Jumalan itsemurha

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Seuraavan filosofisen kysymykseni tarkoitus
ei ole aiheuttaa eipäsjuupas-väittelyä siitä,
onko Jumala olemassa vai eikö ole
(vaikkakin pelkään että näin tapahtuu),
joten välttäkäämme sitä.

Oletetaan että esimerkiksi kristittyjen Jumala on olemassa.
Koska hän on oletuksen mukaan kaikkivaltias ja ollut aina olemassa,
pystyykö hän tekemään itsemurhan. Entä mitä tapahtuisi, jos Jumala
tekisi itsemurhan ja lakkaisi näin olemasta?
Jäisikö maailmankaikkeus
hunningolle vai tuhoutuisiko kaikki? Ottaisiko saatana
maailmankaikkeuden haltuunsa vai tuhoutuisiko saatana helvetteineen
Jumalan mukana?

Sivut

Kommentit (152)

CE-hyväksytty
Seuraa 
Viestejä29006
Liittynyt30.4.2005

Jumala ei pysty tekemään itsemurhaa niinkuin me sen tiedämme.
Jos kaikki Jumalaan uskovat lakkaisivat uskomasta, Jumala ehkä lakkaisi olemasta. Jumala on kaikkialla, eikä helpolla kuole. Minäkin toivon suuresti, että tästä ei taas tule kr/ev-paskanjauhantaa. Kysymys on siitä, että onko maailmankaikkeudessa ominaisuus jolla se voisi lopettaa olemassaolonsa. Tuskin...

Vierailija

Tuo on sukua ikivanhalle filosofiselle ongelmalle josta käytetään nimeä omnipotentti paradoksi. Tunnetuin kysymyksenasettelu menee näin: Jos Jumala on kaikkivoipa niin voiko hän luoda niin suuren kiven, ettei hän itsekään voi sitä nostaa?

Ristiriitaisen logiikan mukaan Jumala loisi ensin kiven jota hän ei voisi nostaa ja tämän jälkeen nostaisi sen. Jos ristiriitainen logiikkaa ei ole mahdollinen kivi jota Jumala ei jaksaisi nostaa olisi mahdottomuus. Yksi vastaus kysymykseen on se että ongelma on lähtökohtaisesti ihmisen logiikan vastainen mutta Jumala voi kaikkivaltiudessaan ohittaa tämän logiikan ja säilyttää omnipotentin asemansa.

Wittgenstein keksi kuitenkin asiaan kaikken parhaimman ratkaisun joka soveltuu sinunkin kysymykseesi. Koska kysymykseen ei millään keinolla voida saada järkevää vastausta on kysymyksenasettelu itsessään epälooginen ja virheellinen. Voisit yhtä hyvin kysyä: voiko Jumala luoda ympyrän, joka on neliskulmainen? Toisin sanoen kysymyksenasettelua pitää muuttaa tai sitten se pitää jättää kokonaan oman onnensa nojaan.

Kuten Wittgensteinen kuuluisin sanonta kuuluu: Wovon man nicht sprechen kann, davon muß man schweigen.

Vierailija

Oikeastaan tuo Echin kysymys määrittelee enemmän kaikkivaltiuden määrettä kuin itse jonkin teon logiikkaa. Josta seuraa, ettei kaikkivaltiutta (kaikkikyvykkyyttä) ole täysin avoimessa irrationaalisessa muodossa.

Tämä asettaa jumaluuden rajallisiin puitteisiin, ihmisymmärryksen ulottuville ja juuri sillä johtopäätöksellä, että me määrittelemme jumaluuden ja kaikkivaltiuden rationaalisesti.

Josta sitten on helppo arvata, missä jumala pesi ennenkuin sai muodon. Ihmismielessä.

Sori, ett raiskaan mun hienoo slangiini toss aiemmas tekstiss, mutt aihe on ihan spiidii.

Vierailija
Pubi
Josta seuraa, ettei kaikkivaltiutta (kaikkikyvykkyyttä) ole täysin avoimessa irrationaalisessa muodossa.

Tämä asettaa jumaluuden rajallisiin puitteisiin, ihmisymmärryksen ulottuville ja juuri sillä johtopäätöksellä, että me määrittelemme jumaluuden ja kaikkivaltiuden rationaalisesti.

Josta sitten on helppo arvata, missä jumala pesi ennenkuin sai muodon. Ihmismielessä.

Mikä saa sinut päättelemään että Jumala ei voisi olla olemassa vaikka ihminen pystyisikin käsittämään kaikkivoipaisuuden käsitteen? Käsite siitä että ihmisymmärrys voisi käsittää Jumaluuden murtaa tietysti kaikkivoipaisuuden käsitettä mutta palaamme edelleen tässä saman dilemman pariin. Mikään ei ole muuttunut. Esittämäsi väittämys noudattaa ihmislogiikkaa jonka Jumala voi ohittaa, paitsi että kun pystymme käsittämään sen että Jumala voi ohittaa sen niin ajamme taas Jumalaa häkkiin josta hän taas murtautuu. Ymmärrätkö? Asiasta ei voida keskustella minkään logiikan avulla, siksi pitää keksiä parempi kysymys joka on mahdollista ratkaista.

H
Seuraa 
Viestejä2622
Liittynyt16.3.2005
morjens!
Koska hän on oletuksen mukaan kaikkivaltias ja ollut aina olemassa,
pystyykö hän tekemään itsemurhan

Etkö ole kuullut, että ainoa asia mitä jumalat kadehtivat kuolevaisilta on juuri mahdollisuus kuolla.

Vierailija

Henkilökohtainen käsitykseni on, että Jumalia riittää vaikka niistä muutama kyllästyisikin elämäänsä. Lisäksi ihmisellä on kyky kehitellä uusia Jumalia tarpeen mukaan.

Vierailija

Echi kirjoitti:

Mikä saa sinut päättelemään että Jumala ei voisi olla olemassa vaikka ihminen pystyisikin käsittämään kaikkivoipaisuuden käsitteen? Käsite siitä että ihmisymmärrys voisi käsittää Jumaluuden murtaa tietysti kaikkivoipaisuuden käsitettä mutta palaamme edelleen tässä saman dilemman pariin.

Jos kaikkivoipaisuus ulotetaan koskemaan jumaluutta itseään ja hänen mahdollisuuksian tehdä asioita suhteessa itseensä, rationaalinen ajattelu muodostuu jumaluuden kaikkivoipaisuuden esteeksi. Itseltäni voin kysyä, pystynkö lohkoamaan kalliosta niin ison kiven, etten jaksa sitä nostaa ja vastaus on helppo: pystyn.

Jumaluuden kaikkivoipaisuus ei salli minkäänlaista ristiriitaa minkään asian suhteen tai ei ole kaikkivoipaisuutta. Silloin kysymys on kaikkivoipaisuuden määrittelystä ja ajatuksen rationaalisuudesta, jota ei normaalisti uloteta jumaluuteen. Jumaluus saa rationaalisen, inhimillisen muodon, johon viittasin, kun totesin, että silloin löytyy jumaluudelle myös pesä. Tällaista jumaluutta ei ole tarjolla jumaluus-ajattelussa, joka esim. toteaa, että Jumala loi maailmankaikkeuden. Jumaluudelle ominaista ei ole kompastua mihinkään ihmisen rationaalisen ajattelun ansaan, koska se silloin menettää osan jumaluudestaan. Tätä tarkoitin.

Mikään ei ole muuttunut. Esittämäsi väittämys noudattaa ihmislogiikkaa jonka Jumala voi ohittaa, paitsi että kun pystymme käsittämään sen että Jumala voi ohittaa sen niin ajamme taas Jumalaa häkkiin josta hän taas murtautuu. Ymmärrätkö? Asiasta ei voida keskustella minkään logiikan avulla, siksi pitää keksiä parempi kysymys joka on mahdollista ratkaista.

Itse taas ajattelen, että jo kuvitellessamme jumaluutta kaikkivoipaisuutena, johon jokin ajatuksen ristiriitaisuus pätee tekee jumalasta kaikkivoipaisuudessaan heikon; kaikkivoipainen jumala ei olisi jättänyt ansalankoja rationaalisen ajattelun poluille, joihin sitten takertuu.

Siksi siis Wittgensteinin ajattelukin on vain symbioosiajattelua; ennalta sovituista kaikkivoipaisuusmääreistä, jonka puitteissa syntyperäisesti ihmislähtöinen jumaluus toimii. Itse tarkoitin paljon irrationaalisempaa jumaluutta, jonka sanotaan luoneen maailmankaikkeuden ja jolla on täysin outoja kykyjä.

Lisäys:

Jumaluus siis mitätöi itsensä ollessaan kaikkivoipa samalla antamalla rationaaliselle ajattelulle mahdollisuuden ristiriitoihin jumaluuden kaikkivoipaisuudesta.

Korjasin myös sen kivenlohkoamisvastauksen, kun olin ajatuksissani vastannut väärin.

Vierailija
Pubi

Jos kaikkivoipaisuus ulotetaan koskemaan jumaluutta itseään ja hänen mahdollisuuksian tehdä asioita suhteessa itseensä, rationaalinen ajattelu muodostuu jumaluuden kaikkivoipaisuuden esteeksi. Itseltäni voin kysyä, pystynkö lohkoamaan kalliosta niin ison kiven, etten jaksa sitä nostaa ja vastaus on helppo: en.

Jumaluuden kaikkivoipaisuus ei salli minkäänlaista ristiriitaa minkään asian suhteen tai ei ole kaikkivoipaisuutta. Silloin kysymys on kaikkivoipaisuuden määrittelystä ja ajatuksen rationaalisuudesta, jota ei normaalisti uloteta jumaluuteen. Jumaluus saa rationaalisen, inhimillisen muodon, johon viittasin, kun totesin, että silloin löytyy jumaluudelle myös pesä. Tällaista jumaluutta ei ole tarjolla jumaluus-ajattelussa, joka esim. toteaa, että Jumala loi maailmankaikkeuden. Jumaluudelle ominaista ei ole kompastua mihinkään ihmisen rationaalisen ajattelun ansaan, koska se silloin menettää osan jumaluudestaan. Tätä tarkoitin.

Itse taas ajattelen, että jo kuvitellessamme jumaluutta kaikkivoipaisuutena, johon jokin ajatuksen ristiriitaisuus pätee tekee jumalasta kaikkivoipaisuudessaan heikon; kaikkivoipainen jumala ei olisi jättänyt ansalankoja rationaalisen ajattelun poluille, joihin sitten takertuu.




Tuo viestisi on puhtaasti saman asian toistoa. Käytännössä tuo ei edelleen muuta mitään. Tajuatko nyt yhtään että tuo sinun päättelyketjusi kuuluu siihen ihmisen logiikan pariin josta Jumala voi paeta? Ja kun nyt minä taas teen sen loogisen oivalluksen että Jumala voi paeta niin asetan taas Jumalan häkkiin. Mutta valitettavasti minunkin päättelyni kuuluu ihmislogiikan pariin. jne.. Et voi tehdä asiasta loogista päättelyketjua koska kyseessä on paradoksi. Yritä nyt vihdoinkin ymmärtää että päättelyketjuun sisältyy sekä mahdollisuus 1. Jumala ei ole kaikkivoipa (joka on sinun kantasi) ja 2. Jumala on kaikkivoipa. Molemmat toteuvat. Kaikkivoipaisuuden käsite ei murru vaikka siihen liittyy rationaalinen ansa. Miksi? Koska kaikkivoipaisuus voi sisällyttää itseensä loogisia ristiriitoja ja paradokseja. En voi asiaa enää paremmin selvittää.
Pubi

Siksi siis Wittgensteinin ajattelukin on vain symbioosiajattelua; ennalta sovituista kaikkivoipaisuusmääreistä, jonka puitteissa syntyperäisesti ihmislähtöinen jumaluus toimii. Itse tarkoitin paljon irrationaalisempaa jumaluutta, jonka sanotaan luoneen maailmankaikkeuden ja jolla on täysin outoja kykyjä.

Kirjoitin omnipotentin olion käsitteestä kuten Wittgenstein. Kyse on puhtaasta käsitteestä jota me konstruoimme kielipelien avulla. Se että me toteamme että paradoksissa kaikkivoipainen sekä on että ei ole mahdollinen ei tarkoita sitä että persoonallinen Jumala on olemassa. Toisaalta se ei estä sitä etteikö Jumala voisi olla mahdollinen tämän paradoksin mukaan. Wittgenstein tyytyi vain toteamaan että kysymys ei ole mielekäs filosofinen ongelma koska siihen ei ole ratkaisua.

Vierailija
Echi
Pubi

Jos kaikkivoipaisuus ulotetaan koskemaan jumaluutta itseään ja hänen mahdollisuuksian tehdä asioita suhteessa itseensä, rationaalinen ajattelu muodostuu jumaluuden kaikkivoipaisuuden esteeksi. Itseltäni voin kysyä, pystynkö lohkoamaan kalliosta niin ison kiven, etten jaksa sitä nostaa ja vastaus on helppo: en.

Jumaluuden kaikkivoipaisuus ei salli minkäänlaista ristiriitaa minkään asian suhteen tai ei ole kaikkivoipaisuutta. Silloin kysymys on kaikkivoipaisuuden määrittelystä ja ajatuksen rationaalisuudesta, jota ei normaalisti uloteta jumaluuteen. Jumaluus saa rationaalisen, inhimillisen muodon, johon viittasin, kun totesin, että silloin löytyy jumaluudelle myös pesä. Tällaista jumaluutta ei ole tarjolla jumaluus-ajattelussa, joka esim. toteaa, että Jumala loi maailmankaikkeuden. Jumaluudelle ominaista ei ole kompastua mihinkään ihmisen rationaalisen ajattelun ansaan, koska se silloin menettää osan jumaluudestaan. Tätä tarkoitin.

Itse taas ajattelen, että jo kuvitellessamme jumaluutta kaikkivoipaisuutena, johon jokin ajatuksen ristiriitaisuus pätee tekee jumalasta kaikkivoipaisuudessaan heikon; kaikkivoipainen jumala ei olisi jättänyt ansalankoja rationaalisen ajattelun poluille, joihin sitten takertuu.




Tuo viestisi on puhtaasti saman asian toistoa. Käytännössä tuo ei edelleen muuta mitään. Tajuatko nyt yhtään että tuo sinun päättelyketjusi kuuluu siihen ihmisen logiikan pariin josta Jumala voi paeta? Ja kun nyt minä taas teen sen loogisen oivalluksen että Jumala voi paeta niin asetan taas Jumalan häkkiin. Mutta valitettavasti minunkin päättelyni kuuluu ihmislogiikan pariin. jne.. Et voi tehdä asiasta loogista päättelyketjua koska kyseessä on paradoksi. Yritä nyt vihdoinkin ymmärtää että päättelyketjuun sisältyy sekä mahdollisuus 1. Jumala ei ole kaikkivoipa (joka on sinun kantasi) ja 2. Jumala on kaikkivoipa. Molemmat toteuvat. Kaikkivoipaisuuden käsite ei murru vaikka siihen liittyy rationaalinen ansa. Miksi? Koska kaikkivoipaisuus voi sisällyttää itseensä loogisia ristiriitoja ja paradokseja. En voi asiaa enää paremmin selvittää.
Pubi

Siksi siis Wittgensteinin ajattelukin on vain symbioosiajattelua; ennalta sovituista kaikkivoipaisuusmääreistä, jonka puitteissa syntyperäisesti ihmislähtöinen jumaluus toimii. Itse tarkoitin paljon irrationaalisempaa jumaluutta, jonka sanotaan luoneen maailmankaikkeuden ja jolla on täysin outoja kykyjä.



Kirjoitin omnipotentin olion käsitteestä kuten Wittgenstein. Kyse on puhtaasta käsitteestä jota me konstruoimme kielipelien avulla. Se että me toteamme että paradoksissa kaikkivoipainen sekä on että ei ole mahdollinen ei tarkoita sitä että persoonallinen Jumala on olemassa. Toisaalta se ei estä sitä etteikö Jumala voisi olla mahdollinen tämän paradoksin mukaan. Wittgenstein tyytyi vain toteamaan että kysymys ei ole mielekäs filosofinen ongelma koska siihen ei ole ratkaisua.

Lähestymme näköjään ongelmaa eri perspektiiveistä. Kielipeli on yksi tapa lähestyä aihetta, mutta tavallaan se jättää takaoven auki uskoon, että jumaluus on mahdollista. Minusta tuo on ajatusleikkiä, jossa paradoksi luo oletusarvot, joihin tyydytään.

Perusolettamukseni on, että kaikkivaltias ja kaikkeen kykenevä jumaluus ei luo paradokseja. Ei edes anna tilaa paradokseille. Ei olisi kiven ja sen nostamisen paradoksia.

Mutta jumaluuden inhimillistäminen, jumaluuden inhimillinen alkukoti eli ihmisen mieli luo nuo puitteet ja paradoksit.

Joka minulle kertoo jumaluuden alkuperästä ja siitä, että Wittgensteinin tai sinun pohdinnat jumaluuden kaikkivoipaisuudesta ovat turhia, koska ne eivät heijastu jumaluuden jumaluudesta vaan ihmisen jumaluuskuvista.

Silloinhan paradokseilla voidaan leikkiä ja tämä jumaluus on sidoksissa kulttuurikontekstiin.

Itse olen ateisti, joka leikin mielikuvissani absoluuttisen jumaluuden idealla. Ja juuri tässä mielikuvamme erkanevat; inhimillinen vastaan irrationaalinen. Ja tuolle irrationaaliselle ei ole vastinetta kulttuurisidonnaiselle, Wittgensteiniläiselle ristiriidalle, koska sitä ei edes syntyisi.

Juuri tuossa kohden lähestymme ongelmaa eri näkökohdista. Ateisitin näkemyksenä jumaluus on absoluuttista, muuten se olisi inhimillistä ja ihmisen luomaa kaikkine merkityksineen.

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006
Echi
Tuo on sukua ikivanhalle filosofiselle ongelmalle josta käytetään nimeä omnipotentti paradoksi. Tunnetuin kysymyksenasettelu menee näin: Jos Jumala on kaikkivoipa niin voiko hän luoda niin suuren kiven, ettei hän itsekään voi sitä nostaa?

Ristiriitaisen logiikan mukaan Jumala loisi ensin kiven jota hän ei voisi nostaa ja tämän jälkeen nostaisi sen. Jos ristiriitainen logiikkaa ei ole mahdollinen kivi jota Jumala ei jaksaisi nostaa olisi mahdottomuus. Yksi vastaus kysymykseen on se että ongelma on lähtökohtaisesti ihmisen logiikan vastainen mutta Jumala voi kaikkivaltiudessaan ohittaa tämän logiikan ja säilyttää omnipotentin asemansa.

Wittgenstein keksi kuitenkin asiaan kaikken parhaimman ratkaisun joka soveltuu sinunkin kysymykseesi. Koska kysymykseen ei millään keinolla voida saada järkevää vastausta on kysymyksenasettelu itsessään epälooginen ja virheellinen. Voisit yhtä hyvin kysyä: voiko Jumala luoda ympyrän, joka on neliskulmainen? Toisin sanoen kysymyksenasettelua pitää muuttaa tai sitten se pitää jättää kokonaan oman onnensa nojaan.

Kuten Wittgensteinen kuuluisin sanonta kuuluu: Wovon man nicht sprechen kann, davon muß man schweigen.

Ettekös sinä ja Wittgenstein vastauksessanne väistä kysymystä ja sysää vastuun kysyjälle vastakysymyksellänne? Mielestäni ei ole olemassa vääriä kysymyksiä. Eihän se ole kysyjän vika, jos vastausta ei saa. Vai saako kysyä vain sopivia (loogisia?) kysymyksiä?

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija

author="Pubi"" kirjoitti:

Lähestymme näköjään ongelmaa eri perspektiiveistä. Kielipeli on yksi tapa lähestyä aihetta, mutta tavallaan se jättää takaoven auki uskoon, että jumaluus on mahdollista. Minusta tuo on ajatusleikkiä, jossa paradoksi luo oletusarvot, joihin tyydytään.

Perusolettamukseni on, että kaikkivaltias ja kaikkeen kykenevä jumaluus ei luo paradokseja. Ei edes anna tilaa paradokseille. Ei olisi kiven ja sen nostamisen paradoksia.

Mutta jumaluuden inhimillistäminen, jumaluuden inhimillinen alkukoti eli ihmisen mieli luo nuo puitteet ja paradoksit.

Joka minulle kertoo jumaluuden alkuperästä ja siitä, että Wittgensteinin tai sinun pohdinnat jumaluuden kaikkivoipaisuudesta ovat turhia, koska ne eivät heijastu jumaluuden jumaluudesta vaan ihmisen jumaluuskuvista.

Silloinhan paradokseilla voidaan leikkiä ja tämä jumaluus on sidoksissa kulttuurikontekstiin.

Itse olen ateisti, joka leikin mielikuvissani absoluuttisen jumaluuden idealla. Ja juuri tässä mielikuvamme erkanevat; inhimillinen vastaan irrationaalinen. Ja tuolle irrationaaliselle ei ole vastinetta kulttuurisidonnaiselle, Wittgensteiniläiselle ristiriidalle, koska sitä ei edes syntyisi.

Juuri tuossa kohden lähestymme ongelmaa eri näkökohdista. Ateisitin näkemyksenä jumaluus on absoluuttista, muuten se olisi inhimillistä ja ihmisen luomaa kaikkine merkityksineen





Kyse ei ole mistään Jumalaluuden alkuperän todentamisesta , sen enempää kuin kulttuurisesta totuudesta joka vaihtelee. Kysymys on puhtaasti filosofisloogisesta ongelmasta. Mistään takaoven jättämisestä ei asia ole kiinni vaan loogisen ongelman esitysratkaisuista. Jos olet niin idiootti ettet käsittelemään kahden mahdollisen todellisuuden olemassaoloa yhtaikaa niin en voi asiaa auttaa. Sinun perusolettamuksesi siitä että kaikkivoipa Jumala ei kykene luomaan paradokseja on itsessään paradoksaalinen.

Et voi kumota etkä todistaa Jumalan olemassaoloa yhdelläkään logiikan lauseella. Kuvitteletko tosiaan että tämä meidän käymämme keskustelua on ainut laatuaan, että sait nerokkaan idean jota kukaan ennen ei ole keksinyt? Minulla ei riitä hermot sinun neuvomiseesi, jos kerran opiskelet akateemista alaa niin mene kysymään asiaa lähimmältä filosofian proffalta.

author="Toope"" kirjoitti:

Ettekös sinä ja Wittgenstein vastauksessanne väistä kysymystä ja sysää vastuun kysyjälle vastakysymyksellänne? Mielestäni ei ole olemassa vääriä kysymyksiä. Eihän se ole kysyjän vika, jos vastausta ei saa. Vai saako kysyä vain sopivia (loogisia?) kysymyksiä?

Olet oikeassa. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä, ainoastaan tyhmiä kysyjiä.

Vierailija

Onko siis niin, että kaikkivaltias jumala pystyy kaikkeen mahdolliseen,
mutta se ymmärtääkö ihminen läheskään aina miten se on mahdollista
onkin toinen juttu. Kaikkivaltias ei siis määritelmänsäkään nojalla
kompastu paradokseihin tai muihinkaan ihmisen muotoilemiin
"häkkeihin".

Kaikkivaltiuden aukoton ymmärtäminen on siis ihmisen
ulottumattomissa? Vai?

Vierailija

Pubille hieman luettavaa jottei minun tarvitse kaikkea selittää:

Looginen ratkaisu

Olennainen kysymys on: "Voiko loogisesti ristiriitaisia asioita olla olemassa vai ei?" Jos voi olla, niin ensin Jumala luo niin suuren kiven, ettei hän voi sitä nostaa, ja sitten hän nostaa sen. Tai Jumala luo itselleen kiven luomisen jälkeen lisää voimia ja sitten nostaa kiven. Jumala on siis kaikkivaltias, koska määritelmän mukaan loogisesti ristiriitaiset asiat ovat mahdollisia.

Jos taas ajatellaan, että loogisesti ristiriitaisia asioita ei voi olla olemassa, niin silloin ei voi myöskään olla sellaista kiveä, jota olento, joka voi nostaa mitä tahansa, ei voi nostaa. Kivi itsessään on määritelmän mukaan mahdoton ja siten sellaista ei voi olla olemassa. Jumala on siis edelleen kaikkivaltias, sillä määritelmän mukaan mitään sellaista ei voi olla olemassa, johon nähden kaikkivaltiaalla ei ole valtaa

Wittgensteinilainen ratkaisu

Wittgensteinilainen analyysi lähtisi repimään lausetta auki ja vertaamaan sitä loogisen maailman asiantiloihin. Kaikkivoipa olento ei sinällään ole mitenkään outo asia ja se voidaan väitteeseen kelpuuttaa. Ongelmana on "kivi, jota kaikkivoipa olento ei voi liikuttaa". Jos kaikkivoipa olento voi liikuttaa mitä vain, ei tuollaista kiveä tietenkään voi loogisesti olla olemassakaan.

Kysymyksen logiikassa on siis vikaa. Olisi yhtä mielekästä kysyä "voiko Jumala luoda ympyrän, joka on neliskulmainen".

Akvinolainen ratkaisu

Tuomas Akvinolainen, keskiaikainen kristillinen filosofi tuli mietinnöissään päätelmään, että Jumala kykenee loogisiin ristiriitoihin ja paradokseihin. Jumala siis kykenee muuttamaan 1 + 1 yhteenlaskun tulokseksi kolme, jos haluaa. Paradoksi on siis näennäinen Jumalan näkökulmasta.

Vapaavalintaisuuden ratkaisu

Toinen vaihtoehto on, että kaikkivoivan olennon kaikkivoipuus koskee tätä maailmaa ja johtuu siitä, että äärettömän painavia kiviä ei ole olemassa. Halutessaan olento voisi siis luopua kaikkivoivuudestaan luomalla kiven, joka olisi liian painava hänelle itselleenkin. Olento luopuisi siis kaikkivoipuudestaan vapaaehtoisesti eikä tästä nousisi minkäänlaista loogista ristiriitaa.

Matemaattinen ratkaisu

Merkitään Jumalan voimaa F:llä, jossa F lähestyy ääretöntä (kaikkivaltias). Merkitään kiven normaalivoimaa ma:lla, jossa joko m (massa) tai a (kiihtyvyys) tai molemmat lähestyvät ääretöntä (äärettömän suuri kivi). Tällöin probleema voidaan pelkistää muotoon

: F - ma

joka on (< 0) jos Jumala kykenee luomaan em. kiven, ja (> 0), jos hän ei kykene luomaan em. kiveä. Kuitenkin sekä F:n että ma:n lähestyessä ääretöntä yhtälö muuttuu muotoon ∞ - ∞ ja samalla menettää mielekkyytensä, sillä yhtälölle ∞ - ∞ ei ole yksikäsitteistä ratkaisua. Matemaattisesti ongelma on siis epämielekäs.

Tämä ratkaisu (samoin kuin kysymys "kuinka monta enkeliä mahtuu tanssimaan neulannupilla") johti lopulta äärettömyyden matemaattisen käsitteen keksimiseen, sekä loi pohjan differentiaali- ja integraalilaskennalle.

Astrofysikaalinen ratkaisu

Astrofysikaalinen ratkaisu lähtee kysymyksestä: mikä on kivi? Oletamme, että kivi on pääosin pii- ja rautaoksideja, eli että se on reaalinen kivi. Tällöin kyseessä on säteilemätön, kiinteä kappale. Lisäksi on muistettava, että kiven massan kasvaessa riittävän suureksi sen pakonopeus ja gravitaatio kasvaa samassa suhteessa. Kiven massan ylittäessä ensin Chandrasekharin massan (noin 1,4 Auringon massaa) Paulin kieltosääntö ei enää kykene estämään gravitaatiota syöksemästä piin, raudan ja hapen elektroneja protoneihin, jolloin kivi romahtaa neutronitähdeksi. Kiven massan edelleen ylittäessä Oppenheimer-Volkovin massan (noin 2 Auringon massaa) sen gravitaatio ylittää lopulta neutroneja koossapitävän vahvan vuorovaikutusvoiman, jolloin neutronien sisältämät kvarkit murskautuvat gravitaation vaikutuksesta ja kivi romahtaa mustaksi aukoksi. Oppenheimer-Volkovin massa on siksi massan yläraja mille tahansa sellaiselle kappaleelle, jossa ydinreaktioiden aiheuttama säteilypaine tai muu fysikaalinen reaktio ei aseta vastavoimaa gravitaatiolle; kivi ei voi olla äärettömän suuri romahtamatta mustaksi aukoksi, jolloin se ei enää ole kivi.

Astrofysikaalisesti omnipotentin paradoksi on siis mieletön. Kiven koolle on olemassa kaksi reaalista ylärajaa, eli Chandrasekharin massa, joka on yläraja normaalille aineelle ja jonka yläpuolella materia romahtaa neutronitilaan, sekä Oppenheimer-Volkovin massa, jonka yläpuolella kappale romahtaa mustaksi aukoksi. Musta aukko ei enää ole kivi, sillä siltä puuttuvat kaikki reaalisen kiven ominaisuudet. Mustan aukon ainoat ominaisuudet ovat massa, varaus ja impulssimomentti, eli edes omnipotentti ei voi luoda niin suurta kiveä, joka säilyttäisi kiven attribuutit Chandrasekharin tai Oppenheimer-Volkovin massan yläpuolella luomatta ensin uutta maailmankaikkeutta, jossa omamme luonnonlait eivät enää pätisi.

Vierailija

Kiitos, Echi, mielenkiintoista luettavaa. Ja toki kiitos myös vaivannäöstäsi, vaikka mielelläni itse nyt vastaankin vain ytimekkään lyhyesti.

Tuosta luettelostasi puuttui

Pubin ratkaisu

Todellinen konkteettinen maailma ei sisällä paradokseja. Jumala vastaan kivi-paradoksi tekee jumalasta satuolennon.

Tuota olen koettanut selittää.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat