Avaruusmalliin perustuva kvanttimekaniikan tulkinta

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Luonnontieteiden ehkä merkittävin yksittäinen saavutus on atomin keksiminen. Ainetta ei voida jakaa osiinsa loputtomiin, vaan on olemassa pienin jakamaton aineen yksikkö eli atomi. Atomin idea viittaa siihen, että maailmassa on olemassa yksi erikoisasemassa oleva mittakaava eli atomin mittakaava.

Nykyään fyysikot uskovat, että kaikki luonnonilmiöt syntyvät kvanttitason ilmiöistä. Kaikki luonnonilmiöt siis tulevat yhden mittakaavan tasolta eli kvantti-ilmiöiden mittakaavasta. Mittakaava liittyy avaruuteen.

Mitä on tyhjä tila eli avaruus? Millaisia ovat tyhjän avaruuden rakenne ja ominaisuudet? Onko olemassa pienin jakamaton pituus? Yhden erikoisasemassa olevan mittakaavan olemassaolo viittaa tyhjän avaruuden rakeisuuteen eli solurakenteiseen avaruuteen. Silloin avaruus voidaan kuvata yksikkövektoreilla, jotka virittävät kyseiset solut. Tällainen avaruus on absoluuttinen mutta ei sama kuin Newtonin absoluuttinen avaruus. Tyhjää avaruutta ei ole mahdollista havaita suoraan, mutta sen rakennetta on mahdollista tutkia teoreettisesti. Monet arkijärjen vastaiset kvantti-ilmiöt voidaan kuitenkin ymmärtää eli tulkita uudella tavalla, kun käytetty avaruusmalli on solurakenteinen.

D-teoriaa voidaan pitää kvanttimekaniikan uutena tulkintana, joka perustuu avaruuden rakenteen määrittelevään hypoteesiin. Voidaan osoittaa, että ns. “lokaalit piilomuuttujateoriat” ovat mahdollisia, kun ne käyttävät ko. hypoteesia. Solurakenteinen avaruus on D-teorian mukaan absoluuttinen ja tuottaa ns. Lorentzin muunnosyhtälöt, joihin Suhteellisuusteoria puolestaan perustuu. Kuinka klassisen maailman ilmiöt syntyvät absoluuttisen avaruuden kvantti-ilmiöistä? Avaruusmalli vastaa osaltaan myös tähän kysymykseen.

Kun matematiikka soveltuu hyvin luonnonilmiöiden kuvaamiseen, on kattavan fysikaalisen teorian kuvattava myös matematiikan perusteet eli esim. lukujoukkojen syntyminen. Avaruus on myös matemaattinen käsite ja se yhdistää fysikaalisen maailman ja siinä syntyvän matematiikan toisiinsa.

Kvanttimekaniikkaa on yritetty tulkita jo yli 70 vuotta eikä tyydyttävää tulkintaa ole löytynyt. Havaitsijan tietoisuus on näyttänyt olevan osa mittausprosessia ja siitä on kirjoitettu paljon tarpeetonta. Solurakenteinen avaruusmalli antaa uuden näkökulman tietoisuuden merkitykseen kvanttimekaniikassa. Myös toinen tulkintaan liittyvä asia, ei-lokaalisuus, selviää avaruusmallin ja Bellin epäyhtälön rikkoutumisen avulla ja on samalla vahva näyttö mallin oikeellisuudesta. Kolmas tulkintaan liittyvä asia on hiukkasen aaltofunktio. Se on matemaattinen abstraktio ja sillä on suora yhteys absoluuttiseen avaruuteen, joka ei ole makroskooppiselle havaitsijalle yksikäsitteinen. Silloin esim. vapaan hiukkasen paikkakaan ei ole yksikäsitteinen. Mittaus muuttaa asian antamalla hiukkaselle paikan lineaarisessa yksikäsitteisessä havaintoavaruudessa eli romahduttamalla aaltofunktion.

Lopulta jää jäljelle vaatimaton kysymys "Mitä kaikki on?". Voidaan osoittaa, että kysymykseen ei ole mahdollista saada vastausta. Yksi abstraktio jää malliin aina jäljelle. Mutta vain yksi.

Tiedostot:
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.pdf
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.pdf
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_3.pdf
tai
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_1.ppt
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_2.ppt
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria_3.ppt

Esittely:
http://koti.mbnet.fi/mpelt/tekstit/dteoria.htm

Pekka Virtanen

Kommentit (10)

Vierailija

Vaikka avaruus olisikin solumainen, niin silti tuon solumaisen rakenteen alla pitää olla taustatila joka ei ole mitään, niin ettei tuo taustatila laajene tai kaareudu.

Niinpä meidän ei kannata sotkea tilan käsitteeseen mitään. Antaa sen tilan nyt vaan olla ei mitään, niin ettei tila vaikuta energiaan.

Yhden yksinkertaisen periaatteen mukaan kaikki perustuu yhteen eli energiaan, joka kykenee liikkumaan suhteessa itseensä ja kykenee olemaan tiheämmässä ja vähemmän tiheässä.

Ja tämänhän voimme todistaa yksinkertaisella toistettavalla kokeella. Saamme energiaa liikkumaan suhteessa muuhun energiaan ja saamme oman energiamme eli kroppamme käpertymään tiheämpään eli sikiöasentoon ja näin meistä avautuu vähemmän energiaa poispäin meistä.

Ja näin kaikki ilmiöt selittyvät paineen vaihtelun avulla.

Ja näin se nyt vaan on!!!

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=10099

Savor

;):)

Vierailija

Teorian fysikaalisuudesta en sano vielä juuta enkä jaata mutta nostan kyllä hattua. Siinä on ainakin tehty jotain asian eteen, toisin kuin muut omia teorioitaan esittelevät. Yritystä ainakin löytyy.

Sitten kysymyksiin. Miten tuolla lasketaan ns sironta-amplitudeja. Sitä en läpiluvulla löytänyt.

Vierailija

Avaruusmalliin perustuva kvanttimekaniikan tulkinta. - Mihin avaruusmalliin. Minulla on materialistinen ikuisen äärettömän ei-alkuräjähtäneen avaruuden malli.

Kvantti, se on mikä hyvänsä energian eli liikevoiman määrä, suure, pala, osa. Kaikki ikuisessa äärettömässä avaruudessa on kvanttimekaniikkaa, aineen kantamaa kvanttimekaniikkaa.

Aine on avaruuden tyhjän tilan täyttöä, sen perusominiauus on täyttää avaruuden jokin tyhjä tila. Aine ilmenee vain liikkeenään. Siten liikevoimaa eli energiaa eli kvantteja ei ole aineen kantamatta. Eikä ole ainetta ilman jotakin aineen kvanttia.

On ollut olemassa varmana samat 70 vuotta materialistinen ratkaisu kvanttimekaniikan ongelmaan. Ja kun kaikella aineella ja sen kaiken kokoisella määrillä on kvanttinsa, ratkaisu on samalla universaali eli yleinen.

Aineen jakamisesta materialistit ovat kauan olleet päinvastaista mieltä
kuin Pekka Virtanen ( nähtävästi vaselisti, joka tässäkin peräytyy suurporvariston syliin). Aine periaatteessa on jaettavissa loputtomiin.
Ihmisen käytännön havainnointi asettaa jakamiselle kuitenkin kulloisenkin rajansa.

Suurporvariston renkien laitostiede. Aineen jakaminen on pysäytetty atomista eteenpäin. Siten mikrokvantit kuin jäävät leijumaan tyhjään, kvantit kävyvät epäaineellisiksi. Huomatkaa, minkä merkityksen vaselisti Pekka Virtasen aienen jakamatomuus saakaan. He kallistuvat idealismiin, uskontoon. Seurakuntavaaleihin osallistuminenkin oli äsken tärkeä vaselistilehtien kysymys.

Jako atomeihin eli alkuaineperusosiin alkaa olla jo vanha ja erittäin
kulunut kysymys. Ja kansaan levitetty malli atomiytimestä ja elektroneista on sekä kulunut että väärä. Elektronit kiertävät ydintä 100 000n protonin säteen päässä. Ne kiertävät taajuudella 10 mrd/s. Eli niistä oikeastaan ei näy kuin aalto. Samoin kiertävät protonit, noin 500 säteensä säteellä. Joten ne itse päästiin näkemään vasta muutamia vuosia sitten, suunnilleen kai silloin, kun tulin tälle palstalle. Elektroneja itseään ei ole vielä nähty. Niiden kiertotaajuudesta eli havaittavasta aaltovärähdysluvusta olen tehnyt päätelmäni radio- ja mikorojaksoejn rjan 3cm perusteella.

Kvarkit, gluonit ym. jotka laitostiede on luonut välttääkseen aineen, atomin, varsinaista jakamista. Nehän ovat vain kenttäilmiöitä, " kenttähiukkasia" kuten täällä minun lisäkseni myös Paul M on todennut.

Perusaine atomeihin, sähkön ilmiöihin ja myös fotonien kiteisiin on vaikutusperushiukkaset. Ulottuvuus noin 10^-23 m, eli sykäys valon nopoeudessa 10^-31 s. Perusmassa 3.68*10^-48 g,
energia 6.62*10^-34 J.

Siruhiukkasto, gravitaation välittäjät, liikkeessä alituiseen valon omanopeudlelaan aineen ja tyhjän läpi. Ulottuvuus noin 10^-35 m, eli Planckin lyhin värähdys eli sykäys 10^-43 s. Massa 10^-83 g, energia
10^-69 J.

Nuo arvot olen esittänyt jo kauan sitten, ja ovat olleet myös Pekka Virtasen luettavissa. Kun hän ei niitä vieläkään tunne, ja materialistisia uusimpia kösityksiä, johtuupa siitä, että hän jääräpäisenä vaselistina lukee vain sitä mitä kokoomusherransa käskee, eikä sitä, mitä me materialistit kirjoitamme.

Olispa tuossa nuijalla töitä.

Vierailija
Raivomielen Unet

Sitten kysymyksiin. Miten tuolla lasketaan ns sironta-amplitudeja. Sitä en läpiluvulla löytänyt.

Hienoa, että kiinnitit huomiota juuri sironta-amplitudeihin. Kun saan ensin johdetuksi mallin avulla geometrisesti protonin massan, palaan asiaan. Nykyisen mallin avulla on mahdollista johtaa geometrisesti Rydbergin vakion arvo 10 merkitsevän numeron tarkkuudella. Vakion dimensiohan on [1/m]. Myös vetyatomien säteet [m] voidaan johtaa tarkasti.

Pekka

Vierailija

Täytyy nostaa sinulle Pekka Virtanen hattua D-teoriasi johdosta, yleensä nämä vaihoehtoteoriat ovat pelkkää löpinää, mutta sinulla on jotain näyttääkin. Tämä on jo oikeaa tieteentekoa ja samanlaista omaperäisyyttä ajattelussa kuin vaikkapa Einsteinillä tai Newtonilla. Maailmahan on solumainen tai solurakenteinen, ei silmukoista tai säikeistä koostuva.
Keksihän vain ne soluautomaattisäännöt niin mekanistinen kaikenteoria on valmis.

Vierailija

Onko se koheesiovoima jonkin neljän perusvoiman alainen systeemi?

Kun kaksi esim. metallipintaa hiotaan erittäin tasaisiksi ja laitetaan vastakkain, ne tarrautuvat toisiinsa tiukasti. Mitä sileämmät eli mitä lähempänä toisiaan kappaleet ovat, sitä suurempi voima tarvitaan niiden irroittamiseen.

Kvarkkien irroittaminen vaatii hillitttömästi energiaa, niin eikös se vain johdu siitä että ne ovat niiiin pieniä ja lähellä toisiaan?

2 kappaletta muuttuu 1 kappaleeksi, kun ne ovat mikrotasolla kiinni toisissaan?

Vierailija
pekka.virtanen
Nykyisen mallin avulla on mahdollista johtaa geometrisesti Rydbergin vakion arvo 10 merkitsevän numeron tarkkuudella. Vakion dimensiohan on [1/m]. Myös vetyatomien säteet [m] voidaan johtaa tarkasti.
Pekka

Ihan jees johto tuo Rydbergin vakio. Ainoa vaan että et johtanut sitä aivan
suoraan niistä premisseistä eli geometriasta ja protonin säteestä. Vaan otit
esim hienorakennevakion arvot annettuina. Pitäisi vain mainita se aina laskun lopussa että mistäs se johto tapahtuikaan.

Yritin etsiä sitä toista klassista kovaa mittaria eli elektronin magneettista momenttia. Sen kuntoon saaminen tosin on hyvinkin haastavaa.

Vierailija

Noin kymmenen vuotta sitten tein pikaisesti eräänlaiset kotisivut netille, jossa yritän hahmottaa Urantia-kirjan käsitystä elektronista, neutriinoista ja sähkömagneettisetä spektristä. U-kirjan teksti on peräisin 1930-luvun alkupuolelta, eikä kirja tekstin syntytapa ole varmuudella kenenkään tiedossa.

Pidemmälle meneviä matemaattisia malleja en ole näitten selostusten perustella kehittänyt, mutta joku voisi yrittää. Olen kyllä sitä mieltä, että näitä asioita tulisi ottaa vakavasti. Esim. sähkömagneettinen spektri, ja erikoisesti sen yläpään ilmiöt ovat hyvin ilmeisesti paljon aikansa edellä Urantia-kirjassa.

Elektronia pidetään kondensaattina jota koko ajan syntyy lisää avaruuden kylmissä oloissa aiheuttaen hyvin energeettisiä gamma-kvantteja. Elektronin komponenttihiukkaset ovat ennen kondensoitumista jäähtyneet liikkuessaan negatiivisesti kaarevassa (hyperbolisessa) avaruudessa hyvin pitkiä aikoja.

Täytynee tutkia jos Pekan teorioista löytyisi jotain hyödyllistä, ainakin eräitä yhtymäkohtia löytyy.

http://kotisivu.dnainternet.net/adslfor/

Vierailija

Joo, muistaakseni esitin jo monta aikaa sitten solumaisen maailmankaikkeuden joka sisälsi kylmästi tiheitä energiakeskittymiä, jotka sopisivat tietyllä tavalla tähän Pekan teoriaan, niin että nuo kylmästi tiheät "solujen" keskustat olisivat tämä Pekan antiavaruutta.

Mutta eipä niitä tarvita.

Koska tila on ei mitään, niin ettei se vaikuta energiaan, jolla on kyky käpertyä tiheämpään ja kyky avautua vähemmän tiheäksi tilassa joka ei laajene tai kaareudu.

Savor

;):)

Vierailija
HSTa
U-kirjan teksti on peräisin 1930-luvun alkupuolelta, eikä kirja tekstin syntytapa ole varmuudella kenenkään tiedossa.

Uremiakirjan teksti on 50-luvulta, onkos dementia, katso urantiakirjan alkuperän selvittäminen tieteellisesti-ketju.
Siellä kerrotaan sinulle myös että se on jonku kilahtaneen fysiikanharrastajan 20 vuoden aikana sepittämä "teos"
Muina tekijöinä ovat olleet ihmiset, jotka ovat haluneet hyötyä taloudellisesti, käyttämällä typeriä uskovaisia(ai onks viisaitakin) hyväksi.

Uusimmat

Suosituimmat