Lääkärit pakoilevat vastuuta?

Seuraa 
Viestejä2875
Liittynyt20.9.2005

Vähän hankala ilmiö, ajattelin ottaa puheeksi.

Minulla on tiedossa operaatio tuossa vuoden alussa, jolla on tietojeni mukaan kahden viikon paranemisaika ja kipuja ja komplikaatioita on aika lailla. Sain tietää toisesta menetelmästä josta paranee paljon nopeammin, kipuja on vähemmän eikä tarvita edes nukutusta. Menin ehdottamaan sitä lääkärille, ja hän suostui tuosta vaan ja sanoi että "toki, tehdään kuten sinä haluat".

Yritin kysyä hänen asiantuntemukseensa vedoten, että kumpi menetelmä hänestä toisi oikeasti paremman lopputuloksen minun tapauksessani, mutta hän vain tyrkytti valinnan vastuuta minulle ja totesi jälleen että "jos tämä tuntuu sinusta paremmalta niin tehdään toki näin." Ota vastuu, ota ota ota. En voinut sitten muuta kuin hyväksyä oman ehdotukseni valinnaksi ja lähteä pois. Saa sitten nähdä miten käy.

Juttelin kaverin kanssa, ja hän kertoi samanlaisista kokemuksista. Hän käytännössä itse määräsi oman lääkityksensä. Aloin miettiä, onko tämä kovinkin yleistä? Yrittävätkö lääkärit useinkin livistää vastuustaan tällä tavalla, livauttamalla sen potilaalle itselleen sopivan porsaanreiän kautta? Onko teille käynyt näin?

Kommentit (14)

Vierailija

Asiakas on aina oikeassa, paitsi Ranskassa, missä se on aina väärässä. Hyvää asiakaspalveluahan se on ja uskoisin että lääkäri olisi sanonut mikäli siihen sisältyy enemmän/vakavampia riskejä. Hän oli vain samaa mieltä kanssasi muttei viitsinyt ruveta luettelemaan komplikaatioita kun yleensä se antaa hieman huonoa oloa potilaalle.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
PeterH
Vähän hankala ilmiö, ajattelin ottaa puheeksi.

Minulla on tiedossa operaatio tuossa vuoden alussa, jolla on tietojeni mukaan kahden viikon paranemisaika ja kipuja ja komplikaatioita on aika lailla. Sain tietää toisesta menetelmästä josta paranee paljon nopeammin, kipuja on vähemmän eikä tarvita edes nukutusta. Menin ehdottamaan sitä lääkärille, ja hän suostui tuosta vaan ja sanoi että "toki, tehdään kuten sinä haluat".

Yritin kysyä hänen asiantuntemukseensa vedoten, että kumpi menetelmä hänestä toisi oikeasti paremman lopputuloksen minun tapauksessani, mutta hän vain tyrkytti valinnan vastuuta minulle ja totesi jälleen että "jos tämä tuntuu sinusta paremmalta niin tehdään toki näin." Ota vastuu, ota ota ota. En voinut sitten muuta kuin hyväksyä oman ehdotukseni valinnaksi ja lähteä pois. Saa sitten nähdä miten käy.

Juttelin kaverin kanssa, ja hän kertoi samanlaisista kokemuksista. Hän käytännössä itse määräsi oman lääkityksensä. Aloin miettiä, onko tämä kovinkin yleistä? Yrittävätkö lääkärit useinkin livistää vastuustaan tällä tavalla, livauttamalla sen potilaalle itselleen sopivan porsaanreiän kautta? Onko teille käynyt näin?

Kylllä potilas saa mitä pyytää jos se on mahdollista. Lääkäri kertoo kyllä jos ei ole.

Vierailija

Se on hankala ja täysin arkipäiväinen ja vakiintunut ilmiö. Samoin kuin poliisit vievät löytötavaroista käteisen rahan. Molemmat tekevät pääsääntösesti tärkeää työtä, mutta poliisien palkka on huono, ja lääkäreillä on usein aivan liikaa harteillaan ja todella suuri todellinen vastuu. Näin syntyy näitä ilmiöitä

Vierailija

On hyvin kun lääkäri keskustelee potilaan kanssa. On tavallisempaa puhua potilaan ohi ja olla ylimielinen.
Vaikkei lääkärikunta siitä pidä, kannattaa kaivaa netistä ohjeita jo ennakolta, jotta tietää missä mennään. Voi oikaista, jos lääkäri ohjailee keskustelua väärälle uralle. Niin käy melko usein. Joskus keskustelaan eri asiasta yhtaikaa.
Se ennakkotieto myös usein helpottaa vaivoja.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
tietää
On hyvin kun lääkäri keskustelee potilaan kanssa. On tavallisempaa puhua potilaan ohi ja olla ylimielinen.
Vaikkei lääkärikunta siitä pidä, kannattaa kaivaa netistä ohjeita jo ennakolta, jotta tietää missä mennään. Voi oikaista, jos lääkäri ohjailee keskustelua väärälle uralle. Niin käy melko usein. Joskus keskustelaan eri asiasta yhtaikaa.
Se ennakkotieto myös usein helpottaa vaivoja.

Itsellä on myös vastuu, minkälaista hoitoa saa tai pyytää.

Vierailija
tiäremiäs

Itsellä on myös vastuu, minkälaista hoitoa saa tai pyytää.

Hyvä tiäremiäs. Bombaa viel pari viestii ni oot viidestuhannes!

Mäki oon ehkä jo parin päivän pääst.

Vierailija
tiäremiäs
siksi on
tiäremiäs

Itsellä on myös vastuu, minkälaista hoitoa saa tai pyytää.



Hyvä tiäremiäs. Bombaa viel pari viestii ni oot viidestuhannes!

Mäki oon ehkä jo parin päivän pääst.





laitan pariaihetta vielä.

Hienoa. Nyt olet viidessätuhannessa. Mä romahdin.

Vierailija

Nykyinen lääkärien käytäntö neuvotella potilaan kanssa eri hoitovaihtoehdoista ei ole vastuun pakenemista, vaan yhteistyötä potilaan kanssa. Lääkäri selittää riskit ja onnistumismahdollisuudet eri hoitovaihtoehdoissa ja yhteisymmärryksessä mietitään oikea menetelmä. Jos potilas ei oikein tiedä, mitä haluaa, lääkäri ottaa silloin selkeän päätösvallan.

Ennen vanhaan lääkäri sanoi, mitä tehdään ja sillä siisti. Potilaalla ei ollut sananvaltaa. Tästä aiheesta oli hiljattain hyvä kirjoitus, en vain nyt löydä sitä tähän hätään.

Vaikea sanoa, mitä tuossa tilenteessa todellisuudessa tapahtui. Kertomukset usein värittyvät ja myöskin potilaat ymmärtävät lääkärin sanomat väärin.

Yksinkertaistettuna tuosta voisi päätellä, että lääkärisi ymmärsi sinun haluavan jotain toista menetelmää, mitä hän alunperin oli suunnitellut. Potilasta kuultuaan, hän ymmärsi, että potilas halusi toisin.

Joskus voi syntyä kommunikaatio-ongelmia. Ne pitäisi pystyä selvittämään.

Vierailija

Voiko hoidosta kieltäytyä? Jehovan todistajilla, esimerkiksi, on lompakossaan kortti: "Onnettomuuden sattuessa ei verensiirtoa!"

Miten lääkäri menettelee, jos vaikkapa yöllä poliklinikalle tuodaan tajuton, verenhukkaan kuolemassa oleva Jehovan todistaja, jolta löytyy tuo mainittu kortti?

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005
Tarkkailija
Voiko hoidosta kieltäytyä? Jehovan todistajilla, esimerkiksi, on lompakossaan kortti: "Onnettomuuden sattuessa ei verensiirtoa!"

Periaatteessa kai ihmisen oman tahdon pitäisi jyrätä tuossa tapauksessa? Mummoni oli jehova, herraparatkoon, mutta kun hän joutui lonkkamurtuman takia rankkaan leikkaukseen, koko muu suku sanoi salavihkaa lääkäreille että "jos verensiirtoa tarvitaan, sellainen tehdään, ja mummulle ei kerrota mitään." Tarvittiin, tehtiin eikä kerrottu.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Pikku Gen
Tarkkailija
Voiko hoidosta kieltäytyä? Jehovan todistajilla, esimerkiksi, on lompakossaan kortti: "Onnettomuuden sattuessa ei verensiirtoa!"



Periaatteessa kai ihmisen oman tahdon pitäisi jyrätä tuossa tapauksessa? Mummoni oli jehova, herraparatkoon, mutta kun hän joutui lonkkamurtuman takia rankkaan leikkaukseen, koko muu suku sanoi salavihkaa lääkäreille että "jos verensiirtoa tarvitaan, sellainen tehdään, ja mummulle ei kerrota mitään." Tarvittiin, tehtiin eikä kerrottu.
Onko sukusi siis myös jehovan todistajakuntaa? Tuollainen käytös on erittäin törkeää. Sama kuin ateisti haudattaisiin kristillisin menoin vasten hänen tahtoa. Tähän on kirkollakin sääntö että jos tiedetään vainajan haluavan ateistiset menot niin se tapahtukoon.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Wolfram: Ei tod. Mummun kääntymys tapahtui vaarin kuoltua, kun haaskalinnut... siis todistajat kävivät uhkailemassa mummun lahkoonsa. Siksi juuri suku tekikin pienen jekun. Sen ikäisellä ja -kuntoisella ihmisellä lonkkamurtuma olisi ollut varma lippu viimeiseen junaan ilman leikkausta, ja leikkauskin ilman verensiirtoa. Emme olleet valmiita luopumaan matriarkastamme vielä, ja mummi elikin tyytyväisenä vielä kymmenisen vuotta. Edelleen huomaamatta yhtään mitään kummallista...

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija
Tarkkailija
Voiko hoidosta kieltäytyä? Jehovan todistajilla, esimerkiksi, on lompakossaan kortti: "Onnettomuuden sattuessa ei verensiirtoa!"

Miten lääkäri menettelee, jos vaikkapa yöllä poliklinikalle tuodaan tajuton, verenhukkaan kuolemassa oleva Jehovan todistaja, jolta löytyy tuo mainittu kortti?

Potilaan tahtoa pitää kunnioittaa, (omaisten myös), jos on aikuinen ja päätösvaltainen omasta itsestään. Eli ei verta. Muita liuoksia voidaan tiputtaa ja verenvuoto tyrehdyttää.

Lapsilla tätä sääntöä ei noudateta. Hengenvaarallisessa tilanteessa lääkäri päättää, mitä lapselle tehdään. Jos aikuinen vaarantaa lapsen hengen esim. uskontoon vedoten - kieltämällä lapselle verenannon - on se huostaanoton paikka tai ainakin vakavan tutkinnan aihe.

Äitini joutui suolistoverenvuodon takia sairaalaan (Jehovan todistaja - muuten päästään klaari). Hb oli 70 ja leikkaus edessä. Nukutuslääkäri sanoi, että tuskin selviää leikkauksesta. Selvisi, vaikka verta ei annettu. Leikkauksen jälkeen Hb oli 45, mutta toipui ja Hb nousi pikku hiljaa normaaliksi. Meidät lapset äiti hälytti paikalle ennen leikkausta, koska ei kenties enää näkisi päivänvaloa.

Eli kuitenkin vielä vuosia. Jälleen uusi verenvuoto, hemoglobiini laski. Ei halunnut verta. Ruokahalukin hävisi eikä suun kautta mennyt edes nesteitä. Hän oli tiputuksessa sairaalassa. Tilanne näytti huonolta. Äitini määräsi tipan poistettavaksi ja pianhan hän sitten kuolikin. Meille lapsille hän ilmoitti päätöksestään eli tipan poistosta, jotta tiesimme, mitä oli pian tulossa. Täysin klaarina päästään hän silloinkin teki päätöksensä.

Emme me lapset tai lapsenlapset - muu suku - hänen toiveisiinsa tai vakaumukseensa puututtu, eikä äitimme muiden elämään. Emme ole uskovaisia ja minä en edes kuulu kirkkoon. Eikä hänen uskonsa sulkenut meitä ulkopuolelle. Saimme ihan vapaasti tavata, kukaan muu Jehovan todistaja ei puuttunut meidän välisiin asioihin eikä äitini tuputtanut meille uskoaan. Minä en siitä edes keskustellut hänen kanssaan, sisareltani sain asian tietoonikin.

Uusimmat

Suosituimmat