kysymys kreationisteille

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kysyisin että eivätkö yhteiset geneettiset ja morfologiset samankaltaisuudet viittaa yhteiseen sukulaisuuteen?

Jos ei niin miksi ei?

Ja kunnon perustelut mukaan.

Sivut

Kommentit (436)

Toope
Seuraa 
Viestejä23157
Liittynyt23.7.2006

Ehkä Isä Jumala on luonut ne samankaltaisiksi.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija

Tässä uutinen sivulta

http://www.netikka.net/mpeltonen/index.html

18.05.06

Eläinfysiologian sekä solu- ja kehitysbiologian dosentti Jorma Paranko Turun yliopistosta valottaa ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuuden merkitystä (Tiede 4/2006):

"Vaikka usein korostetaan, että ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus on peräti 98,5 - 99 prosenttista, lajiutumisen kannalta oleellisia ovat erot genomin rakenteessa ja geenien toiminnan säätelyssä. Genomitasolla yhden prosentin ero vastaa arviolta 40 miljoonaa emäsparimuutosta eli mutaatiota. Ihmisen ja simpanssin emäserojen kirjaamiseen tarvittaisiin 10 000 sellaista A4 -sivua, joilla kullakin olisi 4000 kirjoitusmerkkiä."

Kun otetaan huomioon, että uusimpien käsitysten mukaan ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuus onkin vain 96 prosenttia, emäseroja olisi itse asiassa 160 miljoonaa ja vastaavasti niiden kirjaamiseen tarvittaisiin peräti 40 000 A4 -sivua! Se pieni ero näyttää siis lopulta olevankin varsin suuri. Lisäksi geenien samankaltaisuuteen tuijottaminen on on hyvin yksisilmäistä. Jos sukulaisuutta mitattaisiin maidosta, aasi olisi ihmisen lähin sukulainen. Kolesterolitason mukaan lähin sukulaisemme olisi sukkanauhakäärme, kyynelnesteen perusteella kananpoika, veren koostumuksen perusteella hiiri.

Vierailija
kiittäen
... ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuus onkin vain 96 prosenttia, emäseroja olisi itse asiassa 160 miljoonaa ja vastaavasti niiden kirjaamiseen tarvittaisiin peräti 40 000 A4 -sivua!

Vastaavasti samankaltaisuudet ovat [(160*10 potensiin 6)/4]*96 eli 3,84 miljardia emäs- samankaltaisuutta tai (40 000/4)*96 A4 eli 960 000 A4 sivua. Epäilemättä viestin lähettäneellä on joku ongelma tämän kanssa.

Vierailija

Yhteiset piirteet eivät kerro sukulaisuudesta, koska jos luonnossa esiintyy jokin piirre, jota mikään luonnollinen teoria selitä, tarkoittaa se sitä että piirteen takana on Jumala.
Evoluutio toki selittää sen, mutta koska se on maailmankuvaltaan vaarallinen, ei se selitä sitä.

Selitys 2;

Evoluutio -kriittinen analyysi, s. 155

”Sen, onko kyse sukulaisuudesta geneettisessä merkityksessä, voi selvittää vain henkilökohtainen tieto tai henkikirjat”

Sen takia voidaankin sanoa että minkäänlaista sukulaisuutta ei ole.

Vierailija
kiittäen
Tässä uutinen sivulta

http://www.netikka.net/mpeltonen/index.html

18.05.06

Eläinfysiologian sekä solu- ja kehitysbiologian dosentti Jorma Paranko Turun yliopistosta valottaa ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuuden merkitystä (Tiede 4/2006):

"Vaikka usein korostetaan, että ihmisen ja simpanssin perimän samankaltaisuus on peräti 98,5 - 99 prosenttista, lajiutumisen kannalta oleellisia ovat erot genomin rakenteessa ja geenien toiminnan säätelyssä. Genomitasolla yhden prosentin ero vastaa arviolta 40 miljoonaa emäsparimuutosta eli mutaatiota. Ihmisen ja simpanssin emäserojen kirjaamiseen tarvittaisiin 10 000 sellaista A4 -sivua, joilla kullakin olisi 4000 kirjoitusmerkkiä."

Kun otetaan huomioon, että uusimpien käsitysten mukaan ihmisen ja simpanssin geenien samankaltaisuus onkin vain 96 prosenttia, emäseroja olisi itse asiassa 160 miljoonaa ja vastaavasti niiden kirjaamiseen tarvittaisiin peräti 40 000 A4 -sivua! Se pieni ero näyttää siis lopulta olevankin varsin suuri. Lisäksi geenien samankaltaisuuteen tuijottaminen on on hyvin yksisilmäistä. Jos sukulaisuutta mitattaisiin maidosta, aasi olisi ihmisen lähin sukulainen. Kolesterolitason mukaan lähin sukulaisemme olisi sukkanauhakäärme, kyynelnesteen perusteella kananpoika, veren koostumuksen perusteella hiiri.

Koskas kerrot sen, mikä estää mikroevoluution kumuloituminen makroevoluutioksi? Odotamme kiihkolla valaisevaa selitystästi.

D

Ps. ne muut 20 kysymystä odottavat sitten myös, mutta käsien heiluttelustasi et taida osata vastata mihinkään.

Vierailija
kiittäen
Lisäksi geenien samankaltaisuuteen tuijottaminen on on hyvin yksisilmäistä. Jos sukulaisuutta mitattaisiin maidosta, aasi olisi ihmisen lähin sukulainen. Kolesterolitason mukaan lähin sukulaisemme olisi sukkanauhakäärme, kyynelnesteen perusteella kananpoika, veren koostumuksen perusteella hiiri.

Tuomioistuimetkin ovat tosi yksisilmäisiä, kun pelkkä geenien samankaltaisuus hyväksytään todisteeksi sukulaisuudesta vaikkapa isyyskiistoissa. Pitäisi mieluummin katsoa kolesterolitasoa ja maidon koostumusta. Jos isä näyttää geenitestin perusteella olevan itäsuomalainen mies, jolla kolesterolitaso on lapseen verrattuna pilvissä, geenitesti on tietysti epäluotettava. Loistava ura puolustusasianajajana odottaa nimimerkkiä Kiittäen!

Esimerkkisi ovat muuten kreationistien moneen kertaan kumottuja valheita, jos kiinnostaa.

http://members.aol.com/dwise1/cre_ev/bullfrog.html

Vierailija
Dinomaniac
Kysyisin että eivätkö yhteiset geneettiset ja morfologiset samankaltaisuudet viittaa yhteiseen sukulaisuuteen?

Jos ei niin miksi ei?

Ja kunnon perustelut mukaan.

Saakohan myös ei-kreationisti vastata? Varsinkaan jos kunnon perustelutkin puuttuvat? On vain hajanaisia mietteitä.

Eliöthän ovat fysikaalis-kemiallisia systeemejä, varsin monimutkaisia tosin, mutta periaatteessa verrattavissa molekyyleihin, jotka nekin ovat niiden energeettisen vakuumiperustaisuuden huomioon ottaen huikean monimutkaisia.

Nythän esimerkiksi etanolimolekyyli voi muuttua etikkahapoksi kemiallisessa reaktiossa; etikka on siis etanolin jälkeläinen ja etanoli etikan ja muiden etanolista johdettavien molekyylityyppien kantamuoto.

Darwinilla ei tunnetusti ollut mitään käsitystä luonnon organisoivista periaatteista kuten itseorganisaatiosta. Jos olisi ollut, ei nykyisenkaltaista darwinismia olisi koskaan syntynytkään. Darwinismiperustaiseen evoluutioon uskovat eivät näin ollen voi huomioida luonnon organisoivia periaatteita, jotka selvästi ylittävät ja asettavat perifeeriseen asemaan darwinismissa niin keskeisenä hellityn luonnonvalinnan idean. Jopa geneettiset evoluutioalgoritmit, kun niiden monimutkaisuutta kasvatetaan, ilmentävät väistämätöntä itseorganisaatioprosessien esiintuloa:

http://ivan.research.ucf.edu/SOEA-2005.htm

Eliöiden muodonottoa ja evoluutiota hallitsevatkin organisminsisäiset fysikaalis-kemialliset organisoivat periaatteet, joiden ilmentymää itseorganisaatio ja deterministinen kaaoskin ovat. Nämä periaatteet lopulta "sanelevat" millaiseksi täytyy ja voi muodostua genomin rakenne ja sen suhde organismin rakentumiseen.

Ydinasia on, että itseorganisaation ja kaaoksen "takana" on sama matemaattinen luonnonlaki, joka organisoi kaiken muunkin luomakunnassa kosmologisista struktuureista Higgsin vakuumin symmetrian spontaaniin rikkoutumiseen ja vuorovaikutushiukkasien syntyyn asti, nimittäni Nambun-Goldstonen bosoni:

http://www.sci-museum.kita.osaka.jp/~sa ... int/FP.htm

Yksinkertainen darwinistinen palikkamalli perinnöllisyydestä romahtaa edelläsanotun valossa ja korvautuu matemaattisten luonnonlakien ilmitulolla evolutiivisissa itseorganisaatioprosesseissa.

Kysymys yhteisestä kantamuodosta osoittautuu perifeeriseksi; kysymys meidät kaikki koostaneen luonnonlakien kompleksin alkuperästä, luonteesta ja tarkoituksesta saa ensisijaisen aseman.

Vierailija
Olen
Toope
Ehkä Isä Jumala on luonut ne samankaltaisiksi.

Ei noilla perusteluilla vielä Kuuhun mennä.
Muita perusteluja hulluilla ei oo. Parantunee mielestä ne on todisteita id:stä.

Vierailija

Kun tosiasia ei olekaan tosiasia

Tosiasia on jotakin sellaista, mitä ei aseteta kyseenalaiseksi. Se katsotaan yleispäteväksi totuudeksi, joka pitää yhtä todellisuuden kanssa. Se perustuu varmoihin todisteisiin.

Teoria taas on jotain todistamatonta, mutta toisinaan se järkeilyjen vuoksi omaksutaan todeksi. Se täytyy kuitenkin vielä osoittaa tosiasialliseksi. Kaikesta huolimatta joskus jotain sellaista julistetaan tosiasiaksi, mikä on vain teoriaa.

Orgaanisen kehityksen teoria kuuluu tähän ryhmään.

SYYSKUUN 30. päivänä 1986 New York Times julkaisi New Yorkin yliopiston professorin Irving Kristolin kirjoituksen. Hän väittää, että jos kehitysoppia opetettaisiin kouluissa teoriana, niin kuin se on, eikä tosiasiana, joka se ei ole, ei olisi nykyään raivoavaa kiistaa kehitysopin ja kreationismin (erään luomiskertomuksen tulkinnan) välillä. Kristol selitti: ”Tuntuu myös vähän siltä, että tämä näennäistieteellinen dogmatismi on aiheuttanut nykyisen uskonnollisen reaktion.”

”Vaikka tätä teoriaa tavallisesti opetetaan epäämättömänä tieteellisenä totuutena”, Kristol sanoi, ”se ei ole sinnepäinkään. Siinä on liian monia aukkoja. Geologiset todisteet eivät anna meille sellaista lajien välimuotojen kirjoa kuin odottaisimme. Sitä paitsi laboratoriokokeet, joissa on sallittu jopa valikoivaa jalostusta ja jonkin verran geneettisiä mutaatioita, paljastavat, kuinka yhden lajin on lähes mahdoton kehittyä toiseksi. – – Jonkin lajin eläimistön vähittäinen muuttuminen toiseksi lajiksi on biologinen olettamus, ei biologinen tosiasia.”

Kirjoitus osui Harvardin yliopiston professoria Stephen Jay Gouldia arkaan paikkaan. Hän puolustaa kiihkeästi kehitysoppia tosiasiana, eikä vain teoriana. Hänen vastineensa Kristolin kirjoitukseen julkaistiin yleistajuisen tieteellisen Discover-aikakauslehden tammikuun 1987 numerossa. Siinä paljastui se katteeton itsevarmuus, jota Kristol oli pitänyt pahana.

Vastustavassa kirjoitelmassaan Gould toisti 12 kertaa sen väitteensä, että evoluutio eli kehitys on tosiasia. Muutama esimerkki: Darwin osoitti ”evoluution todellisuuden”. ”Evoluution todellisuus on yhtä hyvin todistettu kuin mikä muu tahansa tieteessä (yhtä varmaa kuin maan kiertäminen auringon ympäri).” Darwinin kuoleman aikaan ”lähes kaikki ajattelevat ihmiset hyväksyivät evoluution todellisuuden”. ”Evoluutio on yhtä varma kuin mikä tieteellinen tosiasia tahansa. (Annan heti perustelut).” ”Evoluution todellisuus perustuu runsaaseen materiaaliin, joka jakautuu karkeasti ottaen kolmeen suureen luokkaan.”

Näissä ”kolmessa suuressa luokassa” olevan ”runsaan materiaalin” ensimmäisestä luokasta Gould mainitsee esimerkkinä pienet lajinsisäiset muutokset yöperhosissa, banaanikärpäsissä ja bakteereissa ”selvänä todisteena” evoluutiosta. Mutta tällaiset lajinsisäiset muunnokset ovat merkityksettömiä evoluution kannalta. Evoluution ongelma on muuttaa joku laji toiseksi. Gould ylistää Theodosius Dobzhanskyä ”vuosisatamme suurimmaksi kehitysopin kannattajaksi”, mutta juuri Dobzhansky itse hylkää Gouldin yllä olevan perustelun merkityksettömänä.

Mitä tulee banaanikärpäsiin Gouldin perustelussa, Dobzhansky sanoo mutaatioiden ”näkyvän tavallisesti rappeutumisena, vauriona tai joidenkin eliöiden häviämisenä. – – Monet mutaatiot ovat itse asiassa omistajilleen tappavia. Sellaisia mutantteja on vähän, jotka ovat yhtä elinvoimaisia kuin normaali kärpänen; ja mutantit, joissa olisi merkityksellinen parannus normaaliin rakenteeseen normaalissa ympäristössä, ovat tuntemattomia.”

Myös Yhdysvaltain tieteidenedistämisliiton virallinen lehti Science teki tyhjäksi Gouldin perustelun: ”Lajeissa voi tosiaankin tapahtua vähäisiä muutoksia niiden fyysisissä ja muissa ominaisuuksissa, mutta se on rajallista ja pitemmän ajan kuluessa se kuvastuu heilahteluna keskiarvon molemmin puolin.” Sekä kasveissa että eläimissä muunnokset lajin sisällä vaihtelevat tai kimpoilevat kuin haulit, joita ravistellaan lasitölkissä – muunnokset pysyvät lajinsa rajojen sisäpuolella aivan kuten haulit suljetussa tölkissä. Juuri niin kuin Raamatun luomiskertomus sanoo, kasveissa ja eläimissä saattaa esiintyä muuntelua, mutta kuitenkin ne lisääntyvät vain ”lajinsa mukaan”. – 1. Mooseksen kirja 1:12, 21, 24, 25.

Gould tarjoaa toiseksi kolmesta luokastaan isot mutaatiot: ”Meillä on selvät todisteet suurimittaisista muutoksista; ne perustuvat fossiiliketjuihin.” Puhuessaan suurimittaisista muutoksista, siis lajin muuttumisesta toiseksi muutamalla isolla hyppäyksellä, hän ei tarvitse fossiilisia välimuotoja, joita ei ole olemassakaan. Mutta siirtyessään pienistä muutoksista isoihin hyppäyksiin hän joutuu ojasta allikkoon.

Kristol kommentoi tätä: ”Me emme kerta kaikkiaan tiedä mitään sellaisia äkillisiä muutoksia, jotka luovat uusia lajeja, koska useimmat geneettiset mutaatiot työskentelevät yksilön elossa säilymistä vastaan.” Ja Gouldin ”vuosisatamme suurin kehitysopin kannattaja”, Theodosius Dobzhansky, on samaa mieltä Kristolin kanssa. Hänen lausuntonsa siitä, että monet mutaatiot ovat tappavia, on erityisen totta suurimittaisista, äkillisten muutosten mutaatioista; merkittäviä ovat myös hänen sanansa siitä, että ’mutaatiot, jotka tuottavat isoja parannuksia, ovat tuntemattomia’. Koska Gouldilta puuttuu todisteet suurimittaisille muutoksilleen, hän turvautuu kehitysopin kannattajien loppuunkuluneeseen fraasiin: ”Fossiilistomme on niin epätäydellinen.”

Gould tarjoaa kuitenkin ”selvänä todisteena suurimittaisista muutoksista” sen, mitä hän kutsuu yhdeksi ”loistavista esimerkeistä”, nimittäin ”ihmisen evoluution Afrikassa”. Mutta kehitysopin kannattajat tunnustavat yleisesti, että tämä alue on kaukana loistavasta. Se on kiistelyn pesäpaikka, taistelukenttä hampaista ja luunpalasista, joita kehitysopin kannattajat muuttavat vilkkaan mielikuvituksensa avulla karvaisiksi, kumaraisiksi, tuuheakulmaisiksi apinaihmisiksi. Jälleen kerran Dobzhansky ei tue Gouldia: ”Tämä suhteellisen äskeinenkin historia [apinasta ihmiseksi] on täynnä epävarmuuksia; asiantuntijat ovat usein eri mieltä sekä perusasioista että yksityiskohdista.”

Viimeinen Gouldin ”kolmesta suuresta luokasta”, joiden hän sanoo todistavan kehitysopin olevan tosiasia, on samankaltaisuus lajien välillä. (Kuitenkin nykyinen suuntaus on se, ettei fyysisten samankaltaisuuksien oikeastaan ajatella todistavan sukulaisuudesta; uutta muotia on osoittaa sukulaisuus geneettisillä samankaltaisuuksilla, jopa sellaisissakin tapauksissa, joissa fyysiset ominaisuudet eroavat suuresti.) Gould tarjoaa kaksi esimerkkiä sukulaisuudesta, jonka samankaltaisuus todistaa. Ensiksi: ”Miksi ruumiissamme, selkämme luista vatsan lihaksistoon, on merkkejä järjestyksestä, joka osoittaa meidän soveltuvan paremmin neljällä jalalla elämiseen, jos emme ole nelijalkaisten olentojen jälkeläisiä?”

Se on merkillinen väite. Me voimme kävellä ja juosta pystyasennossa kahdella jalalla, juosta yhtäjaksoisesti monia kilometrejä, eikä selkärangassa tai vatsalihaksissa tunnu yhtään epämiellyttävältä. Se edellyttää tietysti sitä, ettemme vietä useimpia valveillaolotuntejamme velttoina tuoliin uppoutuneina harjoittamatta koskaan selkä- ja vatsalihaksia. Mutta valmennettu juoksija pystyy juoksemaan kiinni nelijalkaiset villieläimet, uuvuttamaan ne ja useimmissa tapauksissa voittamaan ne kestävyydessä. Me viihdymme kahdella jalalla; nelijalkaiset näyttävät tyytyväisiltä sellaisina kuin ne ovat.

Gouldin toinen esimerkki: ”Miksi Galapagossaarten kasvit ja eläimet muistuttavat niin suuresti Ecuadorin luontokappaleita, mutta eroavat niistä hieman? Ecuador on lähinnä näitä saaria 1000 kilometrin päässä idässä. – – Samankaltaisuudet voivat merkitä ainoastaan sitä, että Ecuadorin luontokappaleet asuttivat Galapagossaaret ja sitten erilaistuivat luonnollisen evoluution kautta.” Samankaltaisuudet voivat merkitä ja merkitsevät ainoastaan lajinsisäistä muuntelua. Esimerkiksi peipot ovat yhä peippoja.

Gould pilkkaa luomiseen uskovia, jotka katsovat, että ”Jumala sallii rajallista muuntelua luotujen lajien sisällä, mutta että kissa ei voi koskaan muuttua koiraksi”. Sitten hän kysyy: ”Kuka on koskaan sanonut, että se muuttui tai että luonto teki sen?” Kuitenkin hän uskoo paljon vaikeampaan muutokseen. Muutos kissasta koiraksi olisi ainakin muutos nisäkkäästä nisäkkääksi, kun taas Gould sanoo: ”Dinosaurukset kehittyivät linnuiksi.”

Irving Kristol lopettaa kirjoituksensa New York Times -lehdessä: ”Nykyisessä kehitysopin opettamisessa kouluissamme on todellakin aatteellista ennakkoluuloa uskonnollisia käsityksiä kohtaan – kun opetetaan ’tosiasiana’ sellaista, mikä on vain olettamus. – – Jos uskovat kristityt saadaan vakuuttuneiksi siitä, että heidän lapsiaan ei aseteta alttiiksi uskonnonvastaiselle opetukselle, saatetaan kohtuudella toivoa, että tämä amerikkalainen perinne [kirkon erilläänolo valtiosta] tuntuu heistä taas mukavalta.”

Kristol osoittaa tämän erilläänolon periaatteen viisauden sanoessaan: ”Teologiset kysymykset voivat niin helposti tulla riitapesäkkeiksi.” Juuri sellaiseksi joidenkin kreationistien esittämä ”tieteellinen kreationismi” tulisi, jos sitä opetettaisiin luokkahuoneissa. Useat sen väitteistä eivät ole raamatullisia. Mainittakoon vain yksi: 1. Mooseksen kirjan luomispäivät ovat 24-tuntisia päiviä. Heprealaista ”päiväksi” käännettyä sanaa voidaan käyttää ja käytetään Raamatussa 12 tunnista, vuorokaudesta, vuodenajasta, vuodesta, 1000 vuodesta tai useista tuhansista vuosista sen mukaan, millaisessa yhteydessä sanaa kulloinkin käytetään.

Luokkahuoneessa ei ole sopivaa tuoda esiin uskonnollisia erimielisyyksiä. Ja kuten Kristol sanoo, siellä ei ole myöskään sopivaa opettaa tosiasiana kehitysoppia, joka on olettamusta. Silloinhan siitä itsestään on todellisuudessa tullut nykypäivän uskonto, jota vain dogmaattisuus tukee.

Gould sanoo sattuvasti, että ”taruihin aletaan uskoa, kun riittävän usein kerrotaan vääristeltyjä oppeja, joita ei ole asianmukaisesti todistettu”. Tämä on totta. Sillä tavalla muotoutuivat ne uskonkappaleet, jotka sanovat Raamatun opettavan, että sielu on kuolematon, että pahoja ihmisiä kidutetaan ikuisesti helvetin tulessa, että Jumala on kolminaisuus, jossa on kolme persoonaa yhdessä, että Raamatun luomiskertomuksen päivät ovat 24-tuntisia päiviä – ja kaikki tämä ilman asianmukaista Raamatulla todistamista.

Ja sillä tavalla aletaan uskoa myös kehitysopilliseen vuodatukseen siitä, että ’evoluutio on tosiasia’: kun ’riittävän usein kerrotaan oppeja, joita ei ole asianmukaisesti todistettu’ tieteellisillä todisteilla.

Vierailija

Minusta olisi mukava kuulla evoluutioteorian kannattajilta, että miksi kouluissa ei opeteta, että ihmisen jälkeläinen ei ole välttämättä ihminen? Esim. jos opetetaan, että laji voi muuttua toiseksi lajiksi, miksei ihmisen jälkeläisellä voisi olla vaikka 22 kromosomiparia ja silti olla hedelmällinen yksilö?

Vierailija

Broidi - teijoster - kirjoitti viisaita ja evoluution kannattajat vetäytyy miettimään kannanottoaan murskaaviin todisteisiin. Ehkä ensi viikolla luemme heidän räpellyksiään.

Vierailija
Taha
Minusta olisi mukava kuulla evoluutioteorian kannattajilta, että miksi kouluissa ei opeteta, että ihmisen jälkeläinen ei ole välttämättä ihminen? Esim. jos opetetaan, että laji voi muuttua toiseksi lajiksi, miksei ihmisen jälkeläisellä voisi olla vaikka 22 kromosomiparia ja silti olla hedelmällinen yksilö?

Kenen kanssa se sitten lisääntyisi? Laji tarkoittaa, että ei lisäänny eri lajin yksilön kanssa luonnollisissa olosuhteissa. Aika yksinäinen elämä tuollaisella mutantilla.

Vierailija
Nemo
Taha
Minusta olisi mukava kuulla evoluutioteorian kannattajilta, että miksi kouluissa ei opeteta, että ihmisen jälkeläinen ei ole välttämättä ihminen? Esim. jos opetetaan, että laji voi muuttua toiseksi lajiksi, miksei ihmisen jälkeläisellä voisi olla vaikka 22 kromosomiparia ja silti olla hedelmällinen yksilö?



Kenen kanssa se sitten lisääntyisi? Laji tarkoittaa, että ei lisäänny eri lajin yksilön kanssa luonnollisissa olosuhteissa. Aika yksinäinen elämä tuollaisella mutantilla.

Hienoa huomata että Nemo on oivaltanut mitä "laji" tarkoittaa.

Vierailija
Nemo
Kenen kanssa se sitten lisääntyisi? Laji tarkoittaa, että ei lisäänny eri lajin yksilön kanssa luonnollisissa olosuhteissa. Aika yksinäinen elämä tuollaisella mutantilla.

Mistä se ensimmäinen 46-kromosominen kädellinen sitten kumppaninsa löysi?

Miksei ihmisen lapsella voisi olla 48 kromosomia ja kaksi häntää?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat