Kysymys, Question

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Niin, yksinkertainen kysymys kaikille, rehellinen suora vastaus olisi reilua kaikilta. Myös sinulta Liittynyt.

Eli, kysymys kuuluu, ja vastaus äänestyksen muodossa, seuraavasti:

Jos voisimme esimerkiksi olettaa, että näytteleminen on johonkin tiettyyn rooliin oleutumista, tietyt asiat huomioonottaen mahdollisimman tarkkaa tilanteeseen sopeutumista tiettyjen persoonallisuuspiirteiden mukaisesti, niin sinä, tämän lukija, näytteletkö elämääsi tietyn tilanteen mukaan, tavallaan rooliasi vaihdellen, vai esiinnytkö samana joka tilanteessa?

Kaikki, jotka vastasivat "Kyllä", voisivat antaa jonkinlaisen perustelun,
"En"-vastanneet käsitellään myöhemmin.

Kiitos vastauksista!

Kommentit (13)

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Öy? Siis on olemassa jokin yksi ainoa persoonallisuuspiirre, joka "on" minä, ja kaikki muut ovat näyttelyä? Eikö pikemmin niin, että ihmisen persoonallisuus on mukautuva, ja jos tilanne sitä vaatii, ihminen voi hyödyntää jotakin muuta ulottuvuutta persoonallisuudessaan, luonteessaan, käyttäytymisessään, sen sijaan että jääräpäisesti jämähtäisi yhteen ainoaan käyttäytymismalliin "koska tää oon minä, ottakaa tai jättäkää"?

No, kukin tyylillään. Olen harrastanut liikaa roolipelejä, että pystyisin kieltämään persoonastani juuri mitään piirteitä, ja niitä negatiivisiakin oppii sietämään ja muokkaamaan ihan eri tavalla kun niitä ei kiellä niin fanaattisesti.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

Ei ihminen aina voi samalla tavoin käyttäytyä kaikille. En minä ainakaan. Esim. äidin rooli, en voi käyttäytä kaikkia tapaamiania ihmisiä kohtaan äitinä. Ei se käy. Äitinä olen pojalleni. Mies ystävälleni ei olisi soveliasta alkaa käyttäytyä äitinä.
Työssä taas täytyy osata käyttäytyä sopivasti, riippuu siitä millaisia ihmisiä tapaa ja missä tilanteessa.
Ja esim. rakkaussuhteessa taitaa monella meillä olla oma käyttäytymistyylimme, riippuu rakkauden asteesta. Seksistä puhumattakaan.

Jotta kyllä asia on niin että pieniä eri vivahteita on käyttäytymisessäni eri tilanteissa. Välillä suuriakin, hyvin suuria. Olen vilkas ihminen ja uskallan näyttää vapaasti mielialani, jotta silloin ei voi olla jähmettynyt paikalleen samaan rataan kuin jääpuikko.

Edit
En äänestä, koska kumpikaan vaihtoehto ei ole sopviva.

Vierailija

Sisäisesti koettu "itse" on usein suuressakin ristiriidassa sen kanssa mitä muiden taholta odotetaan tai vaaditaan.
Tietyissä rajoissa voi näytellä, päästäkseen haluamaansa tavoitteeseen tai miellyttääkseen toista ihmistä tai vain toimiakseen odotusten mukaisesti.

Hyväksi koetut käytöstavat ovat usein opetettuja, eivät sisäsyntyisiä. Niitä näytellään vaikka se olisi ristiriidassa sisäisten tuntemusten kanssa.Tulos on usein se että mimiikka kertoo enemmän kuin sanallinen ilmaisu yrittää sanoa. Asiaa tarkkaileva huomaa sen usein.

Palveluammateissa näkee ihmisiä jotka toimivat robottimaisesti ja ärsyttävästi, koska eivät luontaisesti sovi tehtäväänsä.

Vierailija
tiäremiäs
Ei roolit oikeassa elämässsä ole mitään näyttelemistä, vaan ihan luonnollisia mitä ei kaikki ihmiset edes huomaa.

Olet oikeilla jäljillä. Käyttäydymme mielialamme mukaisesti eri tilanteissa eri tavoin. Ei se sen kummempaa ole.

Mutta ei unohdeta että on myös olemassa ihmisiä, jotka näyttelevät melkein koko elämänsä. Eivät osaa olla "luonnollisia". Yrittävät olla kuin muut, eivät tajua että voi olla ihan oma itsensäkin. Moni kun pelkää että mitä muut sanoo, sen takia eivät uskalla olla oma itsensä.

Vierailija

Sosiologiassa puhutaan rooliteoriasta, ihmiset näyttelevät kaiken aikaa tiettyä roolia joka vaihtelee. Pohjan tälle teorialle alunperin kehitti Adam Smith tutkiessaan markkinatilanteessa vaikuttavia rooleja, myöhemmin Charles Cooley kehitti hänen pohjaltaan ns. peiliminäteorian jonka mukaan käsityksemme itsestämme heijastaa muiden käsityksiä meistä, tämä korosti identiteetin ja minän syntyä sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. G.H Mead jatkoi vielä edelleen tästä ja korosti tiettyjen ryhmien mielipiteiden vaikutusta yksilön minäkuvaan. Ihmisillä on kaikilla subjektiminä ja objektiminä. Meadin mukaan tietoisuus syntyy roolin omaksumisen välityksellä: omaksuessaan toisen roolin yksilö näkee itsensä toisen silmin, ylittää itsensä ja tulee oman havaintonsa kohteeksi.

"Itse" syntyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisessa kommunikaatiossa. Tästä on pitkälti syntynyt myös rooliteoreettinen tutkimus sosiologiassa. Sosiaalinen rooli voidaan määritellä niiden odotusten ja normien kokonaisuudeksi joka meille annetaan yhteiskunnassa. Sosiologiassa roolit jaetaan karkeasti statusrooleihin (biologiset roolit), asemarooleihin (ammatti etc.) ja tilapäisiin rooleihin. Näihin tilapäisiin rooleihin voi kuulua vaikka tällä foorumilla tiedepersoonan käyttöönotto jossa henkilö voi omaksua objektiivisen suhtautumistavan joka eroaa muista rooleista, henkilökohtaisimmissa asioissa voi henkilö omaksua takaisin tuttavallisemman arkielämän roolinsa. Ihmisellä on jatkuvasti jokin rooli päällä ikään kuin naamiona jota vaihdetaan tilanteen mukaan.

Vierailija

Peruslaatta on sama. Sen päälle on rakennettu muut roolit jä käyttäytymismallit. Perusolemus, se syvin, kuitenkin säilyy samanlaisena riippumatta siitä kenen kanssa on tekemisissä. (Ainakin Maukalla)

Ihmistä ei pysty määrittelemään yhden kontaktin tai olemuksen perusteella.

Vierailija

Kyllä minä vähän säätelen puheitani seuran mukaan. En muista valehdelleeni mielipiteitä, mutta joistain mielipiteistä en sano tietyille ihmisille mitään. Saatan myös olla mukava ihmisille joita haukun avoimesti parempien kavereideni kanssa.

Vierailija
Massi^-
Saatan myös olla mukava ihmisille joita haukun avoimesti parempien kavereideni kanssa.

Tuollaisen käyttäytymismallin omaavalle henkilölle on ihan oikea nimityskin: Kusipää.

Vierailija

Tarkennukseksi, näyttelemisenä voisi tulkita sitä, että nämä roolit eroavat toisistaan niin paljon, että eri yhteyksissä käytössä olevien roolien mielipiteet ovat ristiriidassa keskenään.

Eli ehkä vähän myöhäistä lisätä, mutta näyttelemisellä siis tarkoitin jotain sen suuntaista, että kuten näyttelijätkin työssään, niin ihminen näytellessään muille, voi esittää ihan mitä tahansa roolia, olla ystävällinen ja kehua, vaikka todellisuudessa tuntee pelkkää vihaa toista kohtaan ja haluaa kuristaa hänet.

Sitten taas toinen laita, eli ei näyttele, tarkoitti sitä, että pysyy tavallaan uskollisena vaikkapa sille maukan mainitsemalle peruslaatalle, eli jos on jotain mieltä, ei ole koskaan sen asian kanssa ristiriidassa, vaikka joutuisikin nihkeisiin tilanteisiin, tavallaan kieltää itseltään sellaiset roolit, jotka eivät sovi yhteen sen perussisimmänkanssa.

Eli tältä pohjalta, näytteletkö elämääsi vai et?

Itse uskon, että kaikkea tuolta väliltä tämä pallo kantaa päällään. Mustan ja valkoisen välissä on useita harmaasävyjä. Mutta oletko enemmän tumma kuin valkoinen?

Ja tuo äänestys varmaan meni ns. pieleen, kun en enää pilvikänniltäni ehtinyt selittämään, enkä varmaan olisi kyennytkään, kirjoittamisiani.

Vierailija
Ayla
tiäremiäs
Ei roolit oikeassa elämässsä ole mitään näyttelemistä, vaan ihan luonnollisia mitä ei kaikki ihmiset edes huomaa.

Olet oikeilla jäljillä. Käyttäydymme mielialamme mukaisesti eri tilanteissa eri tavoin. Ei se sen kummempaa ole.

Kannattaa muistaa, että naisilla sen hetkinen olotila vaikuttaa huomattavasti enemmän mielipiteisiin kuin miehillä, näin yleisesti ottaen.

Uusimmat

Suosituimmat