Miten haluaisit KUOLLA ?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

SANOTAAN, että se mitä eniten pelkäämme, on kohtalomme !

"BUSHMAN":in tuttuja, jopa sukulaisia on viime vuosina menehtynyt
monilla painajaismaisilla tavoilla ja niinpä mieltä alkoi vaivata seu-
raava kysymys: JOS tällainen on omakin kohtaloni, mikä olisi pa-
ras tapa päästä kärsimyksistä ? Kenties palstan lääketieteen asian-
tuntijat voisivat valaista tätä puolta asiasta ?

ESIMERKKEJÄ:

- Eräs menehtyi autokolarin jälkeen kamppailtuaan kaksi viikkoa teholla.
- Eräs lensi autonsa kanssa tieltä jään läpi ja hukkui autoonsa.
- Eräs putosi pilkillä jäihin ja hukkui. Ruumis ajautui rantaan keväällä.
- Eräs hukkui vartiovuorollaan venesatamassa oman veneensä viereen.
Oli kamppaillut koko yön, huutojaan ei kukaan kuullut ja löydettiin
paleltuneena ja takertuneena liukkaseen laituripylvääseen.
- Eräs juuttui tieltä suistuneeseen ja palamaan syttyneeseen autoonsa.

RIITTÄNEE !

MIKÄ olisi oikea metodi tuollaisisa tilanteissa vähentää kärsimyksiään ?

"BUSHMAN" lentää hyvin paljon, erityisesti USA:aan. Jonkinlaisena
kauhun maksimina mielessä kummittelee ( "BUSHMAN" ei suinkaan
pelkää lentämistä, on ollut oma lupakirjakin ! ) tuo TWA:n jumbon
räjähtäminen kahtia ilmassa New Yorkin edustalla joitain vuosia
sitten. Koneen etuosa putosi alas, peräsosa siipineen ja moottoreineen
nousi vielä yli kilometrin liekkimerenä ennen kääntymistään putoa-
maan. Olivatko peräosan matkustajat silloin vielä elossa ?

KOMMENTTEJA ???

-

Sivut

Kommentit (70)

Vierailija
BUSHMAN, long time no see
"BUSHMAN" lentää hyvin paljon, erityisesti USA:aan. Jonkinlaisena
kauhun maksimina mielessä kummittelee ( "BUSHMAN" ei suinkaan
pelkää lentämistä, on ollut oma lupakirjakin ! ) tuo TWA:n jumbon
räjähtäminen kahtia ilmassa New Yorkin edustalla joitain vuosia
sitten. Koneen etuosa putosi alas, peräsosa siipineen ja moottoreineen
nousi vielä yli kilometrin liekkimerenä ennen kääntymistään putoa-
maan.
Minä muistan nähneeni aikaa sitten sen CIAn tekemän animaation lentokoneen repeämisestä ja loppuostan lentelystä hervottomasti. Tuli ihan tippa silmään kun ajatteli niitä matkustajia. Saman kohtalonhan koki Pan Am 103:n matkustajat, kun kone räjähti Lockerbien kylän yllä, Skotlannissa 1988.
BUSHMAN, long time no see
Olivatko peräosan matkustajat silloin vielä elossa ?
Kyllä varmasti osa oli, jotkut saattoivat olla vielä jotenkuten tajuissaankin. Mutta asiaan.

Itse en haluaisi lento-onnettomuudessa kuolla. Mutta jos ihan pakko on, niin mieluiten sitten täyden 747:n tai A380:n mälläyksessä. Pääasia että mahdollisimman paljon muitakin menee mukana, niin ei pelottaisi ollenkaan.

Jos saa valita, niin kuolisin mieluiten jossain pahassa onnettomuudessa. Sellaisessa josta aiheutuisi niin suuri shokki, ettei tuskia tuntuisi ollenkaan, mutta ehtisi tajuta sen että se on menoa nyt. Olisi ikävää jos ei ollenkaan ehtisi tajuamaan mitä tapahtuu, ja heittämään jotain kuolemattomia viimeisiä sanoja.

Korjaus: lento olikin no. 103.

Vierailija

Jonkun vanhan neekeri-homopetterin raiskaamana.

Saddamin kanssa samassa kaulakiikussa.

AIDSiin Elton Johnin kiivetessä selkään

Juro Vonkaaja
Seuraa 
Viestejä274
Liittynyt8.9.2006

No jos itse saisi valita, niin äkkiä ja mieluusti kivuttomasti.

Nuo sinun sukulaistesi traagiset kuolemat lähes täyttävät tämän toiveeni, joten ne kyllä minulle itselleni kävisivät, vaikka ne jälkeenjääviä omiaisiani epäilemättä kauhistuttaisivatkin. Taistelu henkensä puolesta esim. jäisessä vedessä saa liikkeelle luullakseni sellaiset määrät adrenaliinia, että ei siinä kovista kivuista kärsi. Henkinen hätähän siinä on tietysti suuri. Joku kerta laakista tappava aivoinfarkti, sydäri tai onnettomuus olisi vielä parempi kuin lyhytkin kamppailu.

Kuolemat, joita itse kammoan ovat hitaasti ja kivuliaasti tappavat taudit, kuten esim. erilaiset syövät (luustoon pesiytyvät ja tosi kovia kipuja aiheuttavat) ja vaikkapa keuhkoahtaumatauti, joka vähitellen tukehduttaa ihmisen.

Syövistä on omassa suvussa ihan riittämiin kokemuksia. Samoin dementiakuolemasta, jota on kyllä kammottavaa seurata sivusta, mutta joka sitten dementikolle itselleen ei näytä olevan niinkään paha juttu, sillä he tuntuvat elävän taudin edettyä pidemmälle aivan omissa maailmoissaan ilman että murhetta tulevasta. Vaikka mistäpä sen sivusta tietää.

Vierailija
ilesoft
BUSHMAN, long time no see
"BUSHMAN" lentää hyvin paljon, erityisesti USA:aan. Jonkinlaisena
kauhun maksimina mielessä kummittelee ( "BUSHMAN" ei suinkaan
pelkää lentämistä, on ollut oma lupakirjakin ! ) tuo TWA:n jumbon
räjähtäminen kahtia ilmassa New Yorkin edustalla joitain vuosia
sitten. Koneen etuosa putosi alas, peräsosa siipineen ja moottoreineen
nousi vielä yli kilometrin liekkimerenä ennen kääntymistään putoa-
maan.
Minä muistan nähneeni aikaa sitten sen CIAn tekemän animaation lentokoneen repeämisestä ja loppuostan lentelystä hervottomasti. Tuli ihan tippa silmään kun ajatteli niitä matkustajia. Saman kohtalonhan koki Pan Am 103:n matkustajat, kun kone räjähti Lockerbien kylän yllä, Skotlannissa 1988.
BUSHMAN, long time no see
Olivatko peräosan matkustajat silloin vielä elossa ?
Kyllä varmasti osa oli, jotkut saattoivat olla vielä jotenkuten tajuissaankin. Mutta asiaan.

Itse en haluaisi lento-onnettomuudessa kuolla. Mutta jos ihan pakko on, niin mieluiten sitten täyden 747:n tai A380:n mälläyksessä. Pääasia että mahdollisimman paljon muitakin menee mukana, niin ei pelottaisi ollenkaan.

Jos saa valita, niin kuolisin mieluiten jossain pahassa onnettomuudessa. Sellaisessa josta aiheutuisi niin suuri shokki, ettei tuskia tuntuisi ollenkaan, mutta ehtisi tajuta sen että se on menoa nyt. Olisi ikävää jos ei ollenkaan ehtisi tajuamaan mitä tapahtuu, ja heittämään jotain kuolemattomia viimeisiä sanoja.

Korjaus: lento olikin no. 103.

NIIN, "BUSHMAN":illa on kokemus, jonka mukaa ei juuri auta se,
että 300 muutakin on kuolemanvaarassa, jokainen kuolee yksin ja
sen ainoan kerran koin AITOA kuolemanpelkoa, se oli PAHUKSEN
epämiellyttävä tunne !

Tapahtui parikymmentä vuotta sitten yöllä, keskellä Intian Valta-
merta Lufthansan DC-10:ssä, jossa syttyi pieni tulipalo. Jos olisin
silloin jo tiennyt myöhemmästä Swissairin MD-11:n palosta ja tu-
hosta Halifaxissa, olisin kai osannut pelätä VIELÄ enemmän !
Puolen tunnin painajainen, jonka jälkeen 300 ihmistä oli meren
pohjassa ja Swissair konkurssissa, alkoi, kun perämies lausui kap-
teeni Urs Zimmermanille: "Eikö sinustakin täällä tunnu savun
hajua...?"

Vierailija

En haluaisi kuolla ollenkaan. Haluisin elää aina. Kuka nyt kuolemaansa alkaa miettiä. En minä ainakaan. Se tulee kun on tullakseen.

Vierailija

..Saattoi olla keskiajalla mielenkiintoista Euroopassa kuolla, kun sahataan "alhaalta ylös" keskeltä kahtia, Aasian maissa tosin kuulemma sahaaminen aloitettiin päästä. Tiedä sitten kumpi "mukavampi".
Nopea kuolema, tavalla ei niin hirveän väliä.

Vierailija

On hyvinkin mahdollista (ja toivottua) että koen spontaanin kuoleman joko jonkinnäköisessä onnettomuudessa tai sitten vaan sydän pettää jokupäivä.

Ikävintä olisi kuolla pikkuhiljaa esim dementiaan, alzheimeriin, syöpään, keuhkoahtaumaan yms.

Olenkin vakaasti päättänyt että tarkkailen jatkuvasti tilaani ja hoidan itseni päiviltä jos aivotoimintani uhkaa lakata. Turha kenenkään maksaa siitä että pitää aivotonta ihmistä hengissä jossain laitoksessa. Tekemäni työ vanhainkodeissa on pelkästään vahvistanut tätä ajatusta vaikka ristiriitaisesti koenkin tekeväni hyvää työskennellessäni vanhusten parissa.

Opiaattipitoinen piikki voisi olla miellyttävä lähtötapa.

Lakkasin kuitenkin pelkäämästä kuolemaa jo vuosia sitten. Kuolen joskus niinkuin muutkin ja sillä selvä

Vierailija
Ayla
En haluaisi kuolla ollenkaan. Haluisin elää aina. Kuka nyt kuolemaansa alkaa miettiä. En minä ainakaan. Se tulee kun on tullakseen.

Hui olkoon. Ikuinen elämä on taas mielestäni suurinpiirtein kammottavinta mitä voin kuvitella.
Kuoleman miettimistä ei kannata pelätä sillä kun on asiaa tarpeeksi ajatellut ja on lopuksi sinut sen asian suhteen niin voi todella alkaa elämään

Vierailija
Cosmic-Fairy
Ayla
En haluaisi kuolla ollenkaan. Haluisin elää aina. Kuka nyt kuolemaansa alkaa miettiä. En minä ainakaan. Se tulee kun on tullakseen.



Hui olkoon. Ikuinen elämä on taas mielestäni suurinpiirtein kammottavinta mitä voin kuvitella.
Kuoleman miettimistä ei kannata pelätä sillä kun on asiaa tarpeeksi ajatellut ja on lopuksi sinut sen asian suhteen niin voi todella alkaa elämään

TEILLE nuorille tämmöinen on tietenkin varsin hypoteettinen kysymys
ja niin pitää ollakin ! Kun ikää karttuu, alkaa pohtia tällaisiakin ....
Muistan lapsena, kuinka ärsytti, kun äiti tutki lehden kuolinilmoituksia,
kuinka se viitsiikin .... ja nyt tutkii itse, josko on tuttuja ...

TARKOITIN kuitenkin tuolla avauksellani äkillistä, tapaturmaista tai
sairaudesta johtuvaa, joka saattaa kohdata ketä hyvänsä, missä iäs-
sä hyvänsä ja missä hyvänsä. Ei kukaan noista tutuistani, kaikki
nk. "parhaassa iässä" ( mikä se lieneekin ! ) taatusti HALUNNUT kuol-
la silloin ja siten, kun se sitten tapahtui. Kysymys oli siitä, mitä teh-
dä, jos kuolema on väistämätön, lentokone syöksyy liekeissä alas
tai hukut kenenkään voimatta auttaa ?

Pitäisikö, "Cosmic-Fairy", ettei kärsisi / kituisi, olla aina opiaattiruisku
taskussa ? Mutta eihän sellaista "tavallinen ihminen" mistään saa ???
Pitäisikö juuttuneena tulipaloon antaa periksi ja vetää häkää henkeen-
sä jotta välttyisi elävältä palamiselta tai vettä hukkumisessa, onko se
epämiellyttävää ?

HIRVITTÄVIÄ kysymyksiä hirvittäviin tilanteisiin !

TOIVOTTAVASTI en vienyt yöunianne ?

Vierailija
Cosmic-Fairy
Ayla
En haluaisi kuolla ollenkaan. Haluisin elää aina. Kuka nyt kuolemaansa alkaa miettiä. En minä ainakaan. Se tulee kun on tullakseen.



Hui olkoon. Ikuinen elämä on taas mielestäni suurinpiirtein kammottavinta mitä voin kuvitella.
Kuoleman miettimistä ei kannata pelätä sillä kun on asiaa tarpeeksi ajatellut ja on lopuksi sinut sen asian suhteen niin voi todella alkaa elämään

Ei pitkässä tai ikuisessa elämässä mitään pelkäämistä pitäisi olla, ihan niin kuin ei pitäisi olla kuolemassakaan. Sopeutuvainen ihminen kykenisi sopeutumaan ajan mukana uusiin oloihin. Mitäs vaikeaa ja kammottavaa siinä olisi? Jos ei pelkää elämää, silloin uskaltaa ja olisi halukas elämään aina.

Mutta siitähän se useimmiten on kiinni. Moni ihminen pelkää elämää enemmän kuin kuolemaa. Muutamat jopa niin paljon että tekevät itsemurhan.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat