Seuraa 
Viestejä45973

Merisiilin genomi on hämmästyttävän lähellä ihmisen genomia.

Evoluutioteorian valossa tämä on erittäin luonnollista, mutta mitenkäs rakkaat kretiinit koittavat taas tässäkin sulkea silmänsä todellisuudelta.

No, kiittäen, uskallatko edes yrittää selitellä sukulaisuuttasi merivuokkoihin? Vai onko todellisuus taas kerran ylivoimaista kohdata?

D

ps. artikkeli siis alla: (Ohessa siis vain joitakin lainauksia artikkelista)

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 153835.htm

Decoded Sea Urchin Genome Shows Surprising Relationship To Humans

The Sea Urchin Genome Sequencing Project (SUGSP) Consortium, led by the Human Genome Sequencing Center at Baylor College of Medicine (BCM-HGSC) in Houston, announced today the decoding and analysis of the genome sequence of the sea urchin, Strongylocentrotus purpuratus.

"Unraveling the sea urchin genome has yielded striking similarities and surprising differences between sea urchins and humans," said Judith Venuti, program director in NSF's Integrative Organismal Biology Division.

"Expansion of sequencing beyond medically-relevant organisms is providing scientists with a treasure trove of new insights and information," added Judith Plesset, also a program director in NSF's Integrative Organismal Biology Division.

Sea urchins are echinoderms (Greek for spiny skin), marine animals that originated over 540 million years ago and include starfish, brittle stars, sea lilies, and sea cucumbers. Following the great extinction of animals 250 million years ago, the modern sea urchins emerged as dominant echinoderm species. The purple sea urchin emerged in the North Pacific Ocean during a rapid burst of speciation and diversification 15-20 million years ago.

Sivut

Kommentit (43)

Miksi sitten apinan ja ihmisen välisestä 1-4% erosta pitää tehdä numero? Kaikilla eliöillä on hyvin samankaltaisia toimintoja. Ihminen ja merisiili ovat solutasolla hyvin samanlaisia. Miksi erojen pitäisi olla suurempia kuin mitä havainnot osoittavat. Puoltaako "vain" kymmenien tai satojen miljoonien emäsparien erot esim. kehitysoppia enemmän kuin luomista?

kiittäen
Miksi sitten apinan ja ihmisen välisestä 1-4% erosta pitää tehdä numero? Kaikilla eliöillä on hyvin samankaltaisia toimintoja. Ihminen ja merisiili ovat solutasolla hyvin samanlaisia. Miksi erojen pitäisi olla suurempia kuin mitä havainnot osoittavat. Puoltaako "vain" kymmenien tai satojen miljoonien emäsparien erot esim. kehitysoppia enemmän kuin luomista?

Mitäs luulet? Miten selität tuon samankaltaisuuden ja erojen pienentymisen kun lähestytään tätä simpanssilajien (yksi näistä ihminen) eroja?

Koskas muuten kerrot sen esteen mikroevoluution kumuloitumiselle?

D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

1 Pää, 2 kättä, 2 jalkaa = 5 sakaraa. Selvä yhtäläisyys meritähteen. Eipä ole paljonkaan eroavaisuutta. Melkein voin nähdä meritähden, kun katson peiliin.

National Geographicin uusimmassa numerossa oli mainio juttu geeneistä ja evoluutiosta. Kannattaapi lukea.

kiittäen
Miksi sitten apinan ja ihmisen välisestä 1-4% erosta pitää tehdä numero? Kaikilla eliöillä on hyvin samankaltaisia toimintoja. Ihminen ja merisiili ovat solutasolla hyvin samanlaisia.

Näin on. Ja tiedätkös, miksi? Koska ihminen, merisiili ja apina polveutuvat samasta esi-isästä.

Puoltaako "vain" kymmenien tai satojen miljoonien emäsparien erot esim. kehitysoppia enemmän kuin luomista?

Sinun mielipiteesi tiedetään, mutta saisikohan sille kerrankin jonkin loogisen perustelun, mielellään ilman raamatunlauseita? Solutason elämän samankaltaisuus ja periaatteessa saman "geenivaraston" käyttö kaikissa elämän eri variaatioissa kertoo yhteisestä esi-isästä lähteneestä kehityksestä.

Andúril
Solutason elämän samankaltaisuus ja periaatteessa saman "geenivaraston" käyttö kaikissa elämän eri variaatioissa kertoo yhteisestä esi-isästä lähteneestä kehityksestä.

Aukottomasti näin ei kuitenkaan ole. Tämä johtuu siitä, että universumia pienimmästä suurimpaan organisoivat fysiikan periaatteet ovat samat, mistä johtuen myös syntyvillä järjestelmillä on paljon yhteisiä piirteitä. Esimerkiksi suprajuoksevassa helium-3:ssa heijastuvat monet sekä alkeishiukkasten että kosmologisten tapahtumien piirteet. Tätähän on tutkittu paljon maailmankuululla Teknillisen korkeakoulun kylmäfysiikan laitoksella.

Samat organisoivat periaatteet kiteytyvät itseorganisaatioilmiössä, joka on kaikkiallinen, materiaalista riippumaton ilmiö. Näitä asioita tunteville on käynyt yhä selvemmäksi, että myös elämänilmiöt perimmäistä solutasoa myöten ovat itseorganisaatioilmiöitä:

http://www.jcb.org/cgi/content/full/155/2/181

Vieläpä genomissa itseorganisaatio saattaa olla avainasemassa. Stuart Kauffmanin teorioista lienevät kaikki kuulleet, mutta myös geneettisten algoritmien tutkimus viittaa tähän:

http://ivan.research.ucf.edu/SOEA.htm

Vaikkapa kaikki olisikin "kehittynyt" yhdestä ainoasta alkusolusta, tuon tapahtuman todelliset lait ovat suunnattoman paljon darwinismin lakeja syvemmällä. Niitä ei darwinismin tapaan ymmärretä yhdellä istumalla tai lueskelemalla lukion tai yliopiston evoluutiobiologian kirjoja.

Tuntematta kovinkaan tarkasti genetiikkaa, saati sitten kreationismia.. sanoisin että jos jokin älykäs luoja oli/on, niin jos teki vaan yhden 'taikinan', josta sitten leipoi eri elämänmuodot. Sekaan pisti hieman 'maustetta', jotta ei näytettäisi ja maistuttaisi ihan samalta.

ZenBeat
Tuntematta kovinkaan tarkasti genetiikkaa, saati sitten kreationismia.. sanoisin että jos jokin älykäs luoja oli/on, niin jos teki vaan yhden 'taikinan', josta sitten leipoi eri elämänmuodot. Sekaan pisti hieman 'maustetta', jotta ei näytettäisi ja maistuttaisi ihan samalta.



Luonnosta näemme, että kasvi- ja eläinkunnan tulee alkaa "valmiina", jotta sopeutuminen mikroevolutiivisella tasolla voi alkaa. Yksi alkusynty johtoajatuksena on naurettava. Alkusyntyjä tarvitaan yhtä monta kuin Raamatun "lajeja"

P.S.V
Vaikkapa kaikki olisikin "kehittynyt" yhdestä ainoasta alkusolusta, tuon tapahtuman todelliset lait ovat suunnattoman paljon darwinismin lakeja syvemmällä. Niitä ei darwinismin tapaan ymmärretä yhdellä istumalla tai lueskelemalla lukion tai yliopiston evoluutiobiologian kirjoja.

Sinunlaisiasi on vähän. Törmään harvoin skeptismiin kehitysopin (yksi spontaani alkusynty ja 5 miljardia vuotta) suurista linjoista puhuttaessa. Uskotko Raamatun sukuluetteloiden historiallisuuteen ja luomiseen, jossa lajit luotiin valmiina ja täydellisinä?

kiittäen
ZenBeat
Tuntematta kovinkaan tarkasti genetiikkaa, saati sitten kreationismia.. sanoisin että jos jokin älykäs luoja oli/on, niin jos teki vaan yhden 'taikinan', josta sitten leipoi eri elämänmuodot. Sekaan pisti hieman 'maustetta', jotta ei näytettäisi ja maistuttaisi ihan samalta.



Luonnosta näkee, että kaiken pitää alkaa täydellisenä, että sopeutuminen mikroevolutiivisella tasolla voi alkaa. Raamattu ilmaisee, että ihminenkin olisi elänyt parhaimmillaan 1000 vuotta.

P.S.V
Vaikkapa kaikki olisikin "kehittynyt" yhdestä ainoasta alkusolusta, tuon tapahtuman todelliset lait ovat suunnattoman paljon darwinismin lakeja syvemmällä. Niitä ei darwinismin tapaan ymmärretä yhdellä istumalla tai lueskelemalla lukion tai yliopiston evoluutiobiologian kirjoja.



Sinunlaisiasi on vähän. Törmään harvoin skeptismiin kehitysopin suurista linjoista puhuttaessa. Uskotko Raamatun sukuluetteloiden historiallisuuteen ja luomiseen, jossa lajit luotiin valmiina ja täydellisinä?

..............................................................................................

Ei sitä tarvitse sanoa edes, että kaiken järjen mukaan. niinkuin useammat toteavat joittenkin asioiden olevan , vaa esim, 5:n prosentin järjenkäyttön mukaan kaikki elävä on syntynyt samasta yhdestä "alkusolusta" ja pienemmästäkin .Olkoon se alku vaikka joku Bakteeri .
Nyt olemme tässä vaiheessa ja muutos vain jatkuu.
Eiköhän tuo riittäne aluksi. Ja tervetuloa taas Oniirtuen.

Dredex
1 Pää, 2 kättä, 2 jalkaa = 5 sakaraa. Selvä yhtäläisyys meritähteen. Eipä ole paljonkaan eroavaisuutta. Melkein voin nähdä meritähden, kun katson peiliin.

Onkos uros-meritähdellä kuusi sakaraa?

Hamppu
Seuraa 
Viestejä1146
Dredex
1 Pää, 2 kättä, 2 jalkaa = 5 sakaraa. Selvä yhtäläisyys meritähteen. Eipä ole paljonkaan eroavaisuutta. Melkein voin nähdä meritähden, kun katson peiliin.

Voisit harkita optikolla käyntiä.

Damasio
Merisiilin genomi on hämmästyttävän lähellä ihmisen genomia.

Evoluutioteorian valossa tämä on erittäin luonnollista, mutta mitenkäs rakkaat kretiinit koittavat taas tässäkin sulkea silmänsä todellisuudelta.


Luen parhaillaan Nobelin palkinnon v 1971 saaneen molekyylibiologian perustajan Francois Jacobin kirjaa, Kärpänen hiiri ja ihminen, (ilm. ranskaksi 1997 ja suom. 1998); seuraavassa muutama poiminta siitä.

…”Vielä uudempi löytö on banaanikärpäseltä eristetty geeni, jonka puuttuminen estää silmän normaalin kehityksen. Hiirellä on lähes tämä sama geeni. Tästä ei oikeastaan voi päätellä kuin, että silmän kehitykselle välttämätön säätelygeeni on sama hyönteisillä ja nisäkkäillä. Tämä tulos hämmensi tutkijoita entisestään. Onhan se aivan päinvastoin kuin käsikirjoissa sanotaan. siihen asti kaikki pitivät selviönä, ettei hyönteisten verkkosilmällä ja nisäkkäiden linssisilmillä ole mitään yhteistä vaan että ne ovat kehittyneet toisistaan riippumatta, nyt näyttikin siltä, että niillä on sama prototyyppi.

Vähintään yhtä hämmästyttävää oli todeta kyseisen geenin määräävän yksin silmän kehitystä säätelevien tekijöiden koko hierarkiaa. Itse asiassa geenitekniikka on onnistunut siirtämään tämän geenin kärpäseen, vieläpä niin, että silmät ovat kasvaneet siipiin tai jalkoihin! Ja sama hämmästyttävä tulos saadaan, vaikka ei käytetä kärpäsen omaa, vaan hiiren vastaavaa geeniä.

Silmää koskevissa tutkimuksissa saatiin siis kaksi uutta ja yllättävää tietoa. Yhtäältä havaittiin, että yhden ainoan päägeenin toiminta riitti käynnistämään tämän elimen osien paikalleen asettamisen. Verkko- tai linssisilmän tuottamisessa tarvitaan luultavasti useita satoja geenejä. Silti yksi ainoa keskeinen geeni käynnistää koko aparaatin, koko rakenteen hierarkian.

Tapaus on yksi harvoista tunnetuista, ellei peräti ainoa. Tulos on hieman hämmästyttävä. Asetelma tuo näet mukanaan erehdyksen mahdollisuuksia. On olemassa kokonainen sarja erilaisia sattumia, jotka voivat aktivoida päägeenin, jolloin silmä muodostuu väärään aikaan ja väärään paikkaan. Näin kävi silloin kun silmät saatiin kasvamaan kärpäsen jalkoihin tai siipiin. Toisaalta ei voi lakata hämmästelemästä luonnon suorituksia, kun näkee, miten se kerta toisensa jälkeen käyttää samoja geneettisiä osia mitä erilaisimpien elinten tuottamiseen.

…Vaikuttaa siltä, että eri lajit vaatimattomista monimutkaisempiin ovat vielä samanlaisempia, vieläkin lähempänä toisiaan kuin tähän saakka on uskottu. On aivan kuin evoluutio käyttäisi aina samoja materiaaleja ryhmittäen ne yhä uudelleen erilaiseen muotoon.

1930- ja 1940 luvuilta asti selitettiin biologinen monimuotoisuus geneettisillä mutaatioilla. Ajateltiin, että mutaatiot tuottavat entsyymeissä variaatioita, jolloin tietyt alkionkehityksen vaiheet ja sitä kautta myös lajien muoto ja käyttäytyminen muuttuivat. Monimuotoisessa populaatiossa luonnonvalinta suosisi sellaisia proteiinirakenteita, siis geneettisiä rakenteita, alleeleja, jotka sallivat runsaimman lisääntymisen. Alleelien erot selittivät lajien erityisominaisuudet.

Päinvastoin kuin kauan uskottiin, biokemiallinen evoluutio perustuu vasta toissijaisesti mutaatioihin. Ensisijaista on DNA-segmenttien kahdentuminen ja uudelleenjärjestäytyminen. Tässä evoluutiossa on kiinnepisteensä eli tunnistamispaikkojen muodostamat saarekkeet. Niitä koodaavien DNA segmenttien ympärillä toiset DNA-osaset tanssivat balettiaan. Perusrakenteet toistuvat kaikissa eliöissä, aina hieman erilaisissa yhteyksissä. Elollisen maailman kokonaisuus muistuttaa siis jättimäistä mekanoa. Samat osat voidaan purkaa ja koota uudelleen eri tavalla, ja näin voidaan tuottaa eri muotoja. Viimekädessä elementit ovat kuitenkin aina samoja.

…Evoluution synnyttämä monimutkaisuus perustuu jo olemassa olevien elementtien järjestäytymiselle uusin tavoin. Toisin sanoen uusien muotojen, uusien fenotyyppien ilmestyminen johtuu vanhojen elementtien ennennäkemättömästä yhdistelmästä.
Luultavasti eniten on vanhoja ajatuksia mullistanut ja biologeja hämmästyttänyt se odottamaton sitkeys, jolla molekyylien rakenteet ja toiminnat ovat säilyneet samoina kambrikaudelta lähtien – siis yli viisisataamiljoonaa vuotta kestäneen evoluution läpi. Tietyt geenit proteiineineen ovat säilyneet lähes koskemattomina: niissä on tapahtunut vain erittäin pieniä ajan kuluessa väistämättömiä muutoksia.

Tällaisten järjestelmien tehtävä on siis pikemminkin informaation välittäminen kuin rakenteiden välittämistä.
Toisaalta se tosiasia, että kaikilta tutkituilta eläimiltä niiden kehitysprosessin eroista huolimatta löydettiin samat koordinaattiakseleita määräävät tekijät, merkitsee, että järjestelmä on erittäin vanha. Todennäköisesti se oli alkeellisessa muodossa jo joillakin nykyisten eläinten kaukaisilla esi-isillä. Täytyisi palata ajassa kuudensadanmiljoonan vuoden taakse.

Rakenteen materiaaleja ja solun kemiaa määräävät efektori- eli vaikuttajageenit eivät ole ainoita, jotka ovat säilyneet läpi evoluution siirtyen lajilta toiselle. Niin ovat tehneet myös selektori- eli säätelygeenit, keskeiset geenit, jotka käynnistävät vaikuttajageenien toiminnan ja säätelevät sitä.
Kaikki eliöt muodostuvat siis samojen rakennuspalikoiden eri järjestyksestä. Elollinen maailma muodostuu rajallisen elementtijoukon kombinatoriikassa.”
________________________________________________________

Näillä tiede-sivuilla viitataan yleensä vain mutaatioihin, mutta sain kirjan teksteistä käsityksen, että järjestysinformaatio tuntuu tärkeämmältä kuin itse aine ja se on syntynyt heti alussa.
Koska nykyisten eläinten esi-isät ovat niinkin kaukana kuin kuudensadanmiljoonan vuoden takana ja kaikki eläinlajit ovat tulosta niistä, niin voitaisiinko ajatella, että lajien ei tarvitse evoluution edetessäkään muuntua toisiksi lajeiksi. Eri lajeilla kuten ihmisellä erotuksena apinoista, jotka ulkoiselta rakenteeltaan muistuttavat eniten ihmistä olisi rinnakkaiset kehityslinjansa, jotka ovat olleet eri jo kuusisataa miljoonaa vuotta. Tällöin kiista ihmisen lähisukulaisuudesta apinoihin kaikkoaisi sen tosiasian edessä, että olemme lähisukulaisia myös kärpäsille ja hiirille, sioista puhumattakaan.

Sen kautta, että ihminen olisi varhaisesta alusta lähtien ollut oma kehityslinjansa elämän muodosta toiseen, vältyttäisiin ajattelulta, että laji muuttuisi toiseksi lajiksi. Että jonkin lajin nykyinen kehitysvaihe olisi jonkun muun lajin edellisestä kehitysvaiheesta peräisin.
Kun yhteinen esi-isä/äiti olisi syntynyt jo 6 milj. vuotta sitten, kuten nykytiede väittää niin eri päälajit olisivat kyenneet rakennuspalikoita erilailla kokoamalla kehittymään erillään, vaikkakin saman ”elämänmekanon” osina omia kehityslinjojaan pitkin.

Tämä ajatus noudattaisi samaa linjaa kuin ihmissikiön kehitys kohdussa. Ihminen on tsygootista lähtien ihminen, vaikka muistuttaakin milloin minkin eläimen varhaismuotoja sikiönkehityksen eri asteella. Missään vaiheessa informaation suora kulku ei petä, missään vaiheessa ihmissikiö ei ole lintu eikä kala.

Kaikki elollinen on monimutkaista. Raamatullinen luominen on paras selitys elämän monimuotoisuudelle. Vuosimiljardit ovat vain osa kehitysopin kehäpäätelmää, joille löydetään täysin vastakkaisia tieteellisiä näkemyksiä.

Lineaarinen kehitysmalli ei selitä sitä, miten eri lajit voivat toisinaan risteytyä keskenään luonnossa ja tuottaa joskus jopa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Ongelma on siinä, että jos nämä kaksi erilaista eliötä erilaisine sopeutumineen ovat silti yhteensopivia, lineaarisen tulkinnan mukaan niiden pitäisi olla keskenään samanlaisia, koska yhdestä kehityslinjasta ei voi esiintyä rinnakkaisia versioita.

Jos rinnakkaisia versioita voi esiintyä, on selvää että nämä rinnakkaiset versiot kykenevät kehittymään omiksi linjoikseen. Havainnot eivät siis tue kaikkien eri lajilinjojen yhtäaikaista syntymää, vaan kehityksen haarautumista.

Sensijaan mikään ei estä, että alkuperäisiä "alkusyntyjä" tai kehityksen lähtökohtia olisi useampi kuin yksi. Niitä voi olla yhtä hyvin tusina tai kaksi sataa eri puolilla maapalloa, jos kuitenkin rakenneosaset ovat pääosin samat.

Lisäksi vaikka elämä olisikin rakentunut pääosin samoista "mekanopalikoista", se ei tee mutaatiota toimettomaksi. Täysin uudenlaisiakin rakenteita siis pystyy syntymään sattumanvaraisesti, jolloin peruspalikoiden määrä lisääntyy mikäli muutoksesta on jotain hyötyä.

Käsittääkseni ero uudelleenjärjestelyn ja mutaation välillä on se, mikä toimii suvullisesti ja suvuttomasti lisääntyvien välillä. Esimerkiksi bakteeri joka jakaantuu ei kykene kehittymään muuta kautta kuin mutaatiolla, mutta seksuaalisesti lisääntyvillä eliöillä on lisääntymisvaiheessa mahdollisuus yhdistellä eri osia, jolloin variointi on nopeampaa.

Bakteeritkin kuitenkin kehittyvät ja sille on todisteena vaikkapa lääkeresistiivisten bakteerikantojen kasvu, joka todistaa että mutaatio on täysin toimiva tapa muuttaa genomin ja sitä kautta eliön ominaisuuksia.

Suvullisesti lisääntyvillä eliöillä esiintyy pakostakin samojen rakenteiden toisintoja, koska tämänkaltainen kehitys on nopeampaa ja suvullisesti lisääntyvät eliöt eivät kykene samoihin populaatioiden kokoihin kuin esimerkiksi bakteerit, jotka kehittyvät lähinnä suuren massan turvin, jossa epäkelpoja vaihtoehtoja riittääkin kuolla pois.

Olipas pitkä juttu.(Kaksoispilarilla)
Eikös jossakin alkuvaiheessa jopa ihmisen- ja eläinten sikiöt muistuta päällisin puolin jopa toisiaan ällistyttävän paljon?

Ihmisestä kasvaa kohdussa sitten "ihmis"-geenien määräämä ihminen ja eläimistä eläimiä.

Pitkiä tekstejä ei jaksa lukeakokonaaan, vaikka ne olisivat kiinnostaviakin.

Veikko

Bakteeritkin kuitenkin kehittyvät ja sille on todisteena vaikkapa lääkeresistiivisten bakteerikantojen kasvu, joka todistaa että mutaatio on täysin toimiva tapa muuttaa genomin ja sitä kautta eliön ominaisuuksia.

Resistiivisyys tosin lienee useimmin seurausta siitä, kun suuri joukko bakteereita lyö viisaat päänsä yhteen:

http://www.mpipks-dresden.mpg.de/~multi ... 230804.pdf

http://www.csd.uwo.ca/dna11/abstract_Eshel.html

Elävissä soluissa on tiettävästi vielä vahvistusjärjestelmä, joka vahvistaa signaalit monituhatmiljoonaakertaiseksi (Charles DeLisi. Nature 1980?)

Veikko
Ongelma on siinä, että jos nämä kaksi erilaista eliötä erilaisine sopeutumineen ovat silti yhteensopivia, lineaarisen tulkinnan mukaan niiden pitäisi olla keskenään samanlaisia, koska yhdestä kehityslinjasta ei voi esiintyä rinnakkaisia versioita.

Jos rinnakkaisia versioita voi esiintyä, on selvää että nämä rinnakkaiset versiot kykenevät kehittymään omiksi linjoikseen. Havainnot eivät siis tue kaikkien eri lajilinjojen yhtäaikaista syntymää, vaan kehityksen haarautumista.

Et erottele mikro- ja makroevoluutiota. Luomisen perusajatus on, että lajit sopeutuvat erilaisiin olosuhteisiin luonnonvalinnan avulla. Tässä mutaatiot lähinnä lisäävät virheitä, eivät tuota pitkälläkään aikavälillä uusia makroluokan rakenteita. Ihmisistä puhuttaessa sopeutuminen näkyy esim. tummana- ja vaaleana ihonvärinä.

kaksoispilari
Damasio
Merisiilin genomi on hämmästyttävän lähellä ihmisen genomia.

Evoluutioteorian valossa tämä on erittäin luonnollista, mutta mitenkäs rakkaat kretiinit koittavat taas tässäkin sulkea silmänsä todellisuudelta.


Luen parhaillaan Nobelin palkinnon v 1971 saaneen molekyylibiologian perustajan Francois Jacobin kirjaa, Kärpänen hiiri ja ihminen, (ilm. ranskaksi 1997 ja suom. 1998); seuraavassa muutama poiminta siitä.

…”Vielä uudempi löytö on banaanikärpäseltä eristetty geeni, jonka puuttuminen estää silmän normaalin kehityksen. Hiirellä on lähes tämä sama geeni. Tästä ei oikeastaan voi päätellä kuin, että silmän kehitykselle välttämätön säätelygeeni on sama hyönteisillä ja nisäkkäillä. Tämä tulos hämmensi tutkijoita entisestään. Onhan se aivan päinvastoin kuin käsikirjoissa sanotaan. siihen asti kaikki pitivät selviönä, ettei hyönteisten verkkosilmällä ja nisäkkäiden linssisilmillä ole mitään yhteistä vaan että ne ovat kehittyneet toisistaan riippumatta, nyt näyttikin siltä, että niillä on sama prototyyppi.

Vähintään yhtä hämmästyttävää oli todeta kyseisen geenin määräävän yksin silmän kehitystä säätelevien tekijöiden koko hierarkiaa. Itse asiassa geenitekniikka on onnistunut siirtämään tämän geenin kärpäseen, vieläpä niin, että silmät ovat kasvaneet siipiin tai jalkoihin! Ja sama hämmästyttävä tulos saadaan, vaikka ei käytetä kärpäsen omaa, vaan hiiren vastaavaa geeniä.

Silmää koskevissa tutkimuksissa saatiin siis kaksi uutta ja yllättävää tietoa. Yhtäältä havaittiin, että yhden ainoan päägeenin toiminta riitti käynnistämään tämän elimen osien paikalleen asettamisen. Verkko- tai linssisilmän tuottamisessa tarvitaan luultavasti useita satoja geenejä. Silti yksi ainoa keskeinen geeni käynnistää koko aparaatin, koko rakenteen hierarkian.

Tapaus on yksi harvoista tunnetuista, ellei peräti ainoa. Tulos on hieman hämmästyttävä. Asetelma tuo näet mukanaan erehdyksen mahdollisuuksia. On olemassa kokonainen sarja erilaisia sattumia, jotka voivat aktivoida päägeenin, jolloin silmä muodostuu väärään aikaan ja väärään paikkaan. Näin kävi silloin kun silmät saatiin kasvamaan kärpäsen jalkoihin tai siipiin. Toisaalta ei voi lakata hämmästelemästä luonnon suorituksia, kun näkee, miten se kerta toisensa jälkeen käyttää samoja geneettisiä osia mitä erilaisimpien elinten tuottamiseen.

…Vaikuttaa siltä, että eri lajit vaatimattomista monimutkaisempiin ovat vielä samanlaisempia, vieläkin lähempänä toisiaan kuin tähän saakka on uskottu. On aivan kuin evoluutio käyttäisi aina samoja materiaaleja ryhmittäen ne yhä uudelleen erilaiseen muotoon.

1930- ja 1940 luvuilta asti selitettiin biologinen monimuotoisuus geneettisillä mutaatioilla. Ajateltiin, että mutaatiot tuottavat entsyymeissä variaatioita, jolloin tietyt alkionkehityksen vaiheet ja sitä kautta myös lajien muoto ja käyttäytyminen muuttuivat. Monimuotoisessa populaatiossa luonnonvalinta suosisi sellaisia proteiinirakenteita, siis geneettisiä rakenteita, alleeleja, jotka sallivat runsaimman lisääntymisen. Alleelien erot selittivät lajien erityisominaisuudet.

Päinvastoin kuin kauan uskottiin, biokemiallinen evoluutio perustuu vasta toissijaisesti mutaatioihin. Ensisijaista on DNA-segmenttien kahdentuminen ja uudelleenjärjestäytyminen. Tässä evoluutiossa on kiinnepisteensä eli tunnistamispaikkojen muodostamat saarekkeet. Niitä koodaavien DNA segmenttien ympärillä toiset DNA-osaset tanssivat balettiaan. Perusrakenteet toistuvat kaikissa eliöissä, aina hieman erilaisissa yhteyksissä. Elollisen maailman kokonaisuus muistuttaa siis jättimäistä mekanoa. Samat osat voidaan purkaa ja koota uudelleen eri tavalla, ja näin voidaan tuottaa eri muotoja. Viimekädessä elementit ovat kuitenkin aina samoja.

…Evoluution synnyttämä monimutkaisuus perustuu jo olemassa olevien elementtien järjestäytymiselle uusin tavoin. Toisin sanoen uusien muotojen, uusien fenotyyppien ilmestyminen johtuu vanhojen elementtien ennennäkemättömästä yhdistelmästä.
Luultavasti eniten on vanhoja ajatuksia mullistanut ja biologeja hämmästyttänyt se odottamaton sitkeys, jolla molekyylien rakenteet ja toiminnat ovat säilyneet samoina kambrikaudelta lähtien – siis yli viisisataamiljoonaa vuotta kestäneen evoluution läpi. Tietyt geenit proteiineineen ovat säilyneet lähes koskemattomina: niissä on tapahtunut vain erittäin pieniä ajan kuluessa väistämättömiä muutoksia.

Tällaisten järjestelmien tehtävä on siis pikemminkin informaation välittäminen kuin rakenteiden välittämistä.
Toisaalta se tosiasia, että kaikilta tutkituilta eläimiltä niiden kehitysprosessin eroista huolimatta löydettiin samat koordinaattiakseleita määräävät tekijät, merkitsee, että järjestelmä on erittäin vanha. Todennäköisesti se oli alkeellisessa muodossa jo joillakin nykyisten eläinten kaukaisilla esi-isillä. Täytyisi palata ajassa kuudensadanmiljoonan vuoden taakse.

Rakenteen materiaaleja ja solun kemiaa määräävät efektori- eli vaikuttajageenit eivät ole ainoita, jotka ovat säilyneet läpi evoluution siirtyen lajilta toiselle. Niin ovat tehneet myös selektori- eli säätelygeenit, keskeiset geenit, jotka käynnistävät vaikuttajageenien toiminnan ja säätelevät sitä.
Kaikki eliöt muodostuvat siis samojen rakennuspalikoiden eri järjestyksestä. Elollinen maailma muodostuu rajallisen elementtijoukon kombinatoriikassa.”
________________________________________________________

Näillä tiede-sivuilla viitataan yleensä vain mutaatioihin, mutta sain kirjan teksteistä käsityksen, että järjestysinformaatio tuntuu tärkeämmältä kuin itse aine ja se on syntynyt heti alussa.
Koska nykyisten eläinten esi-isät ovat niinkin kaukana kuin kuudensadanmiljoonan vuoden takana ja kaikki eläinlajit ovat tulosta niistä, niin voitaisiinko ajatella, että lajien ei tarvitse evoluution edetessäkään muuntua toisiksi lajeiksi. Eri lajeilla kuten ihmisellä erotuksena apinoista, jotka ulkoiselta rakenteeltaan muistuttavat eniten ihmistä olisi rinnakkaiset kehityslinjansa, jotka ovat olleet eri jo kuusisataa miljoonaa vuotta. Tällöin kiista ihmisen lähisukulaisuudesta apinoihin kaikkoaisi sen tosiasian edessä, että olemme lähisukulaisia myös kärpäsille ja hiirille, sioista puhumattakaan.

Sen kautta, että ihminen olisi varhaisesta alusta lähtien ollut oma kehityslinjansa elämän muodosta toiseen, vältyttäisiin ajattelulta, että laji muuttuisi toiseksi lajiksi. Että jonkin lajin nykyinen kehitysvaihe olisi jonkun muun lajin edellisestä kehitysvaiheesta peräisin.
Kun yhteinen esi-isä/äiti olisi syntynyt jo 6 milj. vuotta sitten, kuten nykytiede väittää niin eri päälajit olisivat kyenneet rakennuspalikoita erilailla kokoamalla kehittymään erillään, vaikkakin saman ”elämänmekanon” osina omia kehityslinjojaan pitkin.

Tämä ajatus noudattaisi samaa linjaa kuin ihmissikiön kehitys kohdussa. Ihminen on tsygootista lähtien ihminen, vaikka muistuttaakin milloin minkin eläimen varhaismuotoja sikiönkehityksen eri asteella. Missään vaiheessa informaation suora kulku ei petä, missään vaiheessa ihmissikiö ei ole lintu eikä kala.

Mitä oikein koitat sanoa? Tekstistäsi ei kyllä saa mitään järkevää selvyyttä.

Toiseksi mitkä havainnot tukisivat sitä, mitä (ehkä) koitat sanoa?

D

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat