Tietoisuus on harvinaista -viisaita syrjitään?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

On väitetty monesti ihmisen olevan älyllinen olento.
Kumminkin suurimman osan ajastaan ihminen menee "tietoisuudensa" kanssa autopilotti päällä... Tiedostus on uuden luomista ja täysin uudenlaisten iedoiden kehittelyä.
Suurin osa ihmisistä saattaa koko elämänsä ajan elää hokien muiden valmiiksi antamia neuvoja ja viisauksia keksimättä itse mitään uutta. Persoonaton laumaeläin, joka käyttäytyy suurimmaksi osaksi kuten muukin lauma, tekee persoonatonta työtä, omaa persoonattomat poliittiset näkemykset ja harrastaa samoja harrasteita kuin 95% muistakin ihmisistä.Pelkkä matkiva normielämä ei ole tietoisuutta, oppiihan papukaijakin puhumaan ja osaa yhdistellä sanoja esineisiin.
Voimakkaasti persoonalliset ihmiset, joilla on erikoiset ja harvinaiset harrasteet, valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ja ideat, ellainen kuluttaa aikaansa paljon enemmän uusien ajatusten kehittelyyn. Usein sellainen ihminen luokitellaan myös friikiksi ja suljetaan tavallisen yhteisön ulkopuolelle.
Mikä on ensimäinen ajatus kun näemme Albert Einsteinin, Salvador Dalin,
Darwinin tai vaikka J. H. Fabren tai luovaa rock-tai klassista musiikkia tehneiden ihmisten kuvia? He eivät näytä yhteiskunnan tavallisilta keskivertojäseniltä. On sanottu että nerokkuus ja henkinen epätasapaino on muutaman millin päässä toisistaan.
Joskus nerokkuus muuttuu hulluudeksi, joskus taas hulluus tuottaa nerokkuutta. Ja joskus nerokkuus muuttuu neurokkuudeksi ja menee hukkaan yksilön rappeuttaessa itseään.
kaikki tämä johtunee siitä, että voimakkaampi tietoisuus vaatii voimakkaan yksilöllisyyden ja persoonallisuuden, jota peruslauma ei hyväksy. Historian nerotkin luokitellaan myös hulluiksi useinkin, joten on parempi olla onnellinen ja tyhmä

Sivut

Kommentit (41)

Vierailija

On olemassa kaksi tapaa kulkea eteenpäin: automaattisesti ja omatoimisesti. Oletetaan, että ihminen tekee työtä, säästää rahaa ja ostaa asunnon. Onko tässä toimittu automaattisesti vai omatoimisesti? Entä jos olisikin toimittu automaattisesti? Onko sillä minkään kannalta mitään merkitystä, koska yhtä hyvin samat asiat olisi voinut tehdä omatoimisestikin?

Entäs jos tuhannet vastaantulijat toimivatkin automaattisesti, jos heidän toimensa kuitenkin näyttävät siltä kuin he toimisivat omatoimisesti? Ja toisaalta mistä tiedät, kuka toimii automaattisesti ja kuka ei?

Työpaikalla ja arjessakin omatoimisuudella tarkoitetaan yleensä sitä, että ihminen ei jää seisoskelemaan sormi suussa kun hommat loppuvat tai tulee jokin ongelma. Omatoiminen ihminen osaa työllistää itse itseään ja ratkaista ongelmia ilman ulkopuolisen tai esimiehen apua. Toisaalta eikö voisi ajatella että myös automaattisesti toimiva voi ratkaista ongelmia vaikkakin automaattisesti? Ongelma edessä - ratkaise. Toinen ongelma edessä - ratkaise. Kolmas...

Mikäli ihmiset kulkevat kadulla, he toimivat kaikki melko samanlaisesti ja harvoin kukaan tekee mitään erilaista. Esimerkiksi on hyvin harvinaista, että yhtäkkiä joku ihminen alkaisi vetämään jotain showta siinä kadun reunalla. Kaikki vaan tallustavat omia asioitaan hoitaen. Sen sijaan erilaiset yritykset ja yhdistykset järjestävät näytelmiä ja tempauksia, joita ihmiset sitten katselevat.

Jos jossain on joku tempaus menossa, niin olkoonpa aika ihmeellinenkin, niin se kuitataan "vain" showksi, hymähdetään ja jatketaan matkaa. Mahdolliset mielenosoittajat kokevat poliisin ankaran valvovan otteen: ei pidä olla liian omatoiminen, vaikka mielenosoitukseen olisikin oikeus.

Monet ihmiset eivät uskalla edes jutella ventovieraiden kanssa. Pienemmillä paikkakunnilla on tapana esimerkiksi torilla jutella. Isommilla paikkakunnilla jossain baarissa ihmiset saattavat jutella keskenään, kaikki eivät uskalla sielläkään. Omatoimisuus vaatii ainakin tältä osin siis rohkeuttakin.

Omatoimisimpia ihmisiä ovat erilaiset yritysjohtajat, koska he johtavat "laumaa". Yritykset ovat toimijoita, jotka organisoivat tuotantoa ja maailman menoa. Yritysten johtajat ovat siis ensimmäisinä säätämässä. Toisaalta monet johtajat ja yritykset ovat sidottuja massan tahtoon. Massa tahtoo enemmän tai vähemmän automaattisesti tuottoa osakkeilleen, ja johtajien on luotsattava yritystä haluttuun suuntaan. Omatoimisuus on aika vähissä, ja stressaantunut kiireinen johtaja joutuu alistumaan saneltuihin päämääriin - joskin voi käyttää luovuuttaan.

Voittajat ovat omatoimisimpia. He asettavat itselleen päämäärän, pyrkivät siihen voimakkaasti, panostavat ja uhraavat aikaansa. Esimerkiksi kilpaurheilijan on voitettava monenmoiset psyykkiset ja fyysiset rajat kyetäkseen huippusuorituksiin. Surullista tosin, että jotkut käyttävät laittomia aineita. He eivät mielestäni silloin ole omatoimisia, koska he vain automaattisesti menevät massan mukana.

Toisin sanoen vain ns. todelliset taikka moraaliset voittajat ovat kaikkein omatoimisimpia. Heille ei edes itse voitto ole tärkeintä vaan omatoimisuus menee kaiken edelle.

Tässä silti palataan takaisin lähtöpisteeseen eli luonnonmukaisuuteen, aivoihin ja tietoisuuteen. Ihmisille on luonnonmukaista elää hyvää elämää. Ei ole hyväksi pilata elämäänsä dopingilla. Kuitenkin ihmisen aivothan normaalisti pyrkivätkin mahdollisimman luonnonmukaiseen elämään, koska ihminen on kuitenkin alkuperältään luonnollinen. Kun ihminen toimii kuten aivot sanovat, hän toimii oikein. Mutta tällöinhän ihminen toimii lopultakin automaattisesti, koska aivot vaan oikeastaan sanelevat mitä tulee tehdä. Eli aivot sanovat että tulee toimia hyvin ja luonnollisesti.

Tietoisuus taas mahdollistaisi kaikenlaisen venkoilun dopingilla, koska tietoisuudellaan ihminen voisi pakottaa itseään. Tietoisuudella ihminen voisi pakottaa itsensä toimimaan vastoin sitä, mikä on luonnollista. Monet ovat ajautuneet kaikenlaisiin pahoihin toimiin pyrkiessään voittamaan jotain mutta luonnottomilla keinoilla. Mutta jos näin on, niin oma-aloitteisimpia ovat ne, jotka toimivat näennäisen automaattisesti.

Mutta hetkinen, entäpä zombien tapaiset pelkurit? Eivätkö he toimi juurikin automaattisesti, kun kävellä tallustelevat tekemättä mitään radikaalia? Väärin. He eivät toimi automaattisesti vaan he rajoittavat itseään tietoisuudellaan.

Otetaan esimerkiksi pieni lapsi. Pieni lapsi on luonnollinen eikä rajoita itseään tietoisuudellaan kuten aikuinen tekee. Lapsi toimii siis enempi automaattisten aivojensa kuin omatoimisen tietoisuuden varassa. Tässä tämä nyt nähdään. Kyllä, niin se on. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän alkaa ajattelemaan itse ja hän alkaa tiedostamaan erilaisia asioita. Hän alkaa tiedostamaan, että käyttäytyy lapsenomaisesti. Noh, eikä mitä, lapsi rajoittaa itseltään lapsenomaisuuden pois. Lapsi alkaa olemaan vähemmän vilkas, mikä näkyy ulospäin automaattisuuden lisääntymisenä.

Mitä aikuisemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän tietoisesti rajoittaa käyttäytymistään, jolloin hän näyttää ulospäin yhä enemmän ja enemmän automaattiselta. Ikäänkuin ihmiset, jotka jonottavat kassalla tai kulkevat kadulla peräjälkeen sen sijaan että kerääntyisivät ryhmiin ja alkaisivat jutella.

Vierailija

Normaalius, tuo kaikkien tavoittama illuusio, on hyvin suosittu olemisen ilmentymä. Kapinoiva, itseään etsivä nuori tai sopeutumaton aikuinen kyselee mielessään normaalielämän mielekkyyttä. Elämän kolhimat miltei missä iässä vain. Henkiset ongelmat ja sairaudet ovat itsestäänselvä syy miettiä elämänsä perusteita.
Kaikkien elämä poikkeaa muista hieman ja elämän vastaantuomat tapahtumat määräävät paljolti, miten ihminen, sosiaalisine riippuvuuksineen toimii ja tekee valintoja.
Jokainen voi joskus päätyä yllättävään, ei opittuun ratkaisuun tilaisuuden tullen.
Sosiaalinen kontrolli on usein tukahduttavan tiukkaa. Siitä kärsii jokainen jossain muodossa. Luovan ihmisen on vaikea sada työrauhaa ja tukea hankkeilleen.
Kateus on yksi suurimpia jarruja. Ei haluta tukea toista menestymään, koska oma menestyksettömyys tuntuu silloin korostuneelta.
Tuki edellettää jotain vastinetta. Mieluiten sellaista, joka parantaa auttajan asemaa, tai tuottaa mielihyvää.
On siis ratkaisevaa miten apua pyytää. Mitä on valmis antamaan vastalahjaksi.
Nerot tekevät työnsä sisäisen pakon ajamana, valiten persoonalliset reitit, joita ei "tavikset" aina ymmärrä, kuin ehkä, jos tuotos tulee esille valmiina ja sen merkitys selviää. Usein tuotos saa arvonsa vasta neron kuoltua. Hän voi olla äärimmäisen hankala ja vaikeaselkoinen, joten harvat pitävät hänestä. Heidät sotketaan helposti mielisairaisiin.
Neron tietä ei kukaan itse valitse, eikä siitä voi hankkiutua eroon kuin pakotettuna. Se on joidenkin nerojen kohtalo.

Vierailija

Otukseudesta ei suoraan seuraa, että henkilön, otuksen, kohtalo olisi huono, samoin menestys, tahi että se olisi hyvä tai sitä parempi.

Että lauma, joka on 95%:n kokoinen ei hyväksy korkealentoista yksilöllisyyttä, ei suoraan tarkoita sitä, että lauma menestyisi paremmin kuin tuollaisista yksilöistä, otuksista, kuka tahansa. Sillä lauma kyllä voi ja on usein suunnannutvihamielistä tuollaista yksilöä kohtaan, mutta millä seurauksilla. Luulen, että jos muita tekijöitä ei ole on nämä tässä kirjoitelmassa esitetyt, lauman kohtalo, menestys, paljon siinä heikkenee, ja tuollaisen lauman kohdalla on menestys ollut ennekin laihanlainen. Sensijaan tuollainen yksilö voi korotella ja parannella tuloksiaan edellään omalla asteikollaan, massa kilpailussaa, ja myös sen, hänen, menestys suhteessa laumaan parenee entisestään.

Tämä planeetan suurten joukkojen tyyppi-epämenestymistapauksia ovat olleet rahan epäytymistapaukset. Mätä on epäyttänyt rahan hyvin pitkälle, jolloin ruoanpuute on ajanut laumat järjestäytymään ravinnon saannin turvaavuuden verran uudella tavalla ja siiihen on sitten jääty. Ilmeisesti tämän ihminen on syömäänpystyjäihminen ja vielä tarkemmin ottaen "hädin tuskin ja vaivoin ja vain joinakin aikoina hyvin syömäänpystyjäihminen". Homo h t j v j a h spi.

Voisimmeko milloinkaan pystyä, tahtoa, haaveilla, ahluta, unelmoida, teorisoida, fatasioida, jne sinne korkeammille tasoille, tai mitä ne sitten ovatkin.

Todellisaatio, paratiisisaatio.

Vierailija
taiteilijatyyppi
On väitetty monesti ihmisen olevan älyllinen olento.
Kumminkin suurimman osan ajastaan ihminen menee "tietoisuudensa" kanssa autopilotti päällä... Tiedostus on uuden luomista ja täysin uudenlaisten iedoiden kehittelyä.
Suurin osa ihmisistä saattaa koko elämänsä ajan elää hokien muiden valmiiksi antamia neuvoja ja viisauksia keksimättä itse mitään uutta. Persoonaton laumaeläin, joka käyttäytyy suurimmaksi osaksi kuten muukin lauma, tekee persoonatonta työtä, omaa persoonattomat poliittiset näkemykset ja harrastaa samoja harrasteita kuin 95% muistakin ihmisistä.Pelkkä matkiva normielämä ei ole tietoisuutta, oppiihan papukaijakin puhumaan ja osaa yhdistellä sanoja esineisiin.
Voimakkaasti persoonalliset ihmiset, joilla on erikoiset ja harvinaiset harrasteet, valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ja ideat, ellainen kuluttaa aikaansa paljon enemmän uusien ajatusten kehittelyyn. Usein sellainen ihminen luokitellaan myös friikiksi ja suljetaan tavallisen yhteisön ulkopuolelle.
Mikä on ensimäinen ajatus kun näemme Albert Einsteinin, Salvador Dalin,
Darwinin tai vaikka J. H. Fabren tai luovaa rock-tai klassista musiikkia tehneiden ihmisten kuvia? He eivät näytä yhteiskunnan tavallisilta keskivertojäseniltä. On sanottu että nerokkuus ja henkinen epätasapaino on muutaman millin päässä toisistaan.
Joskus nerokkuus muuttuu hulluudeksi, joskus taas hulluus tuottaa nerokkuutta. Ja joskus nerokkuus muuttuu neurokkuudeksi ja menee hukkaan yksilön rappeuttaessa itseään.
kaikki tämä johtunee siitä, että voimakkaampi tietoisuus vaatii voimakkaan yksilöllisyyden ja persoonallisuuden, jota peruslauma ei hyväksy. Historian nerotkin luokitellaan myös hulluiksi useinkin, joten on parempi olla onnellinen ja tyhmä

"PLAY IT AGAIN, SAM !"

Vierailija
taiteilijatyyppi
On väitetty monesti ihmisen olevan älyllinen olento.
Kumminkin suurimman osan ajastaan ihminen menee "tietoisuudensa" kanssa autopilotti päällä... Tiedostus on uuden luomista ja täysin uudenlaisten iedoiden kehittelyä.
Suurin osa ihmisistä saattaa koko elämänsä ajan elää hokien muiden valmiiksi antamia neuvoja ja viisauksia keksimättä itse mitään uutta. Persoonaton laumaeläin, joka käyttäytyy suurimmaksi osaksi kuten muukin lauma, tekee persoonatonta työtä, omaa persoonattomat poliittiset näkemykset ja harrastaa samoja harrasteita kuin 95% muistakin ihmisistä.Pelkkä matkiva normielämä ei ole tietoisuutta, oppiihan papukaijakin puhumaan ja osaa yhdistellä sanoja esineisiin.
Voimakkaasti persoonalliset ihmiset, joilla on erikoiset ja harvinaiset harrasteet, valtavirrasta poikkeavat mielipiteet ja ideat, ellainen kuluttaa aikaansa paljon enemmän uusien ajatusten kehittelyyn. Usein sellainen ihminen luokitellaan myös friikiksi ja suljetaan tavallisen yhteisön ulkopuolelle.
Mikä on ensimäinen ajatus kun näemme Albert Einsteinin, Salvador Dalin,
Darwinin tai vaikka J. H. Fabren tai luovaa rock-tai klassista musiikkia tehneiden ihmisten kuvia? He eivät näytä yhteiskunnan tavallisilta keskivertojäseniltä. On sanottu että nerokkuus ja henkinen epätasapaino on muutaman millin päässä toisistaan.
Joskus nerokkuus muuttuu hulluudeksi, joskus taas hulluus tuottaa nerokkuutta. Ja joskus nerokkuus muuttuu neurokkuudeksi ja menee hukkaan yksilön rappeuttaessa itseään.
kaikki tämä johtunee siitä, että voimakkaampi tietoisuus vaatii voimakkaan yksilöllisyyden ja persoonallisuuden, jota peruslauma ei hyväksy. Historian nerotkin luokitellaan myös hulluiksi useinkin, joten on parempi olla onnellinen ja tyhmä

Erittäin hyvin sanottu siellä yllä. Ja mielestäni ironia onkin siinä, että usein nämä eksentriset ihmiset juuri vievät eteenpäin "kehitystä" uusien innovaatioiden ja ajatusten mukana... Joita kyllä myös aluksi lähes kategorisesti aina vastustetaan, jopa pelätään. Jos tieteenkin historiaa ajattelee... Niin voisi väittää, että länsimainen yhteiskunta on jopa riippuvainen ei-konformisista ihmisistä. Kuten vaikka nyt Kant, Einstein tai Picasso, kaikki vahvasti omia persooniaan. Juuri tämä tekeekin tällaisista henkilöistä ihailtavia. Ja muuten, erikoista on MYÖS SE, että usein nämä henkilöt myös ovat ulkoiselta habitukseltaan tavallisesta poikeavia joiltain osin. En siis tiedä, voisiko jopa postuloida, että nerous on riippuvainen erikoisuudesta. Ehkä. Nerot eivät "ota annettuna" yhteiskunnan kaavoja sellaisenaan, ja siitä syntyy eroavaisuutta.

Naisten keskuudessakaan tämä hämmennys erikoisuuteen ei ole tavatonta, kokemukseni mukaan... Aika useinkin Suomessa seurustelevia pareja katsoessa näyttää mies "perin tavalliselta", ja siten (hoh hoijaa) turvaliselta. Ei toki (onneksi) aina.

Vierailija
taiteilijatyyppi
On sanottu että nerokkuus ja henkinen epätasapaino on muutaman millin päässä toisistaan.
Joskus nerokkuus muuttuu hulluudeksi, joskus taas hulluus tuottaa nerokkuutta. Ja joskus nerokkuus muuttuu neurokkuudeksi ja menee hukkaan yksilön rappeuttaessa itseään.

Osittain asiaan voi vaikuttaa matala inhibitio jossa aivojen etulohko ei karsi informaatiota tarpeeksi hyvin. Korkealla älykkyysosamäärällä varustautunut ihminen voi käyttää tätä "negatiivista" ominaisuutta hyväkseen innovaatioiden suhteen. Monet tälllaiset ihmiset ovat lähellä sitä tilaa jota kutsumme hulluudeksi.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Ns normaalin mainion elämän ja uran elävät ovat poikkeuksetta taviksia. Taviksien ryhmässä ovat myös taviksien huiput. Nämäkin ovat saaneet lahjana kulkea osana isoa ratasta hieman loisteliaammassa kohdassa.

Ja sitten ovat nämä hiekanmuruset rattaissa. Kuka kovempaa ja kuka heikompaa ainesta. Murusten joukossa ovan ne jotka lennähtävät myös ylös ja ulos siitä kellokoneistosta. Kova aines pitää ilkeää meteliä ison rattaan jauhaessa ja se jos mikä häiritsee tavista. Pehmeä kama toimii voiteena rattaistossa. Tavisjoukko tarvitsee heikon massan vertailukohdaksi. Kunnolliset luuserit pitävät ison osan arvon oikealla tasolla.

Ison rattaan asentoa muuttavat nuo kovat palaset, joitten osa on lopuksi murentua tai lentää pysyvästi koneiston ulkopuolelle. Ja tuo kovan palan vaimenemisvaihe jos mikä sopii tavikselle. Raastava kirskunta hiljenee ja pyörä pyörii entistä paremmassa asennossa ja se jos mikä antaa aiheen juhlallisiin puheisiin ja murusen muiston ja saavutusten siirtämiseen ison rattaan merkkipaalujen osastolle. Merkkipaaluksi sijoitaminen tarkoittaa, että tavis saa häirikön elämäntuotteesta osansa. Tavallinen tavis vähemmän ja tavisten eliittitavis enemmän.

Missä kohdassa raatilaiset tuntevat olevansa tässä rattaistossa?

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005

Itse en ole tavis, koska en elä sellaista taviselämää, siten kuin tavikset määrittelee.

Joskus oon käyny taviksia ihmettelemässä kadun kulmalla, mutta joo en ole siihen taviselämään tarttunut, enkä siihen tuskin pystykkään. koska se ei kuulu minun rutiineihin.

Eka luulin että minulla on jotain mielenterveysongelmia, mutta ei kukaan 2 vuoteen mitään löytänyt, eli olen ihan henkisesti terve.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
tiäremiäs
Itse en ole tavis, koska en elä sellaista taviselämää, siten kuin tavikset määrittelee.

Joskus oon käyny taviksia ihmettelemässä kadun kulmalla, mutta joo en ole siihen taviselämään tarttunut, enkä siihen tuskin pystykkään. koska se ei kuulu minun rutiineihin.

Eka luulin että minulla on jotain mielenterveysongelmia, mutta ei kukaan 2 vuoteen mitään löytänyt, eli olen ihan henkisesti terve.

Saattaa olla että sinun pitäisi vain löytää se oma juttusi.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Elekee viittikö noin pitkiä viestejä kirjottaa kun ei jaksa lukea. Taviksiahan ei täältä löydä vaikka etsimällä ettis.

Vierailija
skOh
Viisaita ei voi syrjiä. Viisas ei moiseen tilanteeseen asetu, saati siitä välitä.

Viisas näkee syrjimistä yrittävän pahan olon.

Vierailija

Ehkä tämä hiukan sivaa aihetta, mutta itse määrittelisin oma-aloitteisuuden näin: henkilö tietää mitä haluaa tehdä ja uskaltaa myös tehdä sen, välittämättä ryhmäpaineesta sun muusta.

iisakka
Seuraa 
Viestejä848
Liittynyt30.9.2005
taiteilijatyyppi
On sanottu että nerokkuus ja henkinen epätasapaino on muutaman millin päässä toisistaan.
Joskus nerokkuus muuttuu hulluudeksi, joskus taas hulluus tuottaa nerokkuutta. Ja joskus nerokkuus muuttuu neurokkuudeksi ja menee hukkaan yksilön rappeuttaessa itseään.

Onhan sitä sanottu vaikka mitä, kyseenalaistamattomia hokemia riittää, mutta olen lukenut, että käsitys jonka mukaan neroudesta ei ole pitkä matka hulluuteen, osoitettiin vääräksi jo 20-luvulla. Lahjakkuustutkija L. M. Terman suoritti ensimmäiset pitkäaikaiset seurantatutkimukset huippulahjakkailla henkilöillä, joiden älykkyysosamäärä oli yli 140. Olivat psyykkisesti vakaampia ja jopa fyysisesti terveempiä kuin keskiälykkäät ihmiset.

Wikipedia: "In the 1920s, Terman initiated long-term studies of gifted children that are still in progress today. He found that gifted children did not fit the existing stereotypes often associated with them: they were not weak and sickly social misfits, but in fact were generally taller, in better health, better developed physically, and better adapted socially than other children. The children included in his studies were colloquially referred to as "Termites.""

Hyvä on, myönnän etten ole pahemmin perehtynyt aihepiiriin, enkä tiedä onko myöhempi tutkimus eri mieltä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat