GALAKSIEN ja vetovoiman synty

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Siruhiukkaset, ulottuvuus siis 10^-35 m, energia 10^-69 J, eli gravimateriaali, ovat virtoina liikkeessä valon omanopeudellaan galaksien välisessä eli "pimeässä" avaruudessa. Täällä ne kohtaavat
atomiainetta, sen joukkoja. Nämä järjestävät lävitseen kulkevaa siruvirtaa gravitoneiksi, ja nämä yhdessä virtaavan sirumateriaalin kassa muodostavat paikallisia pieniä vetovoimakenttiä. Atomiaineella syntyneen vetovoiman takia on taipumus kokoontua yhteen. ja avaruudessa on myös kadonneiden galaksien päästöjä ja jäännöksiä ynnä tiheämassojen toiminnasta syntynyttä vetyä. Näistä muodostuu pienoisgalakseja.

Pienoisgalaksien ja gravivirtojen ohjautuminen pyörteiksi, ynnä vetovoima toisiinsa. Pyörteiden keskellä tyhjä piste, jossa ei gravimateriaalia, ei siis painetta. Paine pyrkii ohjauttumaan tyhjää pistettä kohti. Pienoisgalaksit alkavat liittyä yhdeksi suuremmmaksi. Samaalla ainetta kulke kohti keskustaa, ja tänne muodostuu vetovoimankin keskus.

Galaksi alkujaan on epämääräinen. Se kuitenkin pyrkii kehittymään pallomaiseksi muiodostumaksi kekuistan ympärille.

Keskustassa puolestaan tapahtuu voimakasta fuusiota, supernovia ja tiheämassojen muodostusta. Ei suinkaan muodostu yhtä tiheämassaa, vaan kvasaari. Kvasaari sinkoaa ainetta ulospäin. Näin pallomainen
galaksi muuttuukin hiljalleen kiekkomaiseksi. Sellainenhan lie myös Linnunratamme.

Gravitonin muodostus. Siruhiukkanen yksinään on pukkaava. Seuraava siru tulee selkään, ja tämä paritoni on alku. Perään liittyy toisia.
Samalla jono saa vetävän ominaisuuden.

Oltu havitsevinana galaksien pyrkimystä muiodostaa kierteitä jonkin pisteen ympäri. Nähty nääs pimeä vetovoimakenttä. Vaan missä muka on massa. Varsinainen vetovoima kuitenkin vaikuttaa ehkä galaksien keskimääräistä kokoluokkaa hiukan suuremmalla etäisyydellä.
Galaksiryhmissä on kyse jopa satojen miljoonien valovuosien etäisyydestä.

Kerronpa teille, että tässäkin on kyse tyhjästä pisteestä, jolloin gravimateriaalin virrat pyrkivät suuntautumaan.

Tähtien, kuten aurinkokuntamme, ja tähtijoukkojen suuret nopeudet vaikkapa oman Linnunratamme laidoilla. Ainakin yksi mahdollisuus on
gravimateriaalin virta ympäriltä, joka työntää. Toiseksi, keskustasta päin tuleva vetovoima on voinut muuttua kaartavaksi. Näistä syistä tähtijoukko
tai tähti ei sinkoudu myöskään ulos, vaan kaartaa jatkuvasti galaksin ympäri. On myös mahdollista, että tähti tai tähtijoukko alkujaan on lähtenyt läheltä keskustaa melko suurella nopeudella.

Mistä ne siru- eli gravivirrat sinne pimeään avaruuteen tulevat? Nekin ovat toimineiden ja kadonneiden galaksien päästöjä.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Ennenkuin kukaan kerkiää sanomaan, niin täyttä asiaa. !

Edit, lisäisin sinun ajatukseesi semmosen että siksi laidan tähdet eivät karkaa galaksista koska ne ovat sisempien tähtien vetovoiman alaisina siten että tähti jonot ovat kuin serpentiinit vedessä jotka ovat kiinni keskipisteessä ja kun keskipistettä pyörittää niin koko serpentiini nauha seuraa mukana, sisempien vetäen laitimmaisia kuin häntää perässään.

Vierailija
Einesteini
Ennenkuin kukaan kerkiää sanomaan, niin täyttä asiaa. !

Edit, lisäisin sinun ajatukseesi semmosen että siksi laidan tähdet eivät karkaa galaksista koska ne ovat sisempien tähtien vetovoiman alaisina siten että tähti jonot ovat kuin serpentiinit vedessä jotka ovat kiinni keskipisteessä ja kun keskipistettä pyörittää niin koko serpentiini nauha seuraa mukana, sisempien vetäen laitimmaisia kuin häntää perässään.

Vaikkapa Linnunratamme keskustan vetovoima, siellä siis voi olla 100
miljardiakin aurinkomassaa, mutta on etäisyyttäkin tänne 26 000 valovuotta. Laskeskelin sitä joskus, taisi olla viime vuonna. Vetovoima
sieltä on kyllä huomattavasti suurempi kuin Auringon ja sen jonkin lähimmän tähtinaapurin kesken, vaan on myös huomattavasti heikompi kuin Auruingosta Neptunukseen tai Plutoon.

Aurinko kiertää Linnunradan oliko jotakin 250 miljoonassa vuodessa, ja matkanopeus sillä kuten mukana Maallakin jotakin 190 km/s. Arvelen, että sillä nopeudella se oliis karkaamassa Linnunradasta. Voipi se karatakin, mutta jos se kuitenkin kiertää Linnunrataa melko pysyvällä radalla, tähän täytyisi olla muitakin tekijöitä kuin keskustan vetovoima.
Ja muita takijöitä en voi löytää kuin työntävät gravivirrat ja/tai vetävä kaartava. Eli aurinkokuntaamme kuljettaisi kiertorataa kietoradan suuntainen gravitaatiokenttä, sen lisäksi, että keskusta vetää suoraan.

Galaksia kiertävä gravitaatiokenttä?

Vastaavasti useankin galaksin ryhmää selittäisi kiertävä gravivirta tai gravikenttä. Muutaman sadan miljoonan valovuoden päästä suurenkin massan vetovoima on jokseenkin olematon. Laitostieteen perusteilla vieläkin jyrkemmin kuin minun.

Eli vetovoiman, gravitaation, suora ilmeneminen ei olekaan ainoa gravitaatioon ja sen materiaaliin liittyvä ilmiö ja vaikuttustapa.

Vierailija

taikka, galaksi on gravitaatio kuplan sisällä, tarkoittaen että ulkoreunat toimii samoin kuin keskusta joten kaikki pyörii kuin kärryn pyörä, mutta pyörteenä.

jostain muistan lukeneeni että ulkoreunat pyörisivät eri suuntaan kuin keskusta, joten tämä selittäisi senkin.

Vierailija

Tähdet ja niiden tihentymät spiraaligalakseissa pyörivät keskustan ympäri vain lievästi differentiaalisesti, eli ei läheskään niin kuin näkyvän massan mukaan pitäisivätten. Siis galaksien uloimmat tähdet kiertävät aivan liian haipakkaa keskustan ympäri.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005

Heitetäänpä kunnon skenaario, vetovoima johtuu lomittuneiden hiukkasten välistestä "voimavaikutuksesta" ts. pyrkimyksestä koostua yhdeksi kokonaisuudeksi (seisova aaltoliike lomittuneiden aaltohiukkasten väleissä).

Kyse ei olisikaan siis varsinaisesti massan/aineen määrästä vaan siitä miten lomittuneet hiukkaset olisivat jakautuneet keskenään. Mikä tahansa energia voisi tällöin edustaa veto-/painovoimaa (riippuen em. jakautumasta).

Vierailija
David
Heitetäänpä kunnon skenaario, vetovoima johtuu lomittuneiden hiukkasten välistestä "voimavaikutuksesta" ts. pyrkimyksestä koostua yhdeksi kokonaisuudeksi (seisova aaltoliike lomittuneiden aaltohiukkasten väleissä).

Kyse ei olisikaan siis varsinaisesti massan/aineen määrästä vaan siitä miten lomittuneet hiukkaset olisivat jakautuneet keskenään. Mikä tahansa energia voisi tällöin edustaa veto-/painovoimaa (riippuen em. jakautumasta).

Ei johdu, ei kummankaan pääteorian mukaan. Laitostieteen mukaan
aine muuut gravitaatioksi, ja tietyin edellytyksin gravitaatio aineeksi.
Minun mukaani gravitaation perustana on valon omanopudellaan avaruudessa kaiekn lävitse kulkeva siruhiukkasmateriaali, jonka massat järjestävät ympärilleen vetovoimakentiksi.

Seisovaa lähellä oleva aaltoliike kyllä on lähellä kuvauksena vetovoiman ilmiöstä. Kentän vaikutus ei kuitenkaan pysy paikallaan, vaan aiheuttaa kiihtyvyyden kohti lähdettä.

" lomittuneet hiukkaset". Minun mukaani vetovoima kyllä vaiktutaa prtonissa, jopa vaikutushiukkasissa, joiden kiteistä ovat fotonit, joista hiukkasista myös ydinhiukkaset ja elketronit ovat rakentuneet. Vaan tullaan siihen, että atomiaoine normaalisti on aika harvaa. Protonin läpimitta 10^-15 m, atomitila ytimen ympärilä 10^-10 m. Protonin vetovoima sitä kiertävään elektroniin on varsin mitätön, elektronia protoniin ja päinvastoin vetää sähköinen vaikutusvoima.

Vierailija

Arkos itse on sekaisin. Keskuksen vetovoima ei riitä pitämään maata radallaan hän kirjoitti. Eipä kai, mutta jokainen galaksin tähtipiste aiheuttaa vetovoimaa meihin. Kaikki vetää toisiaan lähemmäksi pyörimisen rinnalla

Vierailija

Laidemmalla tähdet ovat harvassa. Auringon vetovoima lähimpään tähtinaapuriin on huomattavasti vähäisempi kuin suora vetovoima Linnunradan keskustasta. Vrt planeetat vaikak omassa aurinkkunnassamme. Nopeudet Loinnunradan laidalla, kuten oman aurinkokuntamme, näyttäisivät olevat huomattavasti suuremmat kuin
teoria ja kokemus suorasta vetovoimasta edellyttäisi.

Tulemme siis suorasta, kenttävetovoimasta kaartavaan, virtaavaan.

David
Seuraa 
Viestejä8875
Liittynyt25.8.2005
David
Heitetäänpä kunnon skenaario, vetovoima johtuu lomittuneiden hiukkasten välistestä "voimavaikutuksesta" ts. pyrkimyksestä koostua yhdeksi kokonaisuudeksi (seisova aaltoliike lomittuneiden aaltohiukkasten väleissä).

Kyse ei olisikaan siis varsinaisesti massan/aineen määrästä vaan siitä miten lomittuneet hiukkaset olisivat jakautuneet keskenään. Mikä tahansa energia voisi tällöin edustaa veto-/painovoimaa (riippuen em. jakautumasta).

Tämä skenaario vastaa periaatteessa kvanttipainovoimaa ( Lee Smolinin kirja, jonka lainasin ja luettuani puoleen väliin palautin, koska pidin teosta täysin höpönä ).

Mielenkiintoiseksi asian tekee, se että jos lomittuneet fotonit (jakautuneet kvanttiryppäät aaltohiukkasdualismin mukaisesti) saavat aikaan painovoiman (kvanttiryppäiden välinen sidos esim. seisova aalto), niin voisi olettaa että tuo jakauma olisi sellainen että suurin osa näistä jakautuneista fotoneista olisi lähietäisyydellä eli siis lähimmillä taivaankappeilla keskimäärin. Mitä lähemmäksi keskustaa esim. galaksin mennään, sitä vähäisemmäksi muodostuisi jakautuneiden fotonien kokonaismäärä. Lähellä keskusta vallitsisi siis suhteellisesti ottaen pienempi "painovoima" kuin galaksien laidoilla. Mitään pimeää ainetta ei näinollen tarvittaisikaan.

No jaa, ehkä olisi syytä tässä vaiheessa laittaa vähän ns. jäitä hattuun.

Vierailija

Entäpä jos gravitaatio onkin toruksen (donitsin) muotoinen kuten planeettojen magneetti kilpi (ilman että keskustassa olisi planeettaa), sekä että keskustasta aaltoilis vetävä/työntävä voima kuten veteen pudotettu kivi, aallot sitten saisi koko rimpsun pyörimään samaan suuntaan suhteessa samaan vauhtiin.

Edit; kannattaa muistaa että valon nopeus ei välttämättä ole vakio / maksimi nopeus. (me ei vaan kyetä havaitsemaan mitään mikä liikkuu valoa nopeempaa).

Vierailija

Jo viime vuodenvaihteessa päädyin varmaan tulokseen, että fotoneilla
tai niiden osilla vaikutuskiteillä ei ole mitään tekemistä vetovoiman muodostuksen kanssa. Ne ovat siihen ihan liian isoja. Vaikutushiukkasen
koko 10^-23 m, siruhiukkasen, johin niistä siis päädyin, 10^-35 m.
Vetovoima kulkee kaiken muun ainene läpi, myös fotoneien.
Sen sijaan fotonit eivät läpäise atomiytimiä. Olin ajatellut vetovoimaksi antiotoneja. Antifotoniset ilmiöt kuitenkin ovat varatut sähkölle.

Pallon muitooisesta massasta vetovoiman kenttä leivää pallomaisesti.
Toisen mutoisista suurista massoista seuraa nidien mukainen kenttä.

Myös mainittu Smolin lie huomattavasti jäljessä saavutamastani tasosta,
päästyäni siihen vuoden alussa.

Valon nopeus on vakio, koska energia siinä on maksimissaan, ja koska valon nopeudessa aineen sisäitä energiaa ei ole.

Vierailija
ArKos itse

Valon nopeus on vakio, koska energia siinä on maksimissaan, ja koska valon nopeudessa aineen sisäitä energiaa ei ole.

Näin vain ja ainoastaan siksi koska vertaamme kaikkea valon nopeuteen eli C;hen, sen sijaan jos käyttäisimme esimerkiksi Gravitaatio nopeutta niin olisi helpompi laskea valoa nopeempia massa keskittymiä.

Vierailija
Snaut
Tähdet ja niiden tihentymät spiraaligalakseissa pyörivät keskustan ympäri vain lievästi differentiaalisesti, eli ei läheskään niin kuin näkyvän massan mukaan pitäisivätten. Siis galaksien uloimmat tähdet kiertävät aivan liian haipakkaa keskustan ympäri.

Juu, jaksoitko lukea Arkosin vuodatuksen kokonaan, minä en, on vähän krapula jälleen.
Kerro sille, että tähdet poistuisi ilman pimeää ainetta.

Vierailija
Einesteini
Entäpä jos gravitaatio onkin toruksen (donitsin) muotoinen kuten planeettojen magneetti kilpi (ilman että keskustassa olisi planeettaa), sekä että keskustasta aaltoilis vetävä/työntävä voima kuten veteen pudotettu kivi, aallot sitten saisi koko rimpsun pyörimään samaan suuntaan suhteessa samaan vauhtiin.

Edit; kannattaa muistaa että valon nopeus ei välttämättä ole vakio / maksimi nopeus. (me ei vaan kyetä havaitsemaan mitään mikä liikkuu valoa nopeempaa).

Olen tutustunut donitseihin vasta ihan viime aikoina, joten ei ihan leikannut. Suoran vetovoiman kenttä ei kylläkään ole donitsin muotoinen.
Sen sijaan tuo kaartava voisi olla jokseenkin. Ynnä se toinen ero, että se ei suinkaan vedä, vaan työtää. Siis se on vetovoimaa, josta gravitonit ovat jo katkenneet.

Väitettiinkös täällä, etä vaikkapa Linnunradan laidat, paitsi kiitävät nopeaan, myös kiitävät päinvastaiseen suuntaan kuin keskusta.
Sehän selittyisi paineesta ihan Newtonin voiman ja vastavoiman periaatteen mukaan. Siis ainetta ja energiaa sinkoava kiekko pyörii suuntaan ja sinkotuneesta aienesta syntynyt reuna toiseen suuntaan.
Mutta myös kaartava painava vetovoima voi tulla keskustasta.

Vrt. laitostiede. Galaksit ovat syntyneet alkuräjähdyksen jälkeen syntyneistä linsseistä. Me tässä lähdemme galaksien synnyssä "pimeästä avaruudesta", jossa aine saostuu pieniksi ja sitten isommiksi galakseiksi gravimateriaalin virroissa.

Vierailija
Einesteini
ArKos itse

Valon nopeus on vakio, koska energia siinä on maksimissaan, ja koska valon nopeudessa aineen sisäitä energiaa ei ole.



Näin vain ja ainoastaan siksi koska vertaamme kaikkea valon nopeuteen eli C;hen, sen sijaan jos käyttäisimme esimerkiksi Gravitaatio nopeutta niin olisi helpompi laskea valoa nopeempia massa keskittymiä.

Kahdelle päinvastaiseen suuntaan kiitävälle aineosiolle kyllä saadaan yhteensä kaksinkertainen etääntymisnopeus. Mutta jos ne törmäävät toisiinsa, yhteinen energia ei suinkaan ole nelinkertainen, vaan vain kaksinkertainen. Ei Newtonin mukaista, mutta kyllä Einsteinin, siis kaavasta E=mc^2.

Sen sijaan laskien yhdestä pisteestä kaikki mahdollisetkin suunnat
suurin nopeus yhteensäkin voi olla vain valon nopeus. Eli mistään pisteestä voi kerrallaan irrota jotakin vain yhdellä valon nopeudella.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat