Seuraa 
Viestejä45973

Antiikin aikaan tietoa ja viisautta arvostettiin. Sama tapahtui Renesanssin aikaan, jonka jälkeen tuli romantiikan aikakausi, ja faktat jäivät toissijaiseen arvoon. Nykyään näyttää taas olevan voimassa aikakausi, jolloin omakohtaiset mielipiteet ovat faktojen edellä.

Otetaanpa muutama esimerkki: Hare Khrisnha, Urantia, Kristinusko, suomalainen huumevalistus, 9/11 virallinen teoria... Kaikissa näissä on kiistämättömiä epäkohtia, mutta silti niihin uskotaan. Miksikö?

Ihminen havainnoi maailmaa aisteillaan, ja muodostaa aivoillaan approximaation siitä kuinka todellisuus rakentuu. Mitä iskostuneempi tietty malli on, sitä tiiviimmin siitä pidetään kiinni. Siihen perustuu esimerkiksi propagandasta käytetty yleinen teoreema "Valhe toistettuna sata kertaa on totuus".

Iän myötä aivojen rakenne "kovettuu", ja uusien ajatusmallien omaksuminen tulee luonnollisesti vaikeammaksi. Kun esimerkiksi tiettyä aatetta tai uskontoa on iskostettu riittävän pitkään, siitä tulee kyseenalaistamaton dogma, ja kaikki sitä vastustavat havainnot pyritään tulkitsemaan niin, että ne sopivat senhetkiseen maailmankuvaan.

Tulkitakseen uuden informaation ihminen tulkitsee sen tehden mahdollisimman vähän muutoksia maailmankuvaansa. Monesti tämä merkitsee sitä että uutta tietoa vähätellään tai se sivuutetaan kokonaan, tai siitä etsitään porsaanreikiä joiden mukaan se tukisi vanhoja malleja. Viimekädessä tämä johtaa usein tahallisiin väärinkäsityksiin, ajatusmallien ristiriitaisuuksiin, tai uuden asian kieltämiseen merkityksettömään tai keksittyyn epäkohtaan nojaten.

Onko nykyään hyväksyttyä olla väärässä? Jotkut jopa väittävät ettei totuutta sinänsä ole olemassa. Pyrkivätkö ihmiset realistiseen maailmankuvaan, vai pidetäänkö mielipiteistä kiinni silloinkin, kun tiedetään niiden olevan hataralla pohjalla?

Yritetään olla tekemättä tästä uutta wtc/teologiaketjua, ja yritetään keskittyä enemmän siihen miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat.

Tässä http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cognitive_biases lista ajatteluprosessin nimetyistä virheistä. Siihen viitataan tarvittaessa.

Sivut

Kommentit (25)

Niin kauan kun suurimmalla osalle ihmisistä on tärkeintä kuulua laumaan ja elää muiden välityksellä, ei totuudella näille ole merkitystä, koska totuus näille on samaa kuin muille lauman jäsenille. Näin ajateltuna totuus vaihtelee yksilön, ympäristön ja kulttuuriperimän mukaan.

Hyvä aihe, outoa ettei aiheuta tämän kummemmin keskustelua.
Luulen että kyse on enimmäkseen mielen laiskuudesta - on paljon
helpompi uskoa jonkun valmiiksi pureskelemaan ajatukseen kuin
kerätä itse tietoa ja tehdä johtopäätöksiä. Herranjestas, sehän
vaatisi ajattelua!

Harva uskaltaa esimerkiksi väittää että sinisestä ja keltaisesta
maalista ei tulisi vihreää - tämä kun on aika helposti jokaisen
testattavissa. Kun kyseessä onkin sitten jotain monimutkaisempaa,
kuten olemassaoloon liittyvät kysymykset, tilanne vaikeutuu:
harvalla ihmisellä on omasta takaa valmiuksia tutkia ympäröivää
todellisuutta vaikkapa kvanttitasolla. Aiheeseen tutustumiseen esim.
kirjojen avulla vaaditaan lukijalta usein vuositolkulla aikaa eikä
jonkinasteisesta älykkyydestäkään liene haittaa luetun ymmärtämisen
kannalta. Tästä seurauksena on, että vain marginaalinen joukko
väestöstä oikeastaan tietää syvemmin juuri mitään aikamme tieteen
saavutuksista. Vaikeasti sisäistettävää informaatiota on vain niin
tolkuttoman paljon.

On paljon helpompi uskoa sellaiseen jonka ymmärtää, kuin
sellaiseen josta tippuu kärryiltä jo peruskäsitteissä. Tässä
ovat esimerkiksi monet uskonnot todella onnistuneet - niiden
perusajatukset on usein tiivistetty yksinkertaisten satujen muotoon.

Eipä tässä muuta. Tuo wiki-linkki kokosi tosiaan hyvin syitä
tähän ilmiöön, kannattaa lukaista läpi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stinger
Seuraa 
Viestejä4720

Mitä todellisuudella tarkoitetaan? Sitä todellisuutta johon haluat itse uskoa vai se mihin "ne muut" uskovat? Molemmissa tapauksissa lienee sitten henkilö haluaa muidenkin ajattelevan itsensä kanssa samalla tavalla ja tuntee ärtymystä niitä kohtaan, jotka eivät nielekkään hänen uskomaansa ja uskottelemaansa todellisuutta. Toisaalta sellainen todellisuus ei ole välttämättä tekemisissä totuuden kanssa, vaan on vain tarvetta saada muutkin uskomaan siihen mitä itse haluaa uskoa totuutena.

Itse olen huomannut sen näitä salaliittoteorioiden keskusteluja lukiessani, ettei näillä kirjoittajilla ole omia kokemuksia asian suhteen, vaan sieltä netistä haetaan jostain muusta vastaavasta keskustelusta jo tiedetyt linkit ja niitten sanoma odotetaan nieltävän pureskelematta. Ja tietenkin, koska on jännittävämpää uskoa salaliittojen yms. olemassaoloon verrattuna siihen omaan harmaaseen arkeen. Usein tällaisten linkkien tunkija tuntee myös olonsa ja itsensä tärkeäksi "paljastaessan" ja "tietäessään" asioista. Onko toisten jossain jo muualla esille tuomien linkkien kopsaaminen ja niitten perusteella tänne vastaavan keskusteluaiheen aloittaminen sitten mitenkään todiste ne tänne tuoneen ihmisen lahjoista yms.?

Taitaa kuitenkin olla niin, ettei se todellisuus mitään niin jännittävää ole itse kenenkään kohdalla, mutta ainakin jotkut meistä kohtaavat todellisuuden ja totuudenkin sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin haluavat sen olevan. Jos hyväksyy oman itsensä ja todellisuuden sellaisena kuin se on, niin saattaa löytää harmaalta näyttävästä arjesta yllättävästi paljonkin pieniä ilon aiheita ja myöskin aikaisemmin näkemättä jääneitä asioita. Jos katsoo koko ajan jonnekin kauas, niin silloin usein jää näkemättä ne lähellä olevat toisinaan melko mielenkiintoisetkin jutut...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176

Aina on ollut asioita, missä ei faktat ja totuus paina ja sitten on asioita missä totuus ja fakta painaa.

Ei ole mitään uutta purjeiden alla

Ihminen nyt vain uskoo asiat niin kuin omamieli ne käsittelee. Se on ihan normaalia, tulisi kovin raskaaksi asiat pohtia ja miettiä syvällisesti. Arkijärki on eri käsite kun tuollainen tieteellinen ajattelu.

Stinger
Mitä todellisuudella tarkoitetaan? Sitä todellisuutta johon haluat itse uskoa vai se mihin "ne muut" uskovat?



Tarkoitan todellisuudella sitä, miten asiat fyysisessä maailmassa ovat. En itsekkään ole aina oikeassa, mutta ainakin tiedän sen ja pyrin korjaamaan tietojeni virheitä aina kun sellaisia löydän.

Stinger
Molemmissa tapauksissa lienee sitten henkilö haluaa muidenkin ajattelevan itsensä kanssa samalla tavalla ja tuntee ärtymystä niitä kohtaan, jotka eivät nielekkään hänen uskomaansa ja uskottelemaansa todellisuutta. Toisaalta sellainen todellisuus ei ole välttämättä tekemisissä totuuden kanssa, vaan on vain tarvetta saada muutkin uskomaan siihen mitä itse haluaa uskoa totuutena.



Puhutko nyt salaliittoteorian vai virallisen teorian kannattajista? Ainakin postauksesi perusteella sain sen kuvan että tahdot pitää oman "totuutesi" senkin uhalla että se ei vastaisi konkreettista todellisuutta.

Stinger
Itse olen huomannut sen näitä salaliittoteorioiden keskusteluja lukiessani, ettei näillä kirjoittajilla ole omia kokemuksia asian suhteen, vaan sieltä netistä haetaan jostain muusta vastaavasta keskustelusta jo tiedetyt linkit ja niitten sanoma odotetaan nieltävän pureskelematta.



Omakohtaista todistusaineistoa lienee hyvin harvalla, mutta olisi hyvä edes miettiä sitä minkä suorassa lähetyksessä näkee. Ajankohtaisimpana esimerkkinä maailman ainoat pystysuoraan sortuneet pilvenpiirtäjät ja kadonnut lentokone pentagonissa.

Stinger
Ja tietenkin, koska on jännittävämpää uskoa salaliittojen yms. olemassaoloon verrattuna siihen omaan harmaaseen arkeen. Usein tällaisten linkkien tunkija tuntee myös olonsa ja itsensä tärkeäksi "paljastaessan" ja "tietäessään" asioista.



En todellakaan tee tätä jotta tuntisin itseni tärkeäksi. Minä olen vain huolissani siitä mitä maailmalla tapahtuu, ja että tilanne olisi syytä huomoida.

Stinger
Onko toisten jossain jo muualla esille tuomien linkkien kopsaaminen ja niitten perusteella tänne vastaavan keskusteluaiheen aloittaminen sitten mitenkään todiste ne tänne tuoneen ihmisen lahjoista yms.?



Jos tuota wikipedian linkkiä tarkoitat, niin se käsittääkseni oli ihan aiheellista keskustelun kannalta.

Yleensäkkin, kannattaa ajatella mitä lukee. Kai olet kuullut USA Patriotic Actista? Siitä on virallista tietoa vaikka hallituksen omilta sivuilta, joten sitä ei ainakaan rumempaan suuntaan kukaan vääristele. Sitä kannattaa miettiä.

Stinger
Taitaa kuitenkin olla niin, ettei se todellisuus mitään niin jännittävää ole itse kenenkään kohdalla, mutta ainakin jotkut meistä kohtaavat todellisuuden ja totuudenkin sellaisena kuin se on eikä sellaisena kuin haluavat sen olevan. Jos hyväksyy oman itsensä ja todellisuuden sellaisena kuin se on, niin saattaa löytää harmaalta näyttävästä arjesta yllättävästi paljonkin pieniä ilon aiheita ja myöskin aikaisemmin näkemättä jääneitä asioita. Jos katsoo koko ajan jonnekin kauas, niin silloin usein jää näkemättä ne lähellä olevat toisinaan melko mielenkiintoisetkin jutut...

En todellakaan tahtoisi maailmanpoliittisen tilanteen olevan mitä se on. Se ei kuitenkaan mene pois pelkästään olemalla ajattelematta sitä. Faktat ovat olemassa, vaikkei niitä huomioikkaan.

Olet metsäpelto jäljillä, mutta minä en ymmärrä minkä ja mihinin ne jojtaa. Voisitko sanoa uudelleen millä tavalla todellisuus on aliarvostettua. Anteeksi kun en tajua että mikä on se ongelma.

laulai
Olet metsäpelto jäljillä, mutta minä en ymmärrä minkä ja mihinin ne jojtaa. Voisitko sanoa uudelleen millä tavalla todellisuus on aliarvostettua. Anteeksi kun en tajua että mikä on se ongelma.

Tarkoitan yleisesti sitä, että moni pitää totena sitä minkä tahtoo olevan totta. Esimerkiksi uskonnot perustuvat paljolti siihen että pidetään uskomuksista kiinni kaikista niiden vastaisista todisteista huolimatta. Usko korkeampaan voimaan antaa turvallisuuden tunteen, ja koska tuosta tunteesta halutaan pitää kiinni, pyritään välttelemään informaatioa joka vaarantaisi miellyttävän maailmankuvan.

Vastaavaa tapahtuu myös muussa maailman havainnoinnissa, mutta mitä enemmän tietoa vääristellään, sitä enemmän tehdään vääriä päätöksiä.

Otetaanpa esimerkki: Aikoinaan leikkauspotilaita kuoli huomattavia määriä koska lääkärit eivät pesseet käsiään leikkausten välillä. Kun teoria bakteereista keksittiin, sitä paheksuttiin koska sen ajateltiin aiheuttavan turhaa hysteriaa, eikä asiaa tutkittu. Vielä nykyäänkin on erinäisiä heimoyhteisöjä joissa uskotaan että sairastumiset johtuvat jostain ihmistä suuremmasta, ja joissa esimerkiksi salmonella on hyvin yleistä.

Tiivistettynä pointti on että ongelmat eivät mene pois vähättelemällä tai kiistämällä niitä. Mitä enemmän maailmasta tiedetään, sitä paremmin siinä pystytään toimimaan.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä33719
Texa
Niin kauan kun suurimmalla osalle ihmisistä on tärkeintä kuulua laumaan ja elää muiden välityksellä, ei totuudella näille ole merkitystä, koska totuus näille on samaa kuin muille lauman jäsenille. Näin ajateltuna totuus vaihtelee yksilön, ympäristön ja kulttuuriperimän mukaan.

Lauman jäsenet haluavat johtajan, joka kertoo mikä "totuus" on. Itse normaali-ihminen ei halua ajatella muuta kuin asemaansa laumassa. Johtajaksi pääsee se, joka taitavimmin valehtelee sellaisen "totuuden" jonka lauman jäsenet haluavat uskoa. Sillä ei ole väliä, jos johtaja sitten teoillaan toimii täysin päinvastaisesti. Ihmiset uskovat mieluisaa valhetta mieluummin kun toteavat tulevansa huijatuiksi ja ottavat vastuun itsestään. Tuskin tuo koskaan muuttuu. Ainakaan se laji joka käyttäytyy eri tavalla ei enää ole ihminen.

Texa
Niin kauan kun suurimmalla osalle ihmisistä on tärkeintä kuulua laumaan ja elää muiden välityksellä, ei totuudella näille ole merkitystä, koska totuus näille on samaa kuin muille lauman jäsenille. Näin ajateltuna totuus vaihtelee yksilön, ympäristön ja kulttuuriperimän mukaan.

Ei totuus, vaan valhe, jota kuvitellaan totuudeksi. Se vaihtelee. Totuushan on aina yksi ja sama, ja se on se, mitä todellisuudessa on tapahtunut, tapahtuu, ja tulee tapahtumaan. Jos todellisuudessa biljardipallo menee kulmanurkkaan, niin se on totuus, ei se, että porukka väittää sen menneen ohi tai vastakkaiseen nurkkaan, ja sitten uskovat enemmistön väitteisiin asiasta. Se ei ole koskaan totuus, vaikka sitä todeksi väitettäisiin.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14246
Metsäpelto
Onko nykyään hyväksyttyä olla väärässä?

Ehkä muotoilisin asian niin, että nykyään jokaisella tulee muka olla miepide asiaan kuin asiaan; omaa tietämättömyyttä ei haluta tunnustaa.

Metsäpelto
Jotkut jopa väittävät ettei totuutta sinänsä ole olemassa. Pyrkivätkö ihmiset realistiseen maailmankuvaan, vai pidetäänkö mielipiteistä kiinni silloinkin, kun tiedetään niiden olevan hataralla pohjalla?

Tiedeyhteisössä on jo pitkät ajat keskusteltu siitä, mistä asioista ja ilmiöistä voidaan puhua tosiasioina. Ihmisen tutkimisessa määritelmät tuppaavat olemaan kaukana itsestäänselvyyksistä. Joidenkin tulkintojen mukaan kaikki tieto on poliittista. Joka tapauksessa ihmisiä ei-luonnontieteellisesti tutkivissa tieteissä perinteinen objektiivisuuden idea on, jos ei hylätty, niin ainakin rankasti problematisoitu jo aikapäiviä sitten.

Metsäpelto
Yritetään olla tekemättä tästä uutta wtc/teologiaketjua, ja yritetään keskittyä enemmän siihen miksi ihmiset toimivat niinkuin toimivat.

Hyvää pohdintaa formuloit, mutta minusta kaikenlaiset deterministiset mallikehitelmät ihmisten päähänpistoista tulkitaan ja jäsennetään aina kulttuurisesti. Paviaanilauma-vertaukset ovat useimmiten äärimmäisen banaaleja, koska ne toisintavat patriarkaalis-hegemonisia valtadiskursseja, joille taas on historiallinen perusta.

Mutterista vääntäen: ihminen kulttuureineen pohjaa tietenkin biologiaan (mihinkäs muuhunkaan), mutta toisaalta biologia käsityksineen on aina kulttuurisesti merkittyä.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Metsäpelto
laulai
Olet metsäpelto jäljillä, mutta minä en ymmärrä minkä ja mihinin ne jojtaa. Voisitko sanoa uudelleen millä tavalla todellisuus on aliarvostettua. Anteeksi kun en tajua että mikä on se ongelma.



Tarkoitan yleisesti sitä, että moni pitää totena sitä minkä tahtoo olevan totta. Esimerkiksi uskonnot perustuvat paljolti siihen että pidetään uskomuksista kiinni kaikista niiden vastaisista todisteista huolimatta. Usko korkeampaan voimaan antaa turvallisuuden tunteen, ja koska tuosta tunteesta halutaan pitää kiinni, pyritään välttelemään informaatioa joka vaarantaisi miellyttävän maailmankuvan.

Vastaavaa tapahtuu myös muussa maailman havainnoinnissa, mutta mitä enemmän tietoa vääristellään, sitä enemmän tehdään vääriä päätöksiä.

Otetaanpa esimerkki: Aikoinaan leikkauspotilaita kuoli huomattavia määriä koska lääkärit eivät pesseet käsiään leikkausten välillä. Kun teoria bakteereista keksittiin, sitä paheksuttiin koska sen ajateltiin aiheuttavan turhaa hysteriaa, eikä asiaa tutkittu. Vielä nykyäänkin on erinäisiä heimoyhteisöjä joissa uskotaan että sairastumiset johtuvat jostain ihmistä suuremmasta, ja joissa esimerkiksi salmonella on hyvin yleistä.

Tiivistettynä pointti on että ongelmat eivät mene pois vähättelemällä tai kiistämällä niitä. Mitä enemmän maailmasta tiedetään, sitä paremmin siinä pystytään toimimaan.

"Todellisuus aliarvostettua" ... kyllä, noin se on, mutta vain sille yksilölle, joka ei jostain syystä kiinnostu todellisuudesta siinä määrin, että lähtisi kyseenalaistamaan tunteensa, ("mutu") milloin mitäkin asiaa kohtaan. Kannettu vesi kun ei kaivossa pysy...

qaz
"Todellisuus aliarvostettua" ... kyllä, noin se on, mutta vain sille yksilölle, joka ei jostain syystä kiinnostu todellisuudesta siinä määrin, että lähtisi kyseenalaistamaan tunteensa, ("mutu") milloin mitäkin asiaa kohtaan. Kannettu vesi kun ei kaivossa pysy...

Niinpä. Olen yllättynyt siitä kuinka yleisiä tällaiset ihmiset ovat. Ja vielä tiedefoorumilla!

Vaari
Seuraa 
Viestejä3331

Asian sivu.

Kerro metsäpelto millaisia odotuksia sinulla on niitä niitä kohtaan, jotka omien päänsärkyjensä, sattuman tai palavan intohimonsa vuoksi sen lukemisen lisäksi kirjoittavat tälle palstalle.

Ajatteletko juma, että heitä yhdistää jokin ominaisuus?

Minä uumoan, että se on yksi virvatuli jolta et voi odottaa mitään.

Tavanomaistaako se yllättyneisyyttäsi?

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Vaari
Kerro metsäpelto millaisia odotuksia sinulla on niitä niitä kohtaan, jotka omien päänsärkyjensä, sattuman tai palavan intohimonsa vuoksi sen lukemisen lisäksi kirjoittavat tälle palstalle.



Toivoisin että tieteelliset keskustelut käytäisiin tieteellisin argumentein. Kirjoittajan kutsuminen hörhöksi ei ole järkevä vasta-argumentti kysymykselle sen enempää kuin sokean uskon ylistäminenkään. Odotukset ovat että aina osa toimii oikeinkin.

Vaari
Ajatteletko juma, että heitä yhdistää jokin ominaisuus?

Ei toki, on täällä niitäkin jotka asiallisesti keskustelevat asioista. Ja niinkuin qaz sanoi, on niitä jotka eivät kiinnostu todellisuudesta siinä määrin että lähtisivät kyseenalaistamaan tunteensa.

Metsäpelto
qaz
"Todellisuus aliarvostettua" ... kyllä, noin se on, mutta vain sille yksilölle, joka ei jostain syystä kiinnostu todellisuudesta siinä määrin, että lähtisi kyseenalaistamaan tunteensa, ("mutu") milloin mitäkin asiaa kohtaan. Kannettu vesi kun ei kaivossa pysy...



Niinpä. Olen yllättynyt siitä kuinka yleisiä tällaiset ihmiset ovat. Ja vielä tiedefoorumilla!

Niin, miksi ihminen mielellään tai helposti perustelee asioita tunteisiin vedoten? koska ne lienevät niin todentuntuisia. Tunteiden kanssa on jokainen yksilö elänyt pienestä pitäen, eikä kyseenalaistamisprosessi ihmisessä lähde liikkeelle, ellei ihminen vaivaudu ajattelemaan asioita aivan eri näkökulmista, kuin mihin eväät on kotoaan saanut, edellinen sukupolvi on aina auttamattomasti "kalkkiksia".

Esim. jotkut ikä-ihmiset ovat yhtä ns. tyhmiä kuin olivat nuoria ollessaan, se ei mielestäni johdu siitä, etteikö aivokapasiteettia olisi "muuttumiseen", vaan siitä, etteivät he vaivaudu pohtimaan tyyliin: entäpä jos...

Eli ihmisenä "muuttuminen" tapahtuu pelkällä ajatuksen voimalla, koska ei kukaan voi, vaikka (muka) haluaisi, ajatella toisin kuin ajattelee. Tuota muuttumista voi myös pitää ihmisenä ns. kasvamisena, kasvu perustuu aina prosessiin. Mutta monien prosessi näyttää olevan kaikenlaiseen ulkokultaiseen mielistyminen, sellaisten asioiden ajattelu, ja se jos mikä pitää ihmisen ns. tyhmänä.

En ole varma otsikon väitteestä. Kuvitellaanpa seuraava skenaario. Kumman vaihtoehdon valitsisitte? Elätte molemmissa vaihtoehdoissa vaikkapa seitsemänkymppisiksi.

a) Vietät elämäsi eläen "normaalia" elämää, käyden töissä, harrastaen, lukemalla Tiede-palstaa, perustat perheen, jne. Psyykkisesti olet kuitenkin koko ajan äärimmäisen, siis äärimmäisen pahoinvoiva. Olet koko elämäsi jatkuvasti pohjattoman masentunut, haudot itsemurhaa, sinulla on musertavan voimakasta ahdistusta, elät jatkuvassa levottomassa, paniikinomaisessa, kaaosmaisessa, vainoharhaisessakin tunteessa. Et saa koskaan mielihyvää mistään, siis yhtään mistään, vaan kaikki tuntuu pohjattoman hirveältä. Psyykkisesti elät helvetissä.

b) Vietät elämäsi sängyssä maaten. Et tee koskaan, siis koskaan mitään muuta kuin makaat sängyllä. Et lue, et katso telkkaria, et keskustele - ainoastaan makoilet ja välillä nukut. Psyykkisesti olet kuitenkin äärimmäisen onnellinen. Koet aidosti eläväsi rikasta, mielenkiintoista, täyttä ja mukavaa elämää. Et koe psyykkistä pahaa oloa lainkaan, koskaan, vaan olosi on päinvastoin onnellinen ja tasapainoinen. Olet kaikkiaan psyykkisesti todella onnellinen ihminen, niin että et osaa edes toivoa tai kaivata mitään muuta.

Kumman viahtoehdon valitsisitte? Minä ottaisin epäröimättä vaihtoehdon b. Ei ole niinkään tärkeää, miten asiat "todellisuudessa" tai ulkopuolelta arvioiden ovat, vaan tärkeää on oikeastaan ainoastaan se, mikä on meidän psyykkinen hyvinvointi.

Tästä näkökulmasta todellisuus voi olla yliarvostettua, jos mietitään ulospäin näkyvää todellisuutta. Toki asian voi ajatella myös päinvastoin, eli mieltää todellisuudeksi oman psyykkisen, subjektiivisen todellisuuden. Mikäli ajatellaan näin, on tällöin todellisuus mielestäni aliarvostettua.

Tämä ajatus on hedonistinen ja tämän näkökulman mukaan voisi periaatteessa olla hyväksyttävää elää vaikkapa jatkuvasti huumeen vaikutuksen alaisena, mikäli siitä seuraa vain ja ainoastaan hyvää oloa.

Koska aistit antavat vain epäsuoria viittauksia siitä, mitä todellisuus on, ts. todellisuuden kokija on aina aistiensa "paitsiossa", niin silloin aistit olisi syytä sulkea pois luotettavina havaintovälineinä.

Mitä kokee havaitsija, jolla ei ole aisteja? Ei näe, kuule, tunne, haista, maista mitään. Eli silloin ei ole mitään. On ikään kuin havainnot estävässä säkissä. Tämmöinen olento, olettaen että aiemmin havaitsi jotain, ja sitten aistit suljettiin kokonaisuudessaan pois, kokisi ettei ole mitään.

Silti, jotain ilmeisesti on olemassa. Havaitsijaa voitaisiin esim. kuskata ympäri universumia ilman että hän tietää siitä yhtään mitään. Hänen edessään voitaisiin välkytellä kirkkaita valoja, paukuttaa rumpuja, pommittaa hajusteilla, eikä hän tietäisi siitä mitään. Hänelle ei näitä asioita olisi olemassa.

Minusta se on yksi hyvä todiste sille, että on olemassa paljon asioita, joita kukaan, tai ainakaan suurin osa havaitsijoista ei havaitse, mutta ne silti ovat olemassa. Niitä voisi kutsua vaikkapa "kummituksiksi".

On olemassa jotain. Energiaa, jota havaitsemme monin eri tavoin. Muutos on myös olemassa. Kaikki muuttuu jatkuvasti. Mutta olemme paitsiossa joka tapauksessa, koska koostumme niistä asioista, joista yritämme tehdä objektiivisia havaintoja. Tarvitaan liuta takaisinkytkentöjä ja armotonta kritiikkiä omia havaintoja kohtaan, ja lopulta tämä karsiminen jättää jäljelle sen ytimen, jota kaikki on. Kaikki on loppujen lopuksi perin yksinkertaista, mutta mahdollistaa melkein mitä tahansa, havaitsijan aisteista riiippuen. Fraktaalinen multiversumi.

EDIT:

Kumman viahtoehdon valitsisitte? Minä ottaisin epäröimättä vaihtoehdon b. Ei ole niinkään tärkeää, miten asiat "todellisuudessa" tai ulkopuolelta arvioiden ovat, vaan tärkeää on oikeastaan ainoastaan se, mikä on meidän psyykkinen hyvinvointi.

Niin, on olemassa kaksi koulukuntaa asian suhteen. Uteliaat ja vähemmän uteliaat. Jostain luin joskus filosofin "tiestä" seuraavaa. Kun henkilö on ottanut ensimmäisen (filosofisen) askeleen, hän tietää sen olleen tuskallinen ja tavallaan "väärä" valinta, mutta sen jälkeen ei ole enää paluuta edelliseen, ja se sama uteliaisuus, joka pakotti ottamaan ensimmäisen askeleen, pakottaa jatkamaan eteenpäin.

Ihminen, joka alkaa tarkkailla ja kiinnostua siitä, mistä tämä kaikki koostuu, joutuu tähän tilanteeseen. Sana 'filosofia' on lähtöisin kreikan kielen sanoista filia ja sofia, joista ensimmäinen merkitsee rakastamista tai ystävyyttä ja jälkimmäinen viisautta. Filosofia ei siis tavoittele mitä tahansa tietoa vaan viisautta, yleistä ymmärrystä elämän ja todellisuuden syvimmistä periaatteista. Ja kukaan ei ole luvannut, että se on tie onneen.
Mutta se on tie parempaan ymmärrykseen, ja joillekin on tärkeää ymmärtää asia, ennen kuin sen voi hyväksyä.

Totta kai voi vain hyväksyä suoraan tämän kaiken ja tavallaan ajautua virran mukana, ei se auta sätkiä ja potkia, mutta kuten kerran eräs ystäväni sanoi, kun tokaisin ihmisten tavallaan putoavan ajassa kohti omaa kuolemaansa, että ei sitä ole pakko pudota, sitä voi myös liidellä. Suunnata kohti tiettyä pistettä, minne sitten laskeutuu.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat