Ihmiset eivät tiedä juuri mitään hyönteisistä -outoa?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Minkä takia täällä esitetään aivan utooppisia käsitteitä hyönteisten elämästä, eikä edes osata erottaa hyönteissukuja toisistaan?
Siis esim.
Perhoset on yksi suku, kovakuoriaiset samoin, luteet ja niiden sukuiset (luteet, kaskaat ja kirvat kuuluvat yhteen), sirkat eli hepokatit, heinäsirkat, sirkat... (torakat ja pihtihännät kuuluvat tosin myös ssirkkojen sukuun suorasiipiset) ja korennot harsokorennosta ukonkorentoon ovat suhteellisen kiinteä ryhmänsä. Pistiäisiä taas ovat mehiläiset, kimalaiset, ampiaiset, lois .-ja lehtipistiäiset sekä muurahaiset, jotka ovat siivettömiä pistiäisiä.
Ja punkit, lukit ja hämähäkit ovat hämähäkkieläimiä.
Ja joskus ihmeteltävänä olleet siirat ovat äyriäisiä -etäisiä rapujen serkkuja jotka elävät maalla...
Itse opiskelen aineenani kemiaa yliopistossa, mutta että hyönteisiä ei tunneta, vaikka ihminen elää juuri näiden ympäröimänä... Ihmiset näkevät eniten luonnossa hyönteisiä ja eniten joutuvat juuri niiden hyökkäyksen kohteeksi. Pisti, puri, näykkäisi... aina joku ötökkä. Eikö se herätä uteliaisuutta, vai onko se vain "lasten touhua" joidenkin mielestä tietää noista enempi?
Itse keräilen perhosia: kiitäjiä, kehrääjiä, mittareita (se mittarimato on aina jonkun mittariperhosen toukka, ja niitäkin lajeja on suomessa rouheat vajaa 300) yökkösiä ja päiväperhosia. Näidenkin makrojen eri suurperhosten määrä on valtava, tosin useimmat eivät tajua miksi kerään synkänvärisiä ruskean -harmaankirjavia paksuruumiisia "rumia perhosia". Perhossukujen erottaminen toisistaan on jo joillekin aivan hepreaa, mutta keräilijänä tiedän ne... ja luonnossa liikuessa ei voi välttyä luonnolta.

Siis, ei kenenkään pidä olla pro missään mikä ei ns. "nappaa" mutta miksi AINA kysellään sormi suussa ötököistä, ja hyönteisistä ei viitsitä ottaa selvää. Kirjastoissa hyllyt on revetä hyönteiskirjoista, niin jos on outo otus, lukekaa toki. Minusta ne ovat yhtä arvokkaita eläimiä kuin muutkin, tietysti Lepidoptera, perkut mulle ensisijaisia.

Kommentit (6)

Vierailija
taiteilijatyyppi
Minkä takia täällä esitetään aivan utooppisia käsitteitä hyönteisten elämästä, eikä edes osata erottaa hyönteissukuja toisistaan?
Siis esim.
Perhoset on yksi suku, kovakuoriaiset samoin, luteet ja niiden sukuiset (luteet, kaskaat ja kirvat kuuluvat yhteen), sirkat eli hepokatit, heinäsirkat, sirkat... (torakat ja pihtihännät kuuluvat tosin myös ssirkkojen sukuun suorasiipiset) ja korennot harsokorennosta ukonkorentoon ovat suhteellisen kiinteä ryhmänsä. Pistiäisiä taas ovat mehiläiset, kimalaiset, ampiaiset, lois .-ja lehtipistiäiset sekä muurahaiset, jotka ovat siivettömiä pistiäisiä.
Ja punkit, lukit ja hämähäkit ovat hämähäkkieläimiä.
Ja joskus ihmeteltävänä olleet siirat ovat äyriäisiä -etäisiä rapujen serkkuja jotka elävät maalla...
Itse opiskelen aineenani kemiaa yliopistossa, mutta että hyönteisiä ei tunneta, vaikka ihminen elää juuri näiden ympäröimänä... Ihmiset näkevät eniten luonnossa hyönteisiä ja eniten joutuvat juuri niiden hyökkäyksen kohteeksi. Pisti, puri, näykkäisi... aina joku ötökkä. Eikö se herätä uteliaisuutta, vai onko se vain "lasten touhua" joidenkin mielestä tietää noista enempi?
Itse keräilen perhosia: kiitäjiä, kehrääjiä, mittareita (se mittarimato on aina jonkun mittariperhosen toukka, ja niitäkin lajeja on suomessa rouheat vajaa 300) yökkösiä ja päiväperhosia. Näidenkin makrojen eri suurperhosten määrä on valtava, tosin useimmat eivät tajua miksi kerään synkänvärisiä ruskean -harmaankirjavia paksuruumiisia "rumia perhosia". Perhossukujen erottaminen toisistaan on jo joillekin aivan hepreaa, mutta keräilijänä tiedän ne... ja luonnossa liikuessa ei voi välttyä luonnolta.

Siis, ei kenenkään pidä olla pro missään mikä ei ns. "nappaa" mutta miksi AINA kysellään sormi suussa ötököistä, ja hyönteisistä ei viitsitä ottaa selvää. Kirjastoissa hyllyt on revetä hyönteiskirjoista, niin jos on outo otus, lukekaa toki. Minusta ne ovat yhtä arvokkaita eläimiä kuin muutkin, tietysti Lepidoptera, perkut mulle ensisijaisia.

Nyt on kyllä menneet taksonit aivan iloisesti sekaisin. Se mistä käytät yleensä nimitystä suku, pitäsi olla muodossa lahko. Siis esim. kaaliperhosten suku kuuluu päiväperhosten heimoon, joka yhdessä muiden heimojen kanssa muodostaa perhosten lahkon.

Joukossa oli myös muita pikkuvirheitä, kuten Suomen mittariston lukumäärä, joka on yli 300, eikä ali. Pahin virheesi oli kuitenkin yhdistää ukonkorennot ja harsokorennot sukulaisiksi. Huolimatta -korento päätteestään kyseiset hyönteiset edustavat hyvin kaukaisia fylogeneettisiä kehityslinjoja. Verkkosiipisten lahko, johon siis harsokorennot kuuluvat ovat paljon läheisempää sukua esim. kovakuoriaiten tai vaikkapa täiden, kuin sudenkorentojen kanssa.

Ihan kiva että hyönteiset ovat tuttuja, mutta jos kuitenkin noudatettaisiin täsmällisempää taksonien käyttöä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26870
Liittynyt16.3.2005
taiteilijatyyppi

Siis esim.
Perhoset on yksi suku, kovakuoriaiset samoin, luteet ja niiden sukuiset (luteet, kaskaat ja kirvat kuuluvat yhteen), sirkat eli hepokatit, heinäsirkat, sirkat... (torakat ja pihtihännät kuuluvat tosin myös ssirkkojen sukuun suorasiipiset) ja korennot harsokorennosta ukonkorentoon ovat suhteellisen kiinteä ryhmänsä. Pistiäisiä taas ovat mehiläiset, kimalaiset, ampiaiset, lois .-ja lehtipistiäiset sekä muurahaiset, jotka ovat siivettömiä pistiäisiä.



Tarkoitatkohan kuitenkin lahkoa kun puhut tässä suvusta? Perhosharrastajalle se on iso moka.


Itse keräilen perhosia: kiitäjiä, kehrääjiä, mittareita (se mittarimato on aina jonkun mittariperhosen toukka, ja niitäkin lajeja on suomessa rouheat vajaa 300) yökkösiä ja päiväperhosia. Näidenkin makrojen eri suurperhosten määrä on valtava, tosin useimmat eivät tajua miksi kerään synkänvärisiä ruskean -harmaankirjavia paksuruumiisia "rumia perhosia". Perhossukujen erottaminen toisistaan on jo joillekin aivan hepreaa, mutta keräilijänä tiedän ne... ja luonnossa liikuessa ei voi välttyä luonnolta.



Kyllähän nuo makrot sukutasolle menevät pääsääntöisesti helposti. Joitakin ikäviä lajiryhmiä kyllä on. Eupitheciat kun pystyy määrittämään, niin on kova tekijä.


Siis, ei kenenkään pidä olla pro missään mikä ei ns. "nappaa" mutta miksi AINA kysellään sormi suussa ötököistä, ja hyönteisistä ei viitsitä ottaa selvää. Kirjastoissa hyllyt on revetä hyönteiskirjoista, niin jos on outo otus, lukekaa toki. Minusta ne ovat yhtä arvokkaita eläimiä kuin muutkin, tietysti Lepidoptera, perkut mulle ensisijaisia.

Suurperhosista on saatavilla kohtuullisen helposti kotimaista kirjallisuutta. Yökköskirjoja ei tällä hetkellä taida olla, mutta kirjastosta saa vanhoja. Sen sijaan muiden hyönteisryhmien kohdalla tilanne on huomattavasti huonompi. Aivan viime aikoina on ilmestynyt muutama kirja, sudenkorennoista, mesipistiäisistä (tämä taitaa olla loppuunmyyty, yritin hankkia sitä mutta ainakaan Akateeminen kirjakauppa ei ole saanut kustantajalta kirjoja tilusksita huolimatta) ja sarvijääristä nyt ainakin.

Muuten sitten saa kirjoja metsästää ympäri eurooppaa ja opetella eksoottisia kieliä saadakseen niistä tolkkua. Kunnallisista kirjastoista eurooppalaisia määrityskirjoja ei yleensä löydy edes tilaamalla, olen kokeillut. Kieltäkin suurempi ongelma on, että yleensä keskieurooppalaisista ja usein tanskalaisista kirjoista puuttuu osa Suomen lajeista, ja elintavatkin voivat täällä poiketa etelän maista. Muutenkin hyönteiset vativat aika lailla harrastuneisuutta, koska määrittäminen menee kovin usein mikroskooppihommiksi.

Joitain yleisluontoisia kirjoja toki on, mutta määritysoppaiksi ne eivät sovi. Toki sekin on jo ei-harrastajalle paljon että pystyy määrittämään hyönteisen lahko tai heimotasolle. Ehdottomasti niihin kannattaa tutustua, jos hyönteiset vähänkin kiinnostavat. Mutta jos nyt näkee jonkun kiinnostavasti käyttäytyvän tai erikoisen näköisen otuksen, on iso työ mennä kirjastoon selvittämään mikä se on, ellei yhtään aavista mikähän voisi olla kyseessä. Helpompaa on kysyä kuin tappaa kiinnostus hedelmättömällä kirjojenplaraamisella.

Vierailija

Hankala niitä ötököitä on tarkemmin alkaa tunnistamaan, tai miettimään että mikä musta täplä se nyt ohitse pöristeli.

Pääasia että erottaa kukkakärpäsen ampiaisesta ja kimalaisen mehiläisestä - sekä muita yleisempiä olevaisia. Minulle riittää täysin se erottelu, että "tuo puree tai pistää, tuo ei".

Joidenkin mielestä on sääli, ettei nykyihminen enää tunnista västäräkkiä nimeltä sellaisen nähtyään. Toisaalta, mitä hyötyä siitä on että osaan sanoa västäräkin nimen kun törmään sellaiseen? Se on lintu ja sillä on yhtä paljon tekemistä minun kanssa, kuin sialla pohjantähden.

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä18367
Liittynyt16.3.2005

Kaikki on kai suhteessa siihen, mitä harrastelee.
Puutarhassa häärääjälle voipi olla jonkin sorttista merkitystä esmes sillä, että tunnistaapi liljakukon, jottei yrtit näytä varsin raadoilta hetken kuluttua.

Yleisestihän kai ihminen on ollut kiinnostunut tunnistamaan syötäväksi kelpaavat otukset ja haittaelukat ja -hyönteiset. Kaupungistuminen on tietysti muuttanut näitä tarpeita - riittää, kun tunnistaa nötköttipaketin marketissa. Muuten, kuinka paljon erilaisia kaupan tuotteita ihminen tunnistelee pelkän ulkonäön perusteella, hih.

Minusta on tuntunut mukavalta saada tietää mikä kumma ohi päristeli, jos en ole aikaisemmin päristelijää nähnyt. Rikkautta on nähdä vaikkapa lunni tai merikotka - harvoin niitä näkeepi.

Perhosen toukan nähdessä sitä arvailee, että millainen siipiveikko tuostakin mahtaa aikuisena tekeytyä.

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vierailija

Jouduin etsimään painotuotteeseen kuvia kuvatoimiston arkistosta. Yllätyin, kun siellä oli kuvissa ihan vääriä lajimäärityksiä: saunakukka oli nimetty päivänkakkaraksi, koiranputki oli merkitty lupiiniksi, hyönteiset olivat huiskaistu arkistoon nimellä öttiäinen, jopa päiväperhosten lajeja ei ollut määritetty, ne olivat vain perhosia ja vaskitsa on nimetty käärmeisiin kuuluvaksi. Varmaan selaamalla löytyy lisää vaikka kuinka paljon poskellaan olevia lajimäärityksiä. Menkääpä kokeilemaan mitä saatte sanahaulla neitoperhonen https://www.plugi.fi

Uusimmat

Suosituimmat