Epäreiluus ihmissuhteissa

Seuraa 
Viestejä4719
Liittynyt18.2.2006

Mistähän johtuu tämä toisinaan yhtäkkiä esiin tuleva ihmisten persoonallisuuden muuttuminen? Itselläni on/oli pitkäaikainen naisystävä, joka ennen oli lämmin ja välittävä persoona, mutta on muuttunut tässä parin vuoden aikana täysin erilaiseksi tyypiksi, jota suorastaan välttelen jos mahdollista.

Tapanamme oli pitää melkein päivittäin jollain tapaa yhteyttä ja välit olivat mitä lämpimimmät, kunnes itselleni sattui ihmissuhdeongelmista johtuva masennus. Tietenkin kerroin sitten ystävälleni olotilastani ja sen oireista (krampit vatsalaukussa aiheuttivat oksentelua, kykenemättömyys tunteiden kontrolloimiseen yms.) Alussa hän vastaili ihan normaalisti, mutta parin viikon jälkeen kertoi viestieni aiheuttavan ahdistusta hänelle. En mitenkään liioitellut tai ylidramatisoinut, koska yleensä en pidä itsekkään sellaisesta, joten syynä ei voi olla se. Hän informoi minua sitten, että hän ei ota yhteyttä sitten vähään aikaan ja aikoo piristää itseään jossain sinkkujen tapaamisessa jne.

Olin kuitenkin harvakseltaan yhteydessä hänen kanssaan ja hän yritti saada minua tekemään ongelmani suhteen ratkaisun, jonka päätarkoituksena näytti olevan se, että minä jollain tapaa toimisin hänen elämänsä täytteenä. Eli hän esimerkiksi ehdotti, että muuttaisin häntä lähemmäksi asumaan ja suunnitteli kaikenlaista jo elämäni suhteen. Tein sitten ratkaisuni ja se ei ollut häntä miellyttävä nähtävästi, koska hän alkoi nälviä ja ***tuilla asian tiimoilta. Kun kerroin hänelle, että minua satuttaa hänen tapansa tehdä niin, niin hän sanoi minulle, että se on huumoria (miesten huumoriksi kuvaili) ja sanoi, koska en ymmärrä sitä huumoriksi, niin olen huumorintajuton.

Henkilö itse sanoo, että pitää nostaa kissa pöydälle silloin, kun on jotain sanottavaa, mutta ärtyy, jos hänen tapaansa arvostellaan. Myöskin hänellä on oikeus satuttaa minua, mutta pakenee sitten huumori-nimikkeen alle myöskin samalla ottaen minulta oikeuden tavallaan reagoida mitenkään hänen sanomisiinsa nimittämällä minua huumorintajuttomaksi, jos en niele mitä hän sanoo. Kertoi myös joidenkin entisten ystäviensä muuttuneen ***tumaisiksi, joten ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Epäilen saman tyyppistä käyttäytymistä myös heitä kohtaan hänen suunnaltaan.

Kiinnostaisi tietää, miten ihminen pystyy hyväksyttämään itseltään tuon tyyppisen käytöksen tuntematta minkäänlaista omantunnon tuskaa. Miten voi jättää toisen silloin kun hän tarvitsee sinua, mutta silti rangaista henkilöä siitä, että hän tekee oman elämänsä suhteen sellaisen ratkaisun, joka ei miellytä sinua (outoa siinä mielessäkin, että sehän on sen ihmisen elämä eikä tämän)? Minkä tyyppinen persoonallisuus tällaista tekee? Onko muilla vastaavan tyyppisiä kokemuksia?

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Just joo, tuttu naistyyppi. Valitettavasti. hän ei ilmeisesti ole lainkaan ystäväsi. Ei tosiystävä tai edes normaali inhimillinen olento käyttäydy noin kaveriaan kohtaan silloin kun tällä on vaikeaa.

Tuntuu siltä, että sinulla on hänelle vain välinearvo. Hän voi loistaa sinua vasten ja esittää mielensisäisellä näyttämöllään ties mitä rooleja jossa sinua tarvitaan...lavasteeksi.

Hän taitaa nyt käyttää vastamäkeäsi hyväkseen saadakseen sinut riippuvaiseksi itsestään ja luikerrellakseen syvemmälle elämääsi. Kertomasi perusteella hän ei lainkaan välitä tunteistasi eikä edes tunnusta niillä olevan mitään arvoa.

Tämmöisiä hyväksikäyttäjiä maailmassa valitettavasti on. Muutaman kerran olen itsekin sinisilmäisesti luottanut ja ihaillutkni tällaista, kieltämättä hyvin lahjakasta ja säkenöivää "ystävää", kunnes totuuden hetki on tullut. Silloin on sattunut ja lujaa.

Kun nyt Leeliaksi rupesin, niin neuvoisin sinua pikimmiten hankkimaan etäisyyttä tähän naiseen. Valmiiksi haavoitettu sydän on näille verenimijöille huumaavasti tuoksuva haaska, jonka he jättävät vasta sen perusteellisesti raadeltuaan.

Lueskelepa jotain narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Siltä se minusta haiskahtaa.

Löydät varmasti mukavampia, lämpimämpiä ja vastavuoroiseen tukemiseen valmiita ystäviä ja selviät tästä alakulon ajasta.

Mummolta iso lämmin hali Stingerille. Suojele itseäsi!

Vierailija

Reiluus ystävyyssuhteessa (yleisesti ottaen)
Yksi hyvä mittari on keskustelun vuorovaikutteisuus. Sitä voi mitata asiasisällön tai puheajan vertailua käyttäen. Joskus ystävyys katkeaa kun toinen tuntee itsensä roska-astiaksi johon ystävä kippaa kaiken huolensa ja harminsa ja varmuudenvuoksi vielä moneen kertaan.
Ehkä vielä juopuneena aamuyöllä, suuttuen siitä, jos saa luurin korvaansa.

Tuo oli se varmin tapa päästä ystävistään. Ystävälleen pitää jaksaa hymyillä kyynelten läpi ja antaa hänellekkin suunvuoro.Vastavuoroisesti jaksaa kuunnella häntä. Lämpöiset teemat synkkien lomassa lievittävät tuskaa ja parantavat henkisiä nirhamia.
Erityisesti naisille tämä on tyypillinen ristiriitatilanne. Ystävyyden sitten rakoillessa aletaan epäilemään, säilyvätkö kerrotut salaisuudet, vai tietääkö niistä koko kaupunki.

Usein on myös niin että "Niin kauan kuin hymyilet, sinulla on ystäviä".

Vierailija

Kuulostaa kyllä tuolta Mummonkin mainitsemalta narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Yksikään oikea ystävä ei kohtelisi sinua noin, ja antaisin saman neuvon kuin Mummo: älä anna sen naikkosen enää tehdä noin. Älä vastaa puheluihin, älä tapaa häntä ja jos on ihan pakko puhua hänen kanssaan niin sano hänelle suoraan mitä ajattelet hänestä ja hänen "huumoristaan". Pirun Bitch isolla B:llä

Vierailija
Stinger
Mistähän johtuu tämä toisinaan yhtäkkiä esiin tuleva ihmisten persoonallisuuden muuttuminen? Itselläni on/oli pitkäaikainen naisystävä, joka ennen oli lämmin ja välittävä persoona, mutta on muuttunut tässä parin vuoden aikana täysin erilaiseksi tyypiksi, jota suorastaan välttelen jos mahdollista.

Raamatun mukaan nainen on paha.

Vierailija

Huolien saadessa pääpainon kanssakäymisessä, toinen osapuoli hakee tukea ystävältään. Oikeassa ystävyyssuhteessa toinen vastaa antaen tukensa viisaasti, mutta väärinkäytettynä tilanne johtaa hyväksikäyttöön.
Toisen heikkoutta hyväksikäyttäen luodaan riippuvuussuhde, josta tasavertaisuus on kaukana. Lopulta tämä apua pyytänyt kärsii järjestelystä entistä enemmän. Auttaja vaatii korkojen kanssa takaisin "sijoituiksensa".
Muut ihmissuhteet harvenevat tai loppuvat kokonaan. Heikentynyt itsetunto, uupumus tai taloudellinen riippuvuus sitoo suhteeseen, joka ei ole enää turvallinenkaan. Kanssakäyminen jatkuu riitaisenakin.

Parempi lopettaa suhde, jos alkaa tuntua ettei se ole reilu.

Vierailija
Stinger
Mistähän johtuu tämä toisinaan yhtäkkiä esiin tuleva ihmisten persoonallisuuden muuttuminen? Itselläni on/oli pitkäaikainen naisystävä, joka ennen oli lämmin ja välittävä persoona, mutta on muuttunut tässä parin vuoden aikana täysin erilaiseksi tyypiksi, jota suorastaan välttelen jos mahdollista.



Tottakai tämä on täysin mahdollista, että toinen on muuttunut. Oletko itse pysynyt samana ihmisenä, tottakai sinulla on ollut ongelmasi ja hänelläkin oma elämänsä, mutta miksi heti nähdä asia siten, että vain toinen on muuttunut.

Stinger
Tapanamme oli pitää melkein päivittäin jollain tapaa yhteyttä ja välit olivat mitä lämpimimmät, kunnes itselleni sattui ihmissuhdeongelmista johtuva masennus. Tietenkin kerroin sitten ystävälleni olotilastani ja sen oireista (krampit vatsalaukussa aiheuttivat oksentelua, kykenemättömyys tunteiden kontrolloimiseen yms.) Alussa hän vastaili ihan normaalisti, mutta parin viikon jälkeen kertoi viestieni aiheuttavan ahdistusta hänelle. En mitenkään liioitellut tai ylidramatisoinut, koska yleensä en pidä itsekkään sellaisesta, joten syynä ei voi olla se. Hän informoi minua sitten, että hän ei ota yhteyttä sitten vähään aikaan ja aikoo piristää itseään jossain sinkkujen tapaamisessa jne.



Eli itse olet muuttunut matkan varrella. Sen ei tietenkään pitäisi vaikuttaa ystävyyteen, jos siis kyseessä aito ystävyys. Voi olla, että ystäväsi on kuitenkin suhtautunut liian vahvasti sinun ongelmiisi ja saanut oikeasti itselleen niistä ahdistusta - sehän olisi piirre siitä, että hän on hyvä ystävä.

Tarvitseeko hän sinusta piristystä? Tarvitseko itse mielestäsi piristystä? Miksi ette voi piristää toisianne? Piristääkö "sinkkujentapaamiset" ketään?

Stinger
Olin kuitenkin harvakseltaan yhteydessä hänen kanssaan ja hän yritti saada minua tekemään ongelmani suhteen ratkaisun, jonka päätarkoituksena näytti olevan se, että minä jollain tapaa toimisin hänen elämänsä täytteenä. Eli hän esimerkiksi ehdotti, että muuttaisin häntä lähemmäksi asumaan ja suunnitteli kaikenlaista jo elämäni suhteen. Tein sitten ratkaisuni ja se ei ollut häntä miellyttävä nähtävästi, koska hän alkoi nälviä ja ***tuilla asian tiimoilta. Kun kerroin hänelle, että minua satuttaa hänen tapansa tehdä niin, niin hän sanoi minulle, että se on huumoria (miesten huumoriksi kuvaili) ja sanoi, koska en ymmärrä sitä huumoriksi, niin olen huumorintajuton.



Ehkäpä hän vain halusi nähdä sinun tekevän jonkin ratkaisun - ottavan vastuuta omasta elämästäsi. Minä ainakin haluaisin itse asua lähellä ystäviäni ja olen jättänyt muuttamatta etäämmälle ystävieni takia.

Ehkäpä hän oikeasti välittää sinusta ja oli suunnitellut sinulle "parempaa elämää" ja kun eit oman ratkaisun hän pettyi. Ehkäpä vittuilu on piirre siitä, että hän ei osaa ilmaista sitä, että välittää sinusta. Kohtuullisen usein ihmiset niin tekevät.

Vittuilua väitetään aina huumoriksi, siitä on turha yrittää repiä analysoitavaa.

Stinger
Henkilö itse sanoo, että pitää nostaa kissa pöydälle silloin, kun on jotain sanottavaa, mutta ärtyy, jos hänen tapaansa arvostellaan. Myöskin hänellä on oikeus satuttaa minua, mutta pakenee sitten huumori-nimikkeen alle myöskin samalla ottaen minulta oikeuden tavallaan reagoida mitenkään hänen sanomisiinsa nimittämällä minua huumorintajuttomaksi, jos en niele mitä hän sanoo. Kertoi myös joidenkin entisten ystäviensä muuttuneen ***tumaisiksi, joten ei halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Epäilen saman tyyppistä käyttäytymistä myös heitä kohtaan hänen suunnaltaan.



Tottakai asiat pitää puhua, mutta jos hän toivoo, että sinä otat ne puheeksi. Etenkin jos hän ei itse uskalla. Joten jos ihan vian yrittäisit kysyä miksi hän halusi sinun muuttaman lähemmäksi, johtuiko se siitä, että hän olisi halunnut "enemmän sinua" elämäänsä vai siitä, että olisit jokin täyte. Keskustele.

Stinger
Kiinnostaisi tietää, miten ihminen pystyy hyväksyttämään itseltään tuon tyyppisen käytöksen tuntematta minkäänlaista omantunnon tuskaa. Miten voi jättää toisen silloin kun hän tarvitsee sinua, mutta silti rangaista henkilöä siitä, että hän tekee oman elämänsä suhteen sellaisen ratkaisun, joka ei miellytä sinua (outoa siinä mielessäkin, että sehän on sen ihmisen elämä eikä tämän)? Minkä tyyppinen persoonallisuus tällaista tekee? Onko muilla vastaavan tyyppisiä kokemuksia?

Mistä tiedät, että hän ei tunne omantunnon tuskaa? Mistä tiedät ettei hän välitä sinusta niin helvetin paljon, että ei halua sinun tekevän mielestään huonoja päätöksiä?

--------------------------------------------------------------------------

Okei en tunne kumpaakaan teistä, mutta tunnen helvetisti vastaavia tapauksia. Joskus kyseessä oikeasti persoonallisuushäiriöinen, mutta todella harvoin. Lähes aina kyseessä vain ihminen, joka tietää mitä haluaa, mutta ei osaa/uskalla kertoa sitä ääneen. Kyseessä voi olla yksinäisyyttä pelkäävä ihminen, ihminen, joka rakastaa (ehkä "väärällä" tavalla) jne...syitä on monia ja lähes aina ne löytyy kun toinen osapuoli näkee sen vaivan, että keskustelee asiasta.

Pahoittelen jos olen vittuillut sinulle tällä viestilläni. Pahoitteluni jos en ole nähnyt jotakin yksityiskohtaa tarpeeksi selkeästi ja siksi tungen näitä joka-kodin-putkimiehen-eiku-psykologin ohjeita.

Jos taasen sait jotain irti viestistäni, loistavaa.

Pahoitteluni Mummolle ja muille, jotka saattavat luulla, että minä vuorostani tuomitsen heidän näkemyksensä. Olen vielä sen verran nuori lapsoinen, että yritän löytää sen positiivisen suunnan asioihin.

Vierailija

[quote="Stinger"]Mistähän johtuu tämä toisinaan yhtäkkiä esiin tuleva ihmisten persoonallisuuden muuttuminen? Itselläni on/oli pitkäaikainen naisystävä, joka ennen oli lämmin ja välittävä persoona, mutta on muuttunut tässä parin vuoden aikana täysin erilaiseksi tyypiksi, jota suorastaan välttelen jos mahdollista.

Tapanamme oli pitää melkein päivittäin jollain tapaa yhteyttä ja välit olivat mitä lämpimimmät, kunnes itselleni sattui ihmissuhdeongelmista johtuva masennus. Tietenkin kerroin sitten ystävälleni olotilastani ja sen oireista (krampit vatsalaukussa aiheuttivat oksentelua, kykenemättömyys tunteiden kontrolloimiseen yms.) Alussa hän vastaili ihan normaalisti, mutta parin viikon jälkeen kertoi viestieni aiheuttavan ahdistusta hänelle. En mitenkään liioitellut tai ylidramatisoinut, koska yleensä en pidä itsekkään sellaisesta, joten syynä ei voi olla se. Hän informoi minua sitten, että hän ei ota yhteyttä sitten vähään aikaan ja aikoo piristää itseään jossain sinkkujen tapaamisessa jne.

Olin kuitenkin harvakseltaan yhteydessä hänen kanssaan ja hän yritti saada minua tekemään ongelmani suhteen ratkaisun, jonka päätarkoituksena näytti olevan se, että minä jollain tapaa toimisin hänen elämänsä täytteenä. Eli hän esimerkiksi ehdotti, että muuttaisin häntä lähemmäksi asumaan ja suunnitteli kaikenlaista jo elämäni suhteen. Tein sitten ratkaisuni ja se ei ollut häntä miellyttävä nähtävästi, koska hän alkoi nälviä ja ***tuilla asian tiimoilta. Kun kerroin hänelle, että minua satuttaa hänen tapansa tehdä niin, niin hän sanoi minulle, että se on huumoria (miesten huumoriksi kuvaili) ja sanoi, koska en ymmärrä sitä huumoriksi, niin olen huumorintajuton.

***************

Minulle on käynyt ihan samoin. En enää ymmärrä tätä ihmistä lainkaan. Arvelen myös persoonallishäiriöiseksi. Olen miettinyt asiaa ja huomannut, että en suinkaan ole ensimmäinen, jota hän kohtelee kaltoin. Olen ollut naivi ja sinisilmäinen. Ennen lopullista? välirikkoahuomasin pitäneen minua jo jonkin aikaa varaystävänä paremman puutteessa. Se parempi on staatukseltaan korkeammassa asemassa ja nyt kun olen jo eläkkeellä, ei minulla ole ole arvoa, eikä varsinkaan asemaa minkäänlaista.

Näitä tuntuu olevan paljonkin ainakin naisia. Miesystävistä minulla ei ole kokemusta, koska olen ollut pitkään avioliitossa, ei siihen ole henk. koht. miesystävät sopineet. Onko joku, joka voi sanoa, että hänellä olisi jonkun miehen kanssa ainoastaan ystävyyssuhde. En tarkoita seks. vähemmistöläistä.

Vierailija

No sinänsä jos epäreiluudesta aletaan äkisemään, niin eniten epistä on kyllä se että joillakin ei ole ihmissuhteita ollenkaan. Että on se sitten aika pientä kuitenkin että joku ei saa just jotain tiettyä, kun toiset ei saa ketään ikinä. Vittu.

Vierailija
Pringles
No sinänsä jos epäreiluudesta aletaan äkisemään, niin eniten epistä on kyllä se että joillakin ei ole ihmissuhteita ollenkaan. Että on se sitten aika pientä kuitenkin että joku ei saa just jotain tiettyä, kun toiset ei saa ketään ikinä. *****.

Oletko ajatellut mistä se alunalkaen voisi johtua? Oletko muuttanut toiselle paikkakunnalle ja siteesi muihin ihmisiin on katkennut?

Usko tai älä, kaltaisiasi on hyvin paljon, mutta he eivät jostakin syystä kohtaa toisiaan.

Nämä ihmissuhdekiemurat ovat aika vaikeita. Tavallaan yksin on vapaa, mutta tavallaan on yksinäisyytensä vanki.

Vierailija
liis@
Usko tai älä, kaltaisiasi on hyvin paljon, mutta he eivät jostakin syystä kohtaa toisiaan.

Itseasiassa mulle täällä kivenkovaan väitettiin että edes minä itse en ole sellainen kuin väitän, saati sitten että olisi muita samanlaisia.

Vierailija
Pringles
liis@
Usko tai älä, kaltaisiasi on hyvin paljon, mutta he eivät jostakin syystä kohtaa toisiaan.



Itseasiassa mulle täällä kivenkovaan väitettiin että edes minä itse en ole sellainen kuin väitän, saati sitten että olisi muita samanlaisia.

Eihän kaikkea tarvitse uskoa. En tarkoittanut persoonallisuutta, vaan yksinäisyyttä. Eihän kahta samanlaista ole olemassakaan. Yksinäisyys on ainoastaan yhteinen ulkoinen tekijä kahden ihmisen välillä.

En ryhdy Sinua neuvomaan asian suhteen, koska arvelen Sinun lukeneen ja kuulleen kaikenlaista viisasta yksinäisyydestä ja siitä irti pääsemisestä.

Joskus itse kuvittelen, että olisi helpointa olla aina ihan yksin. Joskus olen ollut viikon yksin, tosin muiden ihmisten näkyvillä, mutta ilman seuraa. Onhan se tavallaan ihan hyvä kokemus kokemuksena, mutta jossakin vaiheessa kaipaa edes puhelinkontaktia.

Vierailija

JRepo, tajusin ehkä pienen piikkisi. On aika uskaliasta esittää arviota tuntemattoman ihmisen motiiveista netissä, kuten tein vastatessani Stingerille. Mietinkin viestiäni pari tuntia, mutta päätin kuitenkin laittaa ajatukseni esille, sillä Stingerin kysymys oli ihan vilpitön.

Meidän "sinisilmäisten" on joskus vaikea tajuta, että joillain voi ollakin pahansuopia aikeita ihmissuhteissa. Että kaikki eivät olekaan aina hyväntahtoisia ja kilttejä, eivät vaikka olisimme heille kilttejä, ihailevia ja avuliaita.

Tämmöiset vääristyneet "ystävyys"suhteet ovat ehkä yleisempiä naisten, kuin miesten kesken. Puheet naisten salakavaluudesta ja selkäänpuukottamisesta eivät ole ihan tuulesta temmattuja.

Silti, tämöisiä ihmisloisia on olemassa. He jättävät uhrinsa hämmentyneen väsyneeseen tilaan. Toisen tunteiden vähättely, ilkeily huumorin varjolla tai selkeä hyväksikäyttö ovat selviä varoitusmerkkejä.

Kannattaa pitaa etäisyyttä näihin verenimijöihin, vaikka yksinjäämisen uhalla. Omien rajojen pitäminen ja itsesuojelu on viisasta. Kuuntele tunteitasi ja etsi reilumpia ystävättäriä.

Vierailija
Tarkkailija
There are many ways of living; but it all depends on giving - and forgiving.

I agree. But how much can be forgiven?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat