APUVA! AA PU VA!

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Osaamista lasten asioihin

Valtakunnassa puhutaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista, monessa kunnassa lasten sijaishuollon tarve on moninkertaistunut. Tilastojen valossa psyykkisesti sairaiden nuorten määrä on huimasti noussut, ja Suomessa on paljon syrjäytymisuhan alla olevia lapsia.

Vuonna 2004 lastensuojelun avohuollon piirissä oli 59 912 lasta ja kodin ulkopuolelle sijoitettuina 14 704 lasta. Onko kyse perheiden ongelmien lisääntymisestä vaiko jostain muusta? Kertovatko tilastot totuuden psyykkisen avun tarpeesta?

Kaikille lastensuojelun työtavat tunteville on tuttua, että sosiaalityöntekijä kohtaa "riittämätöntä vanhemmuutta", "kotioloja oireilevia lapsia" ja että sosiaalityöntekijä tuntee "syvää huolta lapsesta". Erityisongelmista, esimerkiksi oppimisen tai sosiaalisen käytöksen ongelmista kärsivien lasten vanhemmat joutuvat hakemaan apua eri tahoilta ja kiertämään luukulta luukulle päätyen viimein lastenpsykiatrien käsiin.

Lopputuloksena voi olla vanhempien syyllistäminen. Heille kerrotaan, että lapsen oireet johtuvat "varhaisen kiintymyssuhteen vaurioista" tai "hauraasta minäkuvasta", ne eivät voi johtua esimerkiksi lapsen neurologisesta vammasta. Lapsi saa psyykkisen häiriön, jopa sairauden diagnoosin, vaikka kyse voi olla muusta ongelmasta. Sosiaalitoimi saattaa tällä perusteella päätyä jopa huostaanottoon ja kodin ulkopuolelle sijoittamiseen.

Lainsäätäjä on kannustanut kuntia huostaanottoon, saahan kunta tuolloin kustannuksistaan 70 prosenttia valtion kassasta. Se ei ole kannustanut kuntia tukemaan perheitä tai panostamaan perusopetuksen laatuun, vaikka muun muassa lasten masentuneisuudella ja perheoloilla ja koulukokemuksilla on selvä syy-yhteys.

Pahasti oireilevan lapsen sijaishoidon vuorokausitaksa voi olla jopa yli 400 euroa, joten yhden lapsen huostaanoton kustannukset vuositasolla voivat olla 150 000 euroakin. Perhekodeilla ja laitoksilla menee siis hyvin.

Lapsen terapiakulut nousevat pilviin, monet lastenpsykiatrit, terapeutit työllistyvät. Ikävää kyllä, monet saavat etua siitä, että Suomessa on paljon kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja lapsia, joilla on psyykkisen sairauden leima. Käytännössä on silti havaittavissa, etteivät lapset huostaanoton jälkeen useinkaan saa terapiaa, vaan pelkkä "hyvä arki" riittää hoidoksi.

Syystä voikin kysyä, onko todellinen syy kodin ulkopuolelle sijoittamiseen ollutkin jokin muu kuin psyykkinen oireilu ja terapian tarve.

Koulumaailmassa lapset saatetaan leimata häiriköiksi ja huonosti kasvatetuiksi, vaikka kyse on tosiasiassa siitä, etteivät lapset ole saaneet asiantuntevaa apua, erityisopetusta, lukiopetusta, koulunkäyntiavustajia, luokkakoot ovat liian suuria tms. On arvioitu, että kouluikäisistä lapsista noin 3-7 prosentilla on ADHD eli tarkkaavaisuus-ylivilkkaushäiriö ja siten keskimäärin jokaisessa luokassa ainakin yksi tällainen lapsi (vrt. ADHD-liiton opas päättäjille).

Sosiaalitoimen, terveydenhuollon ja koulutoimen ammattilaiset eivät tunne kylliksi erityislasten ongelmia, eikä heillä ole ammattitaitoa arvioida tai kykyä ratkaista tällaisten perheiden pulmia. Kouluissa tulisi olla asiantunteva oppilashuoltohenkilöstö, ei henkilöitä, jotka ymmärtämättömyyttään syyllistävät vanhemmat lapsen erityisongelmista.

Ongelmia kohtaavat myös maahanmuuttajaperheet tai vaikkapa suomalaisten murrosikäisten vanhemmat, kun sosiaaliviranomainen silkkaa ymmärtämättömyyttään ja tietämättömyyttään alkaa tukea vanhempiaan vastaan kapinoivaa nuorta päätyen huostaanottoon.

Näyttääkin välillä siltä, että sosiaalitoimi kasvattaa itse itselleen tulevaisuuden asiakkaita. Nuoret jatkavat laitoksissa "laillisesti" epäsosiaalista käytöstään ja oppivat lisää toisilta nuorilta. Mitä kaikkea voitaisiinkaan saada aikaan yhden huostaanoton kustannuksilla 150 000 eurolla?

Julkisuudessa on ollut esillä kuntia, joilla on selkeästi ammattitaidon puutteesta ja työn organisoinnista johtuvia ongelmia. Tällöin luonnollisesti kirjoitetaan vain perheiden ongelmista. Todellisuudessa ei siis välttämättä ole kyse siitä, että näissä kunnissa olisi paljon ns. ongelmaperheitä. Jos kunnassa ei ole osaamista perheiden tukemiseen tai halua panostaa perusopetukseen, mennään yli siitä, missä aita on matalin, ja päädytään viimesijaiseen ja kalleimpaan vaihtoehtoon, huostaanottoon.

Näyttää siltä, että kunnat mieluummin antavat nuortensa syrjäytyä ja ja näin syrjäytymisuhan alla olevien lasten määrä vain kasvaa. Tämä on tie, jonka päätä ei näy. Kyse on kuntien kyvystä ja erityisesti halusta panostaa lapsiin ja heidän perheisiinsä, perusopetuksen laatuun sekä henkilöstönsä koulutukseen ja osaamiseen.

Leeni Ikonen

http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/v ... /sivu.html

Aiheeseen liittyvää keskustelua käyty:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi? ... 0020931330

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

"Sen sijaan, että pyrimme kasvattamaan huonosti käyttäytyvää lasta, meidän tulisi vilkaista omaa sammaloitunutta napaamme. Lapsi oppii kaiken matkimalla ja vain matkimalla. Ensi sijassa lapsi matkii vanhempiaan ja tuo siten esille asioita, joita vanhemmat eivät hyväksy itsessään. Ainoa keino auttaa käyttäytymishäiriöistä lasta on opetella itse elämään normaalisti.

Kasvatusneuvolaan kuuluu aina ohjata vanhemmat, ei lasta. Vaikka tämä tosiasia tiedetään lasten psykiatriassa, ovat keinot vähissä. Vanhemmat eivät suostu irrottautumaan lapsen ongelmasta, koska joutuisivat silloin kasvotusten omien ongelmiensa kanssa. "

Vierailija

Tuo kohta pisti erityisesti silmään:"Lopputuloksena voi olla vanhempien syyllistäminen. Heille kerrotaan, että lapsen oireet johtuvat "varhaisen kiintymyssuhteen vaurioista" tai "hauraasta minäkuvasta", ne eivät voi johtua esimerkiksi lapsen neurologisesta vammasta. Lapsi saa psyykkisen häiriön, jopa sairauden diagnoosin, vaikka kyse voi olla muusta ongelmasta. Sosiaalitoimi saattaa tällä perusteella päätyä jopa huostaanottoon ja kodin ulkopuolelle sijoittamiseen."

Kommentti boldatusta. Tämä sama yhteiskunta patistaa laittamaan lapset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päiväkotiin

Vierailija
Vaahtis

Tämä sama yhteiskunta patistaa laittamaan lapset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päiväkotiin

Sanoisin, että päiväkotiiin laittaminen on monelle vanhemmalle omavalintakysymys. Toki elintasosta paikkakunnasta ja lähtökohdista riippuen kenties joutuu tinkimään, mutta lapsia hoidetaan m y ö s kotona.

Tosin missä määrin päiväkoti vaurioittaa varhaisia kiintymyssuhteita tai haurastuttaa minäkuvaa...
Lapset ovat yksillöllisiä, regoivat eritavoin. Yleistystä asiasta tuskin pääsee tekemään

Vierailija
Kaneli
"Sen sijaan, että pyrimme kasvattamaan huonosti käyttäytyvää lasta, meidän tulisi vilkaista omaa sammaloitunutta napaamme. Lapsi oppii kaiken matkimalla ja vain matkimalla. Ensi sijassa lapsi matkii vanhempiaan ja tuo siten esille asioita, joita vanhemmat eivät hyväksy itsessään. Ainoa keino auttaa käyttäytymishäiriöistä lasta on opetella itse elämään normaalisti.

Kasvatusneuvolaan kuuluu aina ohjata vanhemmat, ei lasta. Vaikka tämä tosiasia tiedetään lasten psykiatriassa, ovat keinot vähissä. Vanhemmat eivät suostu irrottautumaan lapsen ongelmasta, koska joutuisivat silloin kasvotusten omien ongelmiensa kanssa. "

Mistä ylläoleva on lainaus, Kaneli?

Vierailija
Kaneli
Vaahtis

Tämä sama yhteiskunta patistaa laittamaan lapset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa päiväkotiin



Sanoisin, että päiväkotiiin laittaminen on monelle vanhemmalle omavalintakysymys. Toki elintasosta paikkakunnasta ja lähtökohdista riippuen kenties joutuu tinkimään, mutta lapsia hoidetaan m y ö s kotona.

Tosin missä määrin päiväkoti vaurioittaa varhaisia kiintymyssuhteita tai haurastuttaa minäkuvaa...
Lapset ovat yksillöllisiä, regoivat eritavoin. Yleistystä asiasta tuskin pääsee tekemään

Päiväkotiin laittaminen pitäisi olla kaikille vanhemmille omavalintakysymys, ei ainoastaan niille joilla siihen on varaa. Äitiysloma on sen 105 päivää josta 30 ennen syntymää, eli ruhtinaalliset 85 päivää vauva saa olla kotona ennen laitostumista. Sitten vielä ihmetellään että vanhemmuus on kadonnut.

Vierailija
Mestariampuja PiPi

Näyttääkin välillä siltä, että sosiaalitoimi kasvattaa itse itselleen tulevaisuuden asiakkaita. Nuoret jatkavat laitoksissa "laillisesti" epäsosiaalista käytöstään ja oppivat lisää toisilta nuorilta. Mitä kaikkea voitaisiinkaan saada aikaan yhden huostaanoton kustannuksilla 150 000 eurolla?

Julkisuudessa on ollut esillä kuntia, joilla on selkeästi ammattitaidon puutteesta ja työn organisoinnista johtuvia ongelmia. Tällöin luonnollisesti kirjoitetaan vain perheiden ongelmista. Todellisuudessa ei siis välttämättä ole kyse siitä, että näissä kunnissa olisi paljon ns. ongelmaperheitä. Jos kunnassa ei ole osaamista perheiden tukemiseen tai halua panostaa perusopetukseen, mennään yli siitä, missä aita on matalin, ja päädytään viimesijaiseen ja kalleimpaan vaihtoehtoon, huostaanottoon.
Näyttää siltä, että kunnat mieluummin antavat nuortensa syrjäytyä ja ja näin syrjäytymisuhan alla olevien lasten määrä vain kasvaa. Tämä on tie, jonka päätä ei näy. Kyse on kuntien kyvystä ja erityisesti halusta panostaa lapsiin ja heidän perheisiinsä, perusopetuksen laatuun sekä henkilöstönsä koulutukseen ja osaamiseen.

Leeni Ikonen

Jutun ydin lienee tässä!

Vierailija
Vaahtis

Päiväkotiin laittaminen pitäisi olla kaikille vanhemmille omavalintakysymys, ei ainoastaan niille joilla siihen on varaa. Äitiysloma on sen 105 päivää josta 30 ennen syntymää, eli ruhtinaalliset 85 päivää vauva saa olla kotona ennen laitostumista. Sitten vielä ihmetellään että vanhemmuus on kadonnut.

Pääsääntöisesti se on omavalintakysymys. Tosin on myös tilanteita, joissa lapsi joutuu päiväkotiin tai perhepäivähoitoon, siitäkin huolimatta, että vanhemmat toivoisivat olevansa kykeneviä hoitamaan lastaan kotona.

Nykyään on myös olemassa vuorotteluvapaa, jota voi hyödyntää, jos lasten kanssa haluaa olla kotona. Tällöin taloudelliset menetykset eivät ole niin suuria.

Äitiyspäivärahan jälkeen on mahdollista saada kotihoidontukea, sekä joissakin kunnissa vielä erityistä ylimääräistä kuntalisää.

Katoaako vanhemmuus sitten lapsen joutuessa/päästessä päiväkotiin. Eipä kaiketi sen ihan niin tarvitse olla.

Ylläoleva lainaukseni on Seppo Tanhuan käsialaa - mielistyin lukemaani suuresti.

Vierailija
Kaneli
Vaahtis

Päiväkotiin laittaminen pitäisi olla kaikille vanhemmille omavalintakysymys, ei ainoastaan niille joilla siihen on varaa. Äitiysloma on sen 105 päivää josta 30 ennen syntymää, eli ruhtinaalliset 85 päivää vauva saa olla kotona ennen laitostumista. Sitten vielä ihmetellään että vanhemmuus on kadonnut.




Pääsääntöisesti se on omavalintakysymys. Tosin on myös tilanteita, joissa lapsi joutuu päiväkotiin tai perhepäivähoitoon, siitäkin huolimatta, että vanhemmat toivoisivat olevansa kykeneviä hoitamaan lastaan kotona.

Nykyään on myös olemassa vuorotteluvapaa, jota voi hyödyntää, jos lasten kanssa haluaa olla kotona. Tällöin taloudelliset menetykset eivät ole niin suuria.

Äitiyspäivärahan jälkeen on mahdollista saada kotihoidontukea, sekä joissakin kunnissa vielä erityistä ylimääräistä kuntalisää.

Katoaako vanhemmuus sitten lapsen joutuessa/päästessä päiväkotiin. Eipä kaiketi sen ihan niin tarvitse olla.

Ylläoleva lainaukseni on Seppo Tanhuan käsialaa - mielistyin lukemaani suuresti.

Minkä ikäisenä sinun mielestäsi olisi hyvä viedä lapsi päiväkotiin? Opiskeluaikoina, kun tuli tutustumisia esim. päiväkoteihin näin ihan liikaa 3-6 kk vauvoja hoidossa. Pienten vauvojen kuuluu olla omien vanhempiensa kanssa tuossa iässä.

Vierailija

Päiväkodissa kasvatetaan laumaeläisiä, jotka ei saisi paljoakaan erota toisistaan. Eroavat yksilöt lajitellaan hieman häiriintyneiksi. Minusta se on väärin.

Ainakin meillä päiväkodeissa on paljon lapsia ja vähän hoitajia. Melkein kaikki hoitajat on naisia. Miehistä on pulaa. Hoitajilla ei ole aina aikaa kaikille lapsille, hiljaisemmat jää syrjään. Mölyävät huomataan. Muista eroavat yksilöt, heitä ihmetellään ja mietitään mistä johtuu se ja se.

Myöskin hieman eroavat yksilöt pitäisi antaa olla porukassa. Mitä se haittaa jos kaikki ei toimi aivan samoin? Lasten lajittelu eri kategorioihin alkaa jo päiväkodissa ja sitten se jatkuu koulussa.

Vierailija
Vaahtis

Minkä ikäisenä sinun mielestäsi olisi hyvä viedä lapsi päiväkotiin?



Lastahan ei välttämättä tarvitse laittaa päiväkotiin laisinkaan. Ympäristön tulisi olla silloin myös sosiaalisesti virikkeellinen, lapsella siis mahdollisuus tavata myös muita ikäisiään lapsia.
Tämä on mahdollista esim. kirkon tarjoamien äiti-isä-lapsi kerhojen kautta. Samoin avoimet päiväkodit toimivat tällä periaatteella.

Samalla on todettava, että jos lapsi saa olla mukana ihan tavallisessa arjessa - siinä on virikkeitä ihan riittävästi.

Usein vain tuntuu, että ne kotihommatkin on mukava pyöräyttää itse sen sijaan, että tekisi tilaa siihen pienelle apulaiselle, joka hyväntahoisella auttamisellaan tuplaa työt. Aina ei siis sijaa ole majatalossa.

Vaahtis

Opiskeluaikoina, kun tuli tutustumisia esim. päiväkoteihin näin ihan liikaa 3-6 kk vauvoja hoidossa. Pienten vauvojen kuuluu olla omien vanhempiensa kanssa tuossa iässä.

Ymmärrettävä subjektiivinen mielipide.

Äidillä vain on usein myös se oma elämä elettävänä, siinä äitiyden rinnalla. Kompromissien tekeminen saattaa vaatia sen, että lapsi on hoidossa.
Tosin päätöksen tehtyään voi äiti nauttia sekä työstään että lapsestaan. Äidin yleinen tyytyväisyys heijastuu herkästi lapseen. Kun äiti voi hyvin usein lapsikin voi hyvin.

Vierailija

Lainsäätäjä on kannustanut kuntia huostaanottoon, saahan kunta tuolloin kustannuksistaan 70 prosenttia valtion kassasta. Se ei ole kannustanut kuntia tukemaan perheitä tai panostamaan perusopetuksen laatuun, vaikka muun muassa lasten masentuneisuudella ja perheoloilla ja koulukokemuksilla on selvä syy-yhteys.

Ilmeisemminkin sitten tämä kunnan vastuulle jäävä osuus on niin pieni, ettei sillä kyettäisi juurikaan ennaltaehkäisevää tukitoimintaa ylläpitämään.
Toisinaan nämä yhteiskunnan tukitoimet ovat jotenkin hyvää tarkoittavasta periaatteestaan huolimatta kohdennukseltaan hiukan vinoutuneita ja jättävät ikävästi "kikkailu" varaa.
Työllistämistuki on myös kohde, jonka avulla siivotaan tilastoja, ja valitettavasti kikkaillaan.
Yhtäältä tukia ilmeisemmin tarvitaan, toisaalta ne mahdollistavat väärinkäytöksiä.

Missä määrin tukitoiminta on mielekästä... Siinä on pohdittavaa kerrakseen...

Vierailija
Mestariampuja PiPi

Kaikille lastensuojelun työtavat tunteville on tuttua, että sosiaalityöntekijä kohtaa "riittämätöntä vanhemmuutta", "kotioloja oireilevia lapsia" ja että sosiaalityöntekijä tuntee "syvää huolta lapsesta". Erityisongelmista, esimerkiksi oppimisen tai sosiaalisen käytöksen ongelmista kärsivien lasten vanhemmat joutuvat hakemaan apua eri tahoilta ja kiertämään luukulta luukulle päätyen viimein lastenpsykiatrien käsiin.

Lopputuloksena voi olla vanhempien syyllistäminen. Heille kerrotaan, että lapsen oireet johtuvat "varhaisen kiintymyssuhteen vaurioista" tai "hauraasta minäkuvasta", ne eivät voi johtua esimerkiksi lapsen neurologisesta vammasta. Lapsi saa psyykkisen häiriön, jopa sairauden diagnoosin, vaikka kyse voi olla muusta ongelmasta. Sosiaalitoimi saattaa tällä perusteella päätyä jopa huostaanottoon ja kodin ulkopuolelle sijoittamiseen.

Vierailija
Kaneli
"Sen sijaan, että pyrimme kasvattamaan huonosti käyttäytyvää lasta, meidän tulisi vilkaista omaa sammaloitunutta napaamme. Lapsi oppii kaiken matkimalla ja vain matkimalla. Ensi sijassa lapsi matkii vanhempiaan ja tuo siten esille asioita, joita vanhemmat eivät hyväksy itsessään. Ainoa keino auttaa käyttäytymishäiriöistä lasta on opetella itse elämään normaalisti.

Kasvatusneuvolaan kuuluu aina ohjata vanhemmat, ei lasta. Vaikka tämä tosiasia tiedetään lasten psykiatriassa, ovat keinot vähissä. Vanhemmat eivät suostu irrottautumaan lapsen ongelmasta, koska joutuisivat silloin kasvotusten omien ongelmiensa kanssa. "

Jep! noin se menee. Vanhempia ei voi ns. kasvattaa kuin he itse, siksi olisi hyödyllistä, että asioista puhuttais niiden oikeilla nimillä, eli vain "huonosti käyttäytyvillä vanhemmilla voi olla huonosti käyttäytyviä lapsia". "Huono käytös" on sama kuin paha olo, pahaoloinen pelkää jotain (muuta ei voi pelätä kuin pelkoa). Eli sanosin niin, että vanhemmat eivät osaa irrottautua lapsen ongelmista, koska eivät osaa ns. kasvattaa itseään, jouduttuaan kasvotusten omien ongelmiensa (=pelko) kanssa.

Vierailija
qaz
Kaneli
"Sen sijaan, että pyrimme kasvattamaan huonosti käyttäytyvää lasta, meidän tulisi vilkaista omaa sammaloitunutta napaamme. Lapsi oppii kaiken matkimalla ja vain matkimalla. Ensi sijassa lapsi matkii vanhempiaan ja tuo siten esille asioita, joita vanhemmat eivät hyväksy itsessään. Ainoa keino auttaa käyttäytymishäiriöistä lasta on opetella itse elämään normaalisti.

Kasvatusneuvolaan kuuluu aina ohjata vanhemmat, ei lasta. Vaikka tämä tosiasia tiedetään lasten psykiatriassa, ovat keinot vähissä. Vanhemmat eivät suostu irrottautumaan lapsen ongelmasta, koska joutuisivat silloin kasvotusten omien ongelmiensa kanssa. "




Jep! noin se menee. Vanhempia ei voi ns. kasvattaa kuin he itse, siksi olisi hyödyllistä, että asioista puhuttais niiden oikeilla nimillä, eli vain "huonosti käyttäytyvillä vanhemmilla voi olla huonosti käyttäytyviä lapsia". "Huono käytös" on sama kuin paha olo, pahaoloinen pelkää jotain (muuta ei voi pelätä kuin pelkoa). Eli sanosin niin, että vanhemmat eivät osaa irrottautua lapsen ongelmista, koska eivät osaa ns. kasvattaa itseään, jouduttuaan kasvotusten omien ongelmiensa (=pelko) kanssa.

Niin... Toisinaan on kovin pelottavaa katsoa itseään peilistä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat