Humanistiset näennäistieteet.....
Humanistiset näennäistieteet.....
http://www.masters.fi/Pamfletti.pdf
Käsillä oleva pamfletti osoittaa, että sosiobiologiaa koskevat yhteiskunnalliset pelot ovat aiheettomia.
Sosiobiologia ei ole vaaraksi tasa-arvolle vaan ainoastaan monien humanistien hellimille epärealistisille
ihmiskäsityksille. Pamfletti paljastaa myös miten alaa viime aikoina kohdanneet hyökkäykset perustuvat tahallisille tai tahattomille väärinkäsityksille.
Näiltä osin teos sopisi sosiobiologian tai evoluutiopsykologian oppikirjaksi. Toiseksi, tapa jolla edellä mainittujen humanistien argumentaatio kumotaan, on hyökkäävyydestään huolimatta erittäin hauska. Tulevaisuuden tieteenhistorioitsijat tulevat nauttimaan tästä pamfletista ja ihmettelemään sitä, miten vaikea psykologian ja biologian suhde joskus olikaan humanisteille sekä humanistisesti ajatteleville yhteiskunta- ja luonnontieteilijöille.
Toisaalta tieteenhistorioitsijat tulevat muistamaan, että pamfletin kirjoittamisen aikoihin Suomessa käytiin kiivas keskustelu istuvan pääministerin isän, Tatu Vanhasen, näkemyksistä.
Vanhasen rotuja koskeva ajattelu ei kuitenkaan ole sosiobiologiaa. Esitetyt väitteet liittyvät yhteiskuntatieteisiin tai yksilöiden välisiä eroja tutkivaan käyttäytymisgenetiikkaan. Sosiobiologia sen sijaan tutkii kaikille ihmisille yhteisiä ominaisuuksia. Se esittää muiden luonnontieteiden kanssa yhteensopivan teorian ihmisluonnosta ja ihmisen tunteista.
Vanhasen väitteistä on myös todettava, että rotujen välisiä geneettisiä älykkyyseroja tai niiden yhteyttä kansojen varallisuuteen ei ole todistettu tieteellisesti. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että keskusrikospoliisi päätti oma-aloitteisesti tutkia, täyttäisivätkö Vanhasen lausunnot rikoksen tunnusmerkit.
Vanhanen sai kuitenkin ymmärrettävästi synninpäästön: poliisinkin mielestä tieteeseen kuuluu hypoteesien esittäminen olivatpa ne kuinka epätodennäköisiä tahansa.
Tieteeseen kuuluu onneksi myös kestämättömien hypoteesien ja teorioiden kumoaminen sekä niiden korvaaminen paremmilla. Tässä suhteessa sosiobiologia on vahvoilla, kuten pamfletin lukijat tulevat huomaamaan. Richard Dawkins arvioi alaa John Alcockin Triumph of Sociobiology -kirjan (2001) takakannessa seuraavasti: ei ole väliä, kutsutaanko sitä sosiobiologiaksi, käyttäytymisekologiaksi,
evoluutiopsykologiaksi tai jopa geenin itsekkyydeksi... riemuvoitto on oikea sana.
Artikkelissaan Pietarinen
tarkastelee humanistisesta näkökulmasta lähinnä sosiobiologiaa. Tästä näkökulmasta sosiobiologia jälleen kerran paljastuu irvikuvamaiseksi ja järjettömäksi opiksi, jota kukaan valveutunut ihminen ei missään nimessä voi kannattaa. Tämä perustendenssi humanistien suhtautumisessa sosiobiologiaan antaa aiheen kysyä, onko syy kauhisteluun lainkaan sosiobiologiassa, vai voisiko kenties olla, että sosiobiologian hirvittävyys johtuu pikemminkin humanisteista itsestään.
Humanistien sosiobiologiaa koskeva asenneongelma saattaa samalla olla oire vakavammastakin sairaudesta, joka onkin päällimmäinen syy tämän pamfletin kirjoittamiseen. Yhteiskunnassamme tuntuu olevan valloillaan monenkirjavia tiedettä vieroksuvia suuntauksia, joista Pietarisen edustaman ekohumanismin ohella voidaan mainita yhteiskuntatieteissäkin kukoistava postmoderni relativismi, feministinen irrationalismi ja tietenkin mitä erilaisimmat taikauskon ja siihen liittyvän uskomuslääkinnän muodot.
Rigoristinen idealismi ja pessimistisromanttinen utooppisuus tarjoutuvat kuin itsestään vaihtoehdoiksi
ikävälle ja harmaalle tieteelle. Tosiasiat eivät aina jaksa kiinnostaa. Filosofia on paljon hauskempaa,
siinä kun saa väittää lähes mitä tahansa.
Humanistien epätieteellisyydellä ja mustamaalauksella on siis pitkät perinteet. Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät ovat jo aivan liian pitkään nauttineet rajatonta valtionapua ja kansalaisluottamusta tieteensorto-ohjelmansa pönkittämiseksi. Tällainen hegemonia tylsistyttää väistämättä yhteiskunnallista ilma-piiriä.
Sivut
Vanha juttu. Tuota pamflettia on jo moneen otteeseen tuotu esillä tällä foorumilla, myös allekirjoittaneen kautta. Epäilemättä Niemelällä ja Tammisalolla on osuvaa kritiikkiä tiettyjä henkilöitä ja heidän edustamiaan käsityksiään vastaan. Mutta kuten Neonomide aiemmin kirjoitti:
En voi tässä vaiheessa olla nauramatta tällaisille julistuksille. Ensinnäkin, tabula rasa-ajattelu on jo hyvän aikaa ollut äärimmäisen konstruktionististen postmodernisti-fundamentalistien kanta asiaan.
On mielivaltaista ruveta kategorisoimaan kaikkia humanisteja ja yhteiskuntatieteiljöitä samaan muottiin. MIkäli tietyt henkilöt ovat osoittaneet aiheetonta kritiikkiä sosiobiologiaa kohtaan pitäisi vastine suunnata heille. Teksti on äärimmäisen provokatiivsta ja paikoitellen yliampuvaa:
Pietarisen edustaman ekohumanismin ohella voidaan mainita yhteiskuntatieteissäkin kukoistava postmoderni relativismi, feministinen irrationalismi ja tietenkin mitä erilaisimmat taikauskon ja siihen liittyvän uskomuslääkinnän muodot... Relativistinen humanismi on tieteen viides kolonna, jonka akateeminen myyräntyö antaa oivan tilaisuuden herkkäuskoisten huijaamiseen erikoistuneille astrologeille, ennustajille, homeopaateille ja puoskariämmille
Naistutkimusta ja postmodernia relativismia on helppo kritisoida mutta ne edustavat vain murto-osaa kyseisistä tieteistä. Mitä tekemistä uskomuslääketieteellä ja taikauskolla on Suomessa opetettavilla hum. yht.kunt. tieteillä??? Myös näiden tieteiden tutkimuksen tuomitseminen pelkäksi filosofiaksi on tarkoitushakuista herjaamista, tai sitten kirjoittaja ei tiedä kritisoimistaan tieteistä mitään. Ilmeisesti historiatiedekin on kirjoittajan mielestä pelkästään postmodernia sanahelinää. On tärkeää ymmärtää että humanistit ja yhteiskuntatietelijät tutkivat asioita joita ei voida verifioida eksaktisti, tällöin joudutaan käyttämään metodeilta joiden avulla on mahdollista tuottaa mahdollisimman tarkkaa tietoa. Objektiivisuus ja muut tieteet kritiirit kuuluvat näihin tieteisiin siinä missä muihinkin. Mistään humanististen tieteiden alasammunnasta on turha haaveilla tuollaisilla seikkaperäisillä ja liioitelluilla teksteillä. Hyvää keskustelua ne varmasti kyllä saavat aikaan.
EIVÄTHÄN muut kuin luonnontieteet ole
kehittyneet tippaakaan sitten 1700-luvun !
Samaa horoskooppia kaikki valtiotieteet, taloustieteet
ja psykologiat !
Riippuu miten kehitystä mitataan.
http://twitter.com/aimo666
NIIN, jos mitataan TIETEEN mittapuulla,
ei "musta tuntuu" .
Humanistien "epärealistiset ihmiskäsitykset" eivät perustu vain biokieltoon. Ne perustuvat usein hyvin elävään todellisuuteen atomismin sijasta. Ne perustuvat myös näkökulmien moninaisuuden merkitykseen.
Eräs tuttuni kirjoittikin, että "biosofismi" (oma termini) on kuin Pandoran laatikko; kun se on kerran avattu, tavaraa tulee ulos kuin hornan tuutista. Siis nimenomaan ei-tieteellisellä alueella. Pian paviaanilaumojen käyttäytymisestä vedetäänkin ihmisten käyttäytymiseen kaikenkattavia fatalistisia johtopäätöksiä.
Minusta ihmisen tutkiminen hierarkkisesti tyyliin "kaikki muut ihmistä tutkivat tieteet ovat alisteisia biologialle" on epärealistinen toiveuni. Enkä ole todellakaan yksin tämän oman "uneni" kanssa.
Kaikkia näkökulmia tarvitaan. Pamfletin kirjoittajat (luin tuon jo vuosia sitten) käyvät yhä yksinäistä sotaansa "humanistista irrationalismia vastaan" ja ihmettelevät, miksei heitä oteta tosissaan.
Uusin neronleimaus tältä kaksikoltahan oli naistutkimuksen alasajo ylipitkässä mielipidekirjoituksessa nimeltä Keisarinnan uudet (v)aatteet. No, kukin haaskaa aikaansa tyylillään.
Jep, oikein korkeimman asteen reduktionismia. Ei ihme jos saavat yhä lokaa niskaansa.
Niin, jos Vanhasen & Lynnin aivopieruja voi tieteenä pitää.
Tai ihmistieteistä mitään tietämättömien panettelijoiden mielikuvituksesta?
Kun molemman pihan mädät omenat haukkuvat toisiaan kilpaa, tuskin ilma helmeilee älyn timanteista.
On ihan tietoinen päätös, että biokielto on yhteiskuntatieteiden standardimalli ihmisestä. Sille on muitakin perusteita kuin tiedepoliittinen apurahakikkailu.
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Mielenkiintoista on muuten se, että kreationismiin on höyrähtänyt monia objektiivisten luonnontieteiden edustajia biologeista ja lääkäreistä lähtien, mutta en ole vielä kuullut yhdestäkään yhteiskuntatietelijästä, historiantutkijasta tai psykologista tms. humanistisen tieteen edustajasta, joka ajaisi kreationismia tieteeseen.
Hieman sama asia kuin verenkierron ja hermojärjestelmän erottaminen toisistaan kun kyse on aivotoiminnasta ja siihen vaikuttavista ärsykkeistä - toimintaa ohjaavina. Geneettisen informaation mukaan yksilöllisen kyvyn oppia asioita yhdessä primitiivisten montivaattoriemme kanssa. Monilla on vaikea nähdä asioita muussa kuin binäärisessä mallissa mikä selittääkin sen höyrähtäneitä yhdistävän polarisoinuneen näkökulman käytännössä asiaan kuin asiaan jo etukäteen valitusta näkökulmasta yltäen lähes poikkeuksetta vain kehäpäätelmän asteelle.
A. Rotkirchin ja J. P. Roosin johdatuksesta ihmismielen yksinkertaisuuteen kontekstissa "höyrähtäneen uudelleen höyrähtäminen" lisää tässä (pdf).
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.
Itse veikkaan syiksi tuohon itsekin havaitsemaani ilmiöön mm. atomistisen maailmankuvan, jossa muutenkin inhimilllisestä maailmasta irtaantunut tiedekäsitys on helpompaa liittää kaunokirjallisiin kuvitelmiin todellisuudesta. Sitten on toki se tieteen sisäinen suuri yhdenmukaistamisen paine, joka voi käydä asennekavereille liian rankaksi.
Kaikista kun ei ole humanisteiksi.
Puhumattakaan teologeista.
Mutta mutta, suosittelen Mary Midgleyn teosta Evolution as a Religion, jossa kyseinen filosofi päätyy aivan samaan johtopäätökseen. Humanisteja ja ihmistieteilijöitä on teologeista puhumattakaan todennäköisesti vaikeampaa kusettaa, koska he ovat keskimäärin luonnontietelijöitä enemmän kiinnostuneempia tieteen yhteiskunnallisista vaikutuksista.
Makes fat sense.
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Tosin relativismin alttareilta käsin katsottuna kun käsitteillä ei ole mitään muuta kuin löyhä deskriptiivinen yhtäläisyys todellisuuden kanssa seuraa siitä myös se ontologinen käänteisverrannollinen totuus, että myös lusikka alkaa laukkaamaan preerialla välittömästi nimetessämme sen kirahviksi.
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.
Pyydän että pidättäytyisimme fatalistisista analogioista itse tieteen metodeihin, koska niistä emme alunperin edes keskustelleet, vaan tiedettä tekevistä subjekteista (siis ihmisistä) ja heidän taipumuksistaan. Johdonmukainen tieteellinen ajattelu kun ei ole puhtaasti inhimillistä olennaisesti sen enempää kuin vapaa kuvittelu.
Pitkälti, mutta nyt keskustelimmekin luonnontieteiden harjoittajista ja luonnontieteiden oletetun yksipuolisen harjoittamisen mahdollisesta efektistä tutkijankammion ulkopuolista todellisuutta koskeviin asioihin ja ilmiöihin luonnontieteilijöiden psyykkeissä. Kyse ei siis ollut vain perinteisistä satusepoista, vaan tieteen auktoriteettia jollain tavoin hyödyntävien persoonien toiminnasta.
Onhan se "tyhjiin raukeaminen" kieltämättä aika ikävä ajatus ala-asteen uskontotunneilla ja krtistillisissä kirkoissa hehkutetun ikuisen elämän lupauksen sijaan. Eli tavallaan luonnontieteet käsittelevät kuolemaa, mutta kovin yksioikoisesti. Ehkä elämän peruskysymysten "ratkaisun nälkä" koskettaa useimpia ihmisiä joka tapauksessa, ja kovat luonnontieteet voisivat toimia tässä jonkinlaisena katalyyttinä uudenlaisille myyteille ja (löysille mutta populistisille) kulttuuritulkinnoille?
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Luonnontieteellinen teoria ja sitä tukeva empiirinen evidenssi, kuten mikä tahansa osasista koostuva kokonaisuus on kaikessa mielenkiintoisuudessaan kuin neljänkymmenentuhannen palan palapeli. Järjestelmällistä etsimistä ja ihanaa löytämisen iloa. Tosin kun sen saa valmiiksi tietää, että on aika hankkia elämä.
Inhimillistyttäminen - siis ymmärtämässäni kontekstissa, kumpuaa tutkimuskohteen rajaaman luonnontieteellisen informaation vähämausteisuuden markkinointitarpeesta niin sosiaalisen ympäristön vaatimiin maku- ja hajutottumuksiin kuin myös subjektin ymmärtämään ja haluamaan positioon tarjoiluympäristössä.
Soppa on siis se, joka tuppaa itse kunkin "merkityksellistämisreseptoreissa" marinoitumaan identiteettiä lähellä olevalla jälkimaulla jo etukäteen jos ja kun usko ja ymmärrys tavaran erinomaisuuteen katoaa.
Miksi se katoaa? Siksi että, valmistusmenetelmä on virheellinen? Vai siksi, että sapuskan nuuhkimisella julkisissa tiloissa on taipumus antaa ilmassa leijailevien muiden hahumolekyylien kanssa se käsitys tarjoiltavan materiaalin laadusta?
Se itsestään selvyys, joka pintanuuhkimisella jää siis käteen on se, että joka ainoan hajumolekyylin taustalla vaikuttaa luonnontieteellisesti sama pohja. Makukaan ei tästä poikkea. Se mikä ei tule läheskään aina ymmärretyksi on se, että joka ainoalla toisestaan poikkeavalla molekyylillä on reagoidessaan keskenään erilainen vaikutus.
Ja sikäli kun kyse on siitä peräänkuuluttamastasi subjektistasi voidaan sitä fundeerata ottamalla, jokin positio ravintolassa. Pesti markkinointiosastolla, pesti ravintolan pyörittämisessä, pesti kokkina keittiössä tai asiakkaana ja niin edelleen...
EDIT: Lisätäkseni siis vielä, että kun kyse on tieteellisestä tiedosta ja kuka sitä valmistaa ja pyrkii hyödyntämään on helppo mennä sekaisin siinä mistä tuo kaikki materiaali on pohjimmiltaan lähtöisin ja siinä millä tavalla sitä hyödynnetään sikäli jos sekä yksityiskohdat, että kokonaisuus eivät ole asiantuntijana/auktoriteettina esiintyvän hyppysissä.
Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.
Varsin pätevä kiteytys. Merkille pantavaa on myös muurahaisten
toiminnan hetkellinen kiivas vilkastuminen. Vanha kunnon sohaisu
muurahaispesään on aina tehokas keino.
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Niin ethän sinä Echinomide välitä. Mitä nyt sattumalta reagoit
puolen tunnin sisällä aamulla puoli kahdeksan aikaan. Mutta
kuten sanot: Ei voisi vähempää kiinnostaa.
Lopeta yliopiston kirjoilla roikkuminen ja mene töihin!
Tosin liekö siitäkään mitään hyötyä, kun humanistina
tuppaat lähinnä valtion tai kunnan suojatyöhön.
Veronmaksajien rahoilla PRKL:lle!
Koita ymmärtää tukien varassa eläjä, että aidon veroilla
kustannetaan vuodessa useiden kymmenten "opiskelijoiden"
elämä.
Aivan, mm. filosofi Mary Midgley on havainnut saman tendenssin. Syyksi hän muistaakseni ehdotti 'humanistien' suurempaa tietoisuutta hömppämyyttien yhteiskunnallis-kulttuurisista vaikutuksista ja historiallisuudesta.
Midgleyn mukaan vähiten kosmohömppään uskovia tosin oli teologeissa. Siihen en ota mitään kantaa, mutta makes some sense...
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Mitä sinä tarkoitat oikein tolla kosmohömpällä?
Esimerkki, jolla on jonkinlaista kannatusta: "jumala todella loi maailman kuudessa päivässä".
Saa nimittäin etsiä hyppyrottien ja vompattien kanssa sellaista teologia, joka näkee asian todella noin ja saarnaa sitä joka toiselle vastaantulijalle.
Huono esimerkki toki siinä mielessä, että ID:n kannattajia taitaa olla sitäkin enemmän.
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Yleensä kreationismista pysyvät kaukana ihmiset, jotka on koulutettu käsittelemään epävarmaa tietoa ja stokastisia malleja ja jonkun tason psykologiaa.
Tuon määritelmän mukaan käytännössä kaikki ihmis- ja kulttuuritieteet kuuluvat siis joukkoon...
Paitsi sosiobiologia.
Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris
Sivut