Operaatio Barbarossan YLLÄTYS

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Aloitamme aiemmin kerrotusta ja kertomastani. Hitlerin, fasistisen Saksan, sotatoimi Ranskassa oli päättymässä voittoon. Vaan seuraavaan suureen operaatioon, sen kohteena olisi Neuvostoliitto eli Stalinin ja hänen tovereittenasa Venäjä, vaan eipä ollut siihen kunnon sunnitelmaa.
Vaan Ranskan aselevon allekirjoittamisen, 22. kesäkuuta, aikoihin
La Charitén asemalta saksalainen panssaridivisioona sattui löytämään
Ranskahn pääsesikunnan arkistot, ja näissä oli myös suunnitelma sodan käymisestä Neuvostoliittoa vastaan. Aika erikoista siihen nähden, että vuodesta 1935 vuioden 1939 elokuuhun Ranska ja Neuvostoliitto olivat virallisesti liittolaiset. Heinäkuun lopulla sitten Hitlerin päämajaan ja maavoimien päänmajaan ilmestyi suunitelma, jonka luonnoksen olisi laatinuit 18. armeijan esikuntapäällikkö Erich Marcks. Erich kuitenkin kuin Erich Ludendorff, tai meilllä Erik IX Pyhä. Marcks myös sydämistö, eli sydämistynyt, kuten ELn lisäksi myös Weygand, tuon ranskalaisen suunnnitelman jopa ajateltu toteuttaja. Tai toisin kirjoittaen Karl Marx, hänkin, kuten myös kuulu Clausewitz, oli puhunut sodasta Venäjää vastaan. Silloin kylläkin kumouksellistuvan Euroopan sotana takapajuisuuden Venäjää vastaan. Tämän Marxin kirjoitukset toki fasistisessa Saksassa oli määrätty tuhottaviksi, kuten sittemin myös juutalaiset.

Alkuperäinen luonnos lähti iskusta Ukrainaan, Etelä-Venäjälle asti, jonka jälkeen olisi käännetty Moskovaan, kuten yritti Denikin syksyllä 1919.
Ajankohta olisi ollut toukokuun puolivälistä. Vaan sitten ajatusta muunnettiin. Luonnoksen sai laatia sittemmin Stalingradin taisteluita johtanut Friedrich Paulus ( kuten Friedrich Barbarossa). Neuvostoliiton päävoimat oli yritettävä tuhota ensi iskulla jo parin ensi sotaviikon aikana, ja pääsuuntana olisi Moskova. Koska sään vuoksi maasto kuivui Rokitnon eli Pripjetin soiden pohjoispuolella hitaammin, päivämääräksi valittiin 22. kesäkuuta 1941.

Todella ensimmäisten parin viikon jälkeen näytti siltä, että Neuvostoliiton päävoimat oli lyöty. Niin kirjoitti myös maavoimien esikuntapäällikkö Franz Halder päiväkirjaansa.

Hrusse, hän 1956 kävi kaatamaan Stalin-kulttia. Ja tietenkin oli vanhassa muistissa, että suursodan alku 1941 oli sujunut yllättävänkin huonosti.
No niin, nääs nääs, syyllinen tietenkin oli Stalin, joka itsepäisenä ei ollut ottanut huomioon hyvien vakoilijoidensa, kuten Richard Sorgen, varoituksia. Hän myös oli ennen ostaa puhdistanut Puna-armeijaa nääs taitavista komentajista. Niin, Stalin oli syyllinen, hänestä se huono yllätyksellinen alku johtuikin.

Saksa halusi lyödä heti aluksi Neuvostoliiton päävoimat. Niinpä ei ollut haitaksi niiden saapumine rajan tuntumaan. Joten tietojen sopi vuotaa.
Saksan joukoista todella oli vastapuolen joukoilla tiedot divisioonien numeroa ja suunnileen keskityspaikkaa eli lähtöaluetta myöten. Lukumääräisesti neuvostolaisia oli suunnilleen yhtä paljon, Ukrainassa jopa odottamassa ylivoima. Sen sijaan laadullisesti saksalaiset joukot siihen aikaan olivat huomattavan yliveroisia. Myös taisteluintoa puuttui neuvostolaisilta. Heitä lienee saatu vangiksi sotilaina ensi vuonna 2.8 miljoonaa.Saksalaiset kehuivat neljääkin miljoonaa, koska sotatoimien jälkeen ainan haravoitiin seuduilta aseikäisiä miehiä. Tästä puolesta
kultin kumoaja Hrusse ei halunnut puhua. Ja varsin heikkoa oli taisteluinto juuri ukrainalaisilla.

Sodan aattopäivä. Neuvostoliiton puolella valmiutta tehostettiin. Kuitenkaan Stalinin ynnä asevoimien silloisen ylijohdon, Stalinin päämajahan perustettiin vasta sodan alettua elokuun alkuun mennessä, ei pitänyt olla varsinaista hätää. Oli varattu metsiin, teiden tuntumaan samalla, vahvat panssarivoimat. Oli 18 mekaanista armeijakuntaa, näillä noin 7 000 panssarivaunua. Yksi tosin oli vielä Suomen rajalla, ja pari
hiukan taaempana Ukrainassa, mutta toisaalta voitiin käyttää jalkaväkiyhtymien panssarivoimia. Saksalaisten Keskustan ja Eteläistä armeijaryhmää kumpaakin vastassa noin 2500 panssarivaunua. Kaikkiaan
saksalaisilla, pääasiassa pansaridivisioonissa heillä, oli noin 3500 taisteluvaunua.

Ilmassa Göringin lentävä vahvuus Itämerestä Karpaateille 1110 pommikonetta, 720 hävittäjää ja 120 tiedustelukonetta; lisäksi pienehköt osasto Romaniassa ja Pohjois-Suomessa. Ynnä ilmaherruus saavutettua voitiin tuoda myös vanhanaikaisia lentokoneita. Neuvostoliiton kentillä
lei ollut 4 000 toimivaa konetta, ehkä kolmannes jokseenkin uudenaikaisia, ynnä 2 000 romua. Saksalaiset tosiaan ilmoittivat kahden viikon jälkeen tuhonneensa 6 000 lentokonetta.

Vaan siis, ilma- ja panssarivoimat huomioon ottaen, ja ottaen huomioon, että niillä ei olisi erityistä hätää, länsirajalla ei pitänyt olla erityistä hätää, vaikka sota alkaisikin. Itse Stalin oli poistunut huvilalleen nukkumaan, yleisesikunta toki päivysti.

Vastapuolella, siellä oli tehty sodan lähestyessä tarkkaa työtä. Varsinaisessa vakoilussa, ja yleensä maavoimin osalta, ei toki olluit kehumista. Sen sijaan Göringin tieduustelukoneet olivat onnistuneet
kuvaamaan rajaseudun, jopa neuvostolaisten huomaamatta, korkealla lentäen. Kuvien tulkinnassa oli saatu varsin tarkat tiedot juuri ilma- ja panssarivoimista.

Lentokenttiten kimppuun lähdettiin kuin tiedustelulennoille, korkealla lentäen ja asutuksia välttäen, kun lähtökoineitllä oli vielä pimeätä, ja kun määrähetkellä 3.15 Suomen aikaa etelässäkin juuri ja juuri jotakin näki.
Ensimmäisenä sotapäivänä saksalaiset ilmoittivat tuhonneensa jo 2000 lentokonetta, hävittäjistä jopa useimmat uudet. Eli yllätys onnistui täten,ja sitä täydensivät päivän onnistuneet taistelut. Ja onni siis oli ilmassa myötä vielä pari viikkoa.

NLn panssarivoimat, niistähän sijoituksensa perusteella voi arvioida, mihin ne liikkuisivat. Näitäkin pian käytiin heikentämään syöksypommituksin, ja niiden liiikkeet olivat seurannassa. Saksalaisten
taktiikka niitä vastaan oli maataistelussa kokoon puristamisen ja tuhoamisen taktiikka. On huomattava, että tuhottiin myös suojajalkaväki, ps-armeijakunnassa kummankin prikaatin rykmentti, ynnä akn moottoroitu divisioona. Näin uusien panssarivoimien rakentaminen oli vaikeaa, ja alkoikin toteutua vasta 1941 lopulta lähtien.

Ja siis lyötyään vihollisensa panssarivoimat fasistien kiilat etenivät nopeasti kauas itään.

Kuvat ja niiden tulkinnat, ne olivat kulkeneet ilmavoimista armeijoihin ja erityisesti panssarivoimiin suoraan. Nuo erinomaisiksi kehutut vakoilijat eivät tienneet niistä mitään. Ilmavoimista oli yhteysupseerit joukoissa välittämässä tietoja omiltaan ja päinvastaiseen suuntaan pommituspyyntöjä. Vakoilijat eivät lainkaan olleet kyenneet kertomaan, millä menetelmillä Neuvostoliiton ilma- ja panssarivoimien tuhoaminen tapahtuisi. Välitetty sinänsä oikeita tietoja, mutta ei itse pääasiaa.
Eli kuten vanhuksen tiedustelu/tarkkailu romaanissa Kenelle kellot soivat.

Ja siis Stalinin ja koko neuvostojohdon kohdalla ei kyse ollut yllätyksestä sinänsä, vaan sen käsittäminen, miten se tapahtuisi. Ja ilmeisen selvästi siltä osin oltiin saksalaisen fasistisen taidon alapuolella. Fasistisimmista sotavoimahaaroista ilma- ja pansarivoimista ei myöskään ollut vakoilijoita, tiedottajia.

Liikkeelle lähtö aamuyön ensi tunteina ei päässyt tapahtumaan ihan salaa, sen verran suurista voimistakin oli jo kyse. Jo herätettiin myös Stalin, ja hän ennätti paikalle Kremliin juuri sotatoimien alkaessa, ja kun Saksan
lähettiläs Schulenburg saapui jättämään sodanjulistuksen. Hälytys useimmiten ei kuitenkaan ennättänyt lentokentille, eikähän siellä edes käsitetty, mistä tulisi olemaan kyse, miten hyökkäys tapahtuisi. Jos tapahtuisi, varmaan vasta päivän täysin valjettua. Silloin itsekin oltaisiin ilmassa.

Stalinin linja, se kulki Romanian vanhalta rajalta edelleen Zitomirin ja Berditsevin editse, Valko-Venäjälä Dneprin etupuolella, tästä edelleen Pihkovaan. Jos sota ei olisi alkanut, kuten se kuitenkin alkoi, se heinäkuun puoliväliin mennessä olisi keretty kunnolla varustaa ja miehittää. Heti sodan ensi päivinä, mobilisoinnin alettua, keskityssuunnitelma muutettiin. Kuljetukset tapahtuivatkin Kiovan, Smeolenskin, Leningradin lähellä Lugan, linjalle. Tuo kuulu linja jäi siis legendaksi, eikä aiheuttanut saksalaisille suurtakaan vastusta.

Yllätys, se koko vuoden 1941 ajalta merkitsi, että vaihtoehtoisten Kiovan operaation tai Moskovan ( Taifuuni, enne myös Japanin liittymisestä)
sijasta voitiin toteuttaa molemmat, joskin Moskoan suunnlla lopulta seurasi Stalinin-Zukovin suurhyökkäys. Se myös merkittsi, että tärkeä Donetsin hiili-, voima- ja teräsalue pääosin joutui saksalaisille, joskaan eivät nämä pitkään kyenneet sitä käyttämään. Jos yllätystä ei olisi ollut, varmaan rintama olisi jo 1942 keväällä ollut siellä, missä se olikin vasta 1943 syksyllä. Siis Dneprin linjalla suunnilleen. Suuri isänmaallinen sota Saksaa vastaan oli saattanut päättyä jo marraskuussa 1943. Tällöin oli 25 vuotta Saksan edellisestä antautumisesta.

Siis noin paljon voi merkitä kokeneen taisteluhaluisen vastustajan aliarviointi. Tämän esitän johtopäätökseksi.

Yleinen totuus tuohon aikaan: saksalainen ei nääs selviä metsässä eikä huonoilla keleillä. Kuitenkin fasistien parhaat joukot aiheuttivat jatkuvasti pahoja yllätyksiä juuri metsien kautta ja huonoilla keleillä. Jo Ardennein metsästä 1940, ja useita kertoja Neuvostoliitossa 1941, ja etenivätpä Kaukasian vuorilla vielä 1942. Älä siis luota yleisiin totuuksiin ehdottomina, vaan pitää tietää, miten vastustaja toimensa todella tekee.

Hrussen aikoina varmaan myös Israelissa alettiin tutkia, miten yllätys Neuvostoliittoon todella oli tapahtunut. Ja tulosta työstä seurasi 1967
kuuden päivän sodassa. Tarkoilla hyökkäyksillä, käyttäen tuntemattomia lähestymissuuntia, arabivastustajien jokseenkin koko ilmavoimat tuhottiin. Egyptin panssarivoimat lyötiin käyttäen kokoon puristamisen ja tuhoamisen taktiikkaa, jonka jälkeen jatkettiin syvälle eteenpäin.

Brezhnevin poppoo tietenkin sysäsi kaiken vastuun arabeille. Mutta kyllä siinä yllätettiin myös heidät itsensä. Oli vedetty väärät opit 1941 yllätyksestä, eli pääasiaa ei oltu huomaavinaan ollenkaan.

Lähde muiden ohella Paul Carellin Marssi Venäjälle. Suomeksi Jyväskylä 1964/2003.

Kommentit (8)

Vierailija

Toinen aihe, Augusto Pinochet. Myös hän jäljitteli toisen maailmansodan sakslaisia fasisteja. Ensin hän esiintyi Allenden ystävänä, tämä piti häntä kuulemma ihan luottomiehenään. Sitten hän kaappasi vallan. Ja myös tämä jäljittely onnistui helposti.

Vierailija

NIIN, "Arkos", puuttumatta asian poliittiseen ja moraaliseen puoleen,
on muistettava, että eräänä suurimmista tekijöistä Pauluksen armei
jan tuhoon oli kenraali talvi, armeija oli varustettu kesäsotaan Hitlerin
uskoessa nopeaan marssiin Moskovaan. "BUSHMAN":kin luki mm.
Paul Carrellin "Marssi Venäjälle" . Stalin oli vetänyt myös valta-
osan kriittisestä sotateollisuudesta Uralin taakse uusiin kaupunkeihin,
kuten Novosibirsk ja muistettava on myös Yhdysvaltain massiivinen apu Jäämeren sata-
mien, lähinnä Murmanskin kautta, vaikka saksalaiset suuren osan
näistä kuljetuksista upottivatkin. Suomikin oli tässä osallisena, pää-
esikunnan Lamppu & Co oli selvittänyt liittotuneiden salakielikoodin
ja siksi saksalaisilla Norjan Bodöstä toimivilla pitkän matkan pommi-
koneilla ja sukellusveneillä oli tieto saattueiden sjainnista !

Vierailija

Kuka oikeastaan on Bushmannimme? Hän on esittänyt täällä kuin varsin
nuorta varsin fasistimielistä nuorukaista. Jos hän kävi idässä Neuvostoliiton aikaan jo 1990, hän onkin jo varttuneessa keski-iässä. Siis sopii Hannu Rautkallion seurapiireihin, jos ei peräti olisi HR itse.

Yllätyksen kääntyminen yllätykseksi fasisteille itselleen. Kyse on siitä, että
" toveri Stalin" oli varannut reservejä. Alkuperäinen tarkoitus oli vahventaa, täydentää voimia, pysäytyksen, käänteen aikaansaamiseksi jo muutamien viikkoejn kuluttua; joka tapauksessa " toveri Stalin" ja myös Punaisen armeijan johto edellytti taistelusta melko rankkaa. Kun
siis alku näyttikin jokseenkin katastrofilta, käytetyin voimavaroin kuitenkin voitiin vakauttaa tilannetta. Mm. uudenaikaisimpia T-34 ja KV-
vaunuja. Raskasta ja pst-tykistöä. Stormovikeja, PE-2 syöksypommittajia, uudenaikaisimpia hävittäjäkoneita. Moskovan suurtaisteluun saapuivat siperialaiset ja ihan Kauko-idän joukot; ilman Sorgeakin tiedettiin, että japanilaisilla ei ollut valmiutta talvisotaan. Tämä ei ihan vielä riittänyt. Kesän alku 1942 sujui yhä huonosti, taisteluintoa puuttui musikoilta. Nyt kuitenkin alkoi mielialassa tapahtua käänne. " Suuri isänmaallinen sota" ei ollut enää vain pelkkä iskulause, vaan täyttä totta.

Väitetty varusteluteollisuuden siirto Uralille, ym. itään. Kaluston, koneiden, osalta se suuressa määrin on satua. Varusteluteollisuus siellä jo osaksi oli reserveinä, ja varsinkin sitä syntyi kalustaen ja perustaen tehtaita jo sodan alettua tehtaita uudestaan. Sen sijaan olivat tärkeitä miljoonat työntekijät. Kerrotaan itään siirretyn 10 miljoonaa ihmistä. Näistä enemmän kuin puolet oli nousevan sotateollisuuden rakentajia ja työntekijöitä. Eli 12 miljoonan teollisesta työvoimasta jokseenkin puolet!
Leningradista siirrettiin 2 miljoonaa ihmistä. Heillä piirityksen ja ihan nälän koettelemusten jälkeen oli motiivi tehdä työnsä Uralilla työnsä hyvin.

Liiikkkuvuus edellytti autoja. USA toimitti 450 000 kuorma-autoa ja 70 000
jeepiä. Myös alumiinia, jopa lentokonebensiiniä. Toimitukset satoja kertoja niin paljon kuin Talvisodan aikana Suomeen.

Yhden saattueen saivat suomalaiset kavallettua 1942 fasistisille aseveljilleen. Niiden lähettäminen pysähtyyi muutamaksi kuukaudeksi.
Muuten kuljetukset Neuvostoliittoon sujuivat melko pienin tappioin.

Idässä, eli USAn kannalta lännessä, japanilaiset saivat meriyhteyden poikki 1942 Midwayn operaation yhteydessä. Ilmoitse kuitenkin voitiin toimittaa tuhansia lentokoneita. USAn vallattua takaisin Kiskan ja Attun saaret 1943 myös tämä yhteys palautui.

Olivat tärkeitä Neuvostoliiton kuljetuksille myös tuhannet USAn toimittamat raskaat veturit. Suomessakin sodan jälkeen nimikkeellä Truman.

Vierailija

HEH...kiitos "Arkos", mutta Hannu Rautkallio tuskin pitäisi
rinnastuksesta ! "BUSHMAN" on vain LUKENUT tuosta jostain.
tarvitset paljon pätevämmän keskustelukumppanin aiheeseen !

Vierailija
BUSHMAN, long time no see
HEH...kiitos "Arkos", mutta Hannu Rautkallio tuskin pitäisi
rinnastuksesta ! "BUSHMAN" on vain LUKENUT tuosta jostain.
tarvitset paljon pätevämmän keskustelukumppanin aiheeseen !

Kirjoitat ihan oikeista asioista ja aiheista. Pääsi eli sielusi kuitenkin on varsin kipeä. Olisiko Rautkallio silti sinua terveempi? Koulutettu historian tohtori hän on kuitenkin.

Vierailija
ArKos itse
BUSHMAN, long time no see
HEH...kiitos "Arkos", mutta Hannu Rautkallio tuskin pitäisi
rinnastuksesta ! "BUSHMAN" on vain LUKENUT tuosta jostain.
tarvitset paljon pätevämmän keskustelukumppanin aiheeseen !



Kirjoitat ihan oikeista asioista ja aiheista. Pääsi eli sielusi kuitenkin on varsin kipeä. Olisiko Rautkallio silti sinua terveempi? Koulutettu historian tohtori hän on kuitenkin.

TERVEYDESTÄ olen jäävi sanomaan, mutta aivan varmasti Rautkallio
on viisaampi omalla alallaan eli historioinnissa !

Vierailija

Toistan. PÄÄASIA SOTATOIMI BARBAROSSAN ALOITUKSESSA OLI VASTUSTAJAN ILMAVOIMIEN JA PS-ARMEIJAKUNTIEN ELIMINOIMINEN.
Tätä eivät ennalta kyenneet toteamaan vakoilu, ilmavoimien päällystö vastuualueella, ei NLn yleisesikunta ( Timosenko ja Z^kov), eikä puolueen ja halltiuksen johtaja Stalin. Ja asian painoi villaisella myös brezhneviläisen pysähdyksen ajan historiointi. Ja täällä Suomessa
Jaakko Laakso, toimeksi saaneena.

Melko tarkat tiedot saksalaisista divisioonista ja niiden keskitysalueista.
Päätelmät eivät kuitenkaan välttämättä olleet oikeita. Guderianin ps-ryhmä, 5 ps- ja 4 kevyttä divisioonaa, kuten Kleistilla, mutta vaunuja 930, Kleistilla 750, ilmeisesti Nlssa ajteltiin käytettäväksi Ukrainan suuntaan.
Hoth, 4 ps- ja kaksi kevyttä divisioonaa, 840 vaunua, puolestaan kaartaisi Baltiaan hyökkäävien ulkosiipenä Leningradia vastaan tehtävässä hyökkäyksessä. Siten Pavlovin, " Neuvostoliiton Guderianin", kannatti ottaa asiat rauhallisesti. Hänelle oli varattu hyökkäystehtävä.

Rauhallisuuteen kehoittaminen, ja nimenomaan Pavlovin vastuualueella, se alkujaan olikin tarkoitettu pitämään natsien huomio poissa suunnitellusta hyökkäyksestä. Pavlov hyökkäisi kohti Varsovaa. Käytettävissä noin 2 000 vaunua 2500staan. Ja ihan Kaukoidässä saakka, Jeremnkon lähjtiessä länbteen, huhuttiin Pavlovin hyökkäyksestä kohti Varsovaa. Vaan olikin asiat niinpäin, että natsien päähuomio olikin juuri Pavlovin voimien nopeassa murskaamisessa, jotta myös päästäisiin liikkeelle kohit Moskovaa.Ja jo 16. heinäkuuta vallattiinkin Smolensk. Kehoitus rauhallisuuteen koituikin täällä kehoitukseksi puolustusvalmiuden kohtalokkaaseen laiminlyöntiin.

Vaikkakin fasistisen avauksen tulokset nähtiin jo päivän puoleen väliin mennessä, Pavlo ja hänen esikuntansa ottivat asian varsin rauhallisestti, ja pysvät hyökkäyksen oletuksessaan, jota myös yritettiinkin noudattaa, vaikka ilmavoimien tukea sille ei nää ollut. Siten Pavlov ja esikuntansa löivät laimin puoolustukselliset toimenpoiteet estää vihollista tunkeutumasta Minskiin ja siitä edelleen kohti Moskovaa. Varsin rauhallinen Pavlov oli viikon päästä Jeremenkon saapuessa hänen esikuntaansa ottamaan komennon. Jokkoja alkuperäisistä oli tuolloin
jäljellä komennetavissa vain rippeet. Muuten ne oli tuhottu tai saarrettu.
Vähemmästäkin on sappi haljennut. Pavlov esikuntiin asetettiinj sotaoikeuteen, jonmka päätöksellä ammuttiin. Samoin kävi ilmavoimien komentajlle ja varakomentajalle.

Neuvostoiliiton pääesikunta ynnä Stalin sen sijaan reagoivat nopeasti.
Puolen päivän jälkeen tehtiin päätös päämajan edustajien armeijankenraali Z^ukovin ja marsalkka Kulikin lähettämisestä länteen. Tästä kirjoitettiin sittemmin satuja. Nääs Kulik saapui Pavlovin majapaikkaan, ja asetti pistoolin pöydälle käskien Pavlovin ampumaan itasensä Todellisuudessa Kulik ei koskaan siellä käynyt, vaan erottamisen toteutti siis vasta viikon päästä Jeremenko, matkustanut viikon Kaukoidästä. Z^ukov muistelmissaan puolestaan satuilee matkastaan KIrponosin esikuntaan Ternopoliin, ja käynnistä VIII MekAKssa, kokemassa stukien ilmapommituksenkin. Todellisuudessa Zükov apulaisineen kävi tiedustelemassa ja käskemässä mobilisoitujen ym. kekistettävien joukkojensijoitusalueet ja asemat Dneprin takana Ukrainassa, ja Kulik vastaavasti Dneprin taakse Valko-Venäjällä.
Z^ukov ja Kulik olivat tuolloin kilpailijoita Stalinin lähimmän sotakomentajan paikalle, ja tämä selittää Zükovin närkästystä Kulikiin.
Z^ukov lie onnistunut tehtävässään kohtalaisesti, Kiova kukistui vasta 19. syyskuuta. Sen sijaan Smolenskin taitelu kulki huonosti, ja myös vaikutti Kiovan taistelun tappioksi. Kulikin ura aleni armeijan komentajaksi
Leningradin lähistölle, ja keväällä 1942 hän katoaa Neuvostoliiton sotahistoriasta.

Uusimmat

Suosituimmat