Herättääkö kasvava eriarvoisuus päättäjät?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Herättääkö kasvava eriarvoisuus päättäjät?

Työväen Sivistysliitto, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry ja Työväen Akatemia järjestivät 1.11. Paasitornissa keskustelutilaisuuden otsikolla ”Suomen malli” – kasvava eriarvoisuus. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Tarja Halonen, paikalla oli myös sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Istuin niin lähellä, että saatoin nähdä puheenvuorojen nostavan aika ajoin kiusallista punoitusta heidän kasvoillaan, vai oliko se toiveajattelua?

Tilaisuuden puheenjohtajana toimi sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Kari Välimäki.

Ensimmäisen puheenvuoron käytti Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton toiminnanjohtaja Riitta Särkelä. Hänen aiheensa oli ”Tarjoaako nykyinen toimeentuloturva mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään?” Hänen esityksensä perustui STKL:n Sosiaalibarometriin 2006 ja Stakesin tilastoihin. Suhteellinen köyhyysaste, joka määritelmän mukaan on 60 prosenttia väestön mediaanitulosta, on lähtenyt kasvuun vuodesta 1993 ja pienituloisuusriski on kasvanut vuoden 1998 9,7 prosentista vuoden 2005 12,7 prosenttiin. Huono-osaisimpia ryhmiä järjestyksessä ovat pitkittyneesti työttömät, moniongelmaiset, alkoholi- ja huumeongelmaiset, ylivelkaantuneet, vankilasta vapautuneet, asunnottomat, työkyvyttömät ja mielenterveysongelmaiset. Listan yläpäässä, parhaiten menestyviä ovat vakaalla työuralla olevat ja lapsettomat pariskunnat.

Eri sosiaaliturvaetuuksien nykytaso on niin pieni, että ne alittavat virallisen köyhyysrajan. Esimerkiksi työttömän perusturvan reaalinen muutos vuosina 1993-2005 on pysynyt samana, 0,8:ssa prosentissa ja toimeentulotuen perusosan reaalimuutos on ollut negatiivinen, -4,0 prosenttia.

Särkelä totesi, että ensisijaisten etuuksien liian alhainen taso pitää ihmisiä köyhyydessä ja näköalattomuudessa. STKL edellyttää seuraavan hallituskauden aikana etuusjärjestelmän kokonaisvaltaista uudistusta ja korotusvara olisi kohdistettava alapäähän. Vaikeimmassa asemassa oleville olisi luotava sosiaalitakuu.

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamon aiheena oli ”Kenelle köyhät ovat meikäläisiä?” Hän esitti aluksi nelikentän, jossa köyhyyden syyt ovat joko yksilöllisiä tai rakenteellisia ja jossa voi osoittaa joko toimija/syyllinen tai kohtalo. Tämän mukaan köyhät voidaan nähdä joko laiskoina tai sorrettuina, huono-osaisina tai olosuhteiden uhreina. Hiilamo pohti historiallisesta ja luterilaisesta näkökulmasta käsitettä kunniallinen ja kunniaton köyhä. Köyhä voidaan luokitella seuraavilla kategorioilla: hallitseeko köyhä tarvettaan, kuinka suuri on tarve, kuinka läheinen köyhä on, onko köyhä kiitollinen ja onko hän ansainnut avun vai maksaako takaisin? Hiilamon mukaan asenteet köyhyyttä kohtaan ovat koventuneet, esimerkkinä hän mainitsi käsitteen ”elämäntapaintiaanit”, työkykyiset mutta työtä vieroksuvat ihmiset. Kunniallisia köyhiä hänen mukaansa sen sijaan ovat vanhukset, jotka ovat joidenkin lähimmäisiä ja elämäntyönsä tehneet. Tästä olisin henkilökohtaisesti eri mieltä: vanhustenhoidon nykytila osoittaa aivan muuta.

Akatemiaprofessori Raija Sulkunen saapui tilaisuuteen lumipyryn myöhästyttämänä ja tekniikka petti eikä hän pystynyt esittämään kalvojaan. Hänen aiheenaan oli ”Onko eriarvoistuminen väistämätöntä?” Esitys perustui osittain hänen uusimpaan kirjaansa ””Kuka vastaa” sekä Stakesin Hyvinvointivaltion rajat –hankkeeseen.

Hyvinvointivaltion rajojen määrittely on käynnissä uudelleen, ja siihen on asetettu arvovaltainen sosiaalipoliittinen työryhmä. Julkusen lähtökohta on pikemminkin sosiologinen diagnoosi, katsaus hyvinvointieetokseen ja sen rapautumiseen. Siihen sisältyy sekä eriarvoistuminen että hoivaköyhyys, joka on johtanut kansalaisten hylkäämiseen. Hyvinvointivaltion iskulauseiksi on otettu oikeudet, vastiikkeellisuus jne., mutta niiden kääntöpuolena näkyy köyhyytenä ilmenevä hylkääminen.

Hyvinvointivaltion keskeisenä ideana on kansalaisten tasa-arvo ja pienet sosiaaliset ja taloudelliset erot. Eriarvoistumisen lisääntyessä yhteiset realiteetit katoavat. Tulonjakotilastot kertovat tarkasti tästä kehityksestä. Taloudellinen ahdinko puolestaan selittää monia ongelmia, ja köyhyyden ylisukupolvisuudesta on tullut jo tosiasia: köyhän lapsen riskit jäädä köyhäksi ovat kaksinkertaiset.

Markkinatalouden dynamiikka tarvitsee riittäviä eroja, mutta siihen mitkä ovat liian suuria eroja funktionaalisesti ja eettisesti, on vaikea vetää rajaa eikä siitä ole taloustieteellistä tietoa. On kuitenkin nähty, että myös pienillä tuloeroilla saavutetaan taloudellista kasvua.

1960-luvulta vuoteen 1995 tulonjaossa tapahtui tasa-arvoistumista palkkaerojen ja verotuksen tasoittavan vaikutuksen ansiosta. 1980-luvulla luotiin pohjoismainen hyvinvointivaltio, joka perustui universalismiin, kaikille kuuluviin etuuksiin. Anglo-saksinen malli kohdentaa sosiaalipoliittiset toimenpiteet köyhiin, mikä Julkusen mukaan vain syventää köyhyyttä. (Tässä kohdin Särkelän näkemys on toisenlainen.) Käänne on tapahtunut 1990-luvun puolivälissä, jolloin eriarvoistuminen ja köyhyys lähtivät kasvuun erityisesti Ruotsissa ja Suomessa.

OECD:llä on ollut suuri vaikutus suomalaiseen ajatteluun. Sitä voi kutsua megatrendiksi, jonka ideologiset juuret ovat USA:ssa, ja sitä kutsutaan yleisesti uusliberalismiksi. Sille ovat luonteenomaista palkkaerot, yksityistäminen, sosiaaliturvan kannustavuusvaatimukset jne. Tasa-arvo on menettänyt houkuttelevuutensa, vallitsee kilpailun eetos. Käänteentekevää tulonjakokehityksessä on ollut vuoden 1993 pääomaverouudistus.

Ns. uusi vasemmisto ei usko enää tasajakoon vaan yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Siitäkin huolimatta, että tuloköyhyys on lisääntynyt ja vähimmäisturvan varassa elävien köyhyys syventynyt. Samaan aikaan kun reaalitulot ovat kasvaneet kymmeniä prosentteja, monet vähimmäisetuudet ovat jääneet miinuspuolelle. Syinä ovat leikkauspäätökset, verotus ja indeksit. Perusetuuksien verotus on kasvanut suhteettomasti verrattuna palkkatuloihin.

Esityksensä lopuksi Julkunen esitti kolme kysymystä.

1. Onko perusetuuksien jälkeenjääminen perusteltua – OECD:n doktriinin mukaan on
2. Annetaanko syyperusteisen turvan rapautua – seurauksena tiukempi kontrolli, sosiaaliturvan alikäyttö ja nöyryytys
3. Pitäisikö vähimmäisturvan seurata yleistä taloudellista kehitystä – nyt se on rapautunut jo niin paljon että korjaaminen tulee kalliiksi.

Vähimmäisturvan uudistamiseksi voidaan vedota perustuslakiin.

Alustukset synnyttivät vilkkaan ja osin kiivaan kysymysten tulvan. Täyteen ahdetussa salissa näkyi runsaasti korkeita virkamiehiä, entisiä ministereitä, kansalaisjärjestöjen edustajia ja meitä tavallisia kansalaisia Mutta poliitikot loistivat poissaolollaan, paikalla oli vain ministeri Tuula Haatainen, jonka puheenvuoro ei lainkaan vastannut illan kipeään teemaan. Olipahan vain hallituksen saavutusten kehumista, siis vaalipuhetta, vieläpä asian vierestä.

Anja Welin

http://personal.inet.fi/yhdistys/vakiva ... it.htm#her

Sivut

Kommentit (48)

Vierailija

Ei näyttänyt olevan yhtään köyhää puhumassa. Ehkä se kertoo asiantilasta eniten. Köyhät ovat virkakoneiston työnkohde, eikä ansaitse asemaa keskustelijana. Kastijärjestelmä toimii vaikka se taitaa olla virallisesti tuntematon.
Miten noista lähtökohdista voisi aidosti lähteä kehittämään mitään. Sitten kun "köyhien" edustaja kutsutaan puhumaan, niin voi olettaa että asiasta ollaan aidosti kiinnostuneita.
Tiedostaminen ei ole varallisuudesta ja asemasta riippuvainen. Ehkä köyhyys päinvastoin herkistää vaistoamaan asioita, joita tuo ylläluokka ei havaitse. Jos havaitsisi, niin loppupäätelmä olisi uhkaava: Pitäisi jakaa varallisuuttaan jottei olisi köyhiä.

Vierailija

Samaisesta linkistä:

EHEÄ IHMINEN

Elämme asiantuntijakeskeistä aikaa. Valtaa pitävät niin kutsutut asiantuntijat yrityksissä ja poliittisessa päätöksenteossa päättävät mikä on parasta eri ihmisryhmille kuten työttömille, sairaille, työntekijöille, eläkeläisille, koululaisille jne.
Nämä asiantuntijat puhuvat tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, mutta eivät kuitenkaan ole valmiita itse luopumaan omista eduistaan ja toimimaan edellä mainittujen arvojen mukaisesti.

Voiko asiantuntijuuden määritellä pelkästään pinolla papereita, opintosuorituksilla tai esimerkiksi olemalla julkisuuden henkilö, jos kuitenkin käytännön tasolla on täysin amatööri? Asiantuntijuus olisikin kyseenalaistettava tänä hektisenä aikana.

Nämä nykyiset asiantuntijat ovat epäonnistuneet tehtävässään - nyt on muutoksen aika. Pohjoismainen vaivalla rakennettu hyvinvointimalli on vähitellen tuhottu näiden asiantuntijoiden toimesta. Valtionyrityksiä on yksityistetty ja yksityistämistä jatketaan. Lisäksi sosiaali-, terveydenhuolto ja koulutus ovat yksityistämisuhan alla.

Vierailija

Eriarvoisuuteen tyytymättömät voivat herättää päättäjät tai tehdä heistä entisiä päättäjiä, niinkuin tapahtumat Venäjällä 1917 osoittivat.

Vierailija
Parooni
Eriarvoisuuteen tyytymättömät voivat herättää päättäjät tai tehdä heistä entisiä päättäjiä, niinkuin tapahtumat Venäjällä 1917 osoittivat.

Eikö mielestäsi muu auta kuin niskalaukaus?

Vierailija

Kiintoisaa, että "eriarvoisuus" on päässyt kasvamaan erityisesti viimeisten kuuden vuoden aikana.

Eikä asialle ole kuitenkaan tehty mitään.

En ole havainnut mitään erityistä eriarvoisuutta. Vaikuttaakin siltä, että eräiden poliittisten suuntausten intresseihin kuuluu saada ihmiset uskomaan, että jotakin eriarvoisuutta muka olisi. Tulee mieleen muka köyhien ja duunareiden asialla oleva vasemmisto.

Vierailija
Parooni
Eriarvoisuuteen tyytymättömät voivat herättää päättäjät tai tehdä heistä entisiä päättäjiä, niinkuin tapahtumat Venäjällä 1917 osoittivat.

Hyvä ajatus.

(pst. Missäs niitä torrakoita jaetaan?)

Vierailija

Ilmeisesti ei...
Ehkäpä siinä ajatellaan niin että ne, keillä ei yksinkertaisesti ole mitään menetettävää alkaisivat toimimaan kuten itsemurhapommittajat lähi-idässä?
Siitä hyötyisivät kaikki? Suomi saisi haluamaansa julkisuutta ulkomailla, poliisit saisivat lisärahansa, sattumanvaraisesti paikalla olleet päättäjät tai edustajat mitkä lie voisivat kirjoitella omaelämänkertaa ja kuolleiden tai järkytyksestä hommansa lopettaneiden tilalle pääsisi kapuamaan niitä, jotka puhuisivat suu vaahdossa konkreettisesta köyhyyden poistosta kun noin olisi päässyt käymään ja niitä, jotka kehoittavat nyt rakentelemaan niitä muureja ja piikkilanka-aitoja... Eli tilanne tasan?

Köyhä kuolisi tietty itse pois verorahoja tuhlaamasta ja mikäli ei kuole, odottaa vankila.
Sielläpä saisikin ruokaa ja menee verorahoja ylläpitoon. Taitaisikin olla pahempi näpäys, ellei suoranainen "rangaistus" hyvinvoiville käydä useasti varastelemassa vaikkapa ruokaa ja kun jää kiinni, saa sakot joita ei ole varaa maksaa.
Ne muunnetaan vankeudeksi ja niin saavat monet ylläpidon veronmaksajien rahoilla.
On katto pään päällä ja taskurahaakin taitaa saada tekemällä jotakin työtä vankilan sisällä tai opiskelemalla. Vaatteitakin taitaa saada jos ei tosiaan mitään ole? Aivan, työnsaantimahdollisuudetkin ovat vankilassa todella hyvät verrattuna normaalioloihin.
Vankiloissa olevien vankien hyvinvointia tarkkaillaan tehokkaasti niin YK:n kuin EU:n itsensäkin toimesta, joten ihmisoikeudet vankiloissa ovat pedofiileilläkin suuremmat kuin köyhällä siviilissä.

Pedofiilin, raiskareiden sun muiden henkeä suojellaan laittamalla mokomat pohjasakat eristykseen pois muiden vankien ulottuvilta ettei vain kukaan arvokasta henkeään veisi.
Amnesty Internationalin porukka kyttää ja kyylää ettei kenelläkään ole kurjaa tuomiotaan istua, vaikka mainitsemani raiskarit ja lapsiin sekaantujat ovat alinta kastia.
Köyhää ei suojele kukaan joten eiköhän jonakin päivänä nuo sakkovankitilastot ala lisääntymään niin että vankiloista tulee yhtä menestyvä business kuin lastenkodeista sun muista?

Vierailija

No työllisyys ainakin lisääntyisi: täytyisi kouluttaa vanginvartioita. Ja vankiloita ei kuitenkaan tarvitsi rakentaa, maaseutu on tyhjillään olevia kerrostaloja ja vanhoja koulurakennuksia täynnä. Eli täältä etelästä köyhät vaan maaseudun kouluihin vankilaan ja vanginvartioiksi koulutetut työttömät tyhjiin kerrostaloihin maaseudulle asumaan vankien perässä.

Vierailija

Löytyipä taas jotain mielenkiintoista, enkä voinut vastustaa kiusausta tuoda sitä tänne:

Halonen oli sanonut presidentti-kampanjansa aikana yhdelle vaalityöntekijälleen, että "mikäli hän tuo julkisuuteen Koiviston oikeuspoliittisen seminaarin (ns. Koiviston Konklaavi) pöytäkirjat ja ääninauhat, täällä syttyisi sisällissota".
Tuskin sentään sota, mutta 90-luvulla tuhotut ihmiset alkaisivat varmasti peräämään perustuslain takaamia oikeuksiaan.

http://sanomat24.fi/keskustelu/index.ph ... .0#msg6037

Mainitseekohan Halonen tästä asiasta Uuden Vuoden puheessaan?

Vierailija

Ei kun tuomaan vaan rajan takaa hermo kaasua ja kalashnikoveja. Ne ei siellä paljoa maksa. Sellainen jokaiselle vittuuntuneelle köyhälle niin johan alkaa muutosta tulla. Se on eriasia mihin suuntaan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat