Ajatuksia tv-luvasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Itselleni tulee sanasta "tv-lupa" ja "YLE" mieleen "julkinen palvelu"

Kuvaisin julkista palvelua työntekijänä. Olipa kerran kaksi työntekijää, Yrjö Yksityinen ja Juho Julkinen. Yrjö yksityinen tuli köyhistä oloista, ja joutui siksi painamaan raskaasti duunia firmassa tietäen, että tämä oli hänen AINOA mahdollisuutensa auttaa itseään, omia vanhempiaan ja perhettään!

Ja sitten oli hänen työtoverinsa, Juho Julkinen. Juho tuli hyvämaineisesta ja varakkaasta perheestä. Juholla ei KOSKAAN ollut ikinä varsinaista puutetta mistään! Juho Julkinen kuului JULKISIIN, erään Suomen rikkaimpiin perheisiin! Hänen isänsä oli suorastaan maanimalla maaninnut Juhoa jäämään töihin perheen firmaan, mutta Juho oli kauppiksen jälkeen halunnut kokeilla siipiään oikeassa maailmassa. Hänen isänsä, veljensä ja firmansa olivat maaninneet häntä perustamaan oman firman(tietenkin isin rahoilla)mutta Juho halusi aluksi kokeilla, miltä oikea TYÖ maistui, minkä vuoksi hän oli mennyt töihin Matti Mainion perustamaan firmaan nimeltään "Mahdollisuus"

Yrjö Yksityinen ja Juho Julkinen olivat työtovereita, mutteivat silti tulleet kovin hyvin toimeen keskenään. Yrjö paiski töitä kuin hullu! Kun hän oli saanut päivän työnsä tehtyä, oli työpäivää jäljellä ainakin kaksi tuntia, ja hän melkeimpä ryntäsi firman pomon Matti Mainion toimistoon huutaen;LISÄÄ! jääden useina päivinä auliisti ylitöihinkin niin, että joinakin viikkoina hän tapasi perhettään ja vaimoaan vain sunnuntaisin. Firman johtaja ja perustaja arvosti suuresti Yrjöä, mutta samaa ei voinut sanoa hänen työtoveristaan, Juho Julkisesta.

Juholle työhön paneutuminen oli vaikeaa. Usein meni keskipäivään kunnes hän toden teolla pääsi edes vauhtiin. Hän alkoi lopulta väsyä työpäivällä, ja alkoi pitää entistä enemmän sairaslomia. Ja hänellä oli varaakin! Postiluukusta tippui noin 1000€ "lahjashekki" mammalta ja papalta joka kuun alussa+ylimääräiset lahjat ja muut yllätykset päälle! Eräänä päivänä Juho tuskastui ja kysyi itseltään;"Miksi minä ylipäätänsä käyn töissä?"

Ja juuri silloin hänen pomonsa Matti Mainio ilmestyi hänen selkänsä taakse. "Juho, olisiko sinulla hieman aikaa minun juttusilleni toimistoon?"

Juho tuijotti Mattia nojatuoliasennostaan haukotellen, ja nousi raukeasti ylös, samaan aikaan kun hänen työtoverinsa Yrjö kiiruhti takaisin töihin 15-minuutin viralliselta lounaustauolta, joka tosiasiassa hänen kohdallaan oli kestänyt vain 5-minuuttia.

"Juho, ihan oikeasti! Koko firma alkaa olla jo täynnä tuota sinun esittämistäsi!" Purskahti Matti Juhon suljettua toimiston oven takanaan.

"Mikset sinä edes yritä poika! Kai sinä nyt kauppakorkean käyneenä jotain osaat! Ainakin enemmän kuin mitä annat ymmärtää, tai VIITSIT!"

"Kuules..."Juho kohotti nyt äänensä.

"Katsos tuota raukkaa! Tuota Yrjö Yksityistä. Hän senkun vain puurtaa ja puhkuu, mutta mihin sen johtaakaan? Hän tekee työtä vähintään 8-tuntia päivässä, ja niistä 6 kirjaimellisesti kuin mielipuoli, ja mikä onkaan lopputulos?"

"Minulla tulee AINA olemaan vähintään 2-kertaa niin paljon rahaa kuin Yrjöllä, tekisipä hän mitän tahansa miten hullusti tahansa! Matti, sinä se tässä olet se, joka ei ymmärrä todellisuutta! Minunan isäni on vähintään yhtä rikas kuin sinä, ja hän peri melkein sen kaiken omalta isältään! Minä kuulun SUKUUN, minä kuulun PERHEESEEN! Meidän perheemme ja sukumme oli rötösrikkaita jo silloin kun sinä perustit pikku firmaasi pystyyn, ja me tulemme olemaan vielä rikkaampia vielä silloin kun sinä ja Yrjö olette vararikossa ja firma kirjaimellisesti NURIN! Teillä on pelkkä idea, innoa ja puhkua, mutta teillä ei ole PÄÄOMAA! Ilman PÄÄOMAA ei synny ideoita, ei innovaatioita, eikä myöskään uusia keksintöjä, tuotteita, eikä tottapuhuen mitään muutakaan...ja ennenkaikkea;LISÄÄ PÄÄOMAA! Sinä Matti olet ehkä saanut firmasi juuri ja juuri siihen pisteeseen, että kykenet sitä pyörittämään edes jonkinmoisella voitolla vielä tulevaisuudessa niin, että siitä kehtaa ehkä jättää jotain myös pojillesi. Mutta katso nyt tuota Yrjöä! Ei hän tuosta enää nimeksikään rikastu, ja me molemmat tiedämme sen! Miesparka on kustantanut opiskelemisensa ja asumisensa LAINARAHALLA, ja painaa työtä nyt hikihatussa kuin hullu yrittäen epätoivoisesti maksaa sen kaiken takaisin. Mutta hänen vaimonsa ostaa lapsille vaatteita yhä kirpputorilta, auto on KÄYTETTY, ja ruoka melkeimpä pelkkiä halppistuotteita! Hän ei IKINÄ tule edes koskettamaan sellaisia rikkauksia kuin mitä minulla on, ja me molemmat tiedämme sen! Sillä katsos Matti, minä olen JULKINEN! Minä en vain ole Juho, vaan minä olen JULKISEN JUHO! Me olemme jotain, ja tulemme aina olemaan, mutta Yrjö on Yksityinen, ja sellaiseksi aina jää! Luuseri, joka hädin tuskin saa tilipussinsa plussan puolelle, ja joutuu aina peloissaan yön pimeydessä vaimonsa vierelläkin murehtimaan tulevaa. Hän ei IKINÄ tule olemaan niin hyvä kuin minä!"

Ja sen sanottuaan Juho lähti kävelemään pois Matin toimistosta ottaen lopputilit. Että sen pituinen se

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat