Kateus moottoroi myös positiivista kehitystä

Seuraa 
Viestejä7179
Liittynyt9.9.2005

[size=150:2moj1rmh]Kateus ja näyttämisenhalu moottoroi myös positiivista kehitystä[/size:2moj1rmh]

Jokainen ihminen osaa pistoksissaan kertoa kaverin, tutun tai jonkin sukulaisen olevan kateuden perikuva. Itsestämme emme usein tunnista syyttämäämme ominaisuutta, vaan huomaamme ainoastaan kiukun, jolla on kiihdyttävä voima saavuttaa jotain näytteeksi toisille omasta kyvystä. Kateus on istunut ihmisissä niin kauan kuin on ollut vertailua paremmuudesta.

Kestopuheenaihe sohvien pohjilta ja keittiöiden kätköistä on syyllisyyden etsiminen työkavereista, opiskelutovereista ja liikekumppaneista. Mikäli joku on saanut menestyksen, havaitaan usein pieni pistos sisuksissa, miksi minä en sitä saavuttanut? Huonoimmillaan syntyy tunne, että kaveri/ toveri nappasi minun idean ja keksinnön - minähän sen olisin ansainnut. Kateus kasvattaa ja panee myös yrittämään.

Professori tarkkailee herkeämättä kolleegaansa, ettei hän saavuta kunniaa ja glooriaa - ennen kuin minä sen saavutan; kilpailu kiihtyy ja tuloksia syntyy nopeammin. Keskinäinen kisa ja kateus jatkuvat siviilipuolellekkin. Ihmiset ovat kamppailleet parhaista naaraista ja uroista vuosituhannet. Ihmisestä se heikompi keksi myös kateuden kautta petoksen, jolla se korvasi nokkeluuden kieroudella. Näin oli keksitty epäoikeudenmukaisuus, joka esiintyy kaikkien sanastossa lähes kaikkien sitä aika-ajoin harjoittaessa.

Kateuden voima liikuttaa jopa kansakuntia. Jalkapallokatsomoissa omajoukkuehenkiset kiukkukatsojat purkavat häviönsä tekosyyllä tappeluiksi ja nujakoinniksi selityksellä, että paremman häviö oli epäoikeudenmukainen johtuen syystä - mikä milloinkin. Kateuden sävyttämä kiukku kuorrutetaan väkivallaksi, jolla osoitetaan edes jotain voittamisen mentaliteettia. Voittaminen on tuntemuksista yksi voimakkaimpia.

Kateus on voima joka muuttaa kehitystä. Kateus voi vääristää inhimillisyyttä ymmärtäen toisen 'pinnallistettu pyyteettömyys' laskelmoivuudeksi. Hyökkäys toisen henkiseen minään saa voimaa kateudesta, koska herää kysymys alitajunnassa, miksi minä en voinut olla tuossa tilanteessa, huomion sädekehässä. Kateus kiihdyttää yhteiskuntaevoluutiota. Kateus systematisoi pyrkyryyttä etuilemaan ennen muita saavuttaakseen keskipisteenä olon maalin.

Kateus on hävityn kilpailun tulos. Mistä kehitysvaiheesta tämä kilpailun toinen sija on lähtöisin, on arvoitus. Suurin ja ensimmäinen kilpailu, jossa jokainen meistä on voittaja, on siittiöiden uimamaraton. Tuon kisan tuloksena on kuitenkin vain 'voittaja'. Herääkin kysymys, missä on se kehityksen muutospiste, jossa evoluutio 'rakensi kateuden katkeran kalkin'. Ikinä ei siittiömaratoonissa ole jäänyt häviäjää kertomaan eteenpäin kehitystarpeesta huomioimaan toiseksi jäänyt. Asia on meille arvoitus.

Kateuden kanssa on eläminen, koska tuo - kehitystä ja evoluutiota kiihdyttävä kemiallinen prosessi asuu jokaisessa. Etsittyä syyllistä voidaan aina haeskella, koska virheen tunnustus on osin vastoin itsesuojeluvaistoa. Elämän jatkumisen taisteluhenki vaatii rinnalleen myös kateuden, koska sen yrittämiseen johtava voima pitää geenisiirtymät liikkeellä. Geeneissä siirtyy myös se voimista suurin, jatkuvuutta myöskin turvaava rakkaus. Kateuden kuten rakkaudenkin kemialliset kaavat siirtyvät isiltä pojille ja äideiltä tyttärille, ... tavoillansa.

Ilkka Luoma

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Oletko lukenut Terho Pursiaisen kirjan vai mistä nyt juttusi kopioit ?
Oletko muuten tietoinen, että toisten kirjoitusten kopioiminen ja esittäminen omana on jopa rangaistavaa ja juuri sinulta näitä itsellesi omittuja kopioita löytyy kymmeniä.

Pappina Terho Pursiainen on kiinnostunut kateuden moraalisesta oikeudesta. Hänen mielestään tuhoava kateus on tuomittavaa, mutta siinä kateuden muodossa, joka pistää ihmiset kilvoittelemaan, tai yrityksiin saavuttaa kadehditun asema ja elintaso ei taas ole mitään pahaa. Vanha erotteluhan on tässä venäläisen kateuden ja amerikkalaisen kateuden erottelu: venäläinen köyhä tuhoaa rikkaan varallisuuden, kun taas amerikkalainen köyhä yrittää vimmatusti ja hankkii myös itselleen rikkaan elintason.

Jos tuhoava kateus halutaan kieltää, tulisi erottaa kateus tunteena ja kateuden ilmaisemisen yhteiskunnallinen normittaminen. Tietenkin tuhoavan kateuden ilmentymät voidaan kieltää samalla tavoin, kuin kiellämme turpiin vetämisen kateuden kohteena olevalle henkilölle. Sen sijaan tunteena kateuden tuhoavaa puolta ei voi kieltää. Kateus liittyy olennaisesti omien etujen puolustamiseen ja aggressioon. Ja silloin kun olemme vihaisia ja aggressiivisia, olemme valmiita tuottamaan kipua ja tuskaa toiselle, riistämään häneltä avaimen onnellisuuteen, vahingoittamaan hänen etujaan. Onhan hän valmis tekemään saman meille.

Kateus on kuitenkin tunne, jota meidän kulttuurissamme halveksitaan, kieltävätpä jotkut omiin tunteisiinsa kosketuksen menettäneet ihmiset tuntevansa kateutta lainkaan. Avointa kateutta ei hyväksytä - tästä selvänä merkkinä on avointen kateusteemojen puuttuminen mainoksista.

Kateus nostattaa hyökkäävyyttä ja vihaa ollen näin aiheellisestikin pelätty ja varottu tunne. Toisaalta kateellisuus liittyy oman heikkouden, pienuuden ja huonommuuden havaitsemiseen, mikä on tuskallinen ja vältelty tapahtuma.

Tässä taas aivan toisenlainen lähestymistapa kateuteen, joka mielestäni on realistisempi kuin tuo Pursiaisen, jota Luoma kopioi:

Joseph H. Berken käsitykset kateudesta pahuuden lähteenä perustuvat läheisesti englantilaiseen Kleinilaiseen psykoanalyyttiseen koulukuntaan. Kleinilaisessa psykoanlyysissä kateudella on keskeinen merkitys ja hieman vaikea ymmärtää miten kleinilaiset erottavat aggression ja kateuden toisistaan.

Sinänsä tätä ei ole vaikea ymmärtää, jos ajattelemme asiaa aggressiosta biologisena tunteena. Biologisesti aggressio on kehittynyt laumaeläimille tai sosiaalisille eläimille lähinnä kahta tarkoitusta varten: Ensinnäkin kunkin lauman jäsenen on pitänyt pystyä puolustamaan etujaan, kun rajallisia ruokavaroja on jaettu. Ne eläimet, jotka eivät ole aggressiivisesti puolustaneet etujaan, ovat jääneet ilman ravintoa ja menehtyneet näin todennäköisemmin. Voidaanko sanoa eläinten kadehtivan ravintoa toisiaan on tulkintakysymys. Toinen aggression keskeinen merkitys on siinä, että yleensä urokset tappelevat naaraista, ja aggressiivisin uros pääsee todennäköisemmin jatkamaan sukua. Tämä voidaan tulkita mustasukkaisuuden lähteeksi, jos elämiin heijastetaan ihmisen tunteita. Sensijaan kun pedot tappavat saaliseläimiä, ei kyseessä ole aggressiivinen toiminta, vaan saalistuksesta ja metsästyksestä huolehtivat muut "aivokeskukset".

Ihmisellä on aggression muotoja, joita eläimillä ei ole, kuten pitkitetty kosto ja (miehisen) kunnian väkivaltainen puolustaminen. Ja ihmisen aggression säätelyyn vaikuttavat oleellisesti yhteiskunnalliset normit ja säännöt. Mutta aggressiivisuuden peruskuvio on kuitenkin samanlainen eläimillä ja ihmisillä. Eli aggression kautta puolustetaan omia etuja ja muilta lajin edustajilta otetaan itselle jaettavaa hyvää. Berken tavoitteena on ollut kuvata, miten erilaisia vahingoittavia ja pahoja tekoja maailmassa syntyy, ja hän psykoanalyyttisen kokemuksensa kautta kuvaa sitä, mikä on kateuden ja ahneuden rooli tuhoavien tekojen taustalla. Siellä mistä löytyy tuhoavuutta, väkivaltaa ja toisen vahingoittamista, löytää Berke myös kateutta. Berke analysoi kateuden ilmentyminä mm. Noitavainoja, anarkismia, terrorismia, natsismia, ilkivaltaa, keltaista lehdistöä ja naapuririitoja.

Kirjaansa Berke on koonnut runsaan joukon esimerkkejä kateuden ja tuhoavuuden yhteenkietoutumisesta. Kuten uutisen Lontoossa asuvasta Nigerialaisesta vartijasta, joka surmasi kaupungissa vierailevan amerikkalaisen pankinjohtajan, kun tämä oli iltakävelyllä koska tämä näytti rikkaalta. Kun mies saatiin kiinni. Hän kertoi poliisille tunteneensa itsensä jo pitkään yksinäiseksi ja surkeaksi, yhteiskunnan hylkiöksi. Eräänä iltana hän sitten kävellessään varakkaassa kaupunginosassa tapasi kookkaan miehen, joka näytti "rikkaalta ja hyvinvoivalta" ja joka varmasti "kävi komeissa ravintoloissa". Äkkiä hän oli tuntenut itsensä syvästi pettyneeksi. Minun oli pakko päästää höyryä. Minun oli pakko työntää veitsi johonkuhun...Puukotin häntä vatsaan koko sen vimman ja vihan voimalla, joka oli kasvanut sisälläni. Järjettömältä tai käsittämättömältä vaikuttavan rikoksen taustalta voi siis löytyä kateuden mekanismi, joka tekee rikoksen helpommin ymmärrettäväksi. Selvemmin rikoksen takana näkyy kateus tapauksessa, jossa Varakkaassa Kensingtonin kaupunginosassa autonrenkaiden viiltelijä teki yhden yön kuluessa 10 000 punnan vahingot Porscheille ja Jaguareille jättäen täysin rauhaan kaikki halvemmat autot. Muuan poliisin edustaja lausui: "Näytää siltä, että hänellä on jotain rikkaita vastaan. Tämä luullaksemme jatkuu, ellei häntä saada kiinni." Berke itsekin näkee, ettei kaikkia rikoksia voi selittää kateuden ilmentyminä. Esimerkiksi asuntoihin murtautuvat taparikolliset harvoin tekevät muuta, kuin ottavat arvokkaan tavaran asunnosta, mutta tyypillinen kateen riivaama murtautuja tyypillisesti rikkoo ja sotkee paikat (myös ulostamalla) tai esimerkiksi jättää vedet vuotamaan lattioille, jolloin aiheutettu tuho on moninkertainen.

Berken mielestä myös Yhdysvaltalainen oikeuslaitos vahingonkorvausoikeudenkäynteineen on kateuden ilmentymä. Tällaisen oikeudenkäynnin aiheutti esimerkiksi tapaus, jossa rikas jääkiekkotähti kaatoi jäävettä yökerhossa häntä häiritsevän köyhemmän naisen päälle, ja oikeudessa nainen vaati ja sai kymmenien tuhansien dollarien korvauksen henkisistä kärsimyksistä. Itsekin psykiatrina ja lääkärinä Berke näkee ongelmana etenkin lääkäreihin kohdistetut hoitovirheoikeudenkäynnit, jotka aiheuttavat turhia hoitotoimenpiteitä, esimerkiksi laboratoriokokeita ja nostavat lääkäreiden vakuutusmaksut pilviin. Tyypillisen amerikkalaisen lääkärin vakuutusmaksuthan vuodessa ovat suuremmat, kuin suomalaisen lääkärin vuosiansio. Näiden oikeudenkäyntien taustalla Berke näkee rikkaisiin lääkäreihin kohdistuvan kateuden, jota lisää lääkäreille tyypillinen itsetietoinen ja arrogantti käyttäytymistyyli.

Toisenlaisena kateuden ilmentymänä Berke näkee sensaatiolehdistön, jonka yhtenä piirteenä on hyökätä menestyneiden ihmisten saavutusten kimppuun ja etsiä heidän elämästään "moraalisesti tuomittavia" piirteitä, joilla mustamaalata ja vahingoittaa heitä. Kateus ilmenee tällöin lukijoiden vahingonilona parempi-osaisten menestykselle. Vaikka Suomen iltapäivälehdistö ei ole niin hyökkäävää, kuin Englannin, niin osansa ovat Suomessakin saaneet Sirkka Hämäläinen ja Martti Ahtisaari.

Vierailija

Ilkka Luoma

Kaikki ihmiset tuntevat joskus kateutta jotain/jotakin kohtaan. Myös minä, sinä, hän, he, ne, te, nuo ja niin edelleen. Jonkinlaista kateutta siis. Mitään muuta on tässä aivan turha alkaa tarinoimaan ja satuja kertomaan.

Vierailija

Kateus on yksi kuolemansynneistä:

Kateus poikkeaa kaikista muista kuolemansynneistä merkittävästi. Se on ainoa, josta ei voi nauttia. Hekuman ja ylensyönnin mukanaan tuomat ilot ovat tuttuja kaikille, ja jopa vihasta voi saada tyydytystä. Kateus on pelkkää katkeraa happamuutta ja pahaa tahtoa. Tai kuten sanakirja sen sanoo, toisten paremmuuden menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa harminsekaista epäsuopeuden tunnetta.
Kateus, kuten muutkin kuolemansynnit, on mielentila. Se ei vaadi uhriltaan mitään. Se on epämiellyttäviin ajatuksiin käärittyä epämiellyttävää oloa, joka ilmenee inhona, panetteluna ja muiden vastoinkäymisistä iloitsemisena. Kateellinen ihminen ahdistuu muiden menestyksestä ja vaipuu itsesääliin. Kateellinen kadehtii, vaikkei toisen onni olekaan itseltä pois.
Dante jakoi kuolemansynnit kolmeen luokkaan sen mukaan, johtuivatko ne riittämättömästä rakkaudesta, kieroutuneesta rakkaudesta vai liiallisesta rakkaudesta maallisiin asioihin. Kateus on kieroutunutta. Kateellinen ihminen rakastaa sitä, mitä muilla on, sen sijaan, että rakastaisi sitä, mikä on oikeasti hyvää, kaunista ja totta. Danten helvetissä kateelliset olivat kauimpana paratiisista. He katuivat syntiään, mutta heidän silmänsä oli ommeltu kiinni.

”Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa.”
– Toinen Mooseksen kirja 20:17

Sigmund Freudin mukaan kateus oli erityisesti naisten mielentila. Eikä ihan mikä tahansa kateus. Psykoanalyysin isän mukaan suurin piirtein kaikki naisten tunteet aina neurooseista kunnianhimoon johtuivat peniskateudesta.
Aina siitä lähtien, kun tyttö tajuaa, että hän eroaa isästään ainakin haarojen seudulta, tyttö syyttää äitiään puutteellisuudestaan ja käyttää loppuelämänsä korvatakseen vajavaisuutensa. Kaikki tämä tapahtuu tiedostamatta. Freudin ensimmäisiä havaintoja kun oli, että vaikka tunne työnnetään pois tietoisuudesta, se jää edelleen elämään purkautuen aina vain uudella tavalla.
Freudin ajatuksia on helppo pilkata, ja monet kateelliset ovatkin tehneet niin. Kun itse elin jätetään teoriasta pois, jäljelle jää perinteinen sosiologinen kateus, turhautuminen siitä, että ensimmäinen sukupuoli on perinteisesti saavuttanut asioita toista helpommin. Eikä peniksessä oikeastaan ole mitään erityisen kadehdittavaa. Sen mukana kun tulee monesti taipuvuus alkoholismiin, sydän- ja verisuonitauteihin ja itsemurhaan.

”Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua, askeleeni olivat aivan liukahtaa. Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.”
– Psalmit 73:25

Saksalaisen sosiologin Helmut Schoeckin mukaan jopa kaikkein primitiivisimmissä kulttuureissa on ollut tarpeen keksiä määritelmä ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että toisella on jotakin, mitä itseltä puuttuu. Kaikkien kulttuurien sananlaskuissa ja tarinoissa kateus myös tuomitaan.
Schoeck uskoo, että kateus on moottori, joka asustelee ihmisen sosiaalisen olemuksen ytimessä ja joka alkaa toimia heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin. Vertailuntarvetta esiintyy myös joillakin eläimillä, mutta ihmisillä se on saanut aivan erityisen aseman. Ihminen on kateellinen otus. Ilman kateutta sosiaalinen kontrolli ei voisi toimia.
Schoeckin mukaan kadehtija ei halua minkäänlaista sosiaalista suhdetta kademielensä kohteeseen. Hän ei itse asiassa oikeasti edes halua kadehtimiaan asioita. Hän haluaa kateutensa kohteen tulevan ryöstetyksi, nöyryytetyksi ja loukatuksi mutta ei oikeastaan mieti, miten saisi haluamansa esineet tai ominaisuudet itselleen.

”Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.”
– Sananlaskut 3:31–32

Kateus on tunne, joka suuntautuu johonkin. Ilman kohdetta ja uhria kateutta ei ole. Pelkkä tyytymättömyys siihen, että jollakulla on jotakin, mitä itse haluaa, ei kuitenkaan riitä kateuden syntiin. Pelkkä halu on vasta motiivi hankkia kohde itselleen vaikka työskentelemällä, ostamalla, pakottamalla tai vaikka varkaudella. Kateus tulee kuvioihin mukaan vasta, kun nämä keinot eivät enää riitä.
Vanhan määritelmän mukaan kateutta on amerikkalaista ja venäläistä. Kademielinen venäläinen tuhoaa rikkaan varallisuuden. Amerikkalainen puolestaan työskentelee vimmatusti saavuttaakseen rikkaan elintason.
Todellisuudessa yhteiskunnallisen aseman paraneminen ei suinkaan poista kateutta. Päinvastoin, yleensä se lisää sitä. Kateus on voimakkaimmillaan silloin, kun se kohdistuu vain vähäsen parempiin. Formulakuljettajien, filmitähtien tai Nokian pomojen tulot eivät kadehdituta kadunmiestä. Ne kun ovat tähtitieteellisiä ja tavallisen kansan ulottumattomista. Mutta annas olla, jos naapurin setä ostaa uuden vähän käytetyn Mersun. Siinä alkaa oma kaksikymmentä vuotta vanha Corolla näyttää perin vaatimattomalta.
Yhteiskuntatieteilijä Fransesco Alberoni selittää ilmiötä sillä, että hyvin menestyvät julkkikset ovat idoleita, jotka koetaan samastumisen kautta osaksi itseä. Kun idolilla menee hyvin, tuntuu siltä kuin itsekin menestyisi. Toisaalta lähimmäisten onni virittää meitä aivan toisella tavalla.
Koska ihminen kadehtii eniten niitä, joiden lähtökohdat ovat samat kuin itsellä, näyttäytyy ilkeä tunne useimmiten siellä, missä tasavertaiset ihmiset kokoontuvat. Työpaikat ovat kateuden hautomoita, joiden tulos purkautuu ilmoille viimeistään pikkujouluissa.
Perinteisen johtamisopin mukaan hyvä pomo kohteleekin työntekijöitään tasavertaisesti. Hän ei suosi ketään eikä herätä turhaa kateutta. Amerikkalaisen kateuden autuaaksitekevään voimaan uskovat johtajat taas valitsevat kuukauden työntekijöitä ja antavat sen tuotteliaimman duunarin käyttöön urheiluauton.
Alberonin mukaan kateuden yleisin oire on pahat puheet, joiden tarkoituksena on vähätellä kateuden kohdetta. Jotkut panettelijat ovat saaneet kateudestaan itselleen ammatin. Kaikissa maailman maissa on omat hytösensä, lehtolansa ja laitisensa, jotka käärivät kateutensa objektiivisuuden, kritiikin ja tiedonvälityksen kaapuun.

”Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta, niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.”
– Sananlaskut 23:17–18

Kateus on oleellinen osa politiikkaa. Tutkimusten mukaan ihmiset ovat yleensä tyytyväisempiä niihin poliitikkoihin, jotka lupaavat ottaa muilta pois kuin niihin, jotka lupaavat antaa heille itselleen jotakin. Saksassakin natsit pääsivät aikanaan valtaan juuri kateellisille osoitetuilla lupauksilla.
Äänestäjät tekevät päätöksensä tunteella ja vain osittain järjellä. Poliitikon menestyksen ehto on vedota oikealla tavalla oikeisiin tunteisiin. Psykoanalyytikot ovat pitkään tienneet, että yksi tärkeimmistä poliittisista tunneaseista on kateus.
Vasemmistolaiset poliitikot vetoavat yleensä ihmisten kateuteen. Oikeistolaiset taas maalailevat uhkakuvia toisten kateudesta. Heille kateus näyttäytyy myös yhteiskunnallisissa järjestelmissä, kuten progressiivisessa tuloverossa.
Kateus on kuitenkin yleisesti paheksuttu tunne, jota ei haluta nähdä itsessä tai muissa. Kenellekään ei pälkähdä päähän sanoa toiselle ”älä tee toin, minä tulen kateelliseksi”. Oikea tapa vedota kateellisuuteen on tehdä se niin, ettei ihminen huomaa kadehtivansa.
Yhteiskunnallisesti kateus on hyödyllistä niin kauan kuin kadehtija ja kadehdittu kokevat kuuluvansa samaan yhteiskuntaan. Vaaralliseksi se käy silloin, kun kadehtijat ja kademielen kohteen eristäytyvät erillisiin ryhmiin.
Nykyajan psykiatrit eivät silti ole niinkään huolestuneita kateudesta vaan sen yhtä ilkeästä sisarpuolesta, mustasukkaisuudesta. Vainoharhainen mustasukkaisuus on miesten tauti. Juuri miehet pelkäävät omaa riittämättömyyttään ja haluavat sen vuoksi omistaa naisensa parisuhteessa.
Toisin kuin kateus, mustasukkaisuus on useimmin enemmänkin kuin pelkkä tunne. Se useammin johtaa toimintaan. Othellon syndroomasta kärsivät miehet pahoinpitelevät ja jopa tappavat. Mustasukkaisuus ei ole yltänyt syntien seitsemän kärkeen, mutta kukaan ei voi väittää, etteikö se olisi kuolemaksi.

Mitä kateus on?

Kateuden, mustasukkaisuuden ja ahneuden välillä on syytä tehdä ero. Kateus on vihainen tunne siitä, että toinen henkilö omistaa ja nauttii jostakin haluttavasta - kateellinen mielijohde merkitsee halua ottaa se pois tai pilata se. Lisäksi kateus ilmenee suhteessa vain yhteen henkilöön. Mustasukkaisuus pohjautuu kateuteen, mutta siihen sisältyy suhde vähintään kahteen ihmiseen; se koskee pääasiallisesti rakkautta, jonka subjekti kokee itselleen kuuluvaksi ja hänen kilpailijansa häneltä pois viemäksi tai tällaisen viemisen vaarassa olevaksi. Ahneus on kiihkeää, kyltymätöntä halua, joka ylittää omat tarpeet ja toisen kyvyn ja halun antaa. (Melanie Klein: Kateus ja kiitollisuus)

Pieni esimerkki kateudesta:
Olipa kerran 40-vuotias työläinen nimeltään Kalle, joka oli polvihousu pojast urheiluautosta. Eräänä aurinkoisena aamupäivänä Kalle saapui pankista sievoinen summa rahaa takataskussaan, vuosien säästäminen oli tuottanut tulosta ja pitkään mielessä kytenyt haave saattoi jopa toteutua. Kalle käveli reippain mielin autokauppaan ja suoraan ikkunassa jo kauan kiillelleen avo-Ferrarin luo.
Eipä aikaakaan kun Kalle jo hurautti uudella autollaan pitkin kirkonkylän raittia. Kalle huomasi ystävänsä Villen tienposkessa Tunturinsa selässä. Kalle päätti käydä tervehtimässä hyvää ystäväänsä ja kysellä lauantaisesta kalareissusta.
Ville huomaa punaisen auton, joka ajaa suoraan häntä kohden ja ajattelee oitis, että kuski on jokin upporikas kaupunkilainen, joka on tullut maalle leuhottamaan hienolla ajopelillään. Kun Ville huomasi Kallen ajavan hienolla Ferrarillaan vanhan vihreän Ladansa sijaan, hänet valtasi suuri kateuden tunne. Kallen kurvatessa Villen viereen, Ville oli kuin mitään uutta autoa ei olisi ollutkaan. Kalle kyseli kuulumiset ja lähti hyvästit sanottuaan ajelemaan kotia kohti. Ville taas starttasi Tunturinsa ja paineli suoraan kohti Esson baaria, jossa yleensä uusimmat jutut kuullaan.
"Ootteko nähny kun Kalle on laittanut uuden auton? Millähän se sekin laittaa? Paljonkohan lie tuosta maksanut?"
Ville pohti "muutaman" ystävänsä voimin.
Pari päivää myöhemmin Kalle tulee tankkaamaan uutta autoaan ja huomaa ikkunassa monta vihoittelevaa katsetta. Asiasta hämmentyneenä Kalle menee sisälle ja huomaa, että entiset ystävät eivät tahdo olla enää hänen seurassaan. Kallen poistuesa baarista hän kuulee muutaman vihaisen kommentin hänen uudesta autostaan.
Näin Kalle menetti ystävänsä kateuden tähden. Kaikki olivat kateellisia, kun Kalle laittoi uuden auton ja he luulivat Kallen muutuneen automerkkinsä mukana.

Kateushan on yleensä juuri tälläista. Se jolla menee paremmin, sille ollaan kateellisia ja se yritetään poistaa joukosta.
Emme arvosta itseämme emmekä lahjojamme. Sen vuoksi emme ole tyytyväisiä siihen, mitä olemme ja mitä meillä on. Ja kun emme ole tyytyväisiä, näemme toisten ominaisuukisissa ja omaisuudessa sellaista, mikä itseltämme puuttuu.(Salme Blomster: Tunteista voimaa)
Ihmisen yleinen asenne mustasukkaisuuteen eroaa asenteesta kateuteen. Joissakin maissa, erityisesti Ranskassa murhasta saa lievemmän tuomion, jos syynä on mustasukkaisuus. Syy tähän erotteluun löytyy yleismaailmallisesta tunteesta, että kilpailijan murha voi sisältää rakkautta uskotonta kohtaan. Tämä tarkoittaa edellä esitetyin termein, että rakkaus "hyvää" kohtaan on olemassa eikä tätä rakastettua kohdetta vahingoiteta ja pilata, kuten kateus tekisi.
Voitaisiin sanoa, että kateellinen ihminen on kyltymätön, hän ei koskaan voi olla tyytyväinen, sillä hänen kateutensa kumpuaa hänen sisältään ja löytää sen vuoksi aina kohteen, johon keskittää huomionsa. Tämä osoittaa myös mustasukkaisuuden, ahneuden ja kateuden läheisen yhteyden. (Melanie Klein:Kateus ja kiitollisuus)
Kateellinen viha on erilaista kuin turhautumisen, koston, kilpailutilanteen tai kiukun nostattama viha. Kiukun nostattama viha edellyttää todellista vahingoittumista, riistetyksi tulemista tai loukkaantumista ja se rauhoittuu vain kun vihan varsinainen syy voitetaan tai se poistuu. Kateus silti pysyy, vaikka turhautuminen menisi ohi, loukkaus sovitettaisiin, kilpailija poistuisi tai vääryys oikaistaisiin. Kateus voikin liittyä todellisiin tapahtumiin, mutta se on kuitenkin enemmän kuin reaktio niihin.Voidaankin sanoa, että kateus on sekä jännitystila että vihamielinen reaktio tähän kadehtijassa vallitsevaan jännitystilaan, eikä se riipu mistään todellisesta tapahtumasta tai ole välttämättä suhteessa siihen.
"Tunnustamalla kateutensa ihminen myöntää alemmuutensa toiseen ihmiseen nähden; hän mittaa itseään toisen rinnalla ja toteaa olevansa alamittainen." toteaa George Foster.
Ehkä kaikkein vaarallisin tekijä kateudessa ei olekaan kateus itse vaan sen kieltämnen. Tällaisen kieltämisen seuraus on oman itsensä kadottaminen, joka koetaan yhä kasvavana sisäisenä heikkoutena.
Muita paremmalla pitää olla kaikkea eniten. Siksi kateellinen kieltäytyy näkemästä ketään itseään kauniimpana tai etevämpänä. Siksi hän vähättelee, naureskelee, pilkkaa tai puhuu pahaa kadehtimastaan. Huomaamattaan hän tekee saman itselleen. Mitätöidessään toisen hyviä puolia, kadehtija kieltää arvon kaikelta kauniilta, kehittyvältä: itse totuudelta. Siksi kateellisen asenteet viime kädessä kääntyvät häntä itseään vastaan.
Kateellinen on vahingoniloinen. Hän on iloinen toisten epäonnistumisille, koska näkee heissä omat ominaisuutensa, sillä hän uskoo, että virheettömyys, täydellisyys ja muita parempana oleminen ovat tuolle toisellekin keskeisiä arvoja. Hän on usein myös aggressiivinen, tarkkaillen muita, määräillen ja oikutellen.
Yleensä kateellinen ihminen on oikea ilonpilaaja. Hän on ahne ja vallanhaluinen ja hänen on vaikea tehdä valintoja, koska hän ei halua menettää mitään. Hän ei osaa tehdä valintoja ja jälkeenpäin hän voi ruveta harmittelemaan tekemäänsä valintaa.
Itse ei tunnista kateuttaan, mutta toisten kateuden huomaa helposti, ehkäpä tämä on myös siksi, ettei itse tahdo myöntää olevansa kateellinen jollekin toiselle.
Kateellinen ihminen kieltää totuuden, rakkauden ja menettää kyvyn elää siinä ja näin ollen tuhoaa kasvunsa ja estää kehittymisensä. "Kateus saattaa ilmetä mm. päänsärkynä, selkäkipuina, jatkuvina flunssina ja ylensyömisenä." sanoo tohtori Claudia Pacheco.
Kateuden voi kohdistaa suoraan itseensä, jolloin ihminen kokee turhaa syyllisyyttä ja rankaisee itseään aiheetta. Hän ei anna itsensä nauttia elämästään ja tuhoaa mahdollisuutensa kehittyä ja menestyä.
Mitä suurempi ero todellisuuden ja luodun mielikuvan välillä on, sitä stressaantuneempi ja ahdistuneempi ihminen on. Väärillä arvoilla pelaava joutuu kuluttamaan suunnattoman määrän energiaa taistellessaan totuutta vastaan. Hän pakenee epämiellyttäviä ja vaikeita tilanteita sen sijaan, että kohtaisi ne.Tasapainoinen ihminen taas hyväksyy vaiketakin tilanteet ja pystyy kohtaamaan ne, samalla hän pyrkii muuttamaan ja korjaamaan niitä.
Itsessämme on hyvin hankalaa huomata virheellisiä asenteita, mutta voimme oppia lukemaan itseämme ja käyttäytymnistämme ja huomaamaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Ahdistumme tilanteissa, joissa haluamme kieltää omat heikkoutemme, alamme jännittää uusia tilanteita ja ärsyynnymme helposti. Ahdistuksesta pääsee yli vasta kun suostuu myöntämään, ettei ole täydellinen. Se on hieman nöyryyttävää, mutta tämä myönnytys antaa helpottavan tunteen, sillä sitten saamme olla oma itsemme, saamme erehtyä ja epäonnistua ja olla vaatimattomampia.
Kateellisen ihmisen on turha teeskennellä mitään, se huomataan heti. Ja kun teeskentely ja jonkun roolin esittäminen lakkaa, huomataan, että kateellinenkin osaa olla sinut itsensä ja lähimmäistensä kanssa ja hän oppii hyväksymään heidät sellaisina kuin he ovat.
Kateutta pidetään ns. pahana tunteena, sillä se rinnastetaan helposti mustasukkaisuuteen. Silti se on sikermä tunnekokemuksia. Kateutta sanotaankin tunteiden risteykseksi, johon saavumme muista kokemuksista ja josta lähdemme liikkeelle muihin tunteisiin päästäksemme. Esim. jos ihminen ihailee jotakin toista kovasti, mutta silti toinen kohtelee häntä huonosti, hän voi päätyä ihailun sijasta kateuteen tätä toista kohtaan.

KATEUS & YKSINÄISYYS

Ala-asteelta asti ja ehkä jo enemmin joka tytöllä on se tosi tärkeä bestis. Pojilla taas on kaveripiirinsä . Ajan kuluessa bestis saattaa muuttua moneenkin kertaan syystä tai toisesta. Ystäväpiiri voi laajentua, mutta kuitenkin joukossa on aina yksi ylitse muiden. Henkilö, jonka olkaa vasten voi itkeä surunsa ja nauraa ilonsa. Henkilö, joka on aina siellä kun tarvitaan.
Jos tämä bestis löytää uuden hyvän kaverin, siitä tulee miltei yhtä mustasukkaiseksi, kuin jos poikakaveri vilkuilisi toista tyttöä.
Siinä sitä sitten äksyilee, tiuskii ja nälvii, ja bestis ja se uusi haastaja ihmettelevät, että ompa tuosta tullut ikävä ihminen, kukas tuollaisen kanssa viitsisi aikaansa kuluttaa.
Ja kuinkas ollakaan, yhtäkkiä tämä, ennen niin ihanan bestiksen omistanut henkiläö voi olla aivan yksin. Ehkä ei kuitenkaan ihan kirjaimellisesti yksin, mutta se voi tuntua siltä, kun ei voi enää purkaa tunteitaan kenellekään. Ja tämä yksinäisyys on hänen mustasukkaisuutensa syytä.
Yksinäiseksi itsensä tunteva henkilö voi vaipua masennukseen ja tuntea olevansa yhteiskunnan hylkiö. Hän vihoittelee ihmisille; hän voi olla kateellinen kenelle tahansa ystäviensä kanssa kulkeville henkilöille. Jos yksinäisyys jatkuu kauan ja kateus alkaa levitö laajalle muita ihmisiä kohtaan, voi masennus syventyä entisestään ja myös ajatukset alkavat olla mustia. Voi tuntua että kaikki ihmiset ovat ylapuolella ja ehkä kuolema on ainoa vaihtiehto päästä tästä helvetistä.
Sitten suurella onnella voi saapua joku ihana ihminen pelastamaan siitä jyrkänteen reunalta. Ja kateus hälvenee, kun tuntee taas olevansa samanarvoinen muiden kanssa. Kun on taas joku joka välittää.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

FLOOOOOD! Missä mun soutuveneeni on?

Ahem. Takaisin asiaan. Kateus on täysin normaalia, mutta pakkoko sen nuorassa on kulkea. Jos naapurilla on isompi peniksenjatke (mikä vastaava olisi naisella? Hehtokuppi? Asiaa täytyy miettiä) niin kai siitä kade saa olla, mutta pakkoko kilpavarustelukierteeseen on itse hypätä. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, miksi "kun tollakin on" olisi pätevä hankintaperuste. Kiitos, äiti: samalla perusteella minä en ikinä saanut mitään vinkumaani... Ja ei, en ole katkera. Opetti ajattelemaan, mitä todella tarvitsee.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

[size=150:a029sykx]Kateus sanana ja symboleina[/size:a029sykx]

Kateus merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta (Schalin 1986). Kateus nähdään vältettävänä, paheksuttavana, pelottavana ja tuhoavana (Maijala 1997). Nykysuomen sanakirjan (1966) mukaan kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on. Kateuden synonyymeinä voidaan pitää pahansuopuutta, vihaa, tuskaa, ärtymystä, toisen oman haluamista ja himoa (Berke 1991, Vähäsaari 1992). Vähäsaaren (1992) mukaan kateus on luonnollista, vaikka keskeistä on, kuinka ihminen ilmaisee ja käsittelee sitä. Kateus kertoo ihmisen tulevaisuuden haaveista ja tavoitteista. Kateus rinnastetaan toisinaan mustasukkaisuuteen. Kateutta koetaan kuitenkin toisen omasta, mutta mustasukkaisuus on pelkoa menettää oma. (Foster 1972, Walcot 1978, Friday 1987.)

Kateuden vastakäsitteinä Raamatun (Gal. 5:22) mukaan voidaan pitää rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä ja itsensähillitsemistä. Pitkämielisyys, ystävällisyys ja hyvyys liittyvät ihmissuhteisiin, kun taas uskollisuus, sävyisyys ja itsensähillitseminen suhteessa itseen (Hirsjärvi 1985). Näillä käsitteillä voidaan kuvata hyveellistä elämää, joka Platonin mukaan edellyttää tasapainoa sielun eri osien kanssa (Saarinen 1994). Aidon ilon kokemista toisen hyvästä voidaan pitää kateuden vastakäsitteenä (Alberoni 1991), koska kateuteen liittyy pahansuopuuden tunne toisen hyvän onnen vuoksi. Berken (1991) mukaan kateuden vastakäsitteitä ovat kiitollisuus, anteliaisuus ja myötätunto, kun taas Maijala ym. (2000) nimeävät myötätunnon sijaan onnellisuuden.

Kateuteen liittyy myös symbolisia kuvauksia. Ruotsin kielessä avundsjuka, -sjuk tarkoittaa sairautta (Suomalais-Ruotsalais-Suomalainen sanakirja 1980). Englannin kielessä kateutta kuvataan sanonnalla eating your heart with envy ja green with envy (Suomi/Englanti/Suomi sanakirja 1992). Myös suomen kielessä käytetään ilmausta vihreänä kateudesta (Vähäsaari 1992). Historiallisesti vanhimmat kuvaukset kateudesta ovat antiikin kreikan ajoilta 400 vuotta eKr., jolloin kateus liitetään pahan silmän uskomukseen. Pahalla silmällä tarkoitetaan pahantahtoista katsetta tai silmäystä, joka vahingoittaa (Walcot 1978). Jo filosofi Demokritos opetti 500 eKr., että kateellinen ihminen erittää ympärilleen hiukkasia, jotka voivat asettua toisiin ihmisiin ja vahingoittaa ruumista ja mieltä. Nämä hiukkaset erittyvät pahan silmän välityksellä. (Berke 1991.)

Suomalaisessa kansanrunoudessa kateutta kuvataan lähinnä toisen ihmisen paheena ja kateellisten katseena. Eerikki Sorolaisen mukaan: Wiha ia cateus eij sille tee wahingota iota hän cadehti, mutta sille ioca cadehdi, ia cuiva coco hänen Rwmins, Ydymens ja Jäsenens (Achte 1980).

Tunisiassa naiset ja lapset pidetään näkymättömissä tai puettuina risaisiin vaatteisiin, jotta vältytään kateellisten ajatusten herättämiseltä. Islamilaisessa kulttuurissa käytetään pahan silmän ehkäisemiseksi amuletteja, valkosipulinkynsiä, kultarahaa ja riipuksia, joiden uskotaan ehkäisevän kateutta (Sach 1983)

[size=150:a029sykx]Kateus tunteena, arvona ja asenteena[/size:a029sykx]

Kateutta voidaan määritellä myös siihen läheisesti liittyvinä tunteina. Pitkäkestoinen kateus kuvataan kaunana (Foster 1972, Farber 1976). Tällöin on kysymyksessä pysyvä mielentila, joka on seurauksena koston, vihan, ilkeyden, kateuden, väheksymisen impulssien ja häijyyden tunteen tukahduttamisesta. Tästä voitanee käyttää myös nimitystä patologinen kateus (Vähäsaari 1992). Jos ihminen kykenee ilmaisemaan pettymyksen tunteensa välittömästi, tunnereaktioiden tukahduttamista, joka on siis perusta kaunan tunteelle, ei pääse tapahtumaan. Kauna syntyy siis koston, ilkeyden, kateuden, häijyyden ja väheksymisen tunteiden kautta. Väheksynnän ja ilkeyden välisiä tunteita ovat myös vahingonilo ja pahansuopuus. Kaunan tunteen syntyminen voidaan pysäyttää kateuden kohdalla, mikäli tunne purkautuu. Tämä on kuitenkin lähes mahdotonta, koska kateus yleensä tukahdutetaan. Kauna ja katkeruus voidaan rinnastaa, koska molemmat kuvaavat yleistä pessimististä elämänasennetta, joka horjuttaa itsetuntoa. (Scheler 1961.) Knuuttilan (1989) mukaan kateuden ja vahingonilon välinen tunne on närkästys, jossa kateellinen kärsii toisen menestyksestä. Närkästyvä pitää menestystä ansaitsemattomana. Kateus ja ahneus liitetään toisiinsa kehämäisesti, koska ahnetta kadehditaan eikä kateellinen saa koskaan tarpeekseen. Ahne haluaa mahdollisimman paljon pitääkseen tyhjyyden tunteen loitolla. Kateutta ei myöskään voi tyydyttää, koska kateellinen ajattelee aina toisella olevan enemmän kuin itsellä. (Berke 1991, Klein 1994.) Kleinin (1994) mukaan kateus alkaa ihailusta, koska ihailussa tunnistetaan toisen paremmuus suhteessa itseen. Kateelliselle ihailu on kuitenkin kilpailua, johon voi liittyä suuttumusta ja halua jäljittelyyn ja tuhoon.

Kateuteen liittyvät suojautumis- ja puolustuskeinot, joiden avulla ihminen pyrkii selviytymään kateuden aiheuttamasta ahdistuksesta, palauttamaan tasapainon ja lievittämään mitättömyyden tunteitaan. Näitä suojautumiskeinoja ovat rationalisointi, reaktionmuodostus, regressio, sublimointi, projektio ja introjektio. (Schalin 1980, Alberoni 1991, Vähäsaari 1992, Klein 1994.) Rationalisoinnin avulla ihminen selittää moraalitonta toimintaansa, epäonnistumistaan ja tekojaan. Rationalisoinnissa kielletään arvo ja mitätöidään se kateuden kohteelta. Tällöin kateuden kohteelle asetetaan jokin epäedullinen ominaisuus tai hänet saatetaan huumorin avulla epäedulliseen asemaan. Juoruilu on yksi rationalisoinnin keinoista. (Schalin 1986.) Moraalinen paheksunta ja oikeudenmukaisuuteen vetoaminen liittyvät myös rationalisointiin (Foster 1972). Reaktionmuodostuksessa ihminen toimii päinvastoin kuin todellisuudessa tuntee. Tällöin hän korvaa aggressiivisuuden tunteet ystävällisyydellä ja saattaa ilmaista kateutta kohteliaisuutena, kehuna, ylistyksenä, kiittämisenä ja ihailuna. (Foster 1972.) Huumorin käyttöä pidetään myös reaktionmuodostuksen keinona, koska huumorin avulla kateuden tunne käännetään vaarattomaksi (Schalin 1986). Regressiolla tarkoitetaan takertumista aikaisemmin käytettyihin tapoihin ja sääntöihin. Davidkinin (1991) mukaan työyhteisössä kateus näyttäytyy vanhempien ja nuorempien työntekijöiden välillä siten, että vanhemmat pitäytyvät aikaisemmissa käytänteissä ja kokevat nuorempien työntekijöiden uudet toimintamallit uhkana. Samoin nuoremmat työntekijät kokevat uhkana vanhempien työntekijöiden osaamisen esim. käytännön taidoissa. Sublimoinnilla tarkoitetaan alkuperäisen tunteen muovaamista persoonallisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon. Kateus ilmenee tuolloin esimerkiksi moraalisena paheksuntana, oikeudenmukaisuuden vaatimuksena ja siveellisyytenä. Projektiolla tarkoitetaan itselle vaikeiden tunteiden tai ominaisuuksien sijoittamista toiseen ihmiseen, syntipukkiin. Introjektiossa yksilö jäljittelee toista ja ottaa osaksi omaa toimintaansa toisessa ihailemiaan ominaisuuksia. Tällä saattaa olla merkitystä selitettäessä kateuden kannustavaa luonnetta silloin, kun yksilö pyrkii aiempaa parempiin tuloksiin (Foster 1972), esimerkiksi opiskelussa. Seuraavassa kuviossa 2 kuvaan kateus- käsitteen määrittelyä mukaillen Chinniä ja Krameria (1995) .

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7179
Liittynyt9.9.2005
choraq
Lähteitä, kiitos

................

Kateus keskustelu koskettaa, innostaa ja intohimoistaa Jokaisesa meissä asuu pieni kateuden siemen

Muistaisin edellä mainitun Terho Pursiaisen olevan pappi, filosfi (?)nyrkkeilijä (?, tietävät varmistakoot) ja muutaman kirjan kirjoittaja; en ole lukenut hänen teoksiaan, en voi siten lähdettä mainita, lähde oli siinä allekirjoituksessa

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7179
Liittynyt9.9.2005

Sama tilanne tässä kuin Kaurismäki alustuksessa vastineena "suuret hiljaiset lukijat ja heiltä saamattomat vastineet". Kateus varmasti puhuttaa laajasti, koska jokainen meistä kokee pistoksen aiheesta, ainakin kirjoittaja silloin tällöin

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Vierailija
Ilkka Luoma
choraq
Lähteitä, kiitos



................

Kateus keskustelu koskettaa, innostaa ja intohimoistaa Jokaisesa meissä asuu pieni kateuden siemen

Muistaisin edellä mainitun Terho Pursiaisen olevan pappi, filosfi (?)nyrkkeilijä (?, tietävät varmistakoot) ja muutaman kirjan kirjoittaja; en ole lukenut hänen teoksiaan, en voi siten lähdettä mainita, lähde oli siinä allekirjoituksessa

Joopa joo. Toki samalla tavalla voi ajatella ja kirjoittaa siitä jutun, mutta kun sinun teksteistäsi usein paistaa läpi se, mistä se on kopioitu.
Yksi kerta on sattumaa mutta yksi kerta joka päivä ei ole.

Ongelmana on ettet usein ole ymmärtänyt lukemaasi ja kopioimaasi ja sorrut sen jälkeen aivan käsittämättömiin selittelyihin.

Vierailija

Näyttämisen halu ja kateus taitavat olla niitä suurimpia motivaation lähteitä. Outoa on kuitenkin se, että kateus koetaan usein negatiiviseksi ilmiöksi vaikka se tuottaa mielihyvää kateuden kohteelle ja motivoi kateellista. Kummatkin siis saavat siitä ainakin henkistä voimaa.

Vierailija

Kateus toimii negatiivisena puskurina kun kadehditaan toiselta jotain, mutta ei ymmärretä, että tämä minkä toinen on saavuttanut – kenties muuten kovalla työllä – on myös itsen saavutettavissa.
Kyseisenlainen kateus katkeroittaa, tällöin ei kyetä olemaan iloisia toisen saavutuksista.

"Negatiivinen kateus on vihainen tunne siitä, että toinen henkilö omistaa ja nauttii jostakin haluttavasta - kateellinen mielijohde merkitsee halua ottaa se pois tai pilata se."

Kursivoitu lisäys minun ja muutoin lainattu Abdul Azin kirjoituksesta.

Henkisten / taloudellisten / fyysisten ominaisuuksien kadehtiminen – miten ihmeessä tuo toinen tekee, osaa ja uskaltaa pistää miettimään, voisiko kenties i t s e tehdä töitä kyseisten asioiden eteen - saavuttaa mielenrauhan, taloudellista menestystä, isot rintalihakset :reps:

Kateus on myös liikkeellepaneva positiivinen voima.
Minäkin pystyn, osaan ja onnistun!

Ilkka Luoma
Seuraa 
Viestejä7179
Liittynyt9.9.2005
Kaneli
Kateus toimii negatiivisena puskurina kun kadehditaan toiselta jotain, mutta ei ymmärretä, että tämä minkä toinen on saavuttanut – kenties muuten kovalla työllä – on myös itsen saavutettavissa.
Kyseisenlainen kateus katkeroittaa, tällöin ei kyetä olemaan iloisia toisen saavutuksista.

"Negatiivinen kateus on vihainen tunne siitä, että toinen henkilö omistaa ja nauttii jostakin haluttavasta - kateellinen mielijohde merkitsee halua ottaa se pois tai pilata se."

Kursivoitu lisäys minun ja muutoin lainattu Abdul Azin kirjoituksesta.

Henkisten / taloudellisten / fyysisten ominaisuuksien kadehtiminen – miten ihmeessä tuo toinen tekee, osaa ja uskaltaa pistää miettimään, voisiko kenties i t s e tehdä töitä kyseisten asioiden eteen - saavuttaa mielenrauhan, taloudellista menestystä, isot rintalihakset :reps:

Kateus on myös liikkeellepaneva positiivinen voima.
Minäkin pystyn, osaan ja onnistun!

...........................

Eräs tuttavapiiristäni totesi, että kateudella on vaikutusta positiivisesti myös ihailun syntymiseen, kun on huomannut toisen tehneen oikeasti esim. työtä asiansa eteen ja osaa itselle rehellisesti tunnustaa, ettei kykene samaan.

Kateus on myös moottori, kuten alustuksessa mainitsinkin. Panee yrittämään, mutta missä on yrittämisylitysten raja? Tuon rajan jatkuva tavoittelu ajaa eliöyhteisöä vääjäämättä tuhoon mm. liikakulutuksena.

Ilkka Luoma

"Sanat ovat vaillinaisuutta, mutta yritettävä on ~ kunnes kuvat aukeavat mieliin harmonisena jatkumona. Tajunnanvirta on ajallista vilinää sielun peilissä - silmissä, mutta jäikö yhteys ymmärrykseen ja mieleen saavuttamatta? ..."

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat