuus ovat tie mielenrauhaan.



Ja cannabis, eller hur?

Hmm... eikö sinulla muuta ole mielessä

Kannabiksesta en ikävä kyllä ole nyt voinut lähiaikoina nauttia sillä olen käynyt vähänväliä a-klinikalla antamassa virtsanäytteen. Nelisen kuukautta ovat jo minua kiusanneet ja vielä on kolmisen kuukautta jäljellä. Myönsin näes poliisille käyttäneeni kannabista bileissä 3-4 kertaa ja katsoivat paremmaksi toimittaa minut testeihin. 3 kuukauden päästä on käsissäni paperi joka virallisesti todistaa minun olevan vapautunut huumeriippuvaisuudestani. Tämä siis siksi että muuten menettäisin ajokorttini. Autoakaan en ole koskaan omistanut enkä aiokkaan.

Noh... tälläistä se nyt vaan on.

Vierailija

Oma elämänasenne on pitkälti samanlainen mitä Cosmic-Fairykin tuossa kuvaili. Viha ja pelko ovat vain vahingollisia tunteita mistä on päästävä irti. Rakkaus ja tieto ovat avaimet <3

Vierailija
Cosmic-Fairy

Hmm... eikö sinulla muuta ole mielessä

Kannabiksesta en ikävä kyllä ole nyt voinut lähiaikoina nauttia sillä olen käynyt vähänväliä a-klinikalla antamassa virtsanäytteen. Nelisen kuukautta ovat jo minua kiusanneet ja vielä on kolmisen kuukautta jäljellä. Myönsin näes poliisille käyttäneeni kannabista bileissä 3-4 kertaa ja katsoivat paremmaksi toimittaa minut testeihin. 3 kuukauden päästä on käsissäni paperi joka virallisesti todistaa minun olevan vapautunut huumeriippuvaisuudestani. Tämä siis siksi että muuten menettäisin ajokorttini. Autoakaan en ole koskaan omistanut enkä aiokkaan.

Noh... tälläistä se nyt vaan on.

Muistui vain mieleeni muista keskusteluista. vai olet sinä nyt sitten "pakkolakossa"?

Vierailija
Ayla
Cosmic-Fairy

Hmm... eikö sinulla muuta ole mielessä

Kannabiksesta en ikävä kyllä ole nyt voinut lähiaikoina nauttia sillä olen käynyt vähänväliä a-klinikalla antamassa virtsanäytteen. Nelisen kuukautta ovat jo minua kiusanneet ja vielä on kolmisen kuukautta jäljellä. Myönsin näes poliisille käyttäneeni kannabista bileissä 3-4 kertaa ja katsoivat paremmaksi toimittaa minut testeihin. 3 kuukauden päästä on käsissäni paperi joka virallisesti todistaa minun olevan vapautunut huumeriippuvaisuudestani. Tämä siis siksi että muuten menettäisin ajokorttini. Autoakaan en ole koskaan omistanut enkä aiokkaan.

Noh... tälläistä se nyt vaan on.




Muistui vain mieleeni muista keskusteluista. vai olet sinä nyt sitten "pakkolakossa"?

Minkäänlaisia pakkojahan ei elämässä ole. Mutta ajattelin nyt kuitenkin että olisi vanhempiani kohtaan kohteliasta pitää tuo ajokortti kun aikanaan sen kustantivat minulle. Tauko (asiasta kuin asiasta) tekee jokatapauksessa aina välillä hyvää sillä siten saa uusia näkökulmia asioihin.

Vierailija
Cosmic-Fairy
Oma asenteeni elämään on aika positiivinen. Olen lakannut tavoittelemasta onnea materialismin kautta. Käytän aikani ihaillen luonnon monimuotoisuutta, auttaen kanssaihmisiä sekä eläimiä. Olen hylännyt täysin länsimaisen yhteiskunnan normit joilla minut oli aikanaan aivopesty. En usko että tulevaisuudessa mikään olisi sen paremmin mutta jaksan silti keskustella ihmisten kanssa siitä miten systeemin kahleet on mahdollista katkaista ja ruveta oikeasti välittämään muista.
(lähestulkoon) mikään ei enää tunnu häiritsevän mielenrauhaani. Olen tuntenut vähäistä suuttumusta 3 kertaa viimeisten 11 vuoden aikana. Nämäkään tapaukset eivät sentään äityneet kirosanojen käyttöön saakka. Rakkaus jyrää yleensä kaikki pahat ajatukset pois välittömästi. Minulla on tapa ajautua nimenomaan syrjäytyneiden sekä onnettomien ihmisten seuraan sillä olen huomannut että minulla on kyky auttaa heitä. Neljä ihmistä olen tähänmennessä saanut luopumaan itsemurhasta.
Rakkaus, askeesi, meditaatio sekä luonnonmukaisuus ovat tie mielenrauhaan.



Tunnut aika lailla sukulaissielulta. Tosin itse puran asioita lähinnä aggression kautta. Lähinnä pyrin karkoittamaan omia itsemurhaan liittyviä ajatuksia pois. Jostain syystä toimin magneettina myös itsemurhaa hautovien ihmisten suhteen. En tiedä olenko onnistunut auttamaan heitä, toivottavasti.

Ayla

Ja cannabis, eller hur?
Kannabis ei valitettavasti aina vaikuta niin että se synnyttäisi samanlaisia ihmisiä kuin Cosmic-fairy. Monet kannabiksen käyttäjät sen sijaan ovat luonnostaan systeemiä vastustavia persoonallisia tyyppejä joilla riitää myös empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Polttelin eilen kukkaa kaveriporukassa ja huomasin että pystyn uniikkiin keskusteluun lähinnä niiden ihmisten kanssa jotka olivat myös pilvessä. Vieläkin potkii.

Vierailija

Lähtökohta on oppia oma reakointitapansa kriiseihin ja ongelmiin, joita väistämättä kohtaa. Omat reaktioni noudattavat tiettyä kaavaa ja ratkaisutkin ovat yleensä samoja. Olen yllättynyt omaakin kaavamaisuuttani, vaikka tiedostan miten monia mahdollisuuksia voisi olla olemassa. Itsetarkkauilu on monasti rasittavaa, mutta väistämätöntä.

Psykosomaattiset vaivat antavat oman mausteensa kriisitunnelmaan, mutta vaihe kestää muutaman päivän jos kriisi ei pitkity liikaa. Saan herkästi vatsavaivoja.
Itsesäälin puuskat olen opetellut nollaamaan heti alkuunsa. Niistä ei todellakaan ole mitään iloa.
Ongelmien lähteenä on yleensä muut ihmiset joiden pyrkimykset ovat ristiriidassa omieni kanssa. Soviottelutaito ja kyky tehdä kompromisseja usein auttaa, vaikkei aina. Tilanne on usein lyöty lukkoon jo edeltäkäsin joten mielipiteeni ei merkitse mitään. On vain pakko sopeutua. Kyky siirtyä vastapuolen tasolle auttaa usein. Aina ei pysty, jos kyseessä on ilkiö.

Omien arvostusten ehdoton kunnioittaminen on elinehto. Muiden arvostukset, olivat ne mitä hyvänsä saavat jäädä toiselle sijalle. Jos arvostukset ovat samansuuntaiset, se on tietysti hyvin tyydyttävä tilanne, mutta niin on harvoin.

Rakkaudessa olen kokenut parhaat onnentunteet ja pahimmat pettymykseni ja kriisini. Sitoutumisen tarpeen, joka on osa rakkautta, koen haluttuna siteenä, joka on pian taakka. En ole varsinaisesti onnistunut sitoutumaan (tai ehkä sittenkin) ja suren sitä joskus. Toisaalta rakastettuja on useampi... Silti kaikki hyvin merkittäviä.

Vierailija
Cosmic-Fairy

Minkäänlaisia pakkojahan ei elämässä ole. Mutta ajattelin nyt kuitenkin että olisi vanhempiani kohtaan kohteliasta pitää tuo ajokortti kun aikanaan sen kustantivat minulle. Tauko (asiasta kuin asiasta) tekee jokatapauksessa aina välillä hyvää sillä siten saa uusia näkökulmia asioihin.

Olet lakossa kuitenkin. Se tekee varmaan hyvää aivoillesi. Et kai aio alkaa polttaa taas uudelleen?

Vierailija
Echi
Kannabis ei valitettavasti aina vaikuta niin että se synnyttäisi samanlaisia ihmisiä kuin Cosmic-fairy. Monet kannabiksen käyttäjät sen sijaan ovat luonnostaan systeemiä vastustavia persoonallisia tyyppejä joilla riitää myös empatiaa muita ihmisiä kohtaan.



Aivan kuin sinä

Polttelin eilen kukkaa kaveriporukassa ja huomasin että pystyn uniikkiin keskusteluun lähinnä niiden ihmisten kanssa jotka olivat myös pilvessä. Vieläkin potkii.

Niinhän sitä voi pilvessä ollessa ajatella, olevansa erikoinen. vaikkei olekkaan.

Vierailija
Neonomide
Ayla

Olet lakossa kuitenkin. Se tekee varmaan hyvää aivoillesi. Et kai aio alkaa polttaa taas uudelleen?



Tottakai kannattaa, jointti on siunas ihmiskunnalle. -Echi-

Polttele jointiasi Echi hyvä. Kunhan vain voit hyvin. Eihän se minulle kuulu ja näy

Edit

Ahaa, radeerasit pois vastauksesi minulle. Miksi? Nimenkö vuoksi? Ei se mitään.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat