musketit ja mustaruuti tykit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

aaaggghh!! auttakaa mä tarvin apuu! oon miettinyt tätä pitkään ja nyt kysyn1 siis miten entis ajan piilukko kiväärit ladattiin ja kanuunat! auttakaa hädässä kärsivää

Kommentit (13)

Vierailija

Jotenkin näin olen asian ymmärtänyt:

Pohjimmaiseksi piippuun laitettiin ruuti, sen jälkee pala paperia pitämään ruuti omalla paikallaan. Sitten kuula ja lopuksi vielä paperituppo estämään kuulaa vierimästä ulos. Sitten koko latinki survottiin tiiviisti piipun perälle jonkinlaisella puikolla.
Lisäksi tarvittiin ruutia sankkipannuun. Sankkipannussa piikivi sytytti sankkiruudin, joka puolestaan johdatti tulen piipussa olevaan ruutiin.

Vierailija

http://www.lailanet.fi/oldarm/mr-opas.htm
"4. Mustaruutiaseen lataaminen
KIVÄÄRIT: ennen aseen lataamista puhdistetaan piippu huolellisesti öljystä. Tämän jälkeen laitetaan nallilukkokivääreissä pari kertaa nalli nallitappiin ja laukaistaan muuten lataamaton ase. Tämän toimenpiteen tarkoituksena on puhdistaa nallitappi ja liekkikanava öljystä. Piilukkokivääreissä sankkireikä voidaan puhdistaa esim. piippurassilla. Tämän jälkeen viritetään hana puolivireeseen ja käännetään ase niin, että piippu on ylöspäin ja piippuun kaadetaan sopiva määrä ruutia. Tässä voi käyttää myös latausputkea jonka tarkoitus on estää ruutijyvästen tarttuminen piipun seinämiin. Piippuun voidaan laittaa myös tähän tarkoitukseen valmistettu välitulppa ruudin päälle. Seuraavaksi laitetaan piipun suulle valmiiksi rasvattu rasvalappu ja kuula asetetaan rasvalapun päälle. Kuula painetaan varovasti piippuun joko ns. starterin avulla tai lyömällä sitä kumivasaralla. kun kuula on mennyt piippuun, painetaan se latauspuikolla aivan ruutiin kiinni. Tässä on oltava huolellinen ja katsottava, että kuula tulee aivan ruutiin kiinni. Jos ruudin ja kuulan väliin jää ilmatilaa, saattaa aseen piippu räjähtää aiheuttaen vahinkoa sekä aseelle että ampujalle. Tätä ilmiötä kutsutaan alilataukseksi ja se tarkoittaa sitä, että ruuti muuttuu tyhjässä tilassa kaasuksi, joka räjähtää aiheuttaen valtavan ylipaineen. seuraavaksi käännetään ase niin että nallitappiin voidaan asettaa nalli. Ase on nyt ladattu. Nalleja kannattaa ennen niiden paikalleen asettamista painaa peukalon ja etusormen välillä hieman lyttyyn jotta ne pysyisivät paremmin paikallaan. Piilukkokivääri ladataan samalla tavoin kuin nallilukkoase mutta nallin sijasta laitetaan sankkipannuun hienoa sankkiruutia niin että sankkipannu on puolillaan ruutia. Piilukkoaseessa ei sankkiruuti saa olla suoraan yhteydessä sankkireikään. Asetta laukaistaessa piikivi iskee tuliraudasta kipinöitä jotka vuorostaan sytyttävät sankkiruudin. Liekki kulkeutuu sankkireikää pitkin piippuun sytyttäen siellä olevan ruudin. Sankkiruudin tulisi olla mahdollisimman hienojakoista. Ruutia voi hienontaa mm. jauhamalla pieniä määriä ruutia kerrallaan kovalla alustalla tyhjän lasipullon avulla.

PISTOOLIT JA REVOLVERIT: mustaruuripistoolit ladataan samalla tavalla kuin kivääritkin. Nallilukkorevolverin lataaminen noudattaa hieman toisenlaista menettelyä. Ase on tietenkin ennen lataamista puhdistettava öljystä, myös rullan panoskammiot. Ase viritetään puolivireeseen ja käännetään se piippu ylöspäin. Panoskammioihin kaadetaan tämän jälkeen ruuti. Kun tämä on tehty, asetetaan kuula panoskammion suulle ja painetaan kuula aseen latausvivulla ruutiin kiinni. Kuulan on oltava jonkin verran suurempi kuin aseen kaliberi (esim. .44 revolvereissa on käytettävä .454 tai .457 kokoisia kuulia. Tämä takaa, että kuulan ja panoskammion väliin ei jää rakoja. Revolverissa on tärkeää, että kuula tulee niin lähelle panoskammion suuta kuin mahdollista. Rullaan sopii kuitenkin useimmiten paljon enemmän ruutia kuin mitä tarkkuusammunnassa tarvitaan ja kuula menee liian syvälle rullaan. Tämä ongelma voidaan ratkaista asettamalla ruudin ja kuulan välille välitulppa tai kaatamalla ruudin päälle mannaryynejä minkä jälkeen kuula painetaan rullaan. Tämän jälkeen laitetaan kuulan päälle rasvaa. Rasvan tarkoituksena on estää kaikkien kuuden latauksen laukeamisen samanaikaisesti. Kuten tunnettua, on revolvereissa rullan ja piipun välillä pieni rako josta purkautuu kaasuja. Nämä kaasut saattavat kulkeutua panoskammiossa olevan kuulan ohi ruutiin sytyttäen sen. Kuuliin saattaa nimittäin joskus jäädä niitä valettaessa rakoja ja rasvan tarkoituksena on tukkia nämä raot niin ettei sarjalaukeamista pääse tapahtumaan. Rasvaaminen käy kätevästi apteekista saatavalla lääkeruiskulla ja rasvana voidaan käyttää huoltoasemilta saatavaa vaseliinia. Nyt ase voidaan kääntää sellaiseen asentoon, että nallit voidaan laittaa paikoilleen. Ase on nyt ladattu.
Kilpailuissa vaaditaan turvallisuussyistä, että ruuti kaadetaan piippuun tai panoskammioon latausputkiloista, joihin on jo ennakolta mitattu sopiva määrä ruutia. Niitä on saatavana tehdasvalmisteisina tai sitten voi ostaa apteekista lasisia kumitulpalla varustettuja putkiloita.
Asetta ladattaessa on turvallisuuskysymykset pidettävä koko ajan mielessä ja aseen piipun on oltava suunnattuna koko ajan pois ampujasta ja katselijoista!"

http://www.elvijapaulilappalaisensukuse ... uotsin.htm
"Ruudin käyttöön perustuvat tuliaseet yleistyivät Euroopassa hiljalleen keskiajan kuluessa. 1400-luvun lopussa löydettiin ruudin kolmen ainesosan oikeat seossuhteet: 75% sal-pietaria, 11,5% rikkiä ja 13,5% hiiltä. Nk. jyväruutia saatiin kostuttamalla ruutijauho viinalla tai etikalla ja jauhamalla kovettunut kimpale. Vanhimmat tykit koottiin takorauta-tangoista ja vahvistettiin rautarenkailla. 1400-luvulla yleistyi suustaladattava valettu tykki. Valurauta oli pitkään liian haurasta ja suositumpi raaka-aine oli sitkeä tykkipronssi, jossa kupariin sekoitettiin noin kymmenesosa tinaa. Seuraavalla vuosisadalla yleistyi perän valaminen suuta vahvemmaksi ja sen jälkeen tykkien perusmalli säilyi lähes muutumattomana 1800-luvulle asti. Ruutikammio valettiin usein putkea pienemmäksi. Ruudin määrä oli noin puolet kuulan painosta, jolla myös ilmoitettiin tykin kaliiperi. 1500-luvun lopun tyypillinen tykki, puolikartauni, ampui 24-naulaisen (10 kg) rautakuulan, jolloin putken kaliiperi oli noin 13 cm. Putki oli yli kolme metriä pitkä ja painoi jopa 2000 kg. Ruutikammioon johti putken taka-osassa sankkireiäksi sanottu kanava, joka ennen laukaisua täytettiin ruudilla. Kun reikää koskettiin kepin päässä olevalla hehkuvalla lun-tulla, sankkiruuti syttyi, kuljetti tulen panoskammioon ja tykki laukesi. Rekyyli siirsi tykkiä joka laukauksen jälkeen ja se oli tavalla tai toisella kammettava takaisin tuliasemaan ennen seuraavaa laukausta. Taistelun aikana vallattu tykki voitiin helposti tehdä toimintakyvyttömäksi lyömällä naula lujasti sankkireikään. Tiiviiseen ryhmitykseen osuva tykinkuula teki parin metrin levyisen ja useita metrejä pitkän vaon, josta kukaan ei enää noussut taistelua jatkamaan. Linnoituksia ja laivoja vastaan voitiin käyttää mörssäriä, jolla ammuttiin useiden kymmenien kilojen painoinen kranaatti. Se oli täytetty ruudilla, joka sytytettiin kuoren läpi tulevalla lunt-tulangalla. Ruutia mörssärin panoksessa oli vain 20-osa kranaatin painosta, mutta se lennätti kranaatin kaaressa ilmaan ja viholliskohteeseen"

Vierailija
mikro
kiitos ! mutta entäs kanuuna/tykki?

Aika samalla tavalla. Ensin putken perälle survottiin ruutipanos, mahdollisesti jotakin tiivisteeksi ja sen jälkeen kuula tai useampi, kartesseja, ketjuammuksia, musketinkuulia tai metalliromua, riippuen siitä, mikä oli kohteena -linnake, laiva vaiko miehiä. Ruuti sytytettiin pienen reiän kautta palavalla luntulla. Joka laakin jälkeen putki piti rassata puhtaaksi karstasta. Tykin koosta riippuen yhden laakin ampuminen vei hyvältä tykkiryhmältä ehkä 1-5 minuuttia. Tykinputkien kuumenemisen vuoksi paljon nopeampaa tahtia ei purjelaivojen aikakaudella edes olisi voitu pitää yllä.

Nykyinen kenttätykki ampuu ehkä 4-6 kertaa minuutissa, sekin koosta riippuen. Maailmansotien aikaiset jättiläismäiset laivatykit, jotka ampuivat henkilöauton painoisia kranaatteja kymmenien kilometrien päähän, kykenivät kahteen laukaukseen minuutissa.

Vierailija
Tollukka
Jotenkin näin olen asian ymmärtänyt:

Pohjimmaiseksi piippuun laitettiin ruuti, sen jälkee pala paperia pitämään ruuti omalla paikallaan. Sitten kuula ja lopuksi vielä paperituppo estämään kuulaa vierimästä ulos. Sitten koko latinki survottiin tiiviisti piipun perälle jonkinlaisella puikolla.
Lisäksi tarvittiin ruutia sankkipannuun. Sankkipannussa piikivi sytytti sankkiruudin, joka puolestaan johdatti tulen piipussa olevaan ruutiin.

Musketeissa ensin iskuri taakse, sitten kaadettiin ruuti paperipussista (pussi purtiin auki) ja survottiin tikulla eli latasinpuikolla piippuun. Sitten kuula sisään, ja lopuksi vielä nalli etuosaan. Sisällissodassa USA:ssa oli jo rihlatut "kiväärit", vaikka toimintaperiaate oli musketin. Myöhemmin sodassa saatiin jo perästä ladattavia karbiineja ja myös makasiinikiväärejä. Tuossa eräs sivu:

http://www.iusb.edu/~journal/2000/stanage.html

Vierailija
Tollukka
Mikä muuten estää ruutia valumasta sankkireijästä pihalle asetta ladattaessa?

Kenties ruudin raekoko suhteessa reikään? Se sankkireikä ei edes ollut kovin suuri.

Vierailija

Joskus on tullut ammuttua tuollaisella kiväärillä, laukaisu on pehmeämpi kuin tavallisessa kiväärissä. Siis ase "potkaisee" olkapäähän pehmeämmin kuin tavallinen kivääri. Joskus on tullut vahinkoja tuollaisella kiväärillä kun siihen on laitettu tavallista ruutia mustaruudin sijaan. Tunsin erään vanhan miehen jolla oli mennyt oikea silmä, kun oli metsästyksessä käyttänyt voimakkaampaa ruutia. Aseen peräruuvi oli tullut ampujan silmään. Noissa aseissa oli kierteellä oleva ns. peräruuvi jolla piipun peräosa saatiin tukkoon ja kiinnitettyä aseen tukkiin. Ei kannata laittaa tavallista ruutia.

Uusimmat

Suosituimmat