Kirjaa ilotulitteista

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Näin uutenavuotena heräsi kysymyksiä ilotulitteista. Ne ovat perin kiehtovia, kauniita ja oikeinkäytettynä täysin vaarattomia, mutta mistä ne tarkkaanottaen koostuvat ja miten ne rakentuvat. TIetääkö joku kirjan aiheesta? Siis nimenomaan ilotulitteiden rakenteesta, valmistuksesta, tuottannosta jne. Olisi hieno saada ymmärtää syvällisemmin niiden pahvitötteröiden salat. Kirjastossa näyttää olevan ainakin yksi kirja nimittäin räjähteiden historia SUomessa. Tietääkö joku paremman ja mielummin suomenkielisen.

Ps. En ole rakentamassa, valmistamassa tai räjäyttämässä mitään.

Kommentit (8)

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005

Lainasin joskus 70-luvulla opuksen kirjastosta. Siinä selvitettiin seikkaperäisesti ilotulitusrakettien valmistaminen pahviputken ja ruudin valmistamisesta lähtien. Myös oli täsmätietoa värien synnyttämisestä ruudin palotapahtumaan. Itse sitten virittelinkin värejä sörsseleihin. Esimerkiksi oranssi oli helppo nakki. Tavallista sammutettua kalkkia liuotin typpihappoon ja sain luonnollisesti kalsiumnitraattia. Kun tuota oli osa nitraatista, niin paloi oranssina. Sinkkiä liuottamalla sai vihertävän sinertävää liekkiä jne. Hienompia värejä varten olisi tarvittu bariumia ynnä muita eksoottisia metalleja. Ei noita saanut. Keltaisen sai tietenkin natriumilla, mutta se oli aika vaisu.

Pahviputket kääritään liisterillä kyllästetystä paperista ja anetaan kuivua kuukausi pari. Märkään ja pehmeään putkiloon saa vahvalla narulla hirttämällä kurotuksi suutinosan. Putkihan on kuristettava, jotta siihen saa painetta.

Ruuti sullotaan putkeen märkänä. Suutinpäästä putkilo painetaan ensin kiilamaisen puikon päälle. Puikko jättää ruutiin paljon palopintaa. Palopinta ei riitä, jos sitä on vain putken halkaisijan verran. Puikko neuvottiin valmistamaan hiomalla polkupyörän pedaalin akselista.
Rakettiaihioitten annetaan kuivua useita kuukausia.

Musta ruuti vaatii rakettikäytössä myös pientä tehostusta. Noista en sitten kerrokaan, koska tehostimilla ruuti muuttuu muutenkin liian kireäksi.

Tulilanka tehdään moninkertaisesta puuvillalagasta ruutilietteessä liottamalla ja annetaan kuivua viikkoja. Luultavasti minä sitoisin ruudin lankaan vielä shellakalla. Shellakkahan sopii hyvin ruudin seuraan, kun se itsekin palaa sisältämänsä hapettimen johdosta.

Väriruutipallukat pakataan putken päähän löyhän ruudin ympäröimänä.

Pääpiirteissään rakettiosuus menee noin.

Oma juttunsa ovat putkella ammuttavat ilotulitekuulat. Niistä onkin juttuja silloin tällöin.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Vierailija

Samoihin aikoihin oli kirjastossa harrastekirja, jossa neuvotiin mm. nitroglyseriinin ja ruudin teko. Kumma kyllä ne kirjat katosivat kirjastoiston valikoimista. Siihen aikaan kemikaalejakin sai vapaammin.

Vierailija
Paul M
Lainasin joskus 70-luvulla opuksen kirjastosta. Siinä selvitettiin seikkaperäisesti ilotulitusrakettien valmistaminen pahviputken ja ruudin valmistamisesta lähtien. Myös oli täsmätietoa värien synnyttämisestä ruudin palotapahtumaan. Itse sitten virittelinkin värejä sörsseleihin. Esimerkiksi oranssi oli helppo nakki. Tavallista sammutettua kalkkia liuotin typpihappoon ja sain luonnollisesti kalsiumnitraattia. Kun tuota oli osa nitraatista, niin paloi oranssina. Sinkkiä liuottamalla sai vihertävän sinertävää liekkiä jne. Hienompia värejä varten olisi tarvittu bariumia ynnä muita eksoottisia metalleja. Ei noita saanut. Keltaisen sai tietenkin natriumilla, mutta se oli aika vaisu.

Pahviputket kääritään liisterillä kyllästetystä paperista ja anetaan kuivua kuukausi pari. Märkään ja pehmeään putkiloon saa vahvalla narulla hirttämällä kurotuksi suutinosan. Putkihan on kuristettava, jotta siihen saa painetta.

Ruuti sullotaan putkeen märkänä. Suutinpäästä putkilo painetaan ensin kiilamaisen puikon päälle. Puikko jättää ruutiin paljon palopintaa. Palopinta ei riitä, jos sitä on vain putken halkaisijan verran. Puikko neuvottiin valmistamaan hiomalla polkupyörän pedaalin akselista.
Rakettiaihioitten annetaan kuivua useita kuukausia.

Musta ruuti vaatii rakettikäytössä myös pientä tehostusta. Noista en sitten kerrokaan, koska tehostimilla ruuti muuttuu muutenkin liian kireäksi.

Tulilanka tehdään moninkertaisesta puuvillalagasta ruutilietteessä liottamalla ja annetaan kuivua viikkoja. Luultavasti minä sitoisin ruudin lankaan vielä shellakalla. Shellakkahan sopii hyvin ruudin seuraan, kun se itsekin palaa sisältämänsä hapettimen johdosta.

Väriruutipallukat pakataan putken päähän löyhän ruudin ympäröimänä.

Pääpiirteissään rakettiosuus menee noin.

Oma juttunsa ovat putkella ammuttavat ilotulitekuulat. Niistä onkin juttuja silloin tällöin.

Mite sää valmistit typpihappoa?

Vierailija

Tähdet valmistetaan sillä tavalla, että otetaan esimerkiksi injektioruisku ja leikataan siitä kärki irti. Nuuskamiehet tietävät jujun. Pienellä 5 ml ruiskulla saa tosin aikaan jo hieman liiankin isoja tähtiä kaikkein pienimpiin raketteihin.

Ruutimassaa kostutetaan niin että siitä syntyy taikinaa, johon sitten painellaan tuolla ruiskulla ja lopuksi puristetaan tähdet ulos niin, että aina mattoveitsellä leikataan nokare.

Sitten kun näitä paloja on tarpeeksi, niiden päälle ripotellaan kuivaa ruutimassaa ja heilutellaan vähän etteivät tartu kiinni ja pintaan tulee kerros irtoruutia joka syttyy helposti. Muuten tähdet eivät välttämättä syty kaikki.

Raketissa jos tähdet on aseteltu suoraan raketin kärkeen, ne syttyvät ennenkuin koko ruutimassa on ehtinyt palaa loppuun. Tällaiset raketit kannattaa suunnitella niin, että moottorin tuottama paine lopulta halkaisee kuoren. Muuten tähdet palavat raketin sisällä.

Jos haluaa, että moottori sammuu ennenkuin tähdet syttyvät, pitää väliin laittaa savinen tulppa jonka läpi menee joko ruutikanava tai sytytyslanka. Tähtien sekaan laitetaan sitten tavallista ruutia joka halkaisee kotelon, tai jos haluaa isomman kuvion, niin sitten jotain kireämpää, vaikkapa vihellysruutia. Jos laittaa liian ison paukun, niin tähdet menevät murusiksi ja tuloksena on pelkkä välähdys.

Sitä rakettia kun suunnittelee, niin suuttimen koolla on suuri merkitys. Jos suutin on liian leveä, niin paine putkessa jää matalaksi ja kaasun poistumisnopeus pieneksi, jolloin voimaakaan ei ole nostaa juuri mitään.

Jos taas suutin on liian kapea, paine putken sisällä nousee liiaksi ja palamistapahtuma nopeutuu, jolloin raketti räjähtää kappaleiksi tai suutin lentää auki.

Se ruutiin painetun kartion tarkoituksena on sytyttää ruuti laajemmalta alueelta aluksi, mutta kun ruuti palaa sitä luonnollisesti paljastuu enemmän ja moottorin toimiessa paine putkessa kasvaa kun ruutia palaa enemmän.

Tämän ansiosta voidaan suunnitella raketti, joka aluksi lentää ja lopuksi räjähtää kappaleiksi, mutta siihen tarvitaan hyvin tasalaatuista ruutia ettei tapahdu yllätyksiä.

Yksinkertaista, joskin hieman tehotonta rakettipolttoainetta voi valmistaa kalisalpietarista ja sokerista suurinpiirtein suhteella puolet ja puolet. Jos sokeria laittaa enemmän, tulee savua ja jos salpietaria laittaa enemmän, se palaa kiivaammin. Muistan joskus aikaa sitten kuulleeni uutisen, jossa amerikkalainen koulupoika oli rakentanut monivaiheisen raketin käyttäen polttoaineena "hyönteismyrkkyä ja sokeria" ja lennättäneensä sen monen kilometrin korkeuteen. En muista menikö siinä joku ennätyskin rikki.

En tosin tiedä tarkkaa menetelmää miten niistä muodostetaan kiinteää massaa. Yksi tapa on sulattaa salpietari sokerin sekaan hellalla, mutta siitä seuraa yleensä pannun ja hellan tuhoutuminen väkivaltaisessa tulipalossa.

Olen joskus miettinyt että toimiskohan steariinin ja salpietarin sekoitus rakettipolttoaineena? Sen saa sulamaan vesihauteessa.

Vierailija

Mustalla ruudilla on muitankin käyttötarkoituksia kuin raketeissa.

Edelleen, kostutetaan sitä massaa jonka jälkeen se levitetään leivinpaperille ja tasoitetaan ohueksi. Sen jälkeen painetaan hyttysverkko massan päälle niin että syntyy verkon silmän kokoisia rakeita.

Näitä rakeita sitten käytetään erilaisissa "kranaatiheittimissä" heittämään efektipaukku taivaalle. Periaate on täsmälleen sama kun Thunderking paukussa, mutta putki on isompi. Thunderkingissä on ruutia ehkä teelusikallisen verran tai alle ja sillä heittää semmoisen pienen kiinanpommin 5 metrin korkeuteen.

Rakeiden koolla säädellään palotapahtuman nopeutta ja siten estetään että ruuti ei räjäytä laukaisuputkea palasiksi.

Paul M
Seuraa 
Viestejä8560
Liittynyt16.3.2005
borri317
Mite sää valmistit typpihappoa?

Nitraattien valmistamiseen kelvollista typpihappoa sai apteekista ennenwanhaan. Savuavaa taasen valmistin perinteisesti nitraateista rikkihapolla. Savuavaa ei saanut muuten kuin itse tekemällä. Muistona arpi vasemman käden selässä. Tipahti kolvin päästä kuumaa savuavaa typpihappoa pisara siihen. Oli muuten aikalailla mieleenpainuva kipu siinä ja pitkään. Syöpyi luultavasti aivan hermonpäihin kun ehdin jollakin laimentamaan.

Noita juttuja ei olisi pitänyt koskaan tehdä. Tosin työturvallisuusjutuissa olen aivan aukoton livenä noitten harrastusten opettamana. Muutama pikkuhasardi sattui noissa kokeiluissa mutta opettivat kuvittelemaan etukäteen mitä voi tapahtua.

Hiirimeluexpertti. Majoneesitehtailija. Luonnontieteet: Maailman suurin uskonto. Avatar on halkaistu tykin kuula

Uusimmat

Suosituimmat