Totuuden olemus

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Totuus on elämä nykyhetkessä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Eilinen, huominen ovat vain ajattelussamme, kun eilistä elettiin se oli nykyhetkeä, ja kun huominen tulee se on nykyhetkeä. Elämää, toimintaa on siis vain nykyhetkessä. Kaikki elämän liike tapahtuu ikuisessa nykyhetkessä. Elämä ja kuolema kulkevat käsi kädessä, eletty hetki on kuollut hetki.

Mitään kuoleman jälkeistä elämää ei siis ole olemassa, eihän ole mitään kaiken päättymistäkään. Elämä virtaa muuttaa muotoaan, uudistuu, ja jatkuu ikuisesti, ikuisessa nykyhetkessä.

Tuntematon se joka tämän kaiken aiheuttaa, voima, energia,luoja tai miksi haluamme sitä nimittää, on toki olemassa.

Kun on kysymys tuntemattomasta emme voi siitä sanoa mitään, sehän olisi vain meidän mielipiteemme. Totuus ei tarvitse mielipiteitä. Vain totuus on totta, ei se mitä mieltä me olemme.

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Joitenkin mielestä olemme vain meemirobotteja, jotka kopioituva edellisistä. En tosin ole tarkemmin tutustunut teoriaan ja kokemusteni perusteella torpedoin ajatuksen ilman suurempaa perehtymistä siihen.

Juuri tuo mitä väität totuudeksi on ihmismielen luoma harha aikajanasta ja syy-seuraussuhteesta. Se on vain eräs monista mielen ankkureista johon tuketua muuten liian kaaoottisessa todellisuudessa. Näemme vain siten kuin meidän sallitaan nähdä, ei siten kuin voimme nähdä. Tarkoitus pyhittää keinot. Näemme silti enemmän kuin eläimet ehkä näkevät.

Jos on jo kerrankin nähnyt tulevaa, niin nuo näkemykset pakostakin heittää romukoppaan, koska ne eivät ole totuus siinä mielessä kuin ne esitetään. Minulle on käynyt niin jo useamman kerran, joten en puolla näkemystäsi.

Aihetta on käsitelty täällä jo monasti. Koeta lukea niitä myös.

Vierailija

Pieni korjaus. Henkilö, joka pystyy ennustamaan tulevaisuuden tapahtumia, näkee myös totuuden tulevassa. Silloin kun näkee siis...

Vierailija

Tarkennetaan edelleen.
Henkilö näkee siis tiettynä rajattuna hetkenä tietyn tapahtuman, jota sitten siihen tapahtumaan mennessä ei tiedosta nähneensä, vaan voi sitten muistella että "minähän näin ja kerroin tästä silloin vuosikymmen sitten". Kertaa mielessään sen ajan tapahtumia ja ihmisiä ja syytäkin miksi näki ja koki.
Tietysti jatkaa mietiskellen että "Miksi pahuksessa sitä ei voi nähdä siten että siitä on jotain hyötyäkin".

Kyllä, tämä näyttää ja kuullostaa hyvin ristiriitaiselta ja myös tuntuu siltä.

Vierailija

Ajatus on vain muistin reaktio. Näemme tai koemme jotain, ja muistimme antaa sisältönsä mukaisia vastauksia.

Teoriat ovat muistin käyttöä, eikä teoriat kykene koskaan selittämään totuutta. Ajatus on aikaa ja se on mukana tässä elämän liikkeessä. Nykyhetkessä on elämää, teoriat ovat vain ajattelua.

Vierailija
henkka
Totuus on elämä nykyhetkessä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Eilinen, huominen ovat vain ajattelussamme, kun eilistä elettiin se oli nykyhetkeä, ja kun huominen tulee se on nykyhetkeä. Elämää, toimintaa on siis vain nykyhetkessä. Kaikki elämän liike tapahtuu ikuisessa nykyhetkessä. Elämä ja kuolema kulkevat käsi kädessä, eletty hetki on kuollut hetki.

Mitään kuoleman jälkeistä elämää ei siis ole olemassa, eihän ole mitään kaiken päättymistäkään. Elämä virtaa muuttaa muotoaan, uudistuu, ja jatkuu ikuisesti, ikuisessa nykyhetkessä.

Tuntematon se joka tämän kaiken aiheuttaa, voima, energia,luoja tai miksi haluamme sitä nimittää, on toki olemassa.

Kun on kysymys tuntemattomasta emme voi siitä sanoa mitään, sehän olisi vain meidän mielipiteemme. Totuus ei tarvitse mielipiteitä. Vain totuus on totta, ei se mitä mieltä me olemme.

Aihe aina mielenkiintoinen. Totuuden kokee, sanoilla sitä ei voi kuvata. Kaikki puhe yms. on siis väistämättä valetta. On olemassa ns. toinen maailma, joka on tosi todellisuus, siellä sanat ovat merkityksettömiä, se on koettavissa vain hiljaa ollen. Kuolemaa ei ole, elämälle ei ole olemassa vastakohtaa, elämä on yksi. Mielipiteet eivät kuvaa ykseyttä, vaan ovat egon (typeryyden) yritystä ns. pysyä hengissä, vaikka jos sisimpään nähden on kuulolla, kokee sen olemattomuuden.. se on jo "kuollut".

Totuus, läsnäolo, energia, jumala (tms.) elää, ja (elämän)muodot kokevat elämän.

Vierailija

Hiljaisuus onkin aivan välttämätön edellytys, vain silloin kun ajatuksen hälinä on poissa voi ymmärtää tietoisuuden läsnäolon.

Vierailija

Jos koripalloilija heittää kolmosen ja onnistuu, eikö hän silloin nähnyt tulevaisuuteen? Epäonnistunut ei tietenkään nähnyt, eli ei omannut tarpeeksi näkökykyä siitä mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Vierailija

Se mitä ihminen koko persoonallaan tietää, ei ole paljonkaan sidoksissa siihen mitä hän ajattelunsa tasolla tietää. Monasti tiedostamattomuus on selvä suojamekanismikin.

Helppona esimerkkinä muistiinpalautuksen vaikeus. Se on keskeinen metodi luokitella ihmisiä oppimistilanteessa. Kaikki koettu jättä muistijäljen aivoihin, mutta sen saanti esille on joskus mahdotonta.

Ennalta-aavistamiset ovat tietoa, vaikka sen mekanismia ei tunneta. Tuskin se on puhdasta päättelyäkään tai sattumaa aina. Jokin outo tunnelataus tuntuu aavistuksen edellä.

Täällä keskustelussa tapahtuu minulle melko usein että esilletuomani asia tuodaan esille jossa pian jälkeeni, vaikkapa eri ketjussa. Olenko virittänyt ajatuksen liittyen samaan aiheeseen vai ennakoinut. Joskus tieto on ilmennyt vaikka lehtiuutisena.

Monet ihmiset toimivat kuin tietäisivät ennalta tulevien tapahtumien suunnan. Heillä on selvä tavoite, jota normaalit ärsykkeet eivät motivoi. Monet nerot pakottautuvat luomaan jotain kuin tietoisina että se on pakko toteuttaa. Vaikkapa Newton tai Einstein. He sulkeutuivat pois yhteisöstään luomistyön ajaksi.

Vierailija

Mitä tulee tulevaisuuden näkemiseen, niin se on ihmisen omille kyvyille täysin mahdotonta. Kun joku kuitenkin ilmeisesti on saanut viestejä tulevasta , niin se ei ole hänen omien kykyjensä ansiota. Emmehän lopultakaan todella tiedä kuinka tämä mitä kutsumme elämäksi kaikilta osiltaan toimii. Vaikka atomin rakenteesta on paljon tietoa, ja tiedämme että se on perusrakenteeltaan energiaa, emme silti tiedä mitä atomissa oikeastaan tapahtuu. Samoin emme paljoakaan tiedä maailmankaikkeudesta, vaikka näin tiedemiehetkin itsellensä uskottelevat.

Vierailija
henkka
Mitä tulee tulevaisuuden näkemiseen, niin se on ihmisen omille kyvyille täysin mahdotonta. Kun joku kuitenkin ilmeisesti on saanut viestejä tulevasta , niin se ei ole hänen omien kykyjensä ansiota...

Se riippuu ihmisen määrittelystä. Siitä miten paljon ihmisestä on tässä, minkä me peilikuvastamme näemme tai muutoin tunnemme. Jos olemme jollakintapaa laajempi olento, josta näkyy tämä havaitsemamme, rajoittunut osa, olemme lähempänä totuutta siihennähden mitä olemme. Yliluonnolliset kykymme olisivat pilkahdus tuosta muusta osastamme, joka ei ole normaalisti näkyvissämme.

Vierailija

Tarkoitus oli sanoa, että on tyydyttävä vastaanottajan rooliin.Pyrkimyksellä voidaan ehkä antaa suunta, mutta ei muuta.

Ajatustoiminta on kuitenkin aktiivista, eikä se kovin helposti anna tilaa. Silloin kun hylätään ilot, surut, halut, kaikki mielen levottomuudet, vain silloin saattaa jotain uutta ilmetä.

-:)lauri
Seuraa 
Viestejä26996
Liittynyt13.5.2005

Ajatellessamme tätä hetkeä yleisesti, on se ymmärrykseni mukaan vain historiallinen vertailuframe. Se mitä 'nyt' tapahtuu on siten alitajuista tulevan arviointia. Vallitsevalla hetkellä saamiemme ärsykkeiden rajoittamina automaattista, samojen ärsykkeiden suhteuttamista sekä geneettisiin että opittuihin ennakko-olettamiimme. Totuus noin kuten muutoinkin vaatii oppimani mukaan jonkin funktionaalisen viitekehyksen, jossa kysymys totuudesta voi ylipäätään olla relevantti.

Jotenkin näkisin todellisuuden määrittelemisen eräänlaisena essentialismina. Tai ainakin sellaisen tunnusmerkit täyttävänä kysymyksenä. Tyhjentävässä mielessä aika hankalana.

Sallimalla useamman subjektin käsitykset omasta todellisuudestaan, kuten ne toki subjektiivisten konnotaatioiden värittäminä toisistaan poikkeavat käsittäisi objektiivinen todellisuus myös laajemmankin kokonaisuuden totuuksia. Kärjistetysti metodologisena instrumentalismina tämä näkemys ei kuitenkaan ole funktionaalinen, eikä tieteellisessä mielessä objektiivinen, sillä erilaisten totuuksien arvo funktionaalisina totuuksina marginalisoituu sitä mukaan mitä tarkempaan viitekehykseen käsitteen empiirisen vastineen osalta pyrimme.

Riittoisampi keskustelukumppani.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat