Punastelu

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Kyllä ihmisen elämä on vaikeaa. Oli tässä koulussa esitelmä luokanedessä, jossa olen yleensä ollut rauhallinen, kuin kala vedessä. Sitten tuli tilanne jossa piti puhua muitten ihmisten kanssa luokassa ja heitin vitsin jolloin koko luokka nauroi ja samalla tunsin kuinka poskeni kuumenivat ja olivat täysin punaiset. Sitten lähdin koulusta ja tunsin kuinka ne vielä olivat punaiset ja joku tuli vastaan ja sanoi: "Onpas tuo poika punainen" ja ajattelin että voi *****. Katsoin tässä googlella apuja siihen ja huomasin että voi aiheuttaa ahdistuneisuushäiriöitä ja alkoi hieman vaivaamaan. Onko kohtalotovereita?

Tulee vähän samanlainen fiilis kun tuntee haisevansa hielle niin pyrkii nopeasti tilanteesta pois ja hakee deodoranttia.

Kommentit (8)

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Koeta punastua mahdollisimman monessa tilanteessa. Huomaat, että juttu loppuu siihen. Sivullisesta asialla ei ole yhtään mitään varsinaista merkitystä. Vähäinen vaikutus, jota kuvittelet (luulet sen olevan jotain hävettävää tai huonontavaa) on jopa päinvastainen. Sehän kertoo vain ihmisen jostain epävarmuusolotilasta, joka taasen laukaisee normaaleissa ihmisissä positiivisia vastajuttuja.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Paul M
Koeta punastua mahdollisimman monessa tilanteessa. Huomaat, että juttu loppuu siihen. Sivullisesta asialla ei ole yhtään mitään varsinaista merkitystä. Vähäinen vaikutus, jota kuvittelet (luulet sen olevan jotain hävettävää tai huonontavaa) on jopa päinvastainen. Sehän kertoo vain ihmisen jostain epävarmuusolotilasta, joka taasen laukaisee normaaleissa ihmisissä positiivisia vastajuttuja.

Itseasiassa ei. Eräs opettaja tuli vastaan ja katsoi minua ja alkoi miltei nauramaan. Vai tarkoitatko että minun pitäisi munata itseni kaikkien edessä?

Vierailija
Fainéant
Paul M
Koeta punastua mahdollisimman monessa tilanteessa. Huomaat, että juttu loppuu siihen. Sivullisesta asialla ei ole yhtään mitään varsinaista merkitystä. Vähäinen vaikutus, jota kuvittelet (luulet sen olevan jotain hävettävää tai huonontavaa) on jopa päinvastainen. Sehän kertoo vain ihmisen jostain epävarmuusolotilasta, joka taasen laukaisee normaaleissa ihmisissä positiivisia vastajuttuja.



Itseasiassa ei. Eräs opettaja tuli vastaan ja katsoi minua ja alkoi miltei nauramaan. Vai tarkoitatko että minun pitäisi munata itseni kaikkien edessä?
Joo.

Vierailija

Sinulla siis ei ennen ole ollut vastaavaa taipumusta?

No, joka tapauksessa, älä piittaa. Eräs ystäväni on kuuluisa punastumisistaan. Hän muuttuu ohimoita myöten kirkkaan verenpunaiseksi (täysblondi kun on) jännittäessään, humaltuessaan, hikoillessaan tai muuten vain innostuessaan, takuuvarmasti ja aina. Hän vääntää itsekin siitä vitsiä ja ominaisuudesta on tullut hänen piirteensä, jota kaikki pitävät sympaattisena ja jolla hän toistuvasti onnistunut hurmaamaan naisia. Se mitä tulkitset alkoi miltei nauramaan voi aivan hyvin olla positiivinen reaktio: Ai tuossa on tuo. Onpas hän kiva.

Vierailija
Fainéant
Paul M
Koeta punastua mahdollisimman monessa tilanteessa. Huomaat, että juttu loppuu siihen. Sivullisesta asialla ei ole yhtään mitään varsinaista merkitystä. Vähäinen vaikutus, jota kuvittelet (luulet sen olevan jotain hävettävää tai huonontavaa) on jopa päinvastainen. Sehän kertoo vain ihmisen jostain epävarmuusolotilasta, joka taasen laukaisee normaaleissa ihmisissä positiivisia vastajuttuja.



Itseasiassa ei. Eräs opettaja tuli vastaan ja katsoi minua ja alkoi miltei nauramaan. Vai tarkoitatko että minun pitäisi munata itseni kaikkien edessä?

Mistä ihmeestä päättelet, että opettaja olisi halunnut nauraa juuri sinulle? Jos ylipäätään näin, niin punaisten poskien vuoksiko!

Hassu!

Punastuminen v o i olla ongelma, mutta tuollaisena kertatoisensaperään toistuvana ilmiönä aivan luonnollinen eikä laisinkaan hävettävä!

Punastuminen kertoo innostuksesta - omistautumisesta asialleen!

Naisella posket punoittavat usein seksin jälkeen - eikä tosiaankaan ole sitä tarvetta piilotella

Vierailija

Itselläni vähän sama ongelma, mutta on se jo vähän helpottanut. Inhottavaahan tuo on. Kylläkai se vähän vähenee kun tottuu erilaisiin tilanteisiin ja iän myötä.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
Fainéant
Paul M
Koeta punastua mahdollisimman monessa tilanteessa. Huomaat, että juttu loppuu siihen. Sivullisesta asialla ei ole yhtään mitään varsinaista merkitystä. Vähäinen vaikutus, jota kuvittelet (luulet sen olevan jotain hävettävää tai huonontavaa) on jopa päinvastainen. Sehän kertoo vain ihmisen jostain epävarmuusolotilasta, joka taasen laukaisee normaaleissa ihmisissä positiivisia vastajuttuja.



Itseasiassa ei. Eräs opettaja tuli vastaan ja katsoi minua ja alkoi miltei nauramaan. Vai tarkoitatko että minun pitäisi munata itseni kaikkien edessä?

Älä sitten usko. Yritä pidätellä punastumista loppuikäsi ja vänkää vastaan kaikkia toimivia juttuja.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija
Fainéant
Kyllä ihmisen elämä on vaikeaa. Oli tässä koulussa esitelmä luokanedessä, jossa olen yleensä ollut rauhallinen, kuin kala vedessä. Sitten tuli tilanne jossa piti puhua muitten ihmisten kanssa luokassa ja heitin vitsin jolloin koko luokka nauroi ja samalla tunsin kuinka poskeni kuumenivat ja olivat täysin punaiset. Sitten lähdin koulusta ja tunsin kuinka ne vielä olivat punaiset ja joku tuli vastaan ja sanoi: "Onpas tuo poika punainen" ja ajattelin että voi *****. Katsoin tässä googlella apuja siihen ja huomasin että voi aiheuttaa ahdistuneisuushäiriöitä ja alkoi hieman vaivaamaan. Onko kohtalotovereita?

Tulee vähän samanlainen fiilis kun tuntee haisevansa hielle niin pyrkii nopeasti tilanteesta pois ja hakee deodoranttia.

-----------------------
Minulla oli murrosiässä vaikea punasteluvaihe. Olin auttamattoman epävarma itsestäni ja punastuin jo katseesta. Sitten vielä joku sanoi siitä ja jouduin mielestäni asian suhteen kiusatuksi. Olen vaaleaihoinen, joten punastuminen näkyy heti.

Vaihdoin koulua ja punastelu loppui miltei saman tien. Muutin mys kotoa pois ja jouduin muutenkin selviytymään itsenäisesti. Se auttoi minua ja varmaan myös ikä ja ruumiillinen ja henkinen kehitys. Joitakin muita traumoja jäi, mutta onneksi punastelusta pääsin irti.

Uusimmat

Suosituimmat