Elinaikaa ostettavana ja myytävänä.

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Jos elinaikaa olisi myytävänä, paljollako myisit?

Oletetaan, yksi elinaikapörssierä olisi vaikka kuukauden. Paljollako olisit valmis luopumaan yhdestä pörssierästä tai useammasta?
Paljonko olisit kokonaisuudessaan valmis myymään?

Veikkaan, että arvo nousisi vanhetessa ja nuorena olis pitemmälle ajattelematta mahdollista luopua halvallakin "muutamista kituvista vuosista sitten vanhana".

Myydessä elämä lyhenisi loppupäästä, mutta oman elämän kokonaismäärää ei tietenkään pystyisi etukäteen tietämään.

Kommentit (7)

Vierailija

En tekisi mitään kauppaa ko. asialla. Koko asian miettimisestä tulisi jo turha lisätaakka elämään. Ehkä mielikin muuttuisi kaupanteon jälkeen. Tarpeetonta kärsimystä.

Vierailija

Muistan tähän liittyvän vanhan legendan. Siinä mies sai käytettäväkseen sellaisen jojon näköisen laitteen, jolla se veti aikaa eteenpäin kun oli tylsää. Takaisin ei voinut enää mennä.

Ding Ding
Seuraa 
Viestejä9031
Liittynyt16.3.2005

Minä voisin ottaa talviunet ilman mitään korvausta. Kolme kuukautta joka vuosi lokakuusta tammikuuhun eivät ole itselleni kovin arvokkaita juuri tällä hetkellä.

Vaikeampi on arvottaa aikaa elämän lopusta kun ei tiedä elänkö liian pitkään vai kuolenko liian nuorena.

Vierailija

"En päivääkään vaihtaisi pois" Myynti tosin voisi houkuttaa, jos ne tylsimmät ja ahdistavimmat voisi valikoida.
Goethe:n Faust muuuten hyvin kuvaa noita kaupanteko-ongelmia jonkun vihtahousun kanssa.

Liittyyhän tuohon se dilemma että meidän päivämme merkitsevät muille jotain, ehkä tärkeääkin, joten ei siinä omaansa myy.

Vierailija

Ei näköjään löytynyt myyntihalukkuutta juuri lainkaan.

No, paljollako sitten ostaisit "elinaikapörssistä" jatkoaikaa?
Jos ostaisit niin milloinka ostaisit?
Joko jo nuorena sijottaisit osan fyrkasta elämän pituuteen?
Vaiko vain sitten vanhana jo kuoleman kynnyksellä vaihtaisit omaisuuttasi jatkoaikaan?

Meniskö koko omaisuus elinajan ostoihin ja lopulta seuraisi välttämätön kuolema?
Vai uhraisitko itsesi, jotta lapsillesi jäisi jotain millä mällätä?

Vierailija

Perusongelma asiassa on se että olemme toisille velkaa koko olemassaolomme ja säilymisemme. Meillä ei ole yksin mitään. Syntyessään muista eristetty ihminen menehtyisi, vaikka ravintoa ja muuta tarvittavaa olisi mielinmäärin. Olemme siinä suhteessa kuin murkkuja tai mehiläisiä.

Vaikka elinikä kasvaisi, sen merkitys romuttuu laadun laskuna. Voisi tietysti hahmotella utopian ettei vanhenisi, mutta se edellyttäisi kaikilta samaa, koska muuten sitä ei kestäisi kuin joku psykopaatti.

Vierailija
tietää
Perusongelma asiassa on se että olemme toisille velkaa koko olemassaolomme ja säilymisemme.



Tuosta olen erimieltä. Jos ihminen enemmän antaa kun ottaa niin kyseenalaistan "velan".

tietää
Vaikka elinikä kasvaisi, sen merkitys romuttuu laadun laskuna. Voisi tietysti hahmotella utopian ettei vanhenisi, mutta se edellyttäisi kaikilta samaa, koska muuten sitä ei kestäisi kuin joku psykopaatti.

Pitkä elinikä ei mielestäni välltämättä tarkoita elämisen laadun heikkenemistä. Se miten tärkeäksi ihminen olemassaolonsa itselleen ja muille tuntee, antaa sitä laatua ja merkitystä elää. Jotkut vanhat edelleenki tuntee, että on vielä paljon tehävää joka täytyyy tehdä.

Moni ei ole vastannut varsinaisiin kysymyksiin.
Veikkaan, että ostopuolelle voisi tulla tunkua ja ostohinnat nousta hyvinkin korkeiksi.

Uusimmat

Suosituimmat