VÄINÖ LINNAN oppi-isät

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Käsiteltäessä omia oppihistorian isiäni, mm. Marx, Lenin, Einstein ja jo kaukaa antiikista Arkimedes, en halua sivuuttaa toista ja varsinaista
urjalalaista Väinö Linnaa. Hänkin oli pienehkö, vaikka ei ihan pieni, alikersantti, ja minulla on hänen kuvansa sodan alikersanttina monot ja villasukat jalassa äidin säästämän minua esittävän penkinpainajaisiini tehdyn piirroksen rinnalla. Hänkin matkusti pohjoiseen, ennen minua, mutta jäi junasta jo Tampereelle. Hän tosin vaikutti taiteen eli taitokirjallisuuden puolella, hyvä piirtäjä jo kansakoulussa. Minä olen aina ollut mahdottoman huono piirtäjä, sen sijaan olin laskija jo kansakouluni lopulla. Hän oli lajiltaan puhtaasti hämäläinen ja syntyjä Pentinkulman vakinaisista asukkaista. Minä olen puoleksi peräpohjalainen, ja Urjalassakin perheemme vieraili vain yhden palvelusvuoden.

Väinö Linnakin aluksi yritti samalle alalle, missä isäni runsaat 20 vuotta, hevosen kuljettajaksi. Hän kyllä teki sen päätelmän, minkä minäkin
varmaan olisin, otti lopputilin. Tampereella hänet opetettiin laitosmieheksi.
Ja siellä hän seurasi ulkoa tulleena työläiselämää, jota sittemmin ensi kirjoissaan kuvasi, ja siellä myös jo harjoitteli kirjoittamista. Minä puolestani asuin oppikouluvuosina toisessa punaiseksi oletetussa keskuksessa Kemissä. Sielläkin oli ollut 1949 oma kapinansa.

Sotaan Linnasta tehtiin alikersantti. Ja hänellä oli oli useitakin sodan oppimestareita. Ja hän seuraili joukkonsa elämää myös näiden minäin eli
sielujen kannalta. Ja hän harjoitteli kirjoittamista edelleenkin. Työläiskirjailijaa hänestä niin ei varsinaisesti tullut, vaan sotaeepoksen kirjoittaja. Jossakin määrin hän on lukenut myös herrojen kirjallista tietoa tuosta kansakunnan vaiheesta ja valheesta. Joskin hänen täytyi eläytyä kaikkiin henkilöihinsä, sankareita ja ei, hän itsensä kuvan katsotaan olevan Määtässä. Ja tämähän niistä on eniten minuakin muistuttava.
Pentinkulma-eepoksessa yhteinen muistuttavin henkilö on, ei suinkaan
Akseli Koskela, vaan hänen isänsä Jussi. - Väinön eli Väpin omaa isoa ja riskiä äitiä kyllä Aksu muistuttaa.

Linna pääsi palaamaan elävänä Tampereelle jatkamaan työtään. Ja lisäksi
hän liittyi kirjastossa toimineeseen piiriiin, josta kasvoi muitakin kirjailijoita.

Väinö Linna on siis alkuperältään varsin koulutettukin kirjailija. Ja kuten Tuintemattoman majuri Sarastie hän luki paljon. Ja myös Linnaa kuin iski vihollinen puun takaa: sydänvika.

Poliittisesti silloin vilkkaalla Tampereella Linna seurasi työväen liikehtimistä ja sen kahden suunnan taisteluia sieluista. Tuntemattomassakin Yrjö Lahtinen on enemmän tamperelainen luottamusmies kuin sodan oppositioalikersantti. Toisaalta Linna jossakin määrin lie tutustunut työväenliikkeen historiaan ennen maailmansotaa ja maailmansotien välisenä aikana. Samoin torpparikysymyksen historiaan. -Tuntemattomassa häen asenteensa suuntiin näyttäsi olevan melko neutraali, toisaalta protestoivaiin ophjimmaltaan kuienkin jopa ihn asevelisosialistinen. Pentinkulmaeepokseen hän ensin vetää vasemmalle. Sitten hän alkaa lähestyä sosdemeita, jopa oikeistolaisia. Oikeastaanhan sellainen on jo Tuntemattomassa, Vilho Koskela, kymppi, ja varman eloon jääneenä asevelisosialisti. Hyvin luultavasti Väinö Linna vasemmistomyötäily tietyssä vaiheessa olikin hänen taktiikkaansa.

Olen sanonut, että Akseli Koskela on kuin olisi serkkuni etelässä. Tämäkin vaikutti sodan jälkeen Tampereella, ja nousi kaivuuyrittäjäksi. Eli jossakin
määrin hän on seurannut Koskisen perhettä. Toisaalta samanlaisia vahvoja tyyppejä Hämeessä ja vaikka myös Tampereella ja sitten Hämeenkyrössä varman oli enemmänkin. Jos siis AK muistuttaa serkuani, kyllä hän varmaan on muistuttanut useata muutakin. Akseli Koskela on tyyppikuva, ei ainutkertainen henkilö eli elämäkertahenkilö.

Alesis Kivi oli jo kuvannut etelähämäläisiä joukkioita, ja ollut epähenkilö.
Toisaalta Nobelin saanut Taata Sillanpää oli tyyliesikuva, jota Suomessa oli syytä noudattaa. Myös Joel Lehtosella, kuten Putkinotkossa, on samoja
vivahteita. Itse Tampereella hieman varttuneempi esikuva ja vaikutteiden antaja oli mm. Moreenin kirjoittanut Lauri Viita. Ja kun tämä jo oli
merkittävä työläiskirjailija ja -runoilija, siihen ei enää ollut sijaa Väinö
Linnalle. Hänen oli löydettävä oma tiensä, ja samalla mkansakunnan kaapin päälle. Hänn oli oltava sota- ja torpparikirjailija. Kylläkin hänen Pentinkulmallaan työläiset kuin pukeutuvat torpparin asuun. Semmoisia
pikkuporvareitahan ne suomalaiset työläiset ovat olleet ja ovat.

Ulkomaisista Linnan oppi-isistä on mainittu Leo Tolstoi. Myös Sholohovin
eepokset hänen on täytynyt tuntea.Tuntemattoman ilmestyttyä hänet myös yhdistettiin kirjaan Alastomat kuolleet, tekijäkö Norman Mailer, en ole varma. Tietyt vasemmistolaiset, vrt. nämä täällä, jopa koettivat tässä kohden esittää Linnan plagioijaksi. Nuo oikeiden työläisten asianajajat.

Pohjoismaiset kirjailijat Linnan yhteydessä. Minun on vaikea sanoa, koska en tunne juurikaan. Ruotsissa sitten Mobergin muuttajeepos edustaa samaa polkua, luullakseni hiukan Linnan jälkeen.

Sitten eräs itseänikin lähellä oleva yksityiskohta. Linnalla on rakennusmestari Hellberg Minä itse. Vivahtaa muuten torpparimaa Irlantiin, siellä liike Sinn fein Me itse. Minä täällä taas ArKos itse.
Se kylläkin syntyi sattumalta, kun ei vanhan nimimerkin ArKos siirtäminen uudelle palstalle onnistunut.

Minullahan ei rakennusmestariksi ollut edellytyksiä, olisi käynyt pikemmin päinvastaisesta vitsikkäästi tarkoittavasta liikanimestä. Sen sijaan
laskijana varmaan olen parempi kuin olisivat olleet Janne Kivivuori
ja Helperi yhteensä.

Iisakki Niemisestä kertto Viita, että hän kykeni tekemään rakennuspiirustukset vaikka tupakkalaatikon kanteen. Minä vastaavasti laskien olen kyennyt tekemään avaruusfysiikan piirustukset. Tupakkalaatikkoa en kylläkään koskaan ole omistanut, tupakkaa en ole koskaan polttanut.

Kommentit (4)

Vierailija

Pari huomautusta Linnan esikuvista.

Tässä kesän aikana luin taas kerran Sholohovin kirjan "Hiljaa virtaa Don". Sotaan lähteneiden kasakoiden henkilökuvauksissa oli hyvinkin paljon yhtäläisyyksiä Tuntemattoman henkilöiden kanssa. Kariluoto ja Rahikainen löytyy varsin helposti.

Jos en aivan väärin muista, on Linna itse jossain haastattelussa sanonut Lahtisen ajatusten olevan hyvin paljon häneen omiaan. Toki Määttään vertaamisen olen kyllä kuullut myös, olisiko sotakamraattien kertomaa Linnan käyttäytymisestä?

Vierailija
Sigmund
Jos en aivan väärin muista, on Linna itse jossain haastattelussa sanonut Lahtisen ajatusten olevan hyvin paljon häneen omiaan. Toki Määttään vertaamisen olen kyllä kuullut myös, olisiko sotakamraattien kertomaa Linnan käyttäytymisestä?

Tolstoi oli Linnan suuri innoittaja. Tämä on helppo ymmärtää, jos lukee Tuntemattoman editoimattoman käsikirjoitusversion.

Linnan positio rintamalla oli sama kuin Määtällä. Mutta Linna kirjoitti ensimmäisen sotaromaaninsa (julkaisematon, käsikirjoitus tuhoutunut) jo rintamalla, Määtällä ei ole kirjallisia harrastuksia. Muuten yhtymäkohtia kyllä löytyy. "Lahtisen ajatuksilla" tarkoitettaneen noita "hiilestä tehty ahvena" -tyyppisiä juttuja. Linna oli uskonnoton ja lievästi taipuvainen historialliseen materialismiin, mutta ei kommunisti.

Synnyinkotinsa puolesta Linna on jotenkin lähellä Täällä Phjantähden alla -teoksen leppäsiä. Hänen Tampereelle lähtönsäkin juontui suuttumisesta, kun kartanon päiväläisenä joutui tyhjentämään sikalan lietesäiliötä viikonloppuna.

Linna itse hyljeksi aluksi hänelle tarjottua työläiskirjailija -titteliä. Myöhemmin hän sanoi olleensa valmis sen hyväksymään, muttei sitä oltu enää tarjoamassa (ainakaan kustantajan taholta?)

Vierailija

Alammekin esikuvakäsittelyn Ernst Hemingwaysta, joka osallistui kulttuuriväen Espanjan kansalaissotaan punaisten elii tasavallan puolella, ja kirjoitti USAan palattuaan kirjan Kenelle kellot soivat. Elokuvakin ennätettiin tehdä maailnmansodan aikana, mukan myös kokoelma brittien Afrikasta valtaamia kevyitä italiaisia panssareita.

Aiotaan kevennyshyökkäystä paineen keventämiseksi pohjoisessa Baskimaassa ja Asturiassa. Lähetetään linojen taakse tuhoojapartio ottmaan yhteyttä partiaaneihin ja tekkemään näiden avulla tekoset.
Nuorehko proffa USAsta ja tälle vanhahko apulainen. Partisaanien
johtaja keski-ikäinen Pablo, vastaa Tuntemattoman Lehtoa, ja myös itse Stalinia. Joukon toinen voimahahmo Pablon naiskumppani, vastaa myös Espikanjan kommunistien La Pasionariaa. Joukkoa ei voi käskeä, vaan
suostuttelu lopulta onnistuu. Fasistit kuitenkin ovat saaneet vihiä hyökkäyksestä. Tekijät saavat toki kohteen, tärkeän sillan räjäytetyksi, mutta joutuvat poistumaan toisaalle. Lähtiessä proffa haavoittuu takaruumis halvauttavasti, ja jää pikakiväärillä turvaamaan toisten pakoa.
Myöskään hyökkäys ei suju toivotusti. Kirjassa esiintyy myös yksi henkilö itsenään, ranskalainen kommunistijohtaja ja kansainvälisten prikaatien päällikkö André Marty.

Suomeen kuitenkin teos, tai ainakin elokuva, saapui vasta 1950-luvun lopulla. Eli Suomessa ei pidetty Espanjan tasavallasta.

Vierailija

Mainittu jäljennetyksi väitetty teos saapui Suomene jo ennen Tuntematonta, mutta USAssa Hemingwayn kirja oli sen edeltäjä ja jopa mahdollisesti osin jäljennetty, mutta tähän verrattuna harmaahko. Peilasi kai myö käytävää Korean sotaa.

Tyynenmeren sota, ja sillä kuviteltu suurehko vuorinen saari. Divisioonan komentaja lähettää tiedustelupartion ottamaan selvää vuorten takaisista japanilaisista. Partio on aika outo ainakin suomalaiseksi, mutta kai myös USAlaiseksi. Radioyhteyttä ei vissiiin ollut kotidivisioonaan, eikä lentokoneetkaan kai tukeneet tarvikepudotuksin. Jos upseeri oli päällikkö, hän vissiin kaatui melko alussa. Ainakin tämän jälkeen partiota johtaa
Lehtoa muistuttava kersantti Croft. Lehto kuitenkin varusmies, Croft eli saksalaisittain Kraft kantapeikko, semmoinen kuin ne usalaisissa kuvauksissa usein ovat. Muuten partio on tehtävään pakkomäärättyjä ja
asenteiltaan partioon jokseenkin sopimattomia. Vain Croft vie partiota sitkeästi yrittäen perille. Ennen korkeinta kohtaa hänkin antaa periksi, ja käännytään takaisin.

Pelko. Riitaojalle on vastine, ja vaelluksella Croft lopulta ampuu tämän.
Mutta pelkääjä on myös Croftin varamies korpraali. Mutta vain tauolla. Taistelussa hän on mallisotilas. Ja omituisena vastakohtana verrattuna toiseen pelkääjään Croft tuntee tähän sympatiaa.

Loppuratkaisu. Sijainen eversti, varsinaisen komentajan ollessa lomalla,
aloittaa hyökkäyksen, jokseenkin vastoin siihenastista kokemusta ja
tervettä järkeä, ja siis myös ilman partion saamatta jääneitä tiedustelutietoja. Japanilaisten joukkojen iskuvoima kuitenkin on romahtanut. Ja niinpä everstimme saavuttaakin nopeasti murskaavan voiton. Tämä ratkaisu peilasi myös koko Japanin sodan nopeaa loppua, vastakohtana sen pitkälle sitkaalle kululle. Erikoisesti Neuvostoliiton salamasota Mantsuriassa. Ja se oli ihan muuta kuin jäykkä esitys
Espanjassa ja vielä 1941 omassa. Japanilaisten iksuvoima puolstaan siellä oli huomattavasti hekeintyny yhä uusien valioyhtymien siirroista Tyynenmeren sotaan.

Uusimmat

Suosituimmat