Kokemushakuisuuden etiikasta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Missä määrin - jos ollenkaan - kokemushakuisuus (esimerkiksi taiteelliset elämykset) saa tulla yksilön etiikan tielle?

Esimerkki. Pidän epäeettisenä esimerkiksi sitä, että lähtiessäni kuukauden lomalle jättäisin taloon valot päälle, sillä se kuluttaisi tarpeettomasti sähköä. Kyseessä on siis omatuntoni vastainen teko. Toisaalta, em. tekoa voi ajatella myös mielenkiintoisena kokemuksena: kenties minua kiinnostaa tietää, millaisia tuntemuksia epäeettinen teko minussa herättäisi. Pidän mahdollisena tilannetta, jossa jättäisin matkalle lähtiessäni valot päälle pelkältä kokemuspohjalta.

Paska esimerkki, mutta samaa ajattelua voi viedä toki paljon pidemmälle, vaikkapa murhaan. Harva on kokenut murhaa, ja ainakin itseäni kiinnostaisi tietää, miltä toisen ihmisen tappaminen tuntuisi. En sitä kuitenkaan aio tehdä, sillä omatunto tulee jo tämänasteisen epäeettisen teon tielle. Tosin joutuisin lainkin kanssa vaikeuksiin.

Heitelkää ajatuksia ja niin edelleen.

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Tunnekuohuja voi saada aikaan muutenkin kuin murhaamalla jonkun. Suurimmat voitot on saavutettavissa itsensä kehittämisen saralla, sekä suhteissa muihin ihmisiin. On niin helppoa tappaa joku, ja niin äärettömän vaikeaa tehdä joku onnelliseksi. Minä saan kiksini jälkimmäisestä.

Vierailija

Ei ole kyse joko-tai-asiasta. Minäkin saan kiksejä eettisestä elämästä, mutten voi sanoa, miltä tuntuu tappaa toinen ihminen. Jotkut sen tietävät. Minulta siis puuttuu kyseinen äärimmäinen kokemus.

Vierailija

Miten ihmisen tappaminen on "äärimmäinen kokemus", sehän on arkipäiväistä toimintaa tällä planeetalla? Ja lisäksi helvetin helppoa. Kasvaako kokemuksen arvo sen mukaan mitä epäeettisempi se on? Minä ainakin rikon sääntöjä silloin, kun säännöt ovat minusta epäeettisiä, tai epäpragmaattisia. Mutta en saa mitään kiksejä etiikkani vastaisesta toimimisesta.

Vierailija

"Miten ihmisen tappaminen on 'äärimmäinen kokemus', sehän on arkipäiväistä toimintaa tällä planeetalla?"

Ei meidän pallonpuoliskollamme. Itse en ainakaan tiedä tuntevani yhtään toista ihmistä murhannutta henkilöä.

"Kasvaako kokemuksen arvo sen mukaan mitä epäeettisempi se on?"

Ei, mutta teon "epäeettisyyden aste" kertoo jotain kokemuksen harvinaisuudesta ja erikoisuudesta.

Vierailija

Harvinaista ja erikoista on myös niellä pari desiä lasimurskaa. En silti halua kokeilla. Eivät harvinaisuus ja erikoisuuskaan siis ole itseisarvoja. Kokemus voi painua negatiivisen puolelle, vaikka kyseessä onkin jotain harvinaista ja erikoista.

Vierailija

Eettisyydestä lienee jokaisella ihmisellä omat käsityksensä.

Kokemushakuisuus menee aina itsellänikin joskus eettisyyden edelle.

Parhaimpana esimerkkinä tästä vaikkapa lihansyönti. Syön itse lihaa mutta usein koen siitä syyllisyyttä. En voi olla ajattelematta että toinen elämänmuoto on joutunut kuolemaan makunautintoni vuoksi ja että olisin voinut tulla toimeen kasvisravinnollakin.

Yksityisautoilu on toinen mitä en pidä eettisesti oikeutettuna mutta sillointällöin istun itsekkin autonratissa (autoa en omista).

Samoin kun ensimmäistä kertaa söin "huume" tabletin ja tiesin rikkovani lakia se pisti kanssa kovasti ajattelemaan teon oikeellisuutta. Tästä tosin kasvoin pian eteenpäin ja nykyisin halveksin lähinnä huumepolitiikkaa ja nautin huumeeni vailla omantunnontuskia.

Vierailija

Ihmiset koulitaan puntaroimaan valinansa etiikkaa ja mielekyyttä alusta alkaen hyvinkin kovakouraisesti. Samaa lasta jota hellitään, näpsäytellään tylysti, kun hän yrittää tarttua johonkin minkä luo luontainen uteliaisuus vetää. Äiskä voi kaupassa riepottaa lasta ja huutaa: "Et koske siihen. Etkö usko?"
Tarkoitus on hyvä mutta ei huomata mitä kylkiäisenä tulee lapsen mieleen herkimmässä kehitysvaiheessa.

Olisi kumma jos tuo ei jättäisi käyttäytymismallia, tuntea syyllisyyttä pelkoakin kaikesta uudesta minkä kohtaa. "Tuleeko taas korville, jos kosken tuohon?"-reaktio.
Samalla kehittyy auktoriteettiusko siihen että muut tietävät aina paremmin mikä minulle on hyväksi.

Vierailija

"Harvinaista ja erikoista on myös niellä pari desiä lasimurskaa. En silti halua kokeilla. Eivät harvinaisuus ja erikoisuuskaan siis ole itseisarvoja."

Eivät niin, mutta joitain kokemuksia voi kenties pitää itseisarvoina elämänkokemuksen kautta. Esimerkiksi ihminen voi keski-ikäisenä olla tyytyväinen, että teinivuosina tuli ryypättyä ja pidettyä hauskaa, vaikka aikoinaan riskit olivat suuret ja terveys sanoi auts. Jälkeenpäin yksilö voi pitää saamiaan kokemuksia arvokkaina, vaikka ne tekohetkellä saattoivat olla epäeettisiä.

Tullaan kysymykseen siitä, mikä on elämässä lopulta tärkeää. Voisi perustellusti väittää, että on pyrittävä mahdollisimman monipuolisiin kokemuksiin, sillä niin saa parhaan kuvan elämästä. Sitten päästään muiden ihmisten asemaan ja sitä kautta etiikkaan. Tarkoitukseni oli vain herättää ajatuksia.

Vierailija

Se, että kykenee ymmärtämään monenlaisia tekoja ja asioita, ei vaadi kuitenkaan itseltä niiden suorittamista. Minusta kyse on enemmän avoimesta mielestä, kuin (epä)eettisestä hurjastelusta. Toki ajattelun rajoittuneisuus heijastuu käytökseenkin.

Vierailija

"Se, että kykenee ymmärtämään monenlaisia tekoja ja asioita, ei vaadi kuitenkaan itseltä niiden suorittamista. Minusta kyse on enemmän avoimesta mielestä, kuin (epä)eettisestä hurjastelusta. Toki ajattelun rajoittuneisuus heijastuu käytökseenkin."

Niin. Toisaalta, pystyn kyllä kuvittelemaan, miltä jäähileinen olut maistuisi, mutta se ei vastaa läheskään kokemusta siitä, että se juuri nyt tuotaisiin eteeni. Jotta kyllä se konkreettinen kokemus on aina eri asia kuin asian ymmärtäminen tai kokemuksen simuloiminen mielikuvituksella.

Vierailija

Kokemuksen korostaminen jonkin asian yhteydessä saattaa helposti jopa heikentää ko. asian ymmärtämistä. Monesti ymmärtäminen on kokemista tärkeämpää. Vaikka olisit ajanut vuoristoradalla tuhat kertaa, et silti osaa sen perusteella suunnitella ja rakentaa vuoristorataa.

Vierailija
SAMAEL
Kokemuksen korostaminen jonkin asian yhteydessä saattaa helposti jopa heikentää ko. asian ymmärtämistä. Monesti ymmärtäminen on kokemista tärkeämpää. Vaikka olisit ajanut vuoristoradalla tuhat kertaa, et silti osaa sen perusteella suunnitella ja rakentaa vuoristorataa.

minä osaisin, vaikken ole ihan vähään aikaan vuoristoradalla ajellut.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat