Seuraa 
Viestejä45973

Ööh.. Pystyykö kukaan kertomaan radioaktiivisuuden pääpiirteitä yms. asiaan liittyviä juttuja. Ei tarvitte kauheen syvällisiin mennä, lukion tasosta tietoa siis.

Pitäisi tehdä koulussa esitelmä aiheesta ja tiedosta olisi suuri apu esitelmää tehdessä.

Kiitos jo etukäteen tietysti.

Sivut

Kommentit (112)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joo kävin jo tuolla wikipediassa ja tuli se ongelma että siellä radioaktiivisuus suomennetaan suoraan ionisoituvaksi säteilyksi. Radioaktiivinen säteily on usein ionisoituvaa mutta ei kuitenkaan aina, missä se "raja" kulkee, ja mitä eroa näillä säteilyillä on?

Wikipediassa sanotaan myös että kyseinen radioaktiivisuus terminä on epätarkka ja samalla mainitaan myös että radioaktiivisuutta ei voi oikeastaan edes olla. Aika sekasta, miks sellane on sitte edes keksitty...

Kurrestein
Joo kävin jo tuolla wikipediassa ja tuli se ongelma että siellä radioaktiivisuus suomennetaan suoraan ionisoituvaksi säteilyksi. Radioaktiivinen säteily on usein ionisoituvaa mutta ei kuitenkaan aina, missä se "raja" kulkee, ja mitä eroa näillä säteilyillä on?

Wikipediassa sanotaan myös että kyseinen radioaktiivisuus terminä on epätarkka ja samalla mainitaan myös että radioaktiivisuutta ei voi oikeastaan edes olla. Aika sekasta, miks sellane on sitte edes keksitty...


Radioaktiivinen aine on siis sellainen, joka spontaanisti hajoaa muiksi alkuaineiksi ja samalla emittoi ionisoivaa säteilyä. Ionisoiva tarkoittaa siis vain sitä, että säteily pystyy potkaisemaan elektronin ulos atomista tai molekyylistä: tätä kutsutaan ionisaatioksi. Monesti ionisoiva "säteily" ei ole perinteistä säteilyä laisinkaan, vaan koostuu joko alfahiukkasista eli helium-atomin ytimistä tai beta-hiukkasista eli elektroneista ja positroneista. Näitä säteilyn lajeja kutsutaan yleensä hiukkassäteilyksi. Kolmas perinteinen ionisoivan säteilyn laji on gamma-säteily, joka on pohjimmiltaan vain hyvin suurienergistä valoa (eli sähkömagneettista säteilyä/fotoneita).

Alfa-säteily on hiukkasen suuren massan vuoksi hyvin suurienergistä, mutta kantama ilmassa on enintään muutama senttimetri. Betasäteilyn kantama on pidempi, muistaakseni ilmassa puolen metrin luokkaa, mutta vastaavasti myös säteilyn energia on pienempi. Gamma-säteilyn tehokkaaseen vaimentamiseen tarvitaankin sitten jo lyijyseinä. Lisäksi säteilyn intensiteetti vaimenee kääntäen etäisyyden neliöön verrannollisesti.

Radioaktiivisessa epästabiilien alkuaineitten isotoppien hajotessa syntyy klassisen käsityksen mukaan alpha, betha tai gamma-säteilyä; eli heliumytimiä, elektroneja ja sähkömagneettisia gammakvantteja. Nykyään tiedetään myös että varsin usein syntyy neutriinoja näissä prosesseissa.

Mielenkiintoista on ehkä todeta, että positiivisella ja negatiivisella elektroneilla on erilainen nopeusjakautuma (kineettinen energia), koska positiivinen ydin työntää positroneja poispäin, kun taas ydin pyrkii jarruttamaan negatiivista tavallista elektronia. Neutriinojen läsnäolo tekee kuitenkin asiaa monimutkaisemmaksi, ja pienentää eroja näitten hajontaspektrien välillä.

Nopeudet saattavat olla elektroneilla niin suuria, että vaaditaan relativistisia kaavoja ja neutriinojen mukaantulo tekee asiaa edelleen monimutkaisemmaksi. Asiaa havainnollistetaan seuraavissa linkeissä:

Seuraavasta linkistä kohta: Nuclear physics, Beta Radioactivity:
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/hframe.html

”The apparent complexity of the expression is partly because it is necessary to use relativistic momentum for the electron.” !

Beta Energy Spectrum:
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hb ... ta.html#c5

Energy spectrum of betha decay electrons:

Positron energy spectrum:

Electron and positron momentum spectra.
http://hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hb ... apcu64.gif

Paulin ennustama neutriino 1930 luvulla havaittiin vasta 1950 luvulla ja raportoitiin ensin 1956, ilmeisesti juuri radioaktiivisen beta hajonnan ansiosta.

” Beta emission is accompanied by the emission of an electron antineutrino which shares the momentum and energy of the decay.”

Nykyään tiedetään myös, että ytimen rekyyli kun ydin heittää ulos beeta hiukkasen, ei ole vastakkaisessa suunnassa kuin mihin beeta hiukkanen lentää!

Tästä on pääteltävissä, että oikeastaan ytimestä lentää ulos joku muu hiukkanen kuin beeta, joka sitten hyvin nopeasi hajoaa sekä varattuun että ilman varausta oleviin hiukkasiin! Puhutaan ”wirtuaalihiukkasen” hajoamisesta.

Urantia-kirja taas selittää, että tässä on kyseessä mesoni (U-tekstissä esiintyy vanha nimi mesotroni) joka ytimen sisällä jatkuvasti pomppii neutronien ja protonien välillä, muodostaen osan ydintä koossa pitävästä voimavaikutuksesta. Mesonin hajoaminen selittä myös U-kirjan tekstin mukaan, miksi beeta-hajonnan energia on niinkin iso kuin se on.

”Mesotroni” havaittiin ensin valokuvauslevyissä 1930 luvulla, joita lähetettiin ylempään ilmakehään Neddermayerin ja Andersonin toimesta. Mesotronin massaksi arvioitiin 180 kertaa elektronin massaa, ja Japanilainen Yukegava oli ennustanut tällaisen hiukkasen välittävän vahvaa vuorovaikutusta.

Carl David Anderson, Seth Neddermeyer, ja Hideki Yukawa mainitaan esim. seuraavassa tekstissä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Carl_David_Anderson

Saksalainen Neddermayer liene harrastanut hiukkasten metsästystä ilmapalloilla jo kauan ennen kuin hän tapasi Ruotsissa syntynyttä Andersonia.

Yukawan teorioista on myös hyvä selostus hänen maamieheltään ja kollegaltaan:

minun viite 22:
Sin-Itiro Tomonaga:"The Story of Spin", The University of Chicago Press, 1997, Lecture 2:"The model of the self-rotating electron.

sekä Tiede-palstan ketjussa:
”Kuka suunnitteli suunnittelijan?” (sivu 8 )

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... &start=105

salai
Seuraa 
Viestejä8168
Kurrestein
Pitäisi tehdä koulussa esitelmä aiheesta (kuin aiheesta! minun lisäys) ja tiedosta olisi suuri apu esitelmää tehdessä.

Urantia-kirja käteen vain. Niin se homma etenee.
Edit: HSTa näköjään ehtikin ensin.

Mitä tahansa edellä esitetyistä väitteistä saa epäillä ja ne voidaan muuttaa toisiksi ilman erillistä ilmoitusta. Kirjoittaja pyrkii kuitenkin toimimaan rehellisesti ja noudattamaan voimassa olevia lakeja.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä6427

HSTa:Urantia-kirja taas selittää, että tässä on kyseessä mesoni (U-tekstissä esiintyy vanha nimi mesotroni) joka ytimen sisällä jatkuvasti pomppii neutronien ja protonien välillä, muodostaen osan ydintä koossa pitävästä voimavaikutuksesta. Mesonin hajoaminen selittä myös U-kirjan tekstin mukaan, miksi beeta-hajonnan energia on niinkin iso kuin se on. "

Niin tämä mesoniselitys oli tosiaan "selitys" vuosikymmeniä sitten. Nyttemmin asia selitetään aivan toisin. Kvarkkien polaarisella spatiaalilla sijainnilla ydinhiukkasissa.
Eli sorry vaan Stefan, vanhentunutta tietoa (kuten muukin U-kirjan "tieto").

Huomattavasti luotettavampi lähde kuin U-kirja olen minä.

Alfaa eli helium-ytimiä, beetaa eli elektroneja, gamma, se on tiheäjaksoisia fotoneja, ja ne ovatkin varsinaista ydinenergiaa protonien sisältä, nuo muut tulevat suurten ydinten katkeamisesta eli pilkkoutumisesta. Ovat täällä muistaneet neutriinot. Ihan olennaista on, eräsissä tapauksissa, neutronit. Tuotetut nopeat neutronit itse pilkkovat ytimiä. Tässä yhteydessä tuotettu eli keinotekoinen radioaktiivisuus verrattuna luonnolliseen. Juuri tähän perustuvat ydinaseet. Hitaiden
neuttronien käyttö suurten ytimien luomiseen; tärkeätä on plutonium.
Myös fuusioräjähtein voidaan tuottaa neutroneita, tähän perustuu
niiden käyttö U238a varten raskaissa ydinräjähteissä.

Ketjureaktio, siis yhteen saatettujen kappaleiden tuottamista neutroneista seuraa aktiiisiuuden laajeneminen räjähdykseksi.
Sen sijaan ydinvoimaloissa reaktio tapahtuu hallittuna. Säädellään vaikka käyttäen sopivia välejä ynnä grafiittitankoja. " Palanut polttoaine" aika ajoin on vaihdettava.

Kullekin radioaktiiviselle aineelle tärkeä on puoliintumisaika, joillekin jopa miljoonia vuosia, nopeille hyvin raskaille aineille äärimmäisen lyhyt aika. Ei ole tarkkaan tiedossa, mistä alkuaineet tietävät hajaantuessaan radioaktiivisesti puoliintua ihan tietyssä ominaisessa ajassaan.

Ehkä ette ole tulleet ajatelleeksi, että myös tähdet, periaatteena fission elii hajaantumiseen sijasta fuusio, ovat radioaktiivisia. Siis alfaa, beetaa, gammaa, röntgeniäkin, neutroneita ja neutriinoja. Neutronit kylläkin ennättävät ennen Maahan saapumistaan hajota, onneksi, sillä nimenomaan ne vielä täällä saakka olisivat hyvin vaarallisia. Muuten säteilyltä, erityisesti gammalta, suojaavat Maan pintaa/elämää/ihmisiä Maan ympärillä olevat kehät. - Osa Maan ympärille saapuvasta säteilystä ei ole peräsin Auringosta. vaan huomattavan kaukaakin tähtuavaruudesta.

Josko tässä olisi edes välttävä lataus aiheesta.

Oleellisimmat asiat onkin jo tuotu esille. Kysyjän terminologiasta pisti silmään sana ionisoituva. Po. ionisoiva. Ja kuten jo todettiin, parempi suosiolla ohittaa nimimerkki vastaaja24_fi:n kommentit (phpbb user hide toimii). Hän on vain ydinpelkoinen nuori jolla on taskut ja työpöydät täynnä väärinkäsityksiä, valheita ja keskustelukyvyttömyyttä. Objektiivista tietoa ei laisinkaan.

Lentotaidoton
HSTa:Urantia-kirja taas selittää, että tässä on kyseessä mesoni (U-tekstissä esiintyy vanha nimi mesotroni) joka ytimen sisällä jatkuvasti pomppii neutronien ja protonien välillä, muodostaen osan ydintä koossa pitävästä voimavaikutuksesta. Mesonin hajoaminen selittä myös U-kirjan tekstin mukaan, miksi beeta-hajonnan energia on niinkin iso kuin se on. "

Niin tämä mesoniselitys oli tosiaan "selitys" vuosikymmeniä sitten. Nyttemmin asia selitetään aivan toisin. Kvarkkien polaarisella spatiaalilla sijainnilla ydinhiukkasissa.
Eli sorry vaan Stefan, vanhentunutta tietoa (kuten muukin U-kirjan "tieto").

En ole samaa mieltä siitä, että Urantia-kirja selitys on aivan pielessä. Päinvastoin, kirja on erittäin hyvin perillä oman aikaansa teorioista, ja poimii niistä esille parhaat, ja edelleen kritisoi ja täydentää sen ajan puuttuvia tietoja!

”Kvarkkien polaarisella spatiaalilla sijainnilla ydinhiukkasissa” tuntuu olevan samantapainen selitys kuin mitä U-kirja esittää elektronille, sekä vanha selitys puettuna uuteen muotoon.

Mikä on sinun mielestä se hiukkanen, joka lentää ulos radioaktiivisetä ytimestä ja hajoaa nopeasti, ja jota aluksi pidettiin elektronina (beeta-hiukkasena)? Mikä on sinun tietojesi mukaan tämän hiukkasen massa?

HSTa
Päinvastoin, kirja on erittäin hyvin perillä oman aikaansa teorioista, ja poimii niistä esille parhaat,

Oikein! Ainakin tuo tummennettu kohta. Tuota et ole aiemmin suostunut myöntämäänkään, joten onnittelut tällä välin tapahtuneesta henkisestä kasvupyrähdyksestä.
HSTa
ja edelleen kritisoi ja täydentää sen ajan puuttuvia tietoja!

Väärin. Perusteet voit kerrata lukuisista aiemmista u-ketjuista. Ja nyt voisit lopettaa koko u-hömpän ja palataan itse aiheeseen.

Ja nyt voisitte lopettaa hömpän ja palataan itse aiheeseen.
(A. Ankka sanoja lainaten)

kysymykseni kuului:

Mikä on sinun (teidän) mielestä se hiukkanen, joka lentää ulos radioaktiivisetä ytimestä ja hajoaa nopeasti, ja jota aluksi pidettiin elektronina (beeta-hiukkasena)? Mikä on sinun tietojesi mukaan tämän hiukkasen massa? Mainitseeko Urantia-kirja tässä yhteydessä myös neutriinoja?

Hieman vihjeitä asiasta löytyy täältä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... &start=105

Jos tarkoitus on tehdä esitelmä kouluun, pääasia on mainita oleelliset seikat, ei seikkoja, joilla ei ole merkitystä juuri ollenkaan.

Hyvin oleellisia ovat NEUTRONIT, joita täällä joidenkuiden on vaikea muistaa lainkaan. Ytimessä nimenomaan ylimääräiset neutronit, siis
varsinaisestihan ovat peräkkäin protonit ja neutronit vuorotellen.
Taipumus hajaantua tulee juuri niistä. Suuri määrä juuri niitä monissa hyvin raskaissa aineissa ja isotoopeissa tekee ne epävakaiksi. Ja tuosta epävakaudesta tulee jotenkin myös puoliintumisaika, että alkuaine kuin " tietää", missä tahdissa sen tulee hajaantua.

NEUTRONIT siis väline KETJUREAKTIOON, ja yleensä keinotekoiseen hajaantumiseen. NEUTRONIT, tarttuen ytimiin muodostavat uusia alkuaineita. Eikös tuo esiin tullut poloniumkin ollut yksi? Vaan siis ydinaseissa merkityksen omaa plutonium.

Juuri NEUTRONIT, koska ne ovat jokseenkin varauksettomia, niille suojautumiskeinoja on heikosti. Vapautuneina ytimistä tai syntyneinä fuusiossa vapaiksi ne kuitenkin hajoavat nopeasti, siis protoneiksi, elektroneiksi, neutriinoiksi, nopeusenergiaksi.

Sen sijaan beeta eli elektronit, niitähän yleisesti on sähköilmiöissä.
Nehän alfaytimien ohella ovat ydinreaktioissakin sähköinen osatekijä.

Gamma siis miljoonista satoihin miljooniinkin kertoihin niin tiheäjaksoista kuin valo. Tämän vuoksi se on energiakasta, ja on hyvin läpitunkevaa.
Kun muuten fissiossa ovat kyseessä ydinhiukkasten, siis protonien ja neutronien, väliset sidosvoimat, gamma on aina vapautuvaa latausta aktiivisten ydinhiukkasten protonien sisästä. Fuusiossahan se on jokseenkin ainoa ydinreaktio.

Arkos itse kirjoitti:

NEUTRONIT, tarttuen ytimiin muodostavat uusia alkuaineita.

Jos neutronit tarttuvat vain ytimeen, ne eivät muodosta uusia alkuaineita, vaan saman alkuaineen eri isotooppeja. Vasta sitten, kun ytimeen tarttunut neutroni hajoaa protoniksi ja beetasäteeksi eli elektroniksi, muodostuu uusi alkuaine.

Lentotaidoton:
Niin tämä mesoniselitys oli tosiaan "selitys" vuosikymmeniä sitten. Nyttemmin asia selitetään aivan toisin. Eli sorry vaan Stefan, vanhentunutta tietoa (kuten muukin U-kirjan "tieto").

Ja nyt voisitte lopettaa hömpän ja palataan itse aiheeseen.
(A. Ankka sanoja lainaten)

kysymykseni kuului:

Mikä on sinun (teidän) mielestä se hiukkanen, joka lentää ulos radioaktiivisetä ytimestä ja hajoaa nopeasti, ja jota aluksi pidettiin elektronina (beeta-hiukkasena)? Mikä on sinun tietojesi mukaan tämän hiukkasen massa? Mainitseeko Urantia-kirja tässä yhteydessä myös neutriinoja?

Hieman vihjeitä asiasta löytyy täältä:

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... &start=105

URANTIA SIVU.479 “Atomiytimen varautuneet protonit ja varautumattomat neutronit
pitää yhdessä niiden välillä edestakaisin kulkevan mesotronin toiminta.
Mesotroni on ainehiukkanen, joka on 180 kertaa elektronin painoinen. Ilman
tällaista järjestelyä protonien mukanaan kuljettama sähkövaraus hajottaisi
atomin ytimen. Atomin rakenteen ollessa sellainen kuin se on, sähköiset tai
gravitatoriset vahvuudet eivät voisi pitää ydintä koossa. Ytimen eheyden pitää
yllä mesotronin edestakainen koossapitävä toiminta. Mesotroni kykenee pitämään
varautuneita ja varautumattomia hiukkasia koossa suuremmasta
vahvuus-massallisesta voimasta johtuen ja lisäksi toimimalla niin, että protonit
ja neutronit vaihtavat alinomaan paikkaa. Mesotroni aiheuttaa ydinhiukkasten
sähkövarauksen jatkuvan edestakaisen heittelehtimisen protonien ja neutronien
välillä. Yhden mitättömän pienen sekunnin murto-osan ajan tietty ydinhiukkanen
on varautunut protoni, seuraavassa sekunnin murto-osassa se on varautumaton
neutroni. Ja nämä energiatilan vaihtelut ovat niin uskomattoman nopeita, ettei
sähkövarauksella ole mitään mahdollisuutta toimia hajottavana tekijänä. Näin
mesotroni toimii "energiankantaja"-hiukkasena, joka myötävaikuttaa
suunnattomasti siihen, että atomin ydin on vakaa. Mesotronin läsnäolo ja
toiminta selittävät myös toisen atomiin liittyvän arvoituksen. Kun atomit
toimivat radioaktiivisesti, ne säteilevät energiaa paljon enemmän kuin voisi
odottaa. Tämä ylimääräinen säteily johtuu mesotronin, "energiankantajan",
hajoamisesta, kun siitä näin tulee pelkkä elektroni. Mesotronin hajoamisen
yhteydessä esiintyy myös tiettyjen pienten varautumattomien hiukkasten säteilyä.
Mesotroni selittää atomiytimen tietyt koossapysymisominaisuudet, mutta se ei ole
vastuussa protonin kiinnevoimasta protonia kohtaan eikä neutronin
kiinnittymisestä neutroniin. Atomin kiinnevoimaisen eheyden takana oleva
paradoksaalinen ja voimakas vahvuus on sellainen energian muoto, jota Urantialla
ei vielä tunneta.
Näitä mesotroneja esiintyy runsaasti avaruussäteissä, joita
lakkaamatta törmää planeettaanne.

9. LUONNONFILOSOFIA - Dogmaattista ei ole vain
uskonto, vaan luonnonfilosofia pyrkii sekin samalla tavoin dogmatisoitumaan. …”

URANTIA SIVU.479
Atomiytimen varautuneet protonit ja varautumattomat neutronit pitää yhdessä niiden välillä edestakaisin kulkevan mesotronin toiminta. Mesotroni on ainehiukkanen, joka on 180 kertaa elektronin painoinen. Ilman tällaista järjestelyä protonien mukanaan kuljettama sähkövaraus hajottaisi atomin ytimen. Atomin rakenteen ollessa sellainen kuin se on, sähköiset tai gravitatoriset vahvuudet eivät voisi pitää ydintä koossa. Ytimen eheyden pitää yllä mesotronin edestakainen koossapitävä toiminta. Mesotroni kykenee pitämään varautuneita ja varautumattomia hiukkasia koossa suuremmasta vahvuus-massallisesta voimasta johtuen ja lisäksi toimimalla niin, että protonit ja neutronit vaihtavat alinomaan paikkaa. Mesotroni aiheuttaa ydinhiukkasten sähkövarauksen jatkuvan edestakaisen heittelehtimisen protonien ja neutronien välillä. Yhden mitättömän pienen sekunnin murto-osan ajan tietty ydinhiukkanen on varautunut protoni, seuraavassa sekunnin murto-osassa se on varautumaton neutroni.

Täyttä roskaa.

Mesotronilla tarkoitetaan ilmeisesti pioneja. Pionit ovat vanha selitys vahvalle ydinvoimalla. Nykyinen selitys on gluonit ja värivoima, kuten on luettavissa mistä tahansa uudehkosta kirjasta. Gluonit ovat muuten massattomia.

HSTa
Mikä on sinun mielestä se hiukkanen, joka lentää ulos radioaktiivisetä ytimestä ja hajoaa nopeasti, ja jota aluksi pidettiin elektronina (beeta-hiukkasena)? Mikä on sinun tietojesi mukaan tämän hiukkasen massa?

Ainoa kuvaukseen sopiva hiukkanen on positroni. Positronin massa on sama kuin elektronin.

Ertsu
Arkos itse kirjoitti:
NEUTRONIT, tarttuen ytimiin muodostavat uusia alkuaineita.

Jos neutronit tarttuvat vain ytimeen, ne eivät muodosta uusia alkuaineita, vaan saman alkuaineen eri isotooppeja. Vasta sitten, kun ytimeen tarttunut neutroni hajoaa protoniksi ja beetasäteeksi eli elektroniksi, muodostuu uusi alkuaine.

Huomautus hyväksytään. Ja sitenkin neutronit ovat asiassa pääroolissa.

Laitostiede esittää, että radioaktiivisia alkuaineita syntyy vain jättiläistähdissä, lähinnä jättiläistähtien supernovissa. Niin ilmeisesti.
Tämän käsitys vahvistuu myös fiission eli hajaantumisen tuotteista, jos lähdemme siitä, että irtoaa sitä, mitä on liittynytkin. Siis heliumytimiä, neutroneita, protonitakin, kun alkuaine on muutunut toiseksi, ja energiaa, puristusenergiaa. Noita kaikkia on jättiläistähdissä, ainakin supernovaräjähdyksissä.

Mikä pitää ytimet koossa, aiheessamme radioaktiiviset ytimet? Vrt. neutronien muodostus, ainakin puristuksessa syntynyt sidos, johon on tarvittu energiaa, joka vapautuu, jos sidos katkeaa itse tai katkaistuu vaikka nopealla neutronilla. Mutta jotta näin voi tapahtua, se edellyttää,
että protonin, ja neutronin, jossa protonia verhoaa elektroni, pinta tietyssä määrin on huokoista ja muovautuvaa eli elastista. - Minunhan protonikäsitykseni mukana niin pitää olla. Protoni on ympäristönsä ja erityisesti elektronin kanssa vaikutushiukkasvaihdossa, ja se juuri sitä kautta säätää tarkan massa- ja tilavuuskokonsa. Tästä seuraa, vaikka protoni onkin mahdollisimman tiheä hiukkanen, tiety elastisuus ja pinnan huokoisuus ja tarttuvuus. - Samaa sovellamme elektroniin. - Osatekijöitä tartunnassa ovat myös gravitaatio ja sähköisenkin vaikutusvoiman veto.
- Radiokaktiivisissa kuitenkin tartunta on hatarampi.

Vaan miksi jokin massa jotakin radioaktiivista alkuainetta osaa puoliintua juuri tietyssä ajassa? Onhan jokainen ydin kuitenkin oma yksikönsä?
Osittain asian vois johtaa syntymisen järjestystä seuraanneena ohjelmointina. Voisi myös ajatella, että massan ytimet sittenkin ovat jossakin sähköisessä vuorovaikutuksessa. Kenttä kuin purkautuu jossakin järjestyksessä.

Radiokaktiiviset alkuaineet, ne yleensä myös kemiallisesti ovat hyvin tunkevia, siis hyvin myrkyllisiä. Poikkeuksena radon kuitenkin jalokaasu.

Arkos itse kirjoitti:

Laitostiede esittää, että radioaktiivisia alkuaineita syntyy vain jättiläistähdissä, lähinnä jättiläistähtien supernovissa. Niin ilmeisesti.

Tiede väittää, että fuusioreaktio tuottaa energiaa rautaan asti. Sitä raskaampien alkuaineiden syntyminen taas kuluttaa energiaa. Teorian mukaan siis esim. uraanin sisältämä energia on supernovan räjähdyksen energiaa. Maapallolla siis ilmeisesti alkuräjähdyksen energiaa.
Vaan miksi jokin massa jotakin radioaktiivista alkuainetta osaa puoliintua juuri tietyssä ajassa? Onhan jokainen ydin kuitenkin oma yksikönsä?

Puoliintumisaika on keskimääräinen aika, jolloin jonkin radioaktiivisen aineen aktiivisuus puolittuu. Ei yksinäinen ydin tiedäkään, milloin pitäisi hajota.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat