Seuraa 
Viestejä45973

Sain tuttavaltani sähköpostia:

Välitätkö eteenpäin-förmedla vidare. Lukekaa tämä oikeasti!!!!

>> Hei!
>>
>> Varmaan olet huomannut, että Tarja Tallqvist jätti ministeri Hyssälälle
>>vetoomuksen vanhusten hoidon parantamiseksi. Hyssälä oli televisiossa
haastateltavana ja oli sitä mieltä, ettei lakimuutoksiin ollut
erityistä
>>syytä, ja että vanhusten hoitoasiat ovat kelvollisella kannalla.
Vetoomuksessa oli yli 100 000 nimeä, eikä se silti vaikuttanut.
>>
>> Tallqvist on sisukas eikä aio lopettaa tähän.
>> Hän haluaa kerätä nyt miljoona nimeä.
>> Sinäkin voit olla mukana tukemassa asiaa.
>> Voit liittyä vetoomukseen menemällä sivuille:.

>> http://www.tarjatallqvist.com/vetoomus/index.php

>> Siellä voit kirjoittaa nimesi listaan.
>> Sinustakin tulee joskus vanhus.
>> Haluatko vaikuttaa siihen, miten sinua hoidetaan?
>> Tule mukaan, levitä viestiä! Katsotaan, vaikuttaako miljoonan ihmisen
>>kanta.

Kommentit (19)

1. Vanhusten huumaamista kelakorvatuilla lääkkeillä voitaisiin vähentää ja säästyneet rahat käyttää lisähoitajien palkkaamiseen tai palkkojen korottamiseen.

2. Vanhusten hoivaaminen olisi helpompaa jos vanhukset eivät olisi ruokottomia läskihirviöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eikö jos yhteiskunta laittaa rahaa vanhusten hyvinvointiin niin palveluita menee pois ,koska yhteiskunnalla ei ole varaa antaa rahaa palveluille kuten kadunpuhdistamiseen.

En ole kyllä perehtynyt tähän asiaan mutta kai meidän suomalaisten elämä muuttuu ,kun niin suuri osa suomalasista menee eläkkeelle ja valtio maksaa eläkettä niille.

Tape(toid)taan se hyyssälä.

Vasaralla niskanikama sisään. Neliraajahalvaus. Jätetään ilman hoitoa. Annetaan suuhun syaniidikapseli. Voi purra kun riittää. Sairaslomaa 2 viikkoa. Ei muuta lääkitystä. Tulee toimeen itsekseen. Annetaan ratikkalippu. Kotiutus yöllä.

Esitetty: 25.10.2000 | Päivitetty: 26.10.2000
Juontaja / tuottaja: Maarit Tastula

Vieraana Sirpa Syvänen. Kuva: Antero Tenhunen
Kovakouraista kohtelua, soittonappien piilotusta, pakkolääkitystä. Jopa 7000 vanhusta tulee päivittäin kaltoinkohdelluksi laitoksissa.

25.10.2000 TV2.

Tositarina eräästä suomalaisesta vanhainkodista: toimintakyvytön vanhus kirjoitti haparoivalla kädellään hätäviestin omaisilleen. Hän ilmoitti mieluummin hirttäytyvänsä kuin joutuvansa vielä kerran yöhoitajan kovakouraiseen käsittelyyn.

Yöhoitajan käytös oli ollut jo pitkään sekä esimiehen että muiden hoitajien tiedossa, mutta vasta kun omaiset veivät tämän viestin laitoksen esimiehelle, esimies puuttui asiaan.

Tutkimusten mukaan jopa 7000 vanhusta kohdellaan päivittäin kaltoin suomalaisissa hoitolaitoksissa. Mutta miksi kukaan ei puutu asiaan?

Vanhainkotien hoidon laatua 10 vuotta tutkineen Sirpa Syväsen mukaan useissa laitoksissa hallitsee ns. puuttumattomuuden kulttuuri. Kaltoinkohtelu nähdään, mutta sitä ei nosteta esiin työyhteisön sisällä. Esimiehet ja myös hoitohenkilökunta sanovat syyksi usein, etteivät he halua pahoittaa työtoverinsa mieltä.

Kyse ei ole läheskään aina rahasta ja resurssien puutteesta. Monessa köyhässä kunnassa hoito on vähistä rahoista huolimatta laadukasta.

Työyhteisöjen ilmapiiriä ja asenteita tutkiessaan Syvänen on huomannut, että rutiini ja liukuhihnamainen arki on turvallista myös monien hoitajien kannalta. Vanhusten kohtaaminen silmästä silmään on vaikeampaa kuin komeron siivous, lääkeruiskun pistäminen tai vaipan vaihtaminen. Tuskaisen vanhuksen vuoteen viereen istuminen vie enemmän energiaa.

http://www.yle.fi/punainenlanka/

hoh hoijaa
Tape(toid)taan se hyyssälä.

Vasaralla niskanikama sisään. Neliraajahalvaus. Jätetään ilman hoitoa. Annetaan suuhun syaniidikapseli. Voi purra kun riittää. Sairaslomaa 2 viikkoa. Ei muuta lääkitystä. Tulee toimeen itsekseen. Annetaan ratikkalippu. Kotiutus yöllä.


Esitit sitten julkisesti anonyymin tappouhkauksen. Ymmärrätkö, lapsi, yhtään mitä täällä Tiede-lehden foorumilla puhut?

Olen aina ihmetellyt näissä valitteluissa sitä että hoitajien ja muun henkilökunnan pitäisi erikseen seurustella vanhusten kanssa (vaikka aika ei riitä edes varsinaiseen hoitotyön laadukkaaseen hoitamiseen). Eivätkö vanhukset voi tai osaa seurustella keskenään? Johtuuko vanhusten keskenään seurustelemattomuus siitä, että heidät huumataan erilaisilla lääkkeillä?

Jyde
Seuraa 
Viestejä594
fmiles
hoh hoijaa
Tape(toid)taan se hyyssälä.

Vasaralla niskanikama sisään. Neliraajahalvaus. Jätetään ilman hoitoa. Annetaan suuhun syaniidikapseli. Voi purra kun riittää. Sairaslomaa 2 viikkoa. Ei muuta lääkitystä. Tulee toimeen itsekseen. Annetaan ratikkalippu. Kotiutus yöllä.


Esitit sitten julkisesti anonyymin tappouhkauksen. Ymmärrätkö, lapsi, yhtään mitä täällä Tiede-lehden foorumilla puhut?

Voi kamala

Kunhan yritän joskus olla asiallinen...

Terrieri
Olen aina ihmetellyt näissä valitteluissa sitä että hoitajien ja muun henkilökunnan pitäisi erikseen seurustella vanhusten kanssa (vaikka aika ei riitä edes varsinaiseen hoitotyön laadukkaaseen hoitamiseen). Eivätkö vanhukset voi tai osaa seurustella keskenään? Johtuuko vanhusten keskenään seurustelemattomuus siitä, että heidät huumataan erilaisilla lääkkeillä?

Miksiköhän meillä vanhukset laitetaan laitoksiin kuihtumaan? Entisaikaan kuolla kupsahtivat muun perheen keskelle. Ja sitten ihminen halusi kaupungistua. Lapset laitetaan tarhaan ja vanhukset laitoksiin. Poissa silmistä - poissa mielestä. Oletamme, että kyllä yhteiskunta hoitaa. Olemme vieraantuneet kuolemasta.

Laitoksissa makaa omaistensa "hylkäämiä" vanhuksia ja vapaaehtoistyö on arvossaan. Valitettavasti hyvää vanhuutta ei voida kaikille tarjota.

Mitä taas tulee asukkaiden keskinäiseen seurusteluun - kynnelle kynevät toki näin tekevätkin. Tosin suuri osa asukkaista on niin huonokuntoisia, että vierailu naapurihuoneessa saattaa olla ylitsepääsemätön ja ainoat "ulkopuoliset" kontaktit tulevat hoitohenkilökunnan kautta.

Lääkitys vaikuttaa tietenkin asiaan. Onhan kahden yöhoitajan huomattavasti helpompi hoitaa useita kymmeniä asiakkaita, kun "tiedetään" heidän nukkuvan lääkityksen avulla. Muutoin moni asiakas hiihtelisi käytävillä tämän tämän eivätkä resurssit riitä tämän luontoiseen urheilusuoritukseen.

Kodinomainen hoitopaikka - ellei sitten kotiinsa saisi kuolla - työhönsä oikein asennoituvat ihmiset Siinäpä toivetta kerrakseen.

Kaneli
Miksiköhän meillä vanhukset laitetaan laitoksiin kuihtumaan? Entisaikaan kuolla kupsahtivat muun perheen keskelle. Ja sitten ihminen halusi kaupungistua. Lapset laitetaan tarhaan ja vanhukset laitoksiin. Poissa silmistä - poissa mielestä. Oletamme, että kyllä yhteiskunta hoitaa. Olemme vieraantuneet kuolemasta.

Laitoksissa makaa omaistensa "hylkäämiä" vanhuksia ja vapaaehtoistyö on arvossaan. Valitettavasti hyvää vanhuutta ei voida kaikille tarjota.




Moni on joutunut työn perässä lähtemään kotiseudultaan. Sinne ei ole jäänyt kuin äidit ja isät vanhenemaan. Ovat työnsä tehneet, lapsensa kasvattaneet ja asunnon rakentaneet / ostaneet siellä. Ystävät ja elämäntoverit ovat siellä. Monikaan vanhus ei halua lähteä lastensa "riesaksi". Taas lapset eivät voi palata takaisin synnyinseuduilleen, koska ei ole töitä. Näin moni vanhus joutuu laitoksiin, jossa he olettavat saavansa hyvän hoidon. Mutta kyllä sana näistä kuolemanloukuista on jo levinnyt vanhusväestönkin pariin.

Olin kesällä synnyinseudullani. Tätini jäi leskeksi pari vuotta sitten. Hän asuu hyvin syrjäisellä kylällä. Juttelin serkkuni kanssa, joka oli kunnostamassa tätini omakotitaloa. Serkkuni asuu 400 kilometrin päässä kotiseudultaan. Hänen vaimonsa on myös samoilta seuduilta. Hän sanoi, että he palaisivat heti synnyinseudulle, jos olisi töitä, mutta kun ei ole. Hän sanoi, että olisi äitinsä turvana. Tädillä on 5 lasta, joista jokainen on joutunut työnperässä lähtemään.

Kaneli
Mitä taas tulee asukkaiden keskinäiseen seurusteluun - kynnelle kynevät toki näin tekevätkin. Tosin suuri osa asukkaista on niin huonokuntoisia, että vierailu naapurihuoneessa saattaa olla ylitsepääsemätön ja ainoat "ulkopuoliset" kontaktit tulevat hoitohenkilökunnan kautta.

Lääkitys vaikuttaa tietenkin asiaan. Onhan kahden yöhoitajan huomattavasti helpompi hoitaa useita kymmeniä asiakkaita, kun "tiedetään" heidän nukkuvan lääkityksen avulla. Muutoin moni asiakas hiihtelisi käytävillä tämän tämän eivätkä resurssit riitä tämän luontoiseen urheilusuoritukseen.

Kodinomainen hoitopaikka - ellei sitten kotiinsa saisi kuolla - työhönsä oikein asennoituvat ihmiset Siinäpä toivetta kerrakseen.

Siellä missä äitini on "säilytettävänä", on toimintaterapeutitkin joutuneet hoitotyöhön. Henkilökuntaa on vähän ja määrärahoja koko ajan leikataan. Vanhukset joutuvat olemaan paikallaan, osa rauhoittavilla ja kyllähän siinä kunto rapistuu. Ulkoileminen on hyvin vähäistä.

Mestariampuja PiPi

Moni on joutunut työn perässä lähtemään kotiseudultaan. Sinne ei ole jäänyt kuin äidit ja isät vanhenemaan. Ovat työnsä tehneet, lapsensa kasvattaneet ja asunnon rakentaneet / ostaneet siellä. Ystävät ja elämäntoverit ovat siellä. Monikaan vanhus ei halua lähteä lastensa "riesaksi". Taas lapset eivät voi palata takaisin synnyinseuduilleen, koska ei ole töitä. Näin moni vanhus joutuu laitoksiin, jossa he olettavat saavansa hyvän hoidon. Mutta kyllä sana näistä kuolemanloukuista on jo levinnyt vanhusväestönkin pariin.

Nämä ovat niitä valintakysymyksiä. Omaishoitajuus - Siitäkin huolimatta, että työ on välillä erittäinkin raskasta - psyykkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti, on kuitenkin olemassa oleva vaihtoehto.

Kyläyhteisöjen rappeutuminen - väestön vanheneminen, on tosi-asia. Tosin löytyy Suomesta myös kuntia, jotka ovat ottaneet asiakseen tämän ikääntyvän ryhmän, sekä heidän eritystarpeensa.

Sijoitus tulevaisuuteen näkyy kunnassa tietenkin pienentyneinä terveydenhuoltomenoina.

Mestariampuja Pipi kirjoitti:

"Mutta kyllä sana näistä kuolemanloukuista on jo levinnyt vanhusväestönkin pariin."

Niin... Johonkinhan sitä on ihmisen kuoltava, ja toiselle tämäkin vaihtoehto voi olla parempi, kuin muumioitua kotiinsa.

Kaneli
Nämä ovat niitä valintakysymyksiä. Omaishoitajuus - Siitäkin huolimatta, että työ on välillä erittäinkin raskasta - psyykkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti, on kuitenkin olemassa oleva vaihtoehto.

Ajatellaan 40-kymppistä pariskuntaa, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla. Heillä on pari lasta, noin kymmenvuotiaita. Asunnosta velkaa, molemmat töissä, tai määräaikaisissa työsuhteessa. Toinen vanhemmista on kotoisin vaikka Savukoskelta. Toinen vanhempi kotoisin vaikka Pyhäjoelta. Savukosken mummo alkaa olla jo niin heikossa kunnossa, ettei kotona pärjää. Ei sitten millää lähde lastensa "riesaksi" synnyinseudultaan. Savukoskella ei ole töitä tarjota edes oman kuntansa asukkaille.

Omaishoito on valinta kysymys!

Mestariampuja PiPi

Kyse ei ole läheskään aina rahasta ja resurssien puutteesta. Monessa köyhässä kunnassa hoito on vähistä rahoista huolimatta laadukasta.

Työyhteisöjen ilmapiiriä ja asenteita tutkiessaan Syvänen on huomannut, että rutiini ja liukuhihnamainen arki on turvallista myös monien hoitajien kannalta. Vanhusten kohtaaminen silmästä silmään on vaikeampaa kuin komeron siivous, lääkeruiskun pistäminen tai vaipan vaihtaminen. Tuskaisen vanhuksen vuoteen viereen istuminen vie enemmän energiaa.

Niin, usein kyse taitaa kuitenkin olla siitä että jos istut jonkun vuoteen viereen niin seuraa muiden haukut siitä kun hommat jää tekemättä. Iso asia on muuten myös vanhukset itsessään, on nimittäin tapauksia joille ei sitten mikään kelpaa vaan kaikesta pitää valittaa. Lisäksi on vainoharhaisuutta, eli syytetään hoitohenkilökuntaa vaikka mistä ja lisää vettä myllyyn heittävät myös omaiset. Ihan tosissaan en ihmettele yhtään jos ei vuosi(kymmeni)a samaa työtä tehnyt enää jaksa kuunnella. Se työ on raskasta ja toki voidaan sanoa ettei sinne tarvitse mennä jos ei jaksa, mutta tuskin löytyy sellaista ihmistä joka aina jaksaisi olla pirteä. Osansa on myös sillä että katsot jatkuvasti juuri kuolemassa olevia, mikä on raskasta. Toki on varmasti hoitajia jotka eivät kertakaikkiaan tehtävään sovi, mutta ennen kun mennään haukkumaan hoitohenkilökuntaa niin mietitään vähän.

Agnes
Niin, usein kyse taitaa kuitenkin olla siitä että jos istut jonkun vuoteen viereen niin seuraa muiden haukut siitä kun hommat jää tekemättä. Iso asia on muuten myös vanhukset itsessään, on nimittäin tapauksia joille ei sitten mikään kelpaa vaan kaikesta pitää valittaa. Lisäksi on vainoharhaisuutta, eli syytetään hoitohenkilökuntaa vaikka mistä ja lisää vettä myllyyn heittävät myös omaiset. Ihan tosissaan en ihmettele yhtään jos ei vuosi(kymmeni)a samaa työtä tehnyt enää jaksa kuunnella. Se työ on raskasta ja toki voidaan sanoa ettei sinne tarvitse mennä jos ei jaksa, mutta tuskin löytyy sellaista ihmistä joka aina jaksaisi olla pirteä. Osansa on myös sillä että katsot jatkuvasti juuri kuolemassa olevia, mikä on raskasta. Toki on varmasti hoitajia jotka eivät kertakaikkiaan tehtävään sovi, mutta ennen kun mennään haukkumaan hoitohenkilökuntaa niin mietitään vähän.

Varmasti on mietitty ja paljon!

Pari vuotta sitten oli Länsiväylässä juttua Espoon Puolarmetsän-sairaalasta. Hoitohenkilökunta itse oli väsynyt ja kirjoitteli. Syksyllä oli Aajnkohtaisessa-kakkosessa "Vanhus-ilta", jossa oli silloinen sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre, sdp, ja Espoon perusturvajohtaja Juha Metso sekä hoitohenkilökuntaa.

Jostain kumman syystä sen ohjelman tiedot ylen arkistossa on "VIELÄ" päivityksen alaisena. Mutta löysin muuta vanhushoitoon liittyvää:

http://www.yle.fi/a2/

Esitetty: 18.02.2003 | Päivitetty: 19.02.2003
Juontajat: Salla Paajanen ja Pasi Toivonen | Tuottaja: Pasi Toivonen

Kuoleman talo
Joroisten terveyskeskuksesta tuli kuoleman talo

Toimittaja: Janne Toivonen

Joroisten terveyskeskuksesta tuli viime vuoden aikana kuoleman talo. Taloon saatiin uusi ylilääkäri ja vuodeosaston heikkokuntoisten potilaiden kuolleisuus lähes kolminkertaistui. Ylilääkäri Pekka Lantto ei mielellään lähetä kuolevia potilaita erikoissairaanhoitoon, vaan hänen mielestään heidän on parempi kuolla omassa terveyskeskuksessa, jos toivoa paranemisesta ei enää ole.

Joidenkin hoitajien ja kuntalaisten mielestä hoitolinjaa on yksinkertaistettu liikaa. Kanteluita on tehty ja monen omaisen mielestä potilaiden hyväksi ei ole aina tehty kaikkea voitavaa. Pekka Lantto puolestaan vakuuttaa, että hoito on yhtä hyvää kuin ennenkin. On potilaan etu, jos turhat matkat keskussairaalaan jäävät pois viimeisiltä päiviltä.

Joroisten riidoista nousevat näkyville myös yleisemmät kysymykset: Uskaltavatko terveyskeskuslääkärit päättää hoidon lopettamisesta? Ohjaako hoitopäätöksiä potilaan etu, hoitohenkilökunnan mukavuudenhalu vai rahalliset säästöt? Jospa kuoleman talo onkin hyvän kuoleman talo?

Suomi Puhuu -ohjelma yle kakkosella käsitteli keväällä 2005 maamme vanhustenhoitoa. Sinne ohjelmaan kirjoitti sekä omaiset että hoitohenkilökunta. Kumpikin osapuoli kirjoitti samaa: hoidon taso on huono, henkilökuntaa liian vähän, ainainen kiire jne. Siinä ohjelmassa oli mm. kansanedustaja Päivi Räsänen. Sitäkään ohjelmaa en löytänyt nyt tuolta Ylen arkistosta.

Mestariampuja PiPi
Kaneli
Nämä ovat niitä valintakysymyksiä. Omaishoitajuus - Siitäkin huolimatta, että työ on välillä erittäinkin raskasta - psyykkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti, on kuitenkin olemassa oleva vaihtoehto.



Ajatellaan 40-kymppistä pariskuntaa, jotka asuvat pääkaupunkiseudulla. Heillä on pari lasta, noin kymmenvuotiaita. Asunnosta velkaa, molemmat töissä, tai määräaikaisissa työsuhteessa. Toinen vanhemmista on kotoisin vaikka Savukoskelta. Toinen vanhempi kotoisin vaikka Pyhäjoelta. Savukosken mummo alkaa olla jo niin heikossa kunnossa, ettei kotona pärjää. Ei sitten millää lähde lastensa "riesaksi" synnyinseudultaan. Savukoskella ei ole töitä tarjota edes oman kuntansa asukkaille.

Omaishoito on valinta kysymys!

Mikä osa jäi ymmärtämättä?

Elämä on täynnä valintoja ja harvoin ihan kaikkea voi saada! Sen sijaan voi yrittää sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Ehken ei kannata välttämättä kiintyä liikaa siihen asuntolainaan - ehken sen mummelin voi puhua ympäri tai sitten ei.

Eiköhän se mummeli sitten tässä "kuvitellaan" tapauksessa pidä päänsä ja muuta vanhainkotiin. Toivon mukaan kiireiset omaiset jaksavat pitää yhteyksiä yllä - vaikkei aivan riesaksi asti kuiten.

Surkein tilanne on näillä vanhuksilla, jotka jätetään täysin oman onnensa nojaan. Kuntakohtaisia eroja tietenkin on. Tosin harvempi vanhus meillä jätetään ihan vain kadulle, kun omat voimat eivät riitä.

Toki olisi mukavaa, että vanhustyöhön riittäisi varoja niin, että jokaiselle mummolle ja papalle riittäisi sitä "laatu"aikaa. Tosin olen edelleen sitä mieltä, ettei kyseisestä asiasta voi eikä pidä sälyttää vastuuta kokonaan äärirajoilla työskentelevän hoitohenkilökunnan niskaan.

Kaneli

Toki olisi mukavaa, että vanhustyöhön riittäisi varoja niin, että jokaiselle mummolle ja papalle riittäisi sitä "laatu"aikaa. Tosin olen edelleen sitä mieltä, ettei kyseisestä asiasta voi eikä pidä sälyttää vastuuta kokonaan äärirajoilla työskentelevän hoitohenkilökunnan niskaan.

Kaneli! Eihän vastuuta ole hoitohenkilökunnan päälle sälytettykkään:

JOKO VANHUSTENHOIDON TILA UNOHTUI?

Ei ole ehtinyt kulua viikkoakaan siitä, kun Tarja Tallqvistin aloitteesta kerätyt huikeat 120 000 nimeä luovutettiin eduskuntatalon portailla peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle. Se oli äänekäs hätähuuto vanhustenhoidon katastrofaalisesta tilasta, sen yhä niukkenevista resursseista ja hoitajien nääntymisestä ja huonosta palkkauksesta. Tapahtuma huomioitiin harvinaisen näkyvästi suurimmissakin medioissa, televisiossa oli useita vanhustenhuollon tilaa käsitelleitä ohjelmia. Ongelman vakavuus on siis tiedostettu, ja kansalaiset näyttivät, etteivät he suinkaan ole uinahtaneet välinpitämättömyyteen ja pelkästään oman hyvinvointinsa vaalimiseen, niin kuin tässä itsekkyyden ja privatisoitumisen yhteiskunnassa yhä selvemmin on suuntana.

Mutta mitä saimmekaan eilen kuulla uutisista! Valtion budjetin ylijäämämiljardeja ei aiotakaan suunnata vanhustenhuollon lisäresursseihin vaan valtionvelan maksuun. Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta samalla julkisia palveluita ajetaan alas. Ministerit Hannes Manninen ja Eero Heinäluoma perustelivat hallituksen päätöstä sillä, että nyt varaudutaan pahan päivän varalle, tulevien sukupolvien hyvinvoinnin varmistamiseksi. Entä se sukupolvi, joka on tämän hyvinvointiyhteiskunnan kovalla työllä ja pienillä etuuksilla rakentanut? Suurimman osan palkkana on pieni eläke ja kun kuolema lähestyy, laiminlyöntiä hipova hoito laitoksissa, joissa yhä harvalukuisempi, vanheneva ja pienipalkkainen henkilökunta tekee lähes mahdottomaksi käyvää työtään. Vakaumuksesta, totesi Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Koukkuniemen tilannetta kommentoidessaan. Lasten päivähoito on subjektiivinen oikeus, mutta vanhustenhuolto ei. Se on arvovalinta, jota taas kerran mitataan rahassa ja joka heijastaa sitä, että tässä yhteiskunnassa on tarpeettomaksi luokiteltu, puolustuskyvytön ihmisryhmä.

Anja Welin
sivun alkuun

Uutiskynnys ylittyi

Syrjäytyneiden asemasta hienoja dokumenttifilmejä tehnyt Tarja Tallqvist ei enää tyytynyt pelkkään sanan voimaan vaan ryhtyi käytännön tekoihin. Lähihoitajan koulutuksen hankkineena hän sai nähdä ruohonjuuritasolta, mitä vanhusten hoito eli suoranainen heitteillejättö tämän päivän Suomessa on. Hän sai kerätyksi lähes 120 000 nimeä käsittävän adressin, joka luovutettiin peruspalveluministeri Liisa Hyssälälle eduskuntatalon portailla 20.4. Nyt tapahtuma ylitti näyttävästi uutiskynnyksen kaikissa medioissa. Tuoreen Koukkuniemen skandaalin jälkeen laiminlyötyjien vanhusten ja heidän näännytettyjen hoitajiensa asia tuntuu olevan kaikkien asia. Mutta mitä seuraavaksi?

Myös 21.4. lähetty A-studio käsitteli aihetta, ja siinä esitettiin uutispätkä kahdeksan vuotta sitten järjestetystä mielenosoituksessa , jonka yhteydessä luovutettiin päättäjille vastaavanlainen huikeat 120 000 nimeä kerännyt vetoomus vanhustenhuollon parantamiseksi. Tilanne on kuitenkin niistä ajoista vain pahentunut. Näissä kahdessa tapauksessa ei voi moittia kansalaisaktiivisuuden puutetta tai edes median välinpitämättömyyttä, ja poliitikoilta riittää kauniita sanoja.
"Arvovalinnat" tulevat sujuvasti kaikkien huulilta. Mutta miten käy, kun suuri kuntien palvelurakenneuudistus runnotaan läpi vielä tämän kevään aikana? Nukkuuko tulevaisuudessa yhä useampi vanhus saunan eteisessä ja syö pelkän jogurtin iltapalakseen ennen kuin hänet yöksi tainnutetaan pelkäksi helppohoitoiseksi paketiksi.

Palvelujen yksityistäminen vanhustenkaan hoidossa ei ole ratkaisu muille kuin yhä lisääntyville hoitoyrityksille. Kysymykseksi jää, miten kansalaiset voivat vaikuttaa siihen, etteivät nämäkin nimilaatikot pääse pölyttymään eduskunnan arkistojen syövereihin? Vaalit ovat ovella, entä seuraavat neljä vuotta? Nukahtamaan ei saa päästä; nyt on osoitettu että täälläkin saadaan ihmiset liikkeelle.

Anja Welin
sivun alkuun

http://personal.inet.fi/yhdistys/vakivallaton/

Agnes

Niin, usein kyse taitaa kuitenkin olla siitä että jos istut jonkun vuoteen viereen niin seuraa muiden haukut siitä kun hommat jää tekemättä.




Näin siinä tuppaa käymään. Se aika on pois seuraavan asiakkaan kylvetyksestä, petien petaamisesta, ruokien ja lääkkeiden jakamisesta...
Aiheuttaahan se tietenkin närästystä.
Henkilökohtaisesti itse vanhusten kanssan työskennellessäni törmäsin tähän ristiriitaan usein. Lemppari mummit tulikin sitten käytyä katsastamassa ihan omalla ajalla. Pikkuisen aikaisemmin töihin, ennen kuin varsinainen työaika alkoi. Ehti vähän rupatella, pidellä kädestä.

Agnes

Iso asia on muuten myös vanhukset itsessään, on nimittäin tapauksia joille ei sitten mikään kelpaa vaan kaikesta pitää valittaa. Lisäksi on vainoharhaisuutta, eli syytetään hoitohenkilökuntaa vaikka mistä ja lisää vettä myllyyn heittävät myös omaiset.



Tähänkin on tullut törmättyä. Perusnegatiiviset ainekset tuppaavat kulkea toisilla mukana läpi koko elämän. Kiukkuinen vanhus on vaikea hoidettava ja "sulaminen" tapahtuu sitkeällä positiivisella yrittämisellä - jos aina sittenkään.
Suureksi onneksi suurin osa vanhuksista on hyvin herttaisia, elämää nähneitä - viisaita.

Oma lukunsa ovat tosiaan omaa ahdistustaan purkavat omaiset. Kiireessä käydään, jos käydään laisinkaan. Ja odotetaan ihmeitä.

Luojan kiitos nykyään saa ihminen itse suurelta osin määrätä jo hoidoistaan. Toisinaan omaiset eivät kykene näkemään mitä heidän läheinen o i k e a s t i toivoo ja tarvitsee.

Agnes

Ihan tosissaan en ihmettele yhtään jos ei vuosi(kymmeni)a samaa työtä tehnyt enää jaksa kuunnella. Se työ on raskasta ja toki voidaan sanoa ettei sinne tarvitse mennä jos ei jaksa, mutta tuskin löytyy sellaista ihmistä joka aina jaksaisi olla pirteä.



Työ kun työ leipiinnyttää välillä. Motivaatio omaa elämäänsä kohtaan täytyy olla kohdallaan ja työstä, jolle ei enää ole mitään annettavaa ja josta ei enää nauti täytyisi uskaltaa irtaantua. Tarttua uusiin haasteisiin - tehdä itsensä onnelliseksi.
Näitä ilosanomia saa aina silloin tällöin lukea!

Agnes
Osansa on myös sillä että katsot jatkuvasti juuri kuolemassa olevia, mikä on raskasta. Toki on varmasti hoitajia jotka eivät kertakaikkiaan tehtävään sovi, mutta ennen kun mennään haukkumaan hoitohenkilökuntaa niin mietitään vähän.

Arvokas kuolema. Olla kuoleman kanssa sinut. Ei niin helppoa nyky-yhteiskunnassa edes hoitotyötätekeville. Ja kyllä, eräiden olisi kannattanut vaihtaa alaa, jo hyvissä ajoin ennen katkeroitumista. Valitettavasti näihinkin törmää. Syyt lienevät moninaiset.

ELI SIIS:

Välitätkö eteenpäin-förmedla vidare. Lukekaa tämä oikeasti!!!!

>> Hei!
>>
>> Varmaan olet huomannut, että Tarja Tallqvist jätti ministeri Hyssälälle
>>vetoomuksen vanhusten hoidon parantamiseksi. Hyssälä oli televisiossa
haastateltavana ja oli sitä mieltä, ettei lakimuutoksiin ollut
erityistä
>>syytä, ja että vanhusten hoitoasiat ovat kelvollisella kannalla.
Vetoomuksessa oli yli 100 000 nimeä, eikä se silti vaikuttanut.
>>
>> Tallqvist on sisukas eikä aio lopettaa tähän.
>> Hän haluaa kerätä nyt miljoona nimeä.
>> Sinäkin voit olla mukana tukemassa asiaa.
>> Voit liittyä vetoomukseen menemällä sivuille:.

>> http://www.tarjatallqvist.com/vetoomus/index.php

>> Siellä voit kirjoittaa nimesi listaan.
>> Sinustakin tulee joskus vanhus.
>> Haluatko vaikuttaa siihen, miten sinua hoidetaan?
>> Tule mukaan, levitä viestiä! Katsotaan, vaikuttaako miljoonan ihmisen
>>kanta.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat