Juoppous on perinnöllistä...?

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Terve

Juoppoudenhan sanotaan nykyään olevan perillistä, kenties niin onkin, mutta tätähän on tutkittu aika laillakin. Onko tutkittu onko ahneus perinnöllistä? Rikkaita sukuja pidetään itsestäänselvyytenä, mutta voisiko kaiken takana olla peritty ahneus? Ymmärrän sen, että kaikki haluaa 10 milj euroo, mutta en enää kun halataan 1000milj ja vielä lisääkin olisi saatava. Voitaisiinko muihinkin kuin juoppouteen ja väkivaltaan liittyvissä asioissa myös katsoa perintötekijöitä. Nythän ainoastaan juopot ja väkivaltaiset ovat saannet "DNA:n uhka, perinnöllisyys katos"" huonon leiman otsaansa. Ahneus, vallanhimo, julkisuuden haku.....yms positiivisina pidetyt asiat on tod.näk. myös yhtälailla periytyviä, outoo olis jos näin ei olis? Onko asiaa tutkittu kunnolla, vaan keskitytty siihen, että osa kansasta olis jo nyt perimmältään kehnoa, mikä taas ei tuo näille vallan ja vaurauden tavoittelijoille muuta kuin päänvaivaa ja siksi "kehnoja" .....???? Kuulosta muuten toi ainoastaan alkoholistien ja väkivallan tekijöiden periinän tutkimus jo jonkinverran Natsien ideologialta, vai? Hyvien perimässä kun ei ole mitään tutkittavaa.....

Että semmosta........

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

mä vedän viinaa, isänikin veti, sen isästä en tiedä..... Mutta kyse onkin siitä onko näitä muita "hyveitä" tutkittu perinnöllisyyden kannalta. Muistamisen arvonen asia.....juopot ei tuu johtajiks ja aloita sotia, sen tekee selvinpäin olevat ihmiset. Mielenkiintoista sinällään, Suomen ja koko skandinaavian hyvinvointivaltiomalli tehtiin 60-70 luvuilla. Silloin poliitikot dokas ja remus, asiat päätettiin pitkälti saunan lauteilla, hyvin toimivat, eikö? Nyt on perhe-arvoja korostava, kristillinen, 20v nuorempien naisten perässä juokseva raitis pääministeri, raittiille kun antaa vallan niin näin käy. Historia todistaa, että silloin kun johtajat veti vinaa ja piti kivaa niin kansallakin meni hyvin.....

Vierailija
junddi
Onko tutkittu onko ahneus perinnöllistä?



Kun ihmisen kantamuodot kamppailivat niukkavaraisessa ympäristössä ravinnosta, ei ole mitään epäselvyyttä siitä suosiko luonnonvalinta ahneutta. Minusta kannattaisi olla enemmän kiinnostunut ns. positiiviista luonteenpiirteistä, kuinka ne ovat kehittyneet evoluution myötä pleistoseenikaudella. Ihmiselle on tavallaan kaksi vastakkaista lisääntymisstrategiaa. Itsekkyys, reviirintavoittelu, dominointi. Tämän lisäksi on kuitenkin sosiaaliseen yhteiseloon suosivia ominaisuuksia joihin kuuluu suvaitsevaisuus, altruismi etc.

Altruismin ideakin perustuu tosin evoluutiopsykologian mukaan itsekkyyteen ja vastavuoroiseen jakamiseen, lyhyellä aikavälillä annetut myönnytykset saadaan pidemmällä aikavälillä takaisin. Yksilöiden toimintaa rajoittaa välillä yhteisön paine, yhteisöllä on jonkinlainen jaettu moraali. Vastaava ilmiö on myös simpanssilaumoissa, mikäli johtajauros käyttää esim. liiallista väkivaltaa naarasta kohtaan, herättää se muussa laumassa moraalisen närkästyksen. Liiallinen ahneuskin voidaan tuomita ja yksilö palautetaan ruotuun.

junddi

Voitaisiinko muihinkin kuin juoppouteen ja väkivaltaan liittyvissä asioissa myös katsoa perintötekijöitä. Nythän ainoastaan juopot ja väkivaltaiset ovat saannet "DNA:n uhka, perinnöllisyys katos"" huonon leiman otsaansa.

Mikä mahdat tarkoittaa tällä: "DNA:n uhka, perinnöllisyys katos?" Ja miksi nämä ihmiset ovat saaneet huonon leiman otsaansa? Yksilöiden väkivaltaisuus voi vaihdella perintötekijöiden mukaan kuten monet muutkin asiat. Tämä nyt on itsestään selvää. Kun tulevaisuudessa yksittäisen ihmisen genomi voidaan selvittää, saadaan selville useita perinnöllisiä ominaisuuksia Jotkut niistä voivat vaikuttaa käyttäytymiseen. Alttius jäädä alkoholista riippuvaiseksi ei kuitenkaan ole aivan sama asia kuin väkivaltaisuus. Näin yleisesti ottaen ihmisten väkivaltaisuus johtuu yksinkertaisesti siitä, että evoluutio on suosinut tiettyjä aggressiivisia ominaisuuksia, olemme joutuneet kamppailemaan reviiristämme muiden lajien kanssa. Lisäksi asiaan vaikuttaa Darwinin seksuaalivalinta. Sukupuolten välinen dimorfismi on silmiinpistävää, miehet ovat selkeästi väkivaltaisempia. Tälle on olemassa evoluutinen selitys:

Tämä valinnan muoto perustuu sukupuoliominaisuuksiin, jolloin ominaisuus ei suoraan vaikuta eloonjäämiseen, vaan lisääntymismenestykseen. Seksuaalivalinnassa on kaksi tasoa, sukupuolten välinen ja sukupuolen sisäinen valinta. Yleensä naaras valitsee parittanikseen koiraan, jolla on tietyt naarasta miellyttävät sukupuoliominaisuudet. Tämän seurauksena valinnan taustalla oleva koiraan ominaisuus ja naaraan arvostus
kyseiseen ominaisuuteen periytyvät parin jälkeläisille, jolloin ominaisuus ja mieltymys siihen entisestään korostuvat. Eniten käytetty esimerkki tästä on riikinkukon korea pyrstö. Sukupuolen sisäisessä valinnassa saman sukupuolen yksilöt joutuvat keskenään taistelemaan lisääntymisoikeudesta.Vain voittaja pääsee parittelemaan parhaiden ja hedelmällisimpien naaraiden kanssa. Lisääntymismenestys seuraa taistelumenestyksestä ja näin taistelumenestystä aiheuttavat geenit periytyvät jälkeläisille. Tämä mittelö aiheuttaa sukupuolidimorfismia, jossa toisen sukupuolen - yleensä koiraan- ominaisuudet eroavat huomattavasti toisen sukupuolen ominaisuuksista. Yleensä koiras onkin värikkäämpi, kookkaampi, voimakkaampi ja aggressiivisempi kuin naaras.

Jussi Niemelä & Osmo Tammisalo: Sosiobiologiaa humanisteille ja muille vasta-alkajille [2004]

Vierailija

Ihmistä ei saisi rinnastaa suoraan eläimiin. Väite että ihmiskoiras olisi agressiivisempi, kuin naaras, on tutkitusti kumottu hypoteesi. Vain agression ilmaisu on sukupuolten välillä erillainen.

Eläinten agressiivisuus rajoittuu usein vain satunnaisiin reviirikiistoihin kuten myös ihmisilläkin. Paritteluun liittyvä kilpailu on eläimillä hormonaalisesti ohjattua useimmilla eläimillä, joten sitä ei voi rinnastaa ihmisten käytökseen.
Naisilla tosin on hormonaalisesti ohjautunutta agressiota, ainakin osalla heistä.

Vierailija

Ei se noin mene tieteellisessä keskustelussa. Jos esität vastaväitteen ja siihen liittyvän tutkimuksen, pitää sinun antaa lähdetiedot. On tärkeää huomata, että naisten ja miesten aggressiivisuus on erilaista. Naisten aggressiivisuus on epäsuoraa, kun taas miesten aggressiot purkaantuvat suorana väkivaltana. Se määritelläänkö esim. henkinen väkivalta tähän mukaan on sitten toinen asia.

Vierailija

Perinnöllisyystutkijat ovat maailman sivu kiistelleet siitä, mitkä ihmisen ominaisuudet ovat opittuja, mitkä perittyjä?

Ihan mutu-tuntumalla väittäisin, että juoppous (alttius siihen) yleensä peritään, jos kohta sen oppiikin jos kovasti opettelee. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että juoppoudelle altis ihminen voi elää raittiinakin, ja ilman genetiikkaakin voi oppia juopoksi.

Ahneuden sen sijaan luokittelisin opittuihin asioihin; jo vuoden vanha lapsi kuulee ja ymmärtää kun isä (tai äiti) sanoo: "Tämä on minun, mutta se mikä on sinun, siitä voidaan aina neuvotella!"

Vierailija

Pyydän anteeksi metodini puutteita. Läksin oletuksella että asian tuntevat eivät lähdettä tarvitse, onhan asiasta keskusteltu jo täällä aiemmin ja niille joille asia on uusi, voivat googlettaa.

Agression ilmaisun tavalla on nykyisin verrattuna vanhaan kulttuuriin eri merkitys minun mielestäni. Ennen lähinnä fyysisellä agressiolla sai aikaan merkittävää haittaa tai vaikeuksia, mutta nykyisessä yhteiskunnassa saa epäsuorallakin aikaan saman tai pahempaa aikaan. Vaikkapa tyhjentämällä toisen pankkitilin, voi aiheuttaa enemmän haittaa kuin fyysisellä pahoinpitelyllä.
Siksi fyysisen väkivallan korostus ei ole enää paikallaan vaikkei se ole suotavaa.

Mielestäni naisten vastuuvaatimukset käytöksestään on kasvanut verrattuna aiempaan kulttuuriin jossa miehellä oli päätösvaltaisempi rooli ja hän edusti perhettään ulospäin. Nyt naiset ovat tässä suhteessa tasa-arvoisia ja itsenäisesti edustamassa itseään ja perhettään. Joskus tuntuu ettei vastuuntunne ole riittävän ymmärrettyä naisten piirissä, vaan he käyttäytyvät vastuuttomasti.
Esimerkiksi kun naisten määrä eduskunnassa on kasvanut ja sen päätösten laatu on mielestäni laskenut samalla. Se on tehokkaimpia tapoja ilmaista epäsuoraa agressiota ja usein hyvin tuhoisaa, koska se vaikuttaa koko yhteiskunnassa.

Vierailija
Tarkkailija

Ahneuden sen sijaan luokittelisin opittuihin asioihin; jo vuoden vanha lapsi kuulee ja ymmärtää kun isä (tai äiti) sanoo: "Tämä on minun, mutta se mikä on sinun, siitä voidaan aina neuvotella!"

Tu onkin tyhjentävä selitys jos kannattaa 1700-luvun filosofisia käsityksiä ihmisaivojen toiminnasta.

Tässä sinulle opittua ahneutta: (kyseessä on tosin koira)

http://www.youtube.com/watch?v=yEv02AhCoyc

Vierailija

Sorry nyt Echi, mutta en kyllä löytänyt minkäänlaista yhteyttä viitetiedostosi (joka oli kylläkin kovin hauska) ja käsitteen "ahneus" välillä.
Pikemminkin tuossa oli kyse primitiivireaktiosta suhteessa nälkään ja ruokaan.
Minä ymmärrän "ahneuden" inhimillisenä käsitteenä niin, että anhe haalii itselleen materialistista mammonaa tai valtaa enemmän, kuin mitä minkään mittapuun mukaan voidaan pitää kohtuullisena.
Mutta nämä lienevät näitä iäisyysjuttuja...

Vierailija
Tarkkailija
Sorry nyt Echi, mutta en kyllä löytänyt minkäänlaista yhteyttä viitetiedostosi (joka oli kylläkin kovin hauska) ja käsitteen "ahneus" välillä.
Pikemminkin tuossa oli kyse primitiivireaktiosta suhteessa nälkään ja ruokaan.
Minä ymmärrän "ahneuden" inhimillisenä käsitteenä niin, että anhe haalii itselleen materialistista mammonaa tai valtaa enemmän, kuin mitä minkään mittapuun mukaan voidaan pitää kohtuullisena.
Mutta nämä lienevät näitä iäisyysjuttuja...

Mistä luulet sen inhimillisen ahneuden kumpuavan? Sinä haet proksimaalisia selitysmalleja, et ultimaattisia. Koska tämä on tiedefoorumi on meidän pohdittava mistä ahneus johtuu, ei sitä mitä se on inhimilliseltä kannalta. Meidän käsittämämme ahneus ja itsekkyys pohjautuvat vieteille jotka auttavat geenejämme selviytymään. Evoluutio on vaikuttanut sekä ihmisten fyysisiin että psyykkisiin toimintavalmiuksiin ja -taipumuksiin. Sellaiset käyttäytymismallit jotka ovat auttaneet ihmisiä selviämään ja tuottamaan mahdollisimman paljon lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä ovat tuottaneet adaptaatioita. Nämä evoluutiopsykologian kuvailemat adaptaatiomekanismit selittävät sen miten käytöstä ohjaavat tunteet ovat biokemiallisia reaktioita joita geenit säätelevät. Me olemme geenien ohjaamia viettikoneita joiden ainut tavoite on pyrkiä maksimoimaan geeniperimämme.

Ihmisen kilpailuvietin ja ahneuden avulla pyritään turvaamaan jälkeläisten hyvinvointi. On tärkeää huomata, että tässä yksilö toimii geeniperimäänsä varjellen, ihmisen toiminta ei perustu lajin edun mukaiseen toimintaan kuten ennen on luultu. Ihmisen sosiaalinen kanssakäyminen on kuitenkin tehnyt asian hieman monimutkaisemmaksi. Pelkkä suoranainen ahneus ei aina toimi vaan sen rinnalle on syntynyt empatiaa, yhteistyökykyä, epäitsekästä ja altruistista käytöstä. Pitää kuitenkin muistaa, että tämän kaiken takana jylläävät silti itsekkäät geenit. Sosiaaliset yhteisöt voivat hillitä ahneutta, meidän nykyinen yhteiskuntamme tekee sitä jatkuvasti. Kaikkien asioiden kohdalla tukahduttaminen ei toimi yhtä mallikkaasti.

Summa summarum. Ihmiset ovat luonnostaan ahneita, mutta myös epäitsekkäitä (sekin tosin perustuu tiettyyn itsekkyyteen) Haluan vielä kuitenkin huomauttaa, että ihminen pystyy kamppailemaan luontaista käytöstään ja indoktrinaatiosta saatuja meemejä vastaan. Tämän voin hyväksyä täysin . Sinä olit kuitenkin luokittelemassa ahneutta pelkästään opituksi asiaksi, tämä sotii evoluutiopsykologian näkemyksiä vastaan.

Vierailija

Olkoon sitten niin kuin väität asian olevan, eli että "ahneus" on peritty ominaisuus; olet ilmeisen perehtynyt aiheeseen. Minulla on vain paljonkin kokemuksia ihmisistä (joskaan en ole tilastoinut asiaa), jotka eivät ole ahneita sanan siinä merkityksessä, kuin miten minä sen tässä yhteydessä ymmärrän (vrt. "kateus" yms. abstraktit käsitteet).

On ahneita, kateellisia ja töykeitä (yms.) ihmisiä, joihin itse en katso kuuluvani. Ystäväpiiriini ei myöskään kuulu tällaisia ihmisiä. Silti en älä väittämään sitä, ettetkö voisi olla oikassa tässä asiassa.

Vierailija

Juoppouden väitetään olevan periytyvää siinä mielessä kuin moni muukin asia siksi koska "sairaus" piilee latenttina geeneissämme.

Mutta tavat, kuten kateus, vihamielisyys, ahneus, lempeys, ja niin edelleen ovat etupäässä opittuja tapoja.

Ja jos vaikka perimmekin osittain luonteemme laatua vanhemmiltamme, niin luonteemme laatu muokkaantuu iän myötä. Opimme uusille tavoille.

Vierailija

Kyse ei ole siitä voimmeko oppia hillitsemään ahneutta vaan siitä mistä se johtuu. Jundin alkuperäinen kysymys kuului: onko ahneus perinnöllistä? Vastaus on kyllä. Kaikki ihmiset jakavat tämän luonteenpiirteen tietysti, mutta yksilöt eroavat toisistaan. Geeniteknologian avulla voisimme mahdollisesti koostaa geeneistä alkion josta kehittyisi normaalia sympaattisempi ja mukavampi ihminen. Luonteenpiirteet ja tavat siirtyvät eteen päin perimässä.

Vierailija

Eikös se ole synnynnäinen temperamentti, joka määrää miten ihminen reagoitsee eri asioihin ja tilanteisiin. Synnynnäinen temperamentti kuitenkin muokkaantuu iän myötä. Koska eihän vanhemmat anna lapsen olla ihan miten vain. Vanhemmat on aina valmiita neuvomaan, rangaitsemaan ja yrittämään vaikuttaa lapsen eri reagointiin.
Usein vanhemmat muuttavat lapsen temperamenttiä sellaiseksi mitä heillä itsellään on. Vanhemmat on aina "olevinaan" oikeassa lasta "määräillessään".

Vanhemmat siis tavallaan muokkaavat lapsensa persoonallisuutta sellaiseksi kuin itse ajattelevat olevan oikein. Onko se sitten oikein, on taas aivan eri kysymys.

Jollen nyt väärin muista, niin eiköhän temperametti ole yli 50% perinnöllistä. Väitetään ainakin niin olevan.

Temperamentti on siis ihmisen persoonallisuus. Kai niin voi sanoa?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat