Puoskarilaki lähestyy

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Edistysaskeleita olemme ottamassa. ( Jos toteutuu, on se suuri parannus potilasturvallisuudelle )
Tulin hiljattain kotiin. Uusinta MediUutiset lehteä en vielä ole ennättänyt lukea, joka tuli postista tänään.

Erinomaista, että lääkäritkin selvityksessä olevan lain toteutuessa todennäköisesti tulevat myös olemaan puoskariuden valvonnan piirissä ja narahtaessaan menettävät lääkärinoikeutensa.

Puoskarilaki lähestyy

[Juha-Pekka Honkanen 27.10.2006, 14:01]

Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää parhaillaan, pitäisikö osa uskomuslääkinnän menetelmistä rajata ainoastaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtäväksi.

Apulaisosastopäällikkö Marja-Liisa Partasen mukaan kyse on etenkin hypnoosista, mutta ministeriössä on keskusteltu myös muiden hoitomenetelmien valvonnasta. Taustalla on villinä rehottava terapeuttien temmellyskenttä, jonka hoitomuodoista osan ministeriö haluaisi vastuullisten ammattilaisten käsiin.

Lääkelaitoksen ylilääkärin Veijo Saanon mielestä uskomuslääkinnän käytöstä ja valvonnasta tulisi tehdä selvä päätös, eikä sallia lääkäreiden kontrolloimatonta hyppelyä lääketieteen ja uskomuslääkinnän välillä. Hänen mielestään yhteiskunnan ei pidä rahoittaa uskomuslääkintää.

- On löydettävä ne keinot, joilla eurolla saa mahdollisimman paljon terveyttä, ja pitää olla tutkittua tietoa, johon toiminta perustuu. Jos lääkintä ei perustu näyttöön, viisainta on pyrkiä siitä eroon, Saano sanoo.

Kriittisimmät vaativat, etteivät lääkärit ole missään tekemisissä uskomuslääkinnän kanssa.

Jos terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas Kuopion yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitokselta saisi päättää, vaihtoehtolääkärien toiminta loppuisi kokonaan.

- Jos joku narahtaa, vaikka vapaa-ajalla tekemästään puoskaroinnista, yksinkertaisesti häneltä pitäisi viedä lääkärioikeudet ainakin joksikin aikaa, Myllykangas vaatii.

Turkulainen lääkäri, biologi ja homeopaatti Liisa Sulkakoski kaihtaa kahtiajakoa tieteen ja kokemukseen perustuvan hoitotyön välillä. Epäilijöiden pelätessä homeopatian käytön leviämistä Keski-Euroopasta, Sulkakoski puhuu siitä kaihoten.

Hänen mielestään vaihtoehtoiseen lääkintään tutustuminen ei vie ammattitaitoa, vaan laajentaa sitä. Laajempi tutustuminen aiheeseen säästäisi sekä potilaiden aikaa että yhteiskunnan varoja. Samalla epäpätevät yrittäjät poistuisivat markkinoilta.

Lue lisää 27.10. ilmestyneestä Mediuutisista.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Hieno homma että lopultakin puoskarit laitetaan samalle viivalle muiden "duunareiden" kanssa!

Kannatan asiaa!

Ps,
Washlet on hommattu!

Vierailija

Ehdottomasti hyvä asia. Lääkäri ja homeopaatti kuulostaa joka tapauksessa järjettömältä ajatukselta, koska lääkärinhän pitäisi osata ainakin jonkin verran kemiaa.

Vierailija

Jos lääkäri on homeopaatti, on hän lähes 100% varmasti rahanahne ja tietämättömien pölvästien kusettamiseen "erikoistunut". Tuskin kukaan lääkäri voi olla niin tietämätön/nuija, että tosissaan uskoo homeopatian kaltaiseen hokkus-pokkus huuhaaseen.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Minua on aina kiinnostanut tämä "vcedellä on muisti" -homma. Jos oletetaan, että veden muisti ulottuu tietyn ajan päähän (vanhentuvatko homeopaattiset "lääkkeet"? En tiedä) niin sehän tarkoittaa että kaikki maapallon vesi muistaa olleensa joskus... PISSAA!

Joo, olipa hauskaa. Mutta se kumminkin jaksaa ihmetyttää.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Pikku Gen
Minua on aina kiinnostanut tämä "vcedellä on muisti" -homma. Jos oletetaan, että veden muisti ulottuu tietyn ajan päähän (vanhentuvatko homeopaattiset "lääkkeet"? En tiedä) niin sehän tarkoittaa että kaikki maapallon vesi muistaa olleensa joskus... PISSAA!

Joo, olipa hauskaa. Mutta se kumminkin jaksaa ihmetyttää.

*repsistä lollaa*

Vierailija

Otetaanpa yksi käytännön esimerkki maailman miljoonan eri sairauden joukosta: luulosairaus eli hypokondria. Hypokondriassa henkilö kärsii jostakin ruumiillisesta oireesta peläten sen vuoksi sairastavansa jotakin vakavaa sairautta – kuten esimerkiksi syöpää, sydänsairautta tai AIDS:ia, vaikka kyseisen sairauden olemassaolo on suljettu pois asianmukaisin lääketieteellisin tutkimuksin.

Jos tällainen henkilö saa avun sairauteensa vaikkapa Poppeliperän Poppamieheltä, mitä väärää siinä voisi olla? Eikö paraneminen jostakin taudista tai sairaudesta ole se tärkein asia - ei välttämättä se, kuka parantaa ja miten parannetaan?

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26848
Liittynyt16.3.2005
Tarkkailija

Jos tällainen henkilö saa avun sairauteensa vaikkapa Poppeliperän Poppamieheltä, mitä väärää siinä voisi olla? Eikö paraneminen jostakin taudista tai sairaudesta ole se tärkein asia - ei välttämättä se, kuka parantaa ja miten parannetaan?

Ongelma on pikemminkin siinä, että se jolla on parannettava sairaus hakeutuu huuhaapuoskarin hoidettavaksi, ja sairaus pahenee. Väärää siinä on se, että tuo puoskari valehtelee potilaalle kykenevänsä parantamaan ja saattaa jopa valehdella lääkäreistä estääkseen potilasta hakemasta asianmukaista hoitoaan.

Toki tuollaisissa psykologisen puolen jutuissa puoskarointi voi toisinaan jopa auttaa, jos puoskari on vilpitön ja uskoo asiaansa. Psyykkisten vaivojen (osan) paraneminen on vahvasti ihmisen uskosta kiinni, ja lääkäreiltä yleensä puuttuu taivavilla puoskareilla oleva myyntimiehen kyky, jolla voisi puhua potilaan uskomaan paranemiseen. Silti puoskaroinnissa on niin helppo mahdollisuus huijata hädänalaisia, että valtiovallan on syytä syynätä tarkasti puoskareiden edesottamuksia.

Vierailija

Muistan joskus lukeneeni tutkimuksesta, jonka mukaan 3/4 ihmisen sairauksista on sielullista alkuperää. Jopa virusinfluenssa tarttuu herkemmin stressaantuneeseen ihmiseen, eli välillisesti voidaan (ainakin joskus) sitäkin pitää taustaltaan psyykkisenä tautina.

En lainkaan yritä tällä asenteellani väheksyä "koululääketiedettä" (tai miksi sitä nyt halutaan nimittääkin), itsekin turvaudun tavallisiin lääkäreihin pari kertaa vuodessa, mutta alleviivaisin tässäkin asiassa - kuten energiapolitiikassa ja monessa muussakin asiassa - vaihtoehtoisten hoitomuotojen mahdollisuutta.

Huijarit kuriin, se olkoon mottomme, mutta monimuotoisuus hoitomahdollisuuksissa ei voi olla pahasta, koska usko ja tahto parantua on erittäin tärkeä hoidon osatekijä. Pitäisikö rukoileminenkin sairaan puolesta kieltää? Eikö sekin ole "huuhaata"?

Vierailija

Omakohtaista kokemusta on...

Krooninen kipu osana elämää, Elokuu 2002
"Seers ja Friedlin (1996, 1163-65) tutkimuksen tuloksista suurin osa kohdistui terveydenhuollon tapaan kohdella kroonista kipua sairastavaa ihmistä. Potilaat kertoivat aiheesta erilaisia kokemuksia. Ensinnäkin kipupotilaan kipuun ei uskottu. Heidän piti koko ajan todistaa kivun olemassaolo. Jos selkeää kivun syytä ei löydetty, alettiin potilaalle puhua psyykkisistä, ”korvien välissä” olevista syistä.

Toiseksi kroonista kipua hoidettiin akuuttina. Lääkärit etsivät potilaasta akuutin kivun oireita, joita ei kuitenkaan kroonisessa kivussa esiinny juuri lainkaan. Kolmanneksi potilaat tunsivat lääkäreitä kohtaan epätoivoa. Lääkärit eivät hoitaneet kipua ja eivät olleet edes kiinnostuneita. Ainoastaan kipuklinikoilla potilaat saivat kunnon kohtelua ja hoitoa.

Neljänneksi potilaat kokivat lääkärien yrittävän syyllistää heitä. Erästä potilasta oli kutsuttu hyväksi näyttelijäksi, kun mitään kliinisiä löydöksiä ei ollut todettavissa. Fyysisten oireiden löytäminen oikeutti tuntemaan kipua. Potilaat kokivat myös syyllisyyttä, jos toimenpiteet kivun lievittämiseksi eivät olleet auttaneet. Viimeiseksi potilaat kuvasivat heidän ja lääkäreiden välisiä kommunikaatio-ongelmia. Lääkärit eivät pitäneet potilasta oman kipunsa asiantuntijana. Potilaat kokivat ongelmallisena, että lääkärit keskustelivat heidän kanssaan lääketieteellisin termein eivätkä maallikon sanoin.

Kipupotilaat kokivat, että heidän kipuaan ei otettu todesta (Sallinen 1997,35 ; Walle 1999, 50). Heillä oli kokemuksia lääkärin vähättelevästä tai leimaavasta suhtautumisesta lääkärin edessä. Leimaantumisen pelko nousi keskeiseksi huolenaiheeksi myös Niemisen (1993) tutkimuksessa pitkittynyttä selkäkipua sairastavilla.

Diagnoosin varmistuminen (esim. fibromyalgia) oli käännekohta kipupotilaan elämässä. Se koettiin helpotuksena ja kivun kokemukset vähentyivät diagnoosin myötä. Enää ei tarvinnut todistella kipujen todellisuutta, kun sairaus vihdoin legimitoitiin. Kipupotilaat itsekin välillä uskoivat, että ”vika on korvien välissä”. (Sallinen 1997, 35-36.)"

Jos lääkäri ei löydä kivulle syytä, niin vika on lääkärissä eikä potilaassa! Eihän ne edes ymmärrä mikä tuo "fibromyalgia" on tai mistä sen kivut johtuu...

Vierailija

Fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia kipua lihaksissa. Fibromyalgia on tila, jossa potilaalla on tuntemattomasta syystä johtuvaa kipua lihaksissa ja niiden pintakalvoissa sekä muualla sidekudoksessa. Yleisintä fibromyalgia on keski-ikäisillä naisilla, joista noin 5 % sairastaa sitä. Vanhuksilla sen esiintyvyys näyttää olevan vähäisempää. Lapsilla ja nuorilla se on harvinaista.
Itse tunnen kaksikin naisihmistä, jotka oman käsityksensä mukaan ovat parantuneet tästä sairaudesta avantouinnin avulla.

Vierailija

Siinähän se selitys tuli. Miksi pehmytkudoksissa on kipuja? Se on varmaan joku virus, joka kuolee avannossa. Toisaalta monia viruksia säilytetään pakkasessa, joten ehkei sittenkään. Olisko se bakteeri...? Ei kyllä se on vaan potilaan korvien välissä se kipu. Mutta yleensähän avantouinnissa ei päätä pinnan alle paineta, joten se siitä teoriasta... Ja eikös se kroonisen kivun lähde ollut jo löytynyt?

Eihän se kivun syy ole tuntematon kuin vain sille joka ei sitä tiedä. Kyllä kivun tunteella on aina syynsä. Joku syy niille kipuimpulsseille aina on. Ei se kipu tyhjästä synny. Se on lääkärin huonoutta, jos ei osaa selvittää kivun syytä. Syy kivulle on aina olemassa!

Ja kun itse olen nähnyt nyt useammankin fibromyalgiapotilaan pääsevän eroon kivuistaan, niin kivun syy on aika selkeä. Mutta jos et halua itse nähdä ja haastatella potilasta, niin tuskin uskot vaikka miten hyvin asian kuvailisin... asia on helppo todistaa, mutta hankala selittää. Ja kun et kuitenkaan uskoisi...

Mutta jos kuuntelet vaikka nuo videot. Katso vaikka se neljäs, jossa kuulet potilaan fiiliksiä hoidon jälkeen. Kuva on vähä venyny, ku toi Photobucket ei tue aina kaikkia formaatteja...

Vierailija

Vaihtoehtohoitajien lupaukset pitää olla suhteessa tuloksiin. Eli ei voi
väittää että hoito parantaa syövän, jos ei ole tieteellistä näyttöä,
sensijaan voi sanoa että vaikka jostakin hieronnasta tai terapiasta on
lievitystä stressiin ja saa hyvän olon. Joidenkin potilasryhmien rajaaminen
hoitojen ulkopuolelle ei ole reilua, koska se on tavallaan syrjintää.
Toimenpiteet pitäisi kohdistaa mieluummin palvelujen tarjoajiin. Katsoin
kerran ohjelman syöpäsairaista, jotka käyttivät vaihtoehtohoitoja,
kuitenkin muun hoidon rinnalla, eivät suinkaan asemesta. Eräs terminaa-
livaiheessa oleva nainen kertoi, ettei hänelle anneta enää sytostaatteja,
nyt hän käy parantajalla. Lääkärien pitäisi tajuta, että nekin ihmiset kai-
paavat usein jotain hoitoa ja välittämistä, joilla ei ole enää toivoa.
Minusta vaikutti siltä, että suurin osa lähti hakemaan lähinnä hyvää oloa, eivät mitään ihmettä tapahtuvaksi.

Vierailija
Tarkkailija
En lainkaan yritä tällä asenteellani väheksyä "koululääketiedettä" (tai miksi sitä nyt halutaan nimittääkin),



Termi, jota haet on yksinkertaisesti "lääketiede"

Huijarit kuriin, se olkoon mottomme, mutta monimuotoisuus hoitomahdollisuuksissa ei voi olla pahasta, koska usko ja tahto parantua on erittäin tärkeä hoidon osatekijä. Pitäisikö rukoileminenkin sairaan puolesta kieltää? Eikö sekin ole "huuhaata"?

Siinä tapauksessa pitäisi, kun lääkäriksi itseään kutsuva sanoo, että "voithan sinä leikkaukseenkin mennä, mutta varmemmin saat avun rukoilemalla", tai aletaan puhua jostain "tutkimuksista", jotka osoittavat, että rukous on todella parantanut ihmisiä kyseisistä vaivoista.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat