Kuolema IMF:lle ja WB:lle

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Bretton Woods - instituutiot eli kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja Maailmanpankki WB, perustettiin toisen maailamnsodan jälkeen tavoitteena avoin maailmantalous, jossa kansallinen talouspolitiikka tärkeimpänä tavoitteena täystyöllisyys olisi mahdollista. Taustana oli saatu oppi siitä, miten taloudelliset ongelmat johtivat natsien valtaannousuun. Keskeisenä huolenaiheena oli poliittinen vakaus.

Kansainvälisen rahaston alkuperäinen tarkoitus oli maksutaseen älijäämien korjaaminen. Radikkaaleimmat, mm. Keynesin ideat mm. siitä, että sillä olisi ollut oikeus verottaa velkojamaiden ylijäämää, kuitenkin torjuttiin. Lähinnä USA:n toimesta velkojamaiden vastuu vähennettiiin pieneksi. IMF sai myös kehityspankin thetäviä varsin pian.

Täysin vastakkaisina alkupeärisille ajatuksille horjuvien kansallisten talouskien vakauttamisesta, IMF:n lainoista tehtiin USA:n vaatimuskesta ehdollisia jo 1950-luvulla. Ehtoja tiukennettiiin monene otteeseen, kunens 1970-luvulla IMF vaati velkaa haluavilta mailta varsinaista nälkäkuuria, deflatorisia toimia, juuri päinvastoin kuin alunperin oli kaavailtu mm. Keynesin ideoissa.

Jos sopeutumisen taakak asetetaan vain alijäämäisille talouskille, tuoloksenao n nidien elinehtojen heiekntyminen. Tämä kuitenkin tapahtui jo 1950-luvulla: sopeutumienn siirrettiiin täysin vellalisille, lukuun ottamatta alijäämäistä USA:aa, joka siitä huolimatta, että oli eniten alijäämäinen maa, kieltäytyi velvoitteista. Dollarin erikoisasemasta ja taloutensa koosta johtuen USA ei ole myöskään tarvinnut IMF:n lainoja, koska se on aina voinut vain painaa lisää rahaa, ts. laskea liikkeelle dollarimääräisiä luottoja.

Varsinkin 1970-luvulta lähtien IMF on vaatinut entisät tiukempaa säästöpolitiikka ja LISÄKSI ortodoksisen tlaouspolitiikan muakisia uudistuksia, vaikka velallisten velat ovat usein johtuneet esimerkiksi raaka-aineiden hinnan alentumisesta tai vanhojen velkojen tuottamattomasta käytöstä(esimerkiksi sotilasdiktatuurien varustelukuluihin). MAksutaseen alijäämä siis on ollut järjestelmällistä. IMF:n vaatimukset deflatorisesta talouspolitiikasta ja "rakennesopeutuksesta" ovat usein vain kurjistaneet velallismaita sekä taloudellisesti että sosiaalisesti.

Maailmanpankin kehitysrahoitus vain vahvistaa IMF:n linjan tuhoisia vaikutuksia, koska sekin vaatii ortodoksisen talouspolitiikan muakisia, deflatorisia toimia, jotka vain kurjistavat velallismaita. Vaikka maat ovat tämän vuoksi joutuneet mm. myymään valtion omaisuutta ja leikkaamaan julkisia menoja maksaakseen velkoja, niin velkaongelma on "rakennesopeutuksen" vuosina vain pahentunut jatkuvasti. Ja selväähän se on, että deflatorinen talouspolitiikka ei voi parantaa taloudellista tilaa.

Tyypillisiä IMF:n ohjeita ovat mm. tuonnin valvonnan, valuutanvaihdon ja rahoitusmarkkinodien vaputtaminen, suopeus suoria ulkomaisia sijoituksia kohtaan sekä deflationaariste tpoimenpiteet, kuten julkisten menojen leikkaus ja palkkojen polkeminen(käytännössä myös ay-liikkeen polkeminen). Ehdollisuus merkitsee myös jopa luonnollisten monopolien valtionyhtiöiden yksityistämisiä, mikä on täysin järjetöntä jopa klassisen taloustieteen mukaan.

Tavoitteena on kapitalistinen yhteiskunta, tuloksena se, että valtio on heikko, eikä kykene takaamaan kansalaisten hyvinvointia tai suunnittelemaan ja ohjaamaan taloutta. Tällä tavalla IMF ja WB suoranaisesti hallisetvat lähes siirtomaaherroina köyhiä velallismaita, vaikka niiden alkuperäinen tarkoitus oli auttaa alijäämäisiä talouksia siten, että ne voivat kehittää sosiaalisesti kestävästi kansallista taloutta. Tuloksena on myös ollut, että poikkikansallienn pääoma on ryövännty pilkkahintaan kaikki houkuttelevimmat kehitysmaiden yritykset omaan omistukseensa ja voitot vuotavat ulkomaille. Samlla IMF ja WB nautitvat liiketaloudellisista voitoista, koska velkoja maksetaan takaisin siitä huolimatta, että käytännössä niitä ei ole mahdollista mitenkään saada maksettua. Velat vaan kytkevät maat velkaorjuutene ja toteuttamaan IMF:n ideologista ortodoksista talousoppia, joka on kehitysmaalle täysin tolkutonta. Talous tarvitsee kansallista liikkumavaraa, liberaali vapaakauppa ei sovi kaikille maille.

Tämä ovela vallanpito pohjautuu siihen, että ortodoksinen liberaali talousoppi on korotettu USA; IMF:N ja WB:n toimesta ideologiaksi, jonka neutraaliutat ei osata eikä kehitysmaiden taholat edees uskalleta kyseenalaistaa: mikä hyvänsä oppositioasennne tai edes sen luomisen yrittäminen Bretton Woods- instituutioissa voisi tietää sitä, että näitä maita rankaistaisiin taloudellisesti. Tässä projektissa kaikki maat pyritään muutamaan usalaisen ideologian mukaisiksi, ortodoksiseen talousoppiin ja liberalismiin sopiviksi valtioiksi - vaikka väkisin ja suunnattoman inhimillisen kärsimyksen hinnalla. Jos siis todellisuus ei istu ortodoksiseen talousoppiin, niin todellisuus, ei teoria, kaipaa muuttamista. Ts. jos vapaakaupan suosiminen vain romahduttaa kehitysmaan talouden, vika onkin siinä, ettei taloutta ole vapautettu tarpeeksi!

IMF:N ja WB:n uudistaminen on lähes mahdotonta. Yksin USA pystyy suurimapana osakkeenomistajana torppaamaan monia päätöksiä ja yhdessä länsimaat voivat estää kaikki köyhempien yritykset tavoitella demokraattisempaa ja reilumpaa kansainvälistä talous- ja valuuttajärjestelmää.

Esimerkiksi juurikin IMF:n äänisuhteiden muutos vaatii 85% äänienemmsitön. USA:lla on äänistä yksinään yli 16%.

tuntuukin, että ainoa ratkaisu tilanteesene on lakkautta IMF ja WB ja perustaa täysin uudet, demokraattisemmat talousinstituutiot, joiden johtotähtenä on sosiaalinen ja polittinen vakaus, kuten alkuperäisissä Bretton Woods - kaavailuissa, ei ortodoksisen talousopin vienti vaikka väkisin.

PS: Jos kehitysmaavelallinen olisi esim. USA:n osavaltio, niin velanantajat eivät saisi missään nimessä USA:n lain mukaan kyykyttää täysin vailla mitään vastuuta vaatimustensa seurauksista, poloista velkaantunutta valtiota - esimerkiksi peruspalvelujen koskemattomuus on USA:n lainsäädännössä velanantajien takaisinmaksuvaatimuksia ja "sopeuttamisohjelmien" vaateita rajoittava tekijä. Tämä ei koske kansainvälistä velanantoa, IMF:ää ja WB:tä, koska länsimaat ja poikkikansallien pääoma ovat yhdessä tuumin ryhtyneet rikoskumppaneiksi rosvoamaan kehitysmaita.

Kommentit (2)

Toope
Seuraa 
Viestejä23135
Liittynyt23.7.2006

Kehitysmaista kehittyneiden maiden joukkoon ovat nousseet esim. Etelä-Korea ja Taiwan. 50-60 vuotta sitten nämä olivat valtavasti länsimaita jäljessä kaikilla mittareilla, jopa Afrikan asteella. Miksi nämä maat nousivat, mutta Afrikka ei? Ovatko IMF ja WB kohdelleet näitä maita eri tavalla kuin muita, vai onko syynä näiden maiden oma järkevä talouspolitiikka, sosiaalipolitiikka, koulutuspolitiikka jne.? Talouden nousu riippuu mielestäni eniten omasta yritteliäisyydestä.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija
Toope
Kehitysmaista kehittyneiden maiden joukkoon ovat nousseet esim. Etelä-Korea ja Taiwan. 50-60 vuotta sitten nämä olivat valtavasti länsimaita jäljessä kaikilla mittareilla, jopa Afrikan asteella. Miksi nämä maat nousivat, mutta Afrikka ei? Ovatko IMF ja WB kohdelleet näitä maita eri tavalla kuin muita, vai onko syynä näiden maiden oma järkevä talouspolitiikka, sosiaalipolitiikka, koulutuspolitiikka jne.? Talouden nousu riippuu mielestäni eniten omasta yritteliäisyydestä.

Aasian talousihme perustuu sille, että 1970-luvulla ja 1980-luvulla valtio osallistui aktiivisesti talouden kehittämiseen. Tämä kehitys pysähtyi saman tien kun nämä maat hyväksyivät 1990-luvun alussa "vapaakaupan". Talouskriisihän siitä seurasi, lyhyen keinotteluvaiheen(kasinotalous tuttu termi?) jälkeen, ja sitten tällä verukkeella IMF pääsi entisestään kiristämään maiden talouspolitiikan ehtoja: seurauksena entistä pahempi kriisi ja kaiken arvokkaan myyminen poikkikansalliselle pääomalle pilkkahintaan.

Afrikan mailla ei liene ollut siinä määrin resursseja ja osaamista kehittää taloutta kansallisesti ja nehän joutuivat IMF:n liekaan jo 1970-luvulla.

Uusimmat

Suosituimmat