Seuraa 
Viestejä4720

Olen jo lapsesta saakka törmännyt tietyssä mielessä mielenkiintoiseen puoleen miesten luonteessa, joka tavallaan aiheuttaa kummastusta itsessäni. Liioittelu liittyen joko harrastuksiin tai heidän aikaan saannoksiinsa. Joskus liioitellaan jopa kokemuksiakin ja vastapuolen tuntemuksiakin, vaikkei ole paikalla ketään todistamassa. Seuraavassa pari esimerkkiä omasta elämästäni:

Isäni vei minut lapsena jo kaksi vuotiaasta lähtien kalastamaan kanssaan aina kun hänellä oli vapaata töistä. Siinä sitten jossain ala-asteella ollessa tuli jonain viikonloppuna itseltäni ongittua hauki, josta johtuen juttua riitti vieraille. Jostain syystä kalan koko kasvoi ja onkimisenikin oli draamaattisemman tuntuinen tapahtuma kuin olin itse kokenut.

Nykyisin harrastan sienestystä, ja keväällä satuin löytämään tosi hyvän huhtasienipaikan ja parikin, joten kerroin löydöstäni sitten enemmän tutulle sienikerhon jäsenelle. Saatiinkin sitten melkein kolmisen kiloa huhtasieniä, joista jotkin olivat aika älyttömän kokoisiakin. Koska tiesin, ettei muilla sen sienikerhon jäsenillä ole huhtasienten suhteen niin onnistanut, niin vein sitten yhden kolmsosan omistani haluaville, että saavat herkutella. Kun tältä miespuoliselta sienikaveriltani kysyttiin, että kuinka paljon on löydetty sieltä mistä saatiin, niin hän kertoi määrän olevan kaksi kertaa isomman, kun todellisuudessa oli (valehteli kappalemäärän suhteen).

Mistä johtuu tämä liioittelu ja miksi pitää sellaista tehdä? Tuossa sienijutussakin sitten jälkeen päin sienikerhon jäsenten kanssa jutellessa he muistelivat niitten tuomieni sienien suurta kokoa eikä kukaan muistanut keräämismäärää, vaikken tosin kysellyt. Näyttää myös siltä, että joillakin miehillä on tapana kertoilla sitten esim. suosiostaan naisten suhteen ja esimerkiksi sukupuolisesta kanssa käymisestään heidän kanssaan yksityiskohtaisesti ja jotenkin sielläkin haiskahtaa sama liioittelu. Mitä tämän tyyppisellä liioittelulla haetaan ja keneltä? Miksi halutaan liioitella vaikka totuuden kanssa vähän eriävästikin?

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Sivut

Kommentit (142)

Stinger
Olen jo lapsesta saakka törmännyt tietyssä mielessä mielenkiintoiseen puoleen miesten luonteessa, joka tavallaan aiheuttaa kummastusta itsessäni. Liioittelu liittyen joko harrastuksiin tai heidän aikaan saannoksiinsa. Joskus liioitellaan jopa kokemuksiakin ja vastapuolen tuntemuksiakin, vaikkei ole paikalla ketään todistamassa. Seuraavassa pari esimerkkiä omasta elämästäni:

Isäni vei minut lapsena jo kaksi vuotiaasta lähtien kalastamaan kanssaan aina kun hänellä oli vapaata töistä. Siinä sitten jossain ala-asteella ollessa tuli jonain viikonloppuna itseltäni ongittua hauki, josta johtuen juttua riitti vieraille. Jostain syystä kalan koko kasvoi ja onkimisenikin oli draamaattisemman tuntuinen tapahtuma kuin olin itse kokenut.

Nykyisin harrastan sienestystä, ja keväällä satuin löytämään tosi hyvän huhtasienipaikan ja parikin, joten kerroin löydöstäni sitten enemmän tutulle sienikerhon jäsenelle. Saatiinkin sitten melkein kolmisen kiloa huhtasieniä, joista jotkin olivat aika älyttömän kokoisiakin. Koska tiesin, ettei muilla sen sienikerhon jäsenillä ole huhtasienten suhteen niin onnistanut, niin vein sitten yhden kolmsosan omistani haluaville, että saavat herkutella. Kun tältä miespuoliselta sienikaveriltani kysyttiin, että kuinka paljon on löydetty sieltä mistä saatiin, niin hän kertoi määrän olevan kaksi kertaa isomman, kun todellisuudessa oli (valehteli kappalemäärän suhteen).

Mistä johtuu tämä liioittelu ja miksi pitää sellaista tehdä? Tuossa sienijutussakin sitten jälkeen päin sienikerhon jäsenten kanssa jutellessa he muistelivat niitten tuomieni sienien suurta kokoa eikä kukaan muistanut keräämismäärää, vaikken tosin kysellyt. Näyttää myös siltä, että joillakin miehillä on tapana kertoilla sitten esim. suosiostaan naisten suhteen ja esimerkiksi sukupuolisesta kanssa käymisestään heidän kanssaan yksityiskohtaisesti ja jotenkin sielläkin haiskahtaa sama liioittelu. Mitä tämän tyyppisellä liioittelulla haetaan ja keneltä? Miksi halutaan liioitella vaikka totuuden kanssa vähän eriävästikin?

Se on sitä kuuluisaa miestelyä

Stinger

Mistä johtuu tämä liioittelu ja miksi pitää sellaista tehdä? Tuossa sienijutussakin sitten jälkeen päin sienikerhon jäsenten kanssa jutellessa he muistelivat niitten tuomieni sienien suurta kokoa eikä kukaan muistanut keräämismäärää, vaikken tosin kysellyt. Näyttää myös siltä, että joillakin miehillä on tapana kertoilla sitten esim. suosiostaan naisten suhteen ja esimerkiksi sukupuolisesta kanssa käymisestään heidän kanssaan yksityiskohtaisesti ja jotenkin sielläkin haiskahtaa sama liioittelu. Mitä tämän tyyppisellä liioittelulla haetaan ja keneltä? Miksi halutaan liioitella vaikka totuuden kanssa vähän eriävästikin?

Se on sitä samaa sarvien kalistelua kuin muillakin eläimillä. Etsitään alfa-urosta omasta joukosta ja yritetään tehdä vaikutusta naaraisiin. Kyllä me ollaan asiasta myös tietoisia, joten useimmiten (ei aina) se tapahtuu joko täysin tai puolittain leikillisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarinoita kerrottaessa niihin monesti lisätään hieman maustetta, tarina paisuu ja sen keskeiset piirteet saatavat alkaa korostua. Tämä on normaalia, ihan sukupuolesta riipumatta. Sitä en ymmärrä, miksi jotkut katkerat naiset yrittävät jatkuvasti nähdä jotain vikaa tai "kummallista" miehissä, samalla kun kieltäytyvät näkemästä samoja piirteitä omassa sukupuolessaan. Onko se peniskateudesta johtuvaa alemmuudentunnetta?

EDIT: Ihmisillä on taipumus liioitella asioita, niin se vain on. Kuten naisilla on tapana liioitella naisten kärsimyksiä yhteiskunnassa verrattuna miehiin, ja liioitella miesten omituisuutta tai yleistä epämiellyttävyyttä. Vanhat ämmät kun alkavat puhua vaivoistaan, niin sitä liioittelun määrää ei voita mikään.

Stinger
Olen jo lapsesta saakka törmännyt tietyssä mielessä mielenkiintoiseen puoleen miesten luonteessa, joka tavallaan aiheuttaa kummastusta itsessäni. Liioittelu liittyen joko harrastuksiin tai heidän aikaan saannoksiinsa. Joskus liioitellaan jopa kokemuksiakin ja vastapuolen tuntemuksiakin, vaikkei ole paikalla ketään todistamassa. Seuraavassa pari esimerkkiä omasta elämästäni:

Isäni vei minut lapsena jo kaksi vuotiaasta lähtien kalastamaan kanssaan aina kun hänellä oli vapaata töistä. Siinä sitten jossain ala-asteella ollessa tuli jonain viikonloppuna itseltäni ongittua hauki, josta johtuen juttua riitti vieraille. Jostain syystä kalan koko kasvoi ja onkimisenikin oli draamaattisemman tuntuinen tapahtuma kuin olin itse kokenut.

Nykyisin harrastan sienestystä, ja keväällä satuin löytämään tosi hyvän huhtasienipaikan ja parikin, joten kerroin löydöstäni sitten enemmän tutulle sienikerhon jäsenelle. Saatiinkin sitten melkein kolmisen kiloa huhtasieniä, joista jotkin olivat aika älyttömän kokoisiakin. Koska tiesin, ettei muilla sen sienikerhon jäsenillä ole huhtasienten suhteen niin onnistanut, niin vein sitten yhden kolmsosan omistani haluaville, että saavat herkutella. Kun tältä miespuoliselta sienikaveriltani kysyttiin, että kuinka paljon on löydetty sieltä mistä saatiin, niin hän kertoi määrän olevan kaksi kertaa isomman, kun todellisuudessa oli (valehteli kappalemäärän suhteen).

Mistä johtuu tämä liioittelu ja miksi pitää sellaista tehdä? Tuossa sienijutussakin sitten jälkeen päin sienikerhon jäsenten kanssa jutellessa he muistelivat niitten tuomieni sienien suurta kokoa eikä kukaan muistanut keräämismäärää, vaikken tosin kysellyt. Näyttää myös siltä, että joillakin miehillä on tapana kertoilla sitten esim. suosiostaan naisten suhteen ja esimerkiksi sukupuolisesta kanssa käymisestään heidän kanssaan yksityiskohtaisesti ja jotenkin sielläkin haiskahtaa sama liioittelu. Mitä tämän tyyppisellä liioittelulla haetaan ja keneltä? Miksi halutaan liioitella vaikka totuuden kanssa vähän eriävästikin?

Isäsi oli ylpeä sinusta ja halusi, että naapuritkin huomaa. Mielestäni normaalia isänylpeyttä.

Joku jo tuolla mainitsi sen sarvienkalistelun. Tuo pitänee myös paikkaansa.

Jotkut retostelee seksijutuilla ja kokemuksella, vähän niinkun Maukka. Älä Stingeri huoli, vielä ei oo lähellekkään kaikki jutut kerrottu. Lisää on luvassa.

Mutta hyvä ja validi havainto.

tiäremiäs
Itsestä voi kertoa sankaritarinan tai uhritarinan. Oletko asian uhri vai sankari.

sinä olet sankari

mutta asioiden liioittelu on mielestäny hauskaa. minä liioittelen asioita aina täysin leikilläni, olipa kyse mistä asiasta vain. yleensä kertomukseni menevät selvästi keksityn puolelle, eikä niitä kukaan usko. mutta ei se haittaa, kerrankin sain 6000 km pitkän köyden joululahjaksi ostettuani veljelleni 100000000000 € maksavan lakupötkyn ja sitten penikseni on muuten 6000 m pitkä tuohon tyyliin selittelen usein asioita. onko ihme, ettei kovin moni usko?

liioittelu on luonnollista; sitä ovat harrastaneet lähes kaikki maailman ihmiset, jotka ovat saavuttaneet 60:n ikävuoden iän. ja stinger, miehet eivät ole universumin ainoita liioittelijoita

SAMAEL
Kuten naisilla on tapana liioitella naisten kärsimyksiä yhteiskunnassa verrattuna miehiin, ja liioitella miesten omituisuutta tai yleistä epämiellyttävyyttä.

Eräs naisten liioittelun keinoja on omien tunnekokemusten liioittelu. Jos vaikka jokin arkipäivän tilanne harmitti, niin kerrotaan kuinka paljon se ahdisti. Niin että sydänkin alkoi hakkaamaan, rintaan alkoi pistämään eikä henkeäkään enää saanut. Päässä huimasi ja vatsaakin kouristi.

En ihan tarkkaan tiedä mikä tässä on taustalla, muutakuin keskustelukumppanilta haettava myötätunto tai kenties manipulointi. Osoittamalla tunteen vahvuus, vaaditaan toista ottamaan tilanne vakavasti ja ainakin reagoimaan siihen jollain tavalla.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Ah, mainiota!
Sukupuolittuneista konventioista keskustelu on huitsin kivaa, koska niitä ei välttämättä tunnista sukupuolittuneiksi.

Stinger
Mistä johtuu tämä liioittelu ja miksi pitää sellaista tehdä? Tuossa sienijutussakin sitten jälkeen päin sienikerhon jäsenten kanssa jutellessa he muistelivat niitten tuomieni sienien suurta kokoa eikä kukaan muistanut keräämismäärää, vaikken tosin kysellyt. Näyttää myös siltä, että joillakin miehillä on tapana kertoilla sitten esim. suosiostaan naisten suhteen ja esimerkiksi sukupuolisesta kanssa käymisestään heidän kanssaan yksityiskohtaisesti ja jotenkin sielläkin haiskahtaa sama liioittelu. Mitä tämän tyyppisellä liioittelulla haetaan ja keneltä? Miksi halutaan liioitella vaikka totuuden kanssa vähän eriävästikin?

Liioittelu on siistiä!

No tuo sosiaalinen funktio johon on opittu lienee se keskeisin perustelu. Kun nähdään että toinen hieman liioittelee, annetaan itsekin palaa. Siitä tulee sitten sellaista kielellistä peliä, joka tekee samalla kielestä hauskempaa ja ekspressiivisempää/ilmaisuvoimaisempaa. Tässä mielessä miehet ovat myös hyvin tunteellisia olentoja, epäilemättä usein selvästi naisia enemmän. Enkä näe liioittelua sinällään vääränä, ellei sillä tarkoituksella kusettamalla anneta virheellistä kuvaa oman edun nimissä siten että se on toiselta pois.

Käänteisenä ilmiönä voisin mainita pienen liioittelun ylikritisoinnin, jota olen ollut aistivinani etenkin naisissa. Ei siinä mitään, mutta kun itsepiiskaaminen ja vähättely ei enää saakaan samanlaista kriittistä analyysiä samalla tavoin, vaan on jopa suotavaa...

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Neonomide

Liioittelu on siistiä!

No ei se niin siistiä ole. Älä liioittele. (Nyt naiset voitte syyttää, että miehet ovat hirveän masentavia vähättelijöitä.)

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249

Itse käyttäisin käsitettä penistenkalistelu, kun puhutaan sellaisesta ekspressiivisestä miesten välisestä pikku känästä, jolle tyypillistä on asioiden suurentelu. Kysehän ei känäämisessä ole vain tiettyjen asioiden suurentelusta, vaan myös toisten asioiden vähättelystä. Nämä taas tunnetusti ruokkivat toisiaan.

Liioittelulla on paljon muitakin puolia ja sitä ruokkivia motiiveja, joiden pohdiskelu voisi olla hyvinkin kiinnostavaa.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

SAMAEL
Jaahas, ehkä naisten puolella tätä ilmiötä voisi sitten kutsua tissien kilpaheilutteluksi.

Kerran uudenvuoden bileissä pojat vähän rupes esiintyy. Kaveri keräs kaikki daamit ympärilleen ja otti hauiksien poseerausasennon ja sanoi tytöille "Hiplatkaa mua" Tytöt kikatti ja hiplas, kuvia tietysti otettiin.

Siihen sitten tuumasin, että koskakohan tytöt rupee mittailemaan toisiaan. Välittömästi blondi hyvässä känässä tyrkkäs silikonit esiin rinta kaarella. Ei silti, ihan mielellään niitä tsiikaili.

Liioittelua esiintyy monella eri tavalla, pahimmillaan liioittelulla haetaan vain omaa etua ja parhaimmillaan vain tuodaan väriä tarinaan, jutun ytimen kuitenkin pysyessä asiassa. Jos kukaan ei ole asiaa huomannut, ovat kaikki parhaat tarinaniskijät aikamoisia liiottelijoita, tästä huolimatta näitä juttuja kuuntelee mielellään. Toisaalta liioittelu on taitolaji, joten huonosti liioitteleva saa äkkiä valehtelijan maineen.
Itse ajattelisin liioittelulla haettavan ensisijaisesti parempaa sosiaalista asemaa yhteisössä.

Itseironinen tai tragikoominen asioidensa liioittelu tai vähättely on hauskaa joissakin tilanteissa (Kyllä tämä kotiolot voittaa), jos vain osalliset sen ymmärtävät. Naisille tämä on joskus vaikeaa ymmärtää. Monasti miehille selvä huumori ei naista naurata yhtään, vaan hän heittää siihen piikikkään kommentin, piilaten tunnelman.
Jos liioittelu kohdistuu naiseen jossain suorituksessa, niin yleensä sillä korotetaan nainen itsensä tasalle, vaikkei taidot sitä osoita. Nainen tulkitsee sen että hän on miehen alapuolella ja siitä tehdään pilaa.

Toinen naisten synti on tulkita miehen aidonriehakas tunneilmaisu liioitteluksi. Esimerkiksi tilanne, jossa otin naisen syliini. Suutelin hyvin kuumasti ja pitkään. Hänen kommenttinsa, kun sai hengen taas kulkemaan: "Ei kukaan voi noin toista haluta".

Eikös termi "kalavale" ole tuttu useimmille? Liioitellaan saaliin kokoa ja määrää. Yleispätevää.

Turhankin lähellä tuota ilmaisua löytyy kansanperinteemme "Kalevala"

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720

Aika mielenkiintoisia mielipiteitä kaikilla. Sen olen huomannut, että joitakin tuttuja tyyppejä voi saada sopivassa saman tyyppisessä seurassa kertomaan noita liioiteltuja juttujaan sopivasti asiaa sinne vieden ja etenkin, jos vastapuolen "uroskin" sattuu olemaan samanlainen liioittelija sillä aihealueella. Itsekin olen ajatellut joskus sitten myös vastaavasti juttuun yhtyä ja senkin takia opiskelumielessä seurannut heidän käyttäytymistään ja miten ne juttunsa tekevät. Ainakin noissa erilaisissa harrastepuolen jutuissa varmaan pystyy sitten jollain tapaa liioittelemaan sopivasti, koska varmaan oikeaoppisessa liioittelussa kuitenkin jonkin sorttinen alan tieto on tarpeen.

Mitä olen ollut huomaavinani sitten eroja naisten ja miesten liioittelun suhteen, niin miesten liioittelu on usein tietoihin ja taitoihin liittyvää ja naisten tunteisiin ja kokemuksiin liittyvää. Esimerkiksi miehet liioittelevat osaamistaan tai tietomääräänsä ja naiset taas kuten eräs vastaajista taisi kirjoittaakin, kärsimyksiään, tunteitaan ja saamaansa kohtelua. Naisissa on näitä, jotka näyttävät haluavan tehdä jostain ihan arkisestakin asiasta välillä dramaattisen tapahtuman ja tavallaan kuvaavat itsensä sitten pääosassa. Tuntuu, että naisten ajattelu usein pyörii enemmän heidän itsensä ympärillä ja keskusteluissakin sitten halutaan joko puhua itsestä tai heti tietää kaikki yksityispuolen jutut vastapuolen naisestakin. Miesten kanssa voi jutella laajemmin harrastuksista, mielipiteistä yleensäkin ja muutenkin vähemmän omaan persoonaan liittyvistä aiheista.

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

Tämä liioittelu tietämyksen suhteen kyllä liittyy miehen ja naisen erilaiseen suhtautumiseen siihen, jos ei tiedä jotain.

Nainen toteaa, että "Vitustako mä voi sen tietää".

Mies alkaa esittämään hypoteesejä ja arvauksia sen pohjalta, mitä tietää yleensä asioista.

Tämän miehen uteliaan ja luovan tieteilijän ja taiteilijan asenteen naiset tulkitsevat niin, että mies yrittää päteä valehtelemalla tietävänsä jotain, mitä ei tiedeä.

Neonomide
Seuraa 
Viestejä14249
bdbdbd
Liioittelua esiintyy monella eri tavalla, pahimmillaan liioittelulla haetaan vain omaa etua ja parhaimmillaan vain tuodaan väriä tarinaan, jutun ytimen kuitenkin pysyessä asiassa. Jos kukaan ei ole asiaa huomannut, ovat kaikki parhaat tarinaniskijät aikamoisia liiottelijoita, tästä huolimatta näitä juttuja kuuntelee mielellään. Toisaalta liioittelu on taitolaji, joten huonosti liioitteleva saa äkkiä valehtelijan maineen.
Itse ajattelisin liioittelulla haettavan ensisijaisesti parempaa sosiaalista asemaa yhteisössä.

Oikeastaan muotoilisin liioittelusanan pikemminkin dramatisoinniksi, kun tuossa mielessä puhutaan. Tunnen kamalasti naisia, jotka toisaalta dramatisoivat paljon, muttei heidän puhetavastaan tule ensimmäisenä mieleen liioittelu. He ovat ehkä pikemmin, positiivisessa mielessä, Drama Queenejä. Tämänlaiselle liioittelulle on ominaista eläytyminen omaan tarinointiin ja muiden reaktioihin tandem-tyylillä, siinä missä miehillä kyse on enemmänkin innostuneisuudesta/pätemisestä/lesoamisesta. (tsiisus tätä sukupuolistereotypisointia...) linkki testiin

http://ranneliike.net/testit.php?alue=dramaqueen

tietää
Itseironinen tai tragikoominen asioidensa liioittelu tai vähättely on hauskaa joissakin tilanteissa (Kyllä tämä kotiolot voittaa), jos vain osalliset sen ymmärtävät. Naisille tämä on joskus vaikeaa ymmärtää. Monasti miehille selvä huumori ei naista naurata yhtään, vaan hän heittää siihen piikikkään kommentin, piilaten tunnelman.
Jos liioittelu kohdistuu naiseen jossain suorituksessa, niin yleensä sillä korotetaan nainen itsensä tasalle, vaikkei taidot sitä osoita. Nainen tulkitsee sen että hän on miehen alapuolella ja siitä tehdään pilaa.

Tulkitsisin tämän reagointitavan ehkä loppupeleissä liittyvän erilaiseen pätevyyden osoittamisen puhetapaan sukupuolten keskinäisessä ja/tai välisessä kommunikoinnissa. Etenkin toisensa tunteville miehille rajuhkokin "älymiekkailu" voi olla aivan normaalia vääntöä, minkä nainen voi tulkita ehkä toisia miehiä herkemmin pätemiseksi.

Lisäksi on huomattava aivan välttämättä ilmeisiin, äänenpainojen muutoksiin ja rytmityksiin liittyvät erot ja naisille ehkä tyypillisempi tapa reagoida ihmisiin heidän aiempien kokemustensa perusteella, eikä niinkään itse käsiteltävien asioiden perusteella kyseisessä kontekstissa. Kyseessä olisi siis jonkinlainen "tyylinvartijan" rooli, jota edelleen voi vahvistaa naisen sosiaaliselle kulttuurille omaksumat käsitykset hyvästä keskustelusta/keskustelijasta.

En siis palauta tässä keskustelutyylin eroa kaikkiin naisiin, vaan laajempaan oletukseen erilaisesta keskustelukulttuurista, jossa toki myös käsitykset sukupuolittuneesta kommunikoinnista vaikuttavat. On nähdäkseni esitetty puhekulttuurin tutkimuksessa, että naiset yleisesti ottaen näkevät henkilökohtaiset suhteet ja tulkinnat niistä tärkeämpinä. Miehille tärkeämpää keskimäärin ovat sanattomat sopimukset, joiden sisällä asiat keskustelevat oikeastaan enemmän kuin ihmiset (mikä toisaalta ei itsessään ole vain hyvä asia). Tämä olisi siis yksi syy myös siihen, miksi miehet aivan viime aikoihin asti ovat suosineet muita miehiä mm. työtovereina. Miehille henkilökohtaiset suhteet vitutuksineen ovat ehkä useammin vain "bisnestä". Naisille taas henkilökohtaiset ongelmat voivat ehkä herkemmin näkyä muussakin kanssakäymisessä. Kyse voi olla siis myös ekspressiivisyyden eroista.

Hyllyssä odottaa tuore teos Talking Difference, jossa miesten ja naisten kommunikaatiotyylien eroja eritellään laajalla skaalalla (ja oletettuja eroja, joiden olemassaololle ei olekaan näyttöä). Teos kritisoi todella rankasti "miehet Marsista & naiset Venuksesta" oppaita, kuten pitääkin. Saatankin purkaa teoksen tuloksia tänne myöhemmin.

Pretending to be certain about propositions for which no evidence is even conceivable—is both an intellectual and a moral failing. —Sam Harris

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä28239

Jos mietin liioittelua sen biologisista konnotaatioista vapaana (siten vain pinnallisesti) viestinnällisenä tekniikkana nousee tuo viimeksi Neonomiden mainitsema ymmärrys asiayhteydestä ainakin omalta osaltani helposti omaksuttavaan rooliin. Siinä on sekä elastista ympäripyöreyttä, että stimuloivaa oikeassa olemisen tunnetta.

Eli kun vertailupohja onnistutaan myymään riittävän turvallisena viitekehyksenä, voimme liioitella vapaasti, jäämättä kiinni.

Väitettä, että miehet lukisivat naisia paremmin kontekstin määrittävät 'kirjoittamattomat säännöt' tai, että ne olisivat miehille ikään kuin itsestäänselvempiä, en jostain syystä kykene aivan sellaisenaan ilmeisenä essentialismina nielemään. Ainakaan en ilman aiheen biologisointia ja sitä kautta faktojen erottamista uskomuksista. Tieteellisessä mielessä käsitteille mies ja nainen kun ei oikein löydy muuta toisistaan erottavaa tekijää, kuin juuri biologinen x- ja y-kromosomi ja niiden aiheuttamat fysiologiset seuraukset, jotka ulottuvat aina kokemukselliseen elämäämme asti. Joillakin enemmän toisilla vähemmän.

Biologisista eroavaisuuksistamme huolimatta kykenemme samaistumaan tunteisiin ja sitä kautta tuntemaan empatiaa myös sukupuolten välillä, vaikka se ymmärrys onkin poikeavuuksistamme johtuen näissä tapauksissa vain kuvitteellista alkuperää.

Tässä mielessä näen elämänkokemuksellisten tuttujen asioiden määrän ja oikean kontekstin ymmärtämisen välillä vahvan analogian. Samalla luovuttaisin myös kohtalaisen roolin yksilölliselle älykkyydelle. Ilman tieteellistä lähdeviitettä, on kyse vain spekulaatiostani, mutta uskon kuitenkin, että kyse ei ole pelkästä analogiasta vaan myös molempiin suuntiin vaikuttavasta korrelaatiosta elämänkokemusten ja ymmärryksen välillä.

Näkemykseni mukaan turhaan liioitteluun sorrumme yleensä vain muiden mielestä. Havaitsemani liioittelun, jota en voi nähdä harmittomana, humoristisena tai itseironisena retosteluna, tulkitsen joko liioittelijan turhan voimakkaana tunnelatauksena suhteessa aiheeseen, toistuvana ilmiönä persoonan ohuena itsetuntona tai vain sosiaalisten taitojen harjaantumattomuutena. Vaikka pahimmillaankin aina pätemisen tarpeeksi kulminoituva, rivien välistä paistava liioittelu korreloikin yleensä sosiaalisen statuksen kalastelun kanssa, vaikuttaa tulkitsemiseen myös kuulijan oma ymmärrys omasta statuksestaan suhteessa käsiteltävään aihealueeseen (niin tiedollisesti, taidollisestikin kuin tunteellisestikin).

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat