Uneen jääminen??

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Iltapäivää!

En tiedä miten tätä kysyisin lyhyesti, joten en kysy. Ne jotka viitsivät lukea kokonaan aiheeni ja vielä vastaamaan niin suurkiitos!

Ajattelin kysyä että onkohan mahdollista jäädä uneen pysyvästi? Nimittäin kun itse olen kehittänyt tietoista unennäköä siihen pisteeseen (en tietenkään joka yö) jossa pystyn pysäyttämään "unen" Eli en etene siinä enkä lennä saatika muuta kivaa, vaan yksinkertaisesti ?? tarkkailen unimaailmaa, ja mitä se pitää sisällään. Siirrän katsettani ja istun mättäällä ja tarkkailen sitä rajatonta maailmaa...Jopa kerran pari onnistun matkustamaan tiettyjen etäisyyksien päähän vain katsomalla paikkaa. Itselläni tämä on tosin sen verran alkuvaiheessa että halusin lähteä pois unesta, tai siis halusin jatkaa unta ja odottaa heräämistä.

Niin, no sitten tiedän että tiettyjen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksessa ihminen pääsee kytköksiin alitajuntaan, ja tilanne on hyvin pitkälle kun unessa. Siis tietyllä tavalla. Ja tiedän myös pari herraa jotka ovat jääneet pysyvälle tripille, ei siis uneen vaan näistä muista substansseista johtuen. No entä jos sitten unessakin vaan alkaa puolitahtomatta elää sitä maailmaa, tai jää siihen, jos kerran pystyy pitämään kiinni unesta? Ettei tavallaan anna sen kadota...Tai kun käytin sanaa puolitahtomatta niin tarkoitan sitä, että joku vaan klikkaa päässä ja jää siihen maailmaan.

Sitten vielä lyhyesti, että kuinkahan tilanteeseen vaikuttaa se elementti, että muutaman kerran olen pystynyt unessa kokemaan tiettyjen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen, täysin samanlaisena kun mitä valveella. Vaikka käytöstä on aikaa jo ties kuinka kauan. Eli onko tässä kyseessä se, että kun unessa pääsee alitajuntaan kiinni niin voi kokea juuri ne tunteet mitä periaatteessa on kokenut aiemminkin, tosin tällä kertaa ilman fyysistä tekijää!? Tunteehan unessa kipuakin ja nautintoa, joten miksei tiettyjä kokemuksia joita joskus on kokenut ja jotka ovat jääneet mieleen....

No, en tiedä mutta kysynkin siksi että oletteko koskaan kuulleet henkilöistä jotka ovat jääneet pysyvälle unitripille? Toivottavasti ette!

Hyvää viikonloppua vaan kaikille ja nukkukaa hyvin!

Sivut

Kommentit (37)

Vierailija

Viikonlopuissa ei ole mitään hyvää.

Olen kerran kokenut kauhun hetkiä seuraavanlaisessa tilanteessa:

Olen herännyt puoleksi siten, että olen saanut silmäni auki ja ollut ympäristötietoisessa tilassa, mutta kehoni on ollut unessa.

Tila on neliraajahalvaukseen verrattava tila.

Yritin kauhuissani huutaa, mutta huuto oli pelkkää kiivasta hengitystä.

Valtavalla pyristelyllä saattoi saada käden heilahtamaan täysin hallitsemattomasti.

Ymmärsin jonkun ajan päästä olevani unessa ja pelkäsin todella,
että jäisin pysyvästi siihen tilaan(KOOMA?)

Hui saaatana.

Toivottavasti en koskaan joudu kokemaan moista enää.

Vierailija

Onhan niitä tarinoita, että jonkun uni on kestänyt 100 vuotta. Oikeassa maailmassa 2h, mutta unessa 100 vuotta. Miten ajattelit hoitaa ravinnon saannin? Tiputus?

Vierailija

Ensi kerran luen hallitusta unennäöstä. Kyllä se taitaa olla vanhaa kunnon mielikuvusta. Vaikken halua tyrmätä asiaa, kun on itselläkin outoja kokemuksia.
Itsellä oli lapsena päivä-unia, jolloin seikkailin mielestäni hallitusti oudossa "unimaailmassa", mutta sitä ei kestänyt kauaa.

Vierailija
Massi^-
Onhan niitä tarinoita, että jonkun uni on kestänyt 100 vuotta. Oikeassa maailmassa 2h, mutta unessa 100 vuotta. Miten ajattelit hoitaa ravinnon saannin? Tiputus?

Mitä helvettiä?

Siis jos 'oikeassa maailmassa' olet unessa 2h, miksi pitäisi huolehtiä ravinnon saannista??

Vierailija
Keijo Keripukki
Massi^-
Onhan niitä tarinoita, että jonkun uni on kestänyt 100 vuotta. Oikeassa maailmassa 2h, mutta unessa 100 vuotta. Miten ajattelit hoitaa ravinnon saannin? Tiputus?

Mitä helvettiä?

Siis jos 'oikeassa maailmassa' olet unessa 2h, miksi pitäisi huolehtiä ravinnon saannista??


Tarkoitin sitä pysyvää unta. Eli viestin alku ei liittynyt loppuun.

Vierailija
Kalevi Lanta
Iltapäivää!

En tiedä miten tätä kysyisin lyhyesti, joten en kysy. Ne jotka viitsivät lukea kokonaan aiheeni ja vielä vastaamaan niin suurkiitos!

Ajattelin kysyä että onkohan mahdollista jäädä uneen pysyvästi? Nimittäin kun itse olen kehittänyt tietoista unennäköä siihen pisteeseen (en tietenkään joka yö) jossa pystyn pysäyttämään "unen" Eli en etene siinä enkä lennä saatika muuta kivaa, vaan yksinkertaisesti ?? tarkkailen unimaailmaa, ja mitä se pitää sisällään. Siirrän katsettani ja istun mättäällä ja tarkkailen sitä rajatonta maailmaa...Jopa kerran pari onnistun matkustamaan tiettyjen etäisyyksien päähän vain katsomalla paikkaa. Itselläni tämä on tosin sen verran alkuvaiheessa että halusin lähteä pois unesta, tai siis halusin jatkaa unta ja odottaa heräämistä.

Niin, no sitten tiedän että tiettyjen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksessa ihminen pääsee kytköksiin alitajuntaan, ja tilanne on hyvin pitkälle kun unessa. Siis tietyllä tavalla. Ja tiedän myös pari herraa jotka ovat jääneet pysyvälle tripille, ei siis uneen vaan näistä muista substansseista johtuen. No entä jos sitten unessakin vaan alkaa puolitahtomatta elää sitä maailmaa, tai jää siihen, jos kerran pystyy pitämään kiinni unesta? Ettei tavallaan anna sen kadota...Tai kun käytin sanaa puolitahtomatta niin tarkoitan sitä, että joku vaan klikkaa päässä ja jää siihen maailmaan.

Sitten vielä lyhyesti, että kuinkahan tilanteeseen vaikuttaa se elementti, että muutaman kerran olen pystynyt unessa kokemaan tiettyjen psykoaktiivisten aineiden vaikutuksen, täysin samanlaisena kun mitä valveella. Vaikka käytöstä on aikaa jo ties kuinka kauan. Eli onko tässä kyseessä se, että kun unessa pääsee alitajuntaan kiinni niin voi kokea juuri ne tunteet mitä periaatteessa on kokenut aiemminkin, tosin tällä kertaa ilman fyysistä tekijää!? Tunteehan unessa kipuakin ja nautintoa, joten miksei tiettyjä kokemuksia joita joskus on kokenut ja jotka ovat jääneet mieleen....

No, en tiedä mutta kysynkin siksi että oletteko koskaan kuulleet henkilöistä jotka ovat jääneet pysyvälle unitripille? Toivottavasti ette!

Hyvää viikonloppua vaan kaikille ja nukkukaa hyvin!

Ohhoh. Kiva kuulla että jokin muukin on kehittänyt uneksimistaitojaan.
Itsekkin olen kehittänyt tietoista unennäköäni melkoisesti ja pidän tavattomasti unilla kikkailuista.
Tavattoman mielenkiintoista kun tajuaa että on unessa ja että oikeasti on omassa sängyssä nukkumassa. Jos pitää itsensä tarpeeksi rauhallisena eikä yritä mitään täysin aivoille käsittämätöntä niin pystyy mielenkiintoisesta näkökulmasta tutkimaan unimaailmaa.
Psykologiaahan tämä on. Itsestään se kaikki mitä siellä tapahtuu on peräisin vaikka vain nauttisi olostaan ja ihmettelisi vaihtoehtojen runsautta.
Tarpeeksi taitava uneksija voi todellakin kaivaa esiin lähes minkä tahansa tunteen/asian jonka on joskus kokenut ja josta on jäänyt mielikuva. On jännä myöskin seurata miten siitä yleensä seuraa aina assosiaatioita mukana.

Ja itse kysymykseen. En ole kyllä koskaan kuullut kenestäkään joka olisi jäänyt pysyvästi unitilaan. Aivot tuottavat normaalisti itsestään tarvittavat kemikaalit joilla uneen vaivutaan ja niistä herätään.

Vierailija

Kukapa tietää millaisessa maailmassa koomassa olevat tai muut aivovaurion kärsineet potilaat elävät. Hieman inhottavaa ajatella, että jos joku läheinen on saanut esim. vakavan aivoverenvuodon ja saattaa elää jatkuvassa päänsisäisessä painajaismaailmassa, niin kauan kuin letkuissa hengissä pidetään. Käsittääkseni kuitenkin tälläiset tilanteet eivät jää ollenkaan muistiin, kun heräämisen jälkeen potilasta haastatellaan, mutta kai semmoinen on silti mahdollista? Kuume- ja krapulahoureetkin voivat olla tuskallista koettavaa, miten sitten pahemmat...

Vierailija

Vaikuttavatko muuten lucid-unien sisällöt niiden esiintymistiheyteen? Eli voinko rauhassa opetella lentelemistä ja jättää lucidit lyhyiksi, vai tuleeko lucideja enemmän, jos yritän pysyä niissä kauemmin?

Vierailija
Pohjoinen Zen
Kukapa tietää millaisessa maailmassa koomassa olevat tai muut aivovaurion kärsineet potilaat elävät. Hieman inhottavaa ajatella, että jos joku läheinen on saanut esim. vakavan aivoverenvuodon ja saattaa elää jatkuvassa päänsisäisessä painajaismaailmassa, niin kauan kuin letkuissa hengissä pidetään. Käsittääkseni kuitenkin tälläiset tilanteet eivät jää ollenkaan muistiin, kun heräämisen jälkeen potilasta haastatellaan, mutta kai semmoinen on silti mahdollista? Kuume- ja krapulahoureetkin voivat olla tuskallista koettavaa, miten sitten pahemmat...

Unen näkeminen on hyvin selkeästi todettavissa tieteellisin keinoin. Mm. aivosähkökäyrästä sekä silmien liikkeistä.
Koomassa ihmiset eivät uneksi.

Vierailija
Massi^-
Vaikuttavatko muuten lucid-unien sisällöt niiden esiintymistiheyteen? Eli voinko rauhassa opetella lentelemistä ja jättää lucidit lyhyiksi, vai tuleeko lucideja enemmän, jos yritän pysyä niissä kauemmin?

Itse suosittelisin että jos huomaat jonkin asian rikkovan lucidin ja palaat taas hallitsemattomaan uneen niin koetat jatkossa välttää näitä asioita ja keskittyä vain tietostamaan olevasi unessa mahdollisimman pitkään.
Mitä enemmän oppii olemaan lucid tilassa niin sitä helpommaksi se ajanmittaan muuttuu ja voit ruveta taas kokeilemaan rajojasi.

Vierailija
Cosmic-Fairy

Unen näkeminen on hyvin selkeästi todettavissa tieteellisin keinoin. Mm. aivosähkökäyrästä sekä silmien liikkeistä.
Koomassa ihmiset eivät uneksi.

Entä sitten esim. aivoverenvuototilanteet? Olen nähnyt sukulaistani teholla kohtauksen jälkeen. Puheeseen ja kosketukseen ja nimellä kutsumiseenkin potilas reagoi, mutta puhumisesta tai muusta kommunikoinnista ei tule oikein mitään. On kai siinä silloin tietoisuus ainakin osaksi toiminnassa, kuinka painajaismaiselta se tuntuu kun ei pysty liikkumaan eikä kommunikoimaan. Samalla kun aivoissa on paha vaurio, jota elimistö yrittää epätoivoisesti korjata.

Vierailija
Pohjoinen Zen
Cosmic-Fairy

Unen näkeminen on hyvin selkeästi todettavissa tieteellisin keinoin. Mm. aivosähkökäyrästä sekä silmien liikkeistä.
Koomassa ihmiset eivät uneksi.



Entä sitten esim. aivoverenvuototilanteet? Olen nähnyt sukulaistani teholla kohtauksen jälkeen. Puheeseen ja kosketukseen ja nimellä kutsumiseenkin potilas reagoi, mutta puhumisesta tai muusta kommunikoinnista ei tule oikein mitään. On kai siinä silloin tietoisuus ainakin osaksi toiminnassa, kuinka painajaismaiselta se tuntuu kun ei pysty liikkumaan eikä kommunikoimaan. Samalla kun aivoissa on paha vaurio, jota elimistö yrittää epätoivoisesti korjata.

Jos puheeseen, kosketukseen sekä nimellä kutsumiseen voi reagoida niin todennäköisesti voi myös nähdä unta. Vaikea edes kuvitella miltä sellainen tilanne tuntuisi. Aivoverenvuoto on yleensä vakava tilanne ja sen vaikutukset aivoihin riippuvaisia lukemattomista tekijöistä.
Kommunikointi ja puheen tuottaminen ovat kuitenkin melko vaativia toimenpiteitä aivoilta ja häiriön sattuessa nämä kyvyt heikkenevät nopeasti.
Olisi aika synkkää olla tietoinen ilman että voi kontrolloida kehoaan millään tavalla ja ilmoittaa tiedostavansa.

Vierailija
Keijo Keripukki
Viikonlopuissa ei ole mitään hyvää.

Olen kerran kokenut kauhun hetkiä seuraavanlaisessa tilanteessa:

Olen herännyt puoleksi siten, että olen saanut silmäni auki ja ollut ympäristötietoisessa tilassa, mutta kehoni on ollut unessa.

Tila on neliraajahalvaukseen verrattava tila.

Yritin kauhuissani huutaa, mutta huuto oli pelkkää kiivasta hengitystä.

Valtavalla pyristelyllä saattoi saada käden heilahtamaan täysin hallitsemattomasti.

Ymmärsin jonkun ajan päästä olevani unessa ja pelkäsin todella,
että jäisin pysyvästi siihen tilaan(KOOMA?)

Hui saaatana.

Toivottavasti en koskaan joudu kokemaan moista enää.

Tuota kutsutaan unihalvaukseksi. Itsekin joskus olen moisesta kärsinyt, ja on kyllä älyttöman pelottavaa. Mutta vaaratonta. Googlettamalla löytyi ainakin joskus jonkun tyypin psykologian gradu aiheesta. En nyt jaksa kaivella linkkiä, sori.

Vierailija
em
Keijo Keripukki
Viikonlopuissa ei ole mitään hyvää.

Olen kerran kokenut kauhun hetkiä seuraavanlaisessa tilanteessa:

Olen herännyt puoleksi siten, että olen saanut silmäni auki ja ollut ympäristötietoisessa tilassa, mutta kehoni on ollut unessa.

Tila on neliraajahalvaukseen verrattava tila.

Yritin kauhuissani huutaa, mutta huuto oli pelkkää kiivasta hengitystä.

Valtavalla pyristelyllä saattoi saada käden heilahtamaan täysin hallitsemattomasti.

Ymmärsin jonkun ajan päästä olevani unessa ja pelkäsin todella,
että jäisin pysyvästi siihen tilaan(KOOMA?)

Hui saaatana.

Toivottavasti en koskaan joudu kokemaan moista enää.




Tuota kutsutaan unihalvaukseksi. Itsekin joskus olen moisesta kärsinyt, ja on kyllä älyttöman pelottavaa. Mutta vaaratonta. Googlettamalla löytyi ainakin joskus jonkun tyypin psykologian gradu aiheesta. En nyt jaksa kaivella linkkiä, sori.

Juu toivottavasti seuraavalla kerralla jotenkin muistaisin edellisen kokemukseni,
enkä pelkäisi niin paljoa, ollessani täydellisesti halvaantuneena -äänihuulia myöten.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat