Teloitusta edeltävä desantin viimeinen nauru.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/So ... 5223076939

Tuolta kuvakoosteen neljäs kuva.

http://img458.imageshack.us/img458/6195/delargexl1.jpg

Mitä mieltä olette teloitettavan venäläisen vakoojan kasvojen ilmeestä.
HS:n (paperiversio) mukaan hän nauraa. Olisiko kyseessä kuitenkin
mielipuoliseen sotaan joutuneen miehen viimeinen mielipuolinen
nauru? Mies oli mitä ilmeisimmin totaalisen järkytyksen vallassa
lähestyvää kuolemaa odottaessaan.

edit: ylisuuri kuva muutettu linkiksi.

Sivut

Kommentit (28)

Vierailija
henkiset

Mitä mieltä olette teloitettavan venäläisen vakoojan kasvojen ilmeestä.
HS:n (paperiversio) mukaan hän nauraa. Olisiko kyseessä kuitenkin
mielipuoliseen sotaan joutuneen miehen viimeinen mielipuolinen
nauru? Mies oli mitä ilmeisimmin totaalisen järkytyksen vallassa
lähestyvää kuolemaa odottaessaan.

Äärimmäisessä stressissä ihminen alkaa helposti hymyilemään. Tälle voidaan katsoa olevan evolutiivinen selitys, kun uhka on suurimmillaan "leikki-ilmeen" vetäminen naamalle voi pelastaa tilanteesta.

Vierailija

ollutta ja mennyttä. turha näistä järkyttyä sillä sota vaatii aina uhrinsa, mutta voin kyllä ymmärtää vanhempien henkilöiden tunteet.

Vierailija
SiamSkull
ollutta ja mennyttä. turha näistä järkyttyä sillä sota vaatii aina uhrinsa, mutta voin kyllä ymmärtää vanhempien henkilöiden tunteet.




[size=150:dlfk5txm]TIETOA MUUTAMISTA PARTISAANEISTA[/size:dlfk5txm]

Aleksandr Smirnov ja Georgi Kalashnikov, taistelija Valentin Smirnov, joukkueenjohtaja Nikolai Dmitrijenko, partisaaniosaston tiedustelupäällikkö Anatoli Golubev sekä lääkintäsisaret Valentina Derjabina ja Helga Lobuh.

Kirjailija ja upseeri Pentti H. Tikkanen kirjoitti muun muassa Seitajärven tuhotöistä dokumenttiromaanissaan Partisaanit hyökkäävät (1971). Kirjan arvosteli Helsingin Sanomissa Mattiesko Hytönen, joka sivuutti sotarikosten kuvauksen.

Tikkanen panee julmuudet 'sodan järjettömyyden' tiliin. Tyyne Martikainen kuvailee viranomaisten penseää suhtautumista partisaanien uhreihin ja heidän omaisiinsa, mutta Erkkilä käsittelee myös vaikenevia tiedotusvälineitä.

Hän toteaa myös suomalaisen älymystön pysyneen hiljaa näistä sotarikoksista. Sana suomettuminen tulee väkisinkin mieleen, vaikka Erkkilä ei sitä käytä. Sen sanan takana on yksinkertainen logiikka: vain hävinneet syyllistyvät sotarikoksiin.

Tyyne Martikaisen, Veikko Erkkilän sekä Tauno Oksasen ja Paavo Martikaisen kirjat kertovat sotarikoksista uhrien näkökulmasta. Erkkilä on tehnyt arvokasta työtä etsiessään julkisuuteen myös rikosten tekijät, jotka yhä elävät ja muistelevat 'sankarillisia' partisaaniaikojaan monin seremonioin ja halailevat suomalaisia karmeassa ystävyyden, yhteistyön ja avunannon hengessä.

Uhrit ovat hiljaa, kaukaisten syrjäkylien ihmiset. Veikko Erkkilän kirjasta jää kaikumaan partisaanikomentaja Aleksandr Smirnovin nauru ja sanat uhrien omaisille: 'Luuletteko, että olen tullut tänne nöyristelemään edessänne?' Suomalaisen nöyristelyn takia uhrit on jätetty yksin."




[size=200:dlfk5txm]Seitäjärven tapahtumat [/size:dlfk5txm]

Partisaanihyökkäyksessä Savukosken Seitajärven kylään aamuyöllä 7. heinäkuuta 1944 kuoli neljätoista kylän siviiliasukasta ja kaksi vartioryhmän sotilasta.

"Savukosken Seitajärvellä vanhan heinäladon sisähirressä on kaksi kaiverrusta: Valma Arajärvi ja MA 13.6. 1944. Nimikirjaimet tarkoittavat Martta Arajärveä. Martta oli tehnyt molemmat kaiverrukset vähän sen jälkeen, kun oli täyttänyt viisitoista vuotta. Hän oli ollut ladossa [size=150:dlfk5txm]viisivuotiaan[/size:dlfk5txm] sisarensa Valman kanssa."

"Kolme viikkoa myöhemmin tytöistä oli jäljellä enää nämä kaiverrukset ja valokuvat heidän ruumiistaan.Nämä kuvat ovat kuuluvat nyt Sotahistorian laitokselle luovutettavaan aineistoon.

Neuvostoliittolainen partisaanijoukko hyökkäsi kylään ja tappoi tai vangitsi kaikki tavoittamansa ihmiset. Naiset ja tytöt joutuivat kokemaan [size=167:dlfk5txm]harkituimmat verityöt[/size:dlfk5txm], sillä heidät vietiin kauaksi metsään teloitettaviksi. Suurin osa viiden asumuksen kylästä poltettiin."

Seitajärven hyökkäystä varten partisaaniosastot Poljarnik ja Bolsevik olivat muodostaneet yhteisen hyökkäysosaston, johon kuului 48 miestä ja naista. Kaikkiaan osastossa oli 152 partisaania. Hyökkäystä kylään valmisteltiin useita päiviä.

[size=150:dlfk5txm]Nujerretun osa oli vaieta [/size:dlfk5txm]

Sodan päättymisen jälkeen Suomen itärajan kylät uskoivat kansainväliseen oikeuteen ja tapahtumien selvityksiin, sillä Suomen tapahtumat alkoivat kaikua ulkomaille yhä useampaan maahan, muuallekin kuin Ruotsiin.

- Mutta ajan kuluminen ei tuonut asioihin muutoksia. Suomessa partisaanihyökkäyksiä koskevat asiakirjat olivat salaisina arkistoissa. Tiedotusvälineet eivät kertoneet kylien kokemuksista enää sen jälkeen, kun sotatoimien viralliset tiedotteet loppuivat,nyt on koittanut aika,jolloin materiaali julkaistaan.

Neuvostopartisaanien terroritekoja yritti 1950-luvun lopulla saada sotarikoksia tutkivan YK:n komission käsittelyyn mm. asekätkennän vuoksi Yhdysvaltoihin paennut, partisaanien takaa-ajaja, Itä-Lappia suojanneen osasto Saun joukkueenjohtaja Olavi Alakulppi.

Hän oli saanut haltuunsa Seitajärven uhreista otettuja valokuvia ja hyökkäyksestä kertovia ruotsalaisia lehtiä. Komissio ei Alakulpin mukaan päässyt edes aloittamaan tutkimuksia kuullessaan Neuvostoliiton ja Suomen YK-lähettiläitä.

Sodankäynnin rajoituksia säätelevän Geneven sopimuksen Neuvostoliitto hyväksyi vuonna 1943.
- Ironista, että tuosta vuodesta lähtien neuvostopartisaanien tuhotyöt keskittyivät aikaisempaa useammin suomalaisiin siviilikyliin.

Aleksandr Smirnov on palkittu mm. korkeilla kunniamerkeillä Neuvostoliitossa tekemistään urotöistä.

Jotta älkää sanoko, että ollutta ja mennyttä.
Muistakaa nämä raakuudet ikänne ja kertokaa
myös jälkipoville, jotta osaavat olla varuillaan,
kun seuraava kerta tulee. Ja sehän tulee
sanokaa mitä sanotte.

Vierailija
henkiset
b]Mitä mieltä olette teloitettavan venäläisen vakoojan kasvojen ilmeestä.

Ensinnäkin luulen että kyse on lavastetusta tilanteesta ja että desantti on suomalainen. Mies keskustelee muissa kuvissa suomalaisten kanssa ja merkittävä osa desanteista oli suomalaisia yliloikkareita. Kuvatekstin mukaan mies naureskelee viimeiselle toivomukselleen, mikä lieneekään. Epäilen siis että tässä kuvassa poseerataan kuvaajalle ja asetelman on tilannut pistoolia pitävä solttu muistoksi, oikea teloitus kivääreillä tapahtuu myöhemmin.

Järkyttävämpiä kuvia ne muut olivat. Ihmissyöntikuvien julkaisemista hieman ihmettelen.

edit_ typo

Vierailija

Muistan eräästä muistelmakirjasta kuvauksen Suomen sisällissodan ajalta. Siinä eräs nuori taistelija kuoli siten että hänelle jäi naurava ilme kasvoilleen. Ilme oli ollut niin aito että tutut oliva luulleet heidän pilailevan kun olivat kantaneet hänen ruumistaan ruumiiden kokoamispaikalle.
Tuossa teloituksessa on varmaan eri asia. Ehkä tilanteen torjunta.

Noiden kuvien tuonti tänne keskusteluun on turhan sokeeraavaa. Sodan raakuus on hyvä muistaa, mutta sitä tulee päivittäin telkusta. Tosin siinä se ei kosketa niin koska uhrit eivät ole suomalaisia.
Entä jos venäläisistä arkistoista aletaan levittelemään Suomalaisten teloituskuvia.
Harkitkaa ensin.

H
Seuraa 
Viestejä2622
Liittynyt16.3.2005

Yksi selitys voisi olla, että partisaani on koulutuksessa valmennettu valeteloitusten varalta. Ei puhu uhatessakaan, kun uskoo, että on vain näytös kyseessä. Niin kuin juuri siinä pistoolikuvassa taisi olla, koska mies joudutaan vielä ampumaan kivääreillä.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
SiamSkull
ollutta ja mennyttä. turha näistä järkyttyä sillä sota vaatii aina uhrinsa, mutta voin kyllä ymmärtää vanhempien henkilöiden tunteet.

Kysymys ei ollu tässä ketjussa tästä asiasta, vaan siitä miksi ihminen rupeaa hymyilemään syytösten ja vaaran alla.

Kukaan tuskin järkyttyy tuollaisista kuvista jos ei ole itse kokenut tilannetta..

Vierailija
tiäremiäs
Pistooli edes ole suomalainen, vaan ilmeisesti venäläinen. Eli omalla aseella tiloittavat kuvassa venäläistä, ei kulu omat luoditkaan kun eri kaliberi.

;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;;,,,

Älkäähän nyt vähätelkö sodan kauhuja. Se on juuri tyypillistä se kauhujen vähättely.

Melkein jokaisessa suomalaisessa kylässä on sodan aikana ammuttu venäläisiä sotavankeja. Minäkin tiedän yhden venäläissotavangin hautapaikan erään kylän ladon takana.

Kyllä se vaan on niin että sodan pitkittyessä ihmishengen arvo vähenee vähenemistään puolin ja toisin.

Suomalaiset käyttivät jopa Ukko-Mausereita teloiruksiin.

Vierailija
SM
SiamSkull
ollutta ja mennyttä. turha näistä järkyttyä sillä sota vaatii aina uhrinsa, mutta voin kyllä ymmärtää vanhempien henkilöiden tunteet.




[size=150:nj87v127]TIETOA MUUTAMISTA PARTISAANEISTA[/size:nj87v127]

Aleksandr Smirnov ja Georgi Kalashnikov, taistelija Valentin Smirnov, joukkueenjohtaja Nikolai Dmitrijenko, partisaaniosaston tiedustelupäällikkö Anatoli Golubev sekä lääkintäsisaret Valentina Derjabina ja Helga Lobuh.

Kirjailija ja upseeri Pentti H. Tikkanen kirjoitti muun muassa Seitajärven tuhotöistä dokumenttiromaanissaan Partisaanit hyökkäävät (1971). Kirjan arvosteli Helsingin Sanomissa Mattiesko Hytönen, joka sivuutti sotarikosten kuvauksen.

Tikkanen panee julmuudet 'sodan järjettömyyden' tiliin. Tyyne Martikainen kuvailee viranomaisten penseää suhtautumista partisaanien uhreihin ja heidän omaisiinsa, mutta Erkkilä käsittelee myös vaikenevia tiedotusvälineitä.

Hän toteaa myös suomalaisen älymystön pysyneen hiljaa näistä sotarikoksista. Sana suomettuminen tulee väkisinkin mieleen, vaikka Erkkilä ei sitä käytä. Sen sanan takana on yksinkertainen logiikka: vain hävinneet syyllistyvät sotarikoksiin.

Tyyne Martikaisen, Veikko Erkkilän sekä Tauno Oksasen ja Paavo Martikaisen kirjat kertovat sotarikoksista uhrien näkökulmasta. Erkkilä on tehnyt arvokasta työtä etsiessään julkisuuteen myös rikosten tekijät, jotka yhä elävät ja muistelevat 'sankarillisia' partisaaniaikojaan monin seremonioin ja halailevat suomalaisia karmeassa ystävyyden, yhteistyön ja avunannon hengessä.

Uhrit ovat hiljaa, kaukaisten syrjäkylien ihmiset. Veikko Erkkilän kirjasta jää kaikumaan partisaanikomentaja Aleksandr Smirnovin nauru ja sanat uhrien omaisille: 'Luuletteko, että olen tullut tänne nöyristelemään edessänne?' Suomalaisen nöyristelyn takia uhrit on jätetty yksin."




[size=200:nj87v127]Seitäjärven tapahtumat [/size:nj87v127]

Partisaanihyökkäyksessä Savukosken Seitajärven kylään aamuyöllä 7. heinäkuuta 1944 kuoli neljätoista kylän siviiliasukasta ja kaksi vartioryhmän sotilasta.

"Savukosken Seitajärvellä vanhan heinäladon sisähirressä on kaksi kaiverrusta: Valma Arajärvi ja MA 13.6. 1944. Nimikirjaimet tarkoittavat Martta Arajärveä. Martta oli tehnyt molemmat kaiverrukset vähän sen jälkeen, kun oli täyttänyt viisitoista vuotta. Hän oli ollut ladossa [size=150:nj87v127]viisivuotiaan[/size:nj87v127] sisarensa Valman kanssa."

"Kolme viikkoa myöhemmin tytöistä oli jäljellä enää nämä kaiverrukset ja valokuvat heidän ruumiistaan.Nämä kuvat ovat kuuluvat nyt Sotahistorian laitokselle luovutettavaan aineistoon.

Neuvostoliittolainen partisaanijoukko hyökkäsi kylään ja tappoi tai vangitsi kaikki tavoittamansa ihmiset. Naiset ja tytöt joutuivat kokemaan [size=167:nj87v127]harkituimmat verityöt[/size:nj87v127], sillä heidät vietiin kauaksi metsään teloitettaviksi. Suurin osa viiden asumuksen kylästä poltettiin."

Seitajärven hyökkäystä varten partisaaniosastot Poljarnik ja Bolsevik olivat muodostaneet yhteisen hyökkäysosaston, johon kuului 48 miestä ja naista. Kaikkiaan osastossa oli 152 partisaania. Hyökkäystä kylään valmisteltiin useita päiviä.

[size=150:nj87v127]Nujerretun osa oli vaieta [/size:nj87v127]

Sodan päättymisen jälkeen Suomen itärajan kylät uskoivat kansainväliseen oikeuteen ja tapahtumien selvityksiin, sillä Suomen tapahtumat alkoivat kaikua ulkomaille yhä useampaan maahan, muuallekin kuin Ruotsiin.

- Mutta ajan kuluminen ei tuonut asioihin muutoksia. Suomessa partisaanihyökkäyksiä koskevat asiakirjat olivat salaisina arkistoissa. Tiedotusvälineet eivät kertoneet kylien kokemuksista enää sen jälkeen, kun sotatoimien viralliset tiedotteet loppuivat,nyt on koittanut aika,jolloin materiaali julkaistaan.

Neuvostopartisaanien terroritekoja yritti 1950-luvun lopulla saada sotarikoksia tutkivan YK:n komission käsittelyyn mm. asekätkennän vuoksi Yhdysvaltoihin paennut, partisaanien takaa-ajaja, Itä-Lappia suojanneen osasto Saun joukkueenjohtaja Olavi Alakulppi.

Hän oli saanut haltuunsa Seitajärven uhreista otettuja valokuvia ja hyökkäyksestä kertovia ruotsalaisia lehtiä. Komissio ei Alakulpin mukaan päässyt edes aloittamaan tutkimuksia kuullessaan Neuvostoliiton ja Suomen YK-lähettiläitä.

Sodankäynnin rajoituksia säätelevän Geneven sopimuksen Neuvostoliitto hyväksyi vuonna 1943.
- Ironista, että tuosta vuodesta lähtien neuvostopartisaanien tuhotyöt keskittyivät aikaisempaa useammin suomalaisiin siviilikyliin.

Aleksandr Smirnov on palkittu mm. korkeilla kunniamerkeillä Neuvostoliitossa tekemistään urotöistä.




Jotta älkää sanoko, että ollutta ja mennyttä.
Muistakaa nämä raakuudet ikänne ja kertokaa
myös jälkipoville, jotta osaavat olla varuillaan,
kun seuraava kerta tulee. Ja sehän tulee
sanokaa mitä sanotte.

On tukevaa asiaa, varsinkin tuo lainaus. Minä en ainakaan unohda,
enkä usko, että muutkaan. Asekätkentä juttukin oli viisaasti tehty,
sillä ryssä olisi voinut pettää rauhansopimuksen, koska tahansa.

JA VOI VIELÄKIN! PITÄKÄÄ MIELESSÄ.

Vierailija
Wolfram
Sota on aina tyhmä, siitä on turha ruveta inisemään kun on kerta lähdetty.



Näinhän se on. Nämäkin kuvat ovat ihan mukavia.

http://www.iltalehti.fi/osastot/kuvagal ... 44/5.shtml

Seitajärvellä 7. heinäkuuta 1944 partisaanit ottivat taloista ruokaa ja pyyheliinoja.
"Ruumiit oli kääritty pyyheliinoihin raiskauksen ja häpäisyn jälkeen", kertoi kuvateksti.

Turha tosiaan inistä, jos ruski antaa pennuille vähän melaa.

Vierailija
acedia
henkiset
b]Mitä mieltä olette teloitettavan venäläisen vakoojan kasvojen ilmeestä.



Ensinnäkin luulen että kyse on lavastetusta tilanteesta ja että desantti on suomalainen. Mies keskustelee muissa kuvissa suomalaisten kanssa ja merkittävä osa desanteista oli suomalaisia yliloikkareita. Kuvatekstin mukaan mies naureskelee viimeiselle toivomukselleen, mikä lieneekään. Epäilen siis että tässä kuvassa poseerataan kuvaajalle ja asetelman on tilannut pistoolia pitävä solttu muistoksi, oikea teloitus kivääreillä tapahtuu myöhemmin.

Järkyttävämpiä kuvia ne muut olivat. Ihmissyöntikuvien julkaisemista hieman ihmettelen.

edit_ typo

Tuskin, sota ei ole henkilökohtaista. Sotilaalla on kivääri osoittamassa niin edessä kuin takanakin.

Vierailija
acedia
Järkyttävämpiä kuvia ne muut olivat. Ihmissyöntikuvien julkaisemista hieman ihmettelen.

Jäkevästi ja kiihkottomasti ajateltuna sota-aikana heitettiin valtavat määrät hyvää lihaa hukkaan! Koska sota-aikana oli pulaa vähän kaiketa ruumit olisi kannattanyt ottaa hyötykäyttöön. Niistä olisi voinut tehä vaikkapa jauhelihaa, suolalihaa sotilaille jne.

Rahikainen: "Koskela oli hieno mies mutta kyllä se on vielä parempaa palvattuna!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat