Säiemuoto mikroaineen muoto.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Nimittäin selittää vetovoiman ja energiaa kantavan säteilyn eron niiden kohdatessa ainetta. Vetovoiam siis läpäisee atomiaineen, energiaa kantava säteily törmää siihen, ja vaikka pääsee atomitilain läpi, lopulta juuttuu. Vetovoiman tapauksessa säie on melko suora pätkä, johoin virityksessä tulele hiukan kierrettä. Virityksen poistumienn tarkoittaä kierteen oikenemista.
Suora pätkä siis kulkee pitkittäisessä suunnassa melko esteettä nukleonien ja elektronienkin läp.

Vetoiman vaikutuksen kuvailu säikeinä, taitaa olla suhteellisuusteoriassakin.
Yhtenäiset säikeet eivät ole mahdollisia, sen olen sanonut jo kauan sitten, ja sen ajattelu osoittaa täydellistä matematiikankin käsittämättömyyttä. Sen sijaan vaikutussäikeen kulkeminenperäkkäin pätkinä, sehän kylä onnistuu. Näin siis säiemuodolla saamme mikrohiukkasteorian sopimaan laitostieteenkin ideaaliseeen vetovoimakäsitykseen.

Energiaa kantavassa säteilyssä säiepätkä on suljettu rengas eli silmukka.
Tällä muodolla myös selitämme, että vaikutuskvantin koko nopeus onkin
c*2^½. Nimittäin pallo- tai lättymuodolla ei oikein onnistu. Silmukka eli rengas sekä kulkee eteenpäin että pyörii valon nopeudella.

Avaruuden yleinen punasiirtymä. Pidän edelleen kiini siitä, että se koskee myös vetovoimaa, ja etä vastaavasti sen aiheutajana on jopa koko säteily, eikä vain mikrosäteily. Suorasta osumasta harvoin on kyse, ihan todennäköisyytenä, ja siis harvoin siitä, että isommasta fotonista irtoaisi osia.
Tämä voidaan todeta myös siitä, että vetovoiman vaikutus suorana siirtymänä on erittäin pieni. Vaan selitys yleiseen punasiirtymään on se, että fotonien osat kohtaamiensa fotonien väleissä, ja näiden osat vastavuoroisesti, pukkaavat osia erilleen. Eli vaikutus on se, mistä täälläkin nämä toiset avaruuden yhteydessä ovat puhuneet, kaartava. Eli fotonien osat kaartavat
toistaan yhä enemmän erilleen, eli fotonit käyvät yhä pitemmiksi. Pakenminenkin asiaan nyt löydetäänm, mutta ei se ole avaruuden aineen pakenemista, vaan se on fotonien osien pakoa toisistaan. Yleisesti
valo ym. kaartaa samalla tiheän säteilyn suuntaan eli kohti massoja. Mutta aiheuttaja ei olekaan vain vetovoima, vaan koko näistä tuleva säteily.

Määrällisestihän valon ym. teho vähenee sen kulkiessa avaruuden erilaisten ainemuodostumien läpi. On nähty ilmiötä, että nähtävistä galakseista purkautuu sekä ainetta että säteilyä. On vaikeampi nähdä toista sittenkin hyvin todenäkäöistä mahdollisuutta, että galaksit vetävät sekä säteilyä että ainetta. Olen tuonut palstalle pimeät galaksit. Tämän perusteella niiden rooli
olisi vähäisempi kuin olen olettanut, kuin väitetty pimeän aineen aineen määrä olisi suuri. Ei siis puolta galaksien välisen avaruuden aineesta.

Laskennallinen fotoni, sehän on aikayksikön, sekunnin fotonien summa, sen
energia. Mikrohiukkasten säiemuoto johtaa toteamukseen, että lyhempiä reaalimuotoja ei olisi, tai niitä ei voisi ainakaan todistaa. Samoin oletukseni radioaaltojen ja muun energiaa kantavan säteilyn erilaisuudesta kumoutuu.
Ei toki voida topdistaa niinkään päin, että ei säierenkaat olisi liittyneet toisiinsa pätkäfotoneiksi. Punasiirtymäilmiön perusteella tämä yhteys kumminkin olisi melko löyhä.

Kommentit (0)

Uusimmat

Suosituimmat