Kreikan mytologia

Seuraa 
Viestejä119
Liittynyt10.12.2006

Tänne kysymyksiä aiheesta Kreikan mytologia eli vastaaja kysyy uuden kysymyksen.
Millainen on Kreikan mytologian mukainen maailmanloppu?

Kirjoita nimesi vetoomukseen eläinoikeusjulistuksen puolesta osoitteeseen http://animalsmatter.org

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Kreikkalaigen mytologia kiteytyy teoksissa Ilias ja Odysseia, näissä ei kylläkään kuvailla maailmanloppua lainkaan, jos nyt oikein muistan. Toisaalta kirjat olivat niin hankalaselkoista luettavaa, että varmaan sieltä tämäkin taru voidaan johtaa.

Kysymys: Kreikkalaisessa mytologiassa tarina etenee jatkuvasti kohti maallista sankaruutta jumaluuden sijaan. Miksi näin? Mahtaako nämä muinaiset näkemykset edustaa ajatusta, ettei jumalia konkreettisesti ole?

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Pikke: Muistaakseni kreikkalainen mytologia ei tunne maailmanloppua, joskin se kyllä tuntee ihmiskunnan jatkuvan rappion (nihil novi sub sole, ei mitään uutta auringon alla ja sama kreikaksi...)

Does not compute: Minun henkilökohtainen ja hyvin huono veikkaukseni olisi se, että mitä muinaisempi sankari, sitä varmemmin siitä tulee jumala. Uudemmat siis olisivat täyttämässä pantheonia vasta siinä kohtaa kun entiset päättäisivät kupsahtaa... Eikös mytologia kerro jo kertaalleen jumalten uusien sukupolvien heittäneen jumalten vanhat sukupolvet tieltään? Mene tiedä, ehkä Zeuksesta kerrottaisiin samaa kuin Kronoksesta ennen Zeusta...

(Pieni kielitieteellinen yksityiskohta: Zeus tulee samasta indoeurooppalaisesta juuresta kuin kristinuskon Jumalaa tarkoittavat sanat ynnä roomalainen Deus piter eli Jupiter... Veikeä on Jumalan synty. Suomen Jumala tulee jostain slaavilaisesta, hämmästyttävää kyllä.)

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Vierailija

Klassinen kreikkalainen mytologia ei ollut yksi, vaan se vaihteli eri aikoina ja eri paikoissa. Se oli rakenteeltaan yleensä syklinen seuraten vuotuiskiertoa ja ihmisen siirtymistä lapsesta aikuiseksi, sitten vanhaksi ja lopulta muiden vainajien seuraksi ja mahdolliseen uudestisyntymään.

Maailman kehitys oli kuitenkin heidän näkemyksensä mukaan lineaarinen. Tähän liittyi ajatus rappiosta. Ennen oli ollut kulta-aika, jolloin jumalat ja sen sellaiset olivat kulkeneet ihmisten seassa. Tästä oli kuitenkin järjestelmällisesti huononnuttu ja päädytty nykyiseen onnettomaan tilanteeseen (siis noin 2 500 vuotta sitten) ja rappio etenee edelleen.

Tulevaisuuden vaihtehdot vaihtelivat eri uskomuksissa. Kulta-ajan paluuta pidettiin mahdollisena, samoin jatkuvaa rappiota. Olennaista on kuitenkin, että maailmanlopun käsitettä ei tunnettu. Maailman ajateltiin jatkuvan loputtomiin. Tulevaisuutta pidettiin tuntemattomana, mikä taas toisaalta antoi töitä erilaisille ennustajille ja muille riidankylväjille.

Kannattaa muistaa, että kreikkalaisten uskomukset olivat kristinuskoon verrattuna hyvin realistisia, kiitos tieteellisen maailmankuvan. Heidän uskomuksissaan edes jumalat eivät voineet tehdä sitä mikä on mahdotonta, siis ihmeitä.

Vierailija
Bomt Kneder
Klassinen kreikkalainen mytologia ei ollut yksi, vaan se vaihteli eri aikoina ja eri paikoissa. Se oli rakenteeltaan yleensä syklinen seuraten vuotuiskiertoa ja ihmisen siirtymistä lapsesta aikuiseksi, sitten vanhaksi ja lopulta muiden vainajien seuraksi ja mahdolliseen uudestisyntymään.

Maailman kehitys oli kuitenkin heidän näkemyksensä mukaan lineaarinen. Tähän liittyi ajatus rappiosta. Ennen oli ollut kulta-aika, jolloin jumalat ja sen sellaiset olivat kulkeneet ihmisten seassa. Tästä oli kuitenkin järjestelmällisesti huononnuttu ja päädytty nykyiseen onnettomaan tilanteeseen (siis noin 2 500 vuotta sitten) ja rappio etenee edelleen.

Tulevaisuuden vaihtehdot vaihtelivat eri uskomuksissa. Kulta-ajan paluuta pidettiin mahdollisena, samoin jatkuvaa rappiota. Olennaista on kuitenkin, että maailmanlopun käsitettä ei tunnettu. Maailman ajateltiin jatkuvan loputtomiin. Tulevaisuutta pidettiin tuntemattomana, mikä taas toisaalta antoi töitä erilaisille ennustajille ja muille riidankylväjille.

Kannattaa muistaa, että kreikkalaisten uskomukset olivat kristinuskoon verrattuna hyvin realistisia, kiitos tieteellisen maailmankuvan. Heidän uskomuksissaan edes jumalat eivät voineet tehdä sitä mikä on mahdotonta, siis ihmeitä.

Onhan tuo noin (suurin piirtein) kuin Bomt selostaa:

Käsite ”kultainen aika” mainitaan, ja se merkitsi kreikkalaiselle melkein samaa asiaa. Katso aikaisempaa tekstiäni: “First of all, there is what is called the First Time, Zep Tepi, or the Golden Age, when the gods ruled.” Egyptiläinen ajoitus on luokaa 36500 vuotta sitten:

Myytti Atlantiksesta - paljon porua, vähän villoja?

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... 07&start=0

mutta ihmettelen lausetta: “Heidän uskomuksissaan edes jumalat eivät voineet tehdä sitä mikä on mahdotonta, siis ihmeitä.”

Kyllä kreikkalaiset usein pitivät jumaliaan supermiehinä, joilla oli paljonkin yliluonnollisia kykyjä! Aleksanteri Suuren selostuksista tiedämme, että hän ei tehnyt juuri mitään, ilman että hän ”konsultoi” tai rukoili jumalten apua.

Ja kaikki varakkaat kansalaiset pyysivät neuvoja Delfoin oraakkeleilta!

Vierailija

Telkussa tuli dokkari, jossa esiteltiin muinaisen Kreikan teknologiaa. Monet laitteista olivat ennustusautomaatteja, joissa jokin automatisoitu toiminto ilmaisi merkiin perustuvan ennusteen.
Kolikkoautomaatista sai pyhää vettä. Uhritulen sytytyaa avasi pyhätön ovet. Automatisoitu nukketeatteri esitti jumaltaruja jne.

Vierailija
tietää
Telkussa tuli dokkari, jossa esiteltiin muinaisen Kreikan teknologiaa. Monet laitteista olivat ennustusautomaatteja, joissa jokin automatisoitu toiminto ilmaisi merkiin perustuvan ennusteen.
Kolikkoautomaatista sai pyhää vettä. Uhritulen sytytyaa avasi pyhätön ovet. Automatisoitu nukketeatteri esitti jumaltaruja jne.

Olihan kreikkalaisilla myös paljon hienostuneimpia mekaanisia laitteita kuin mitä yleisesti tiedetään:

Antikythera Mechanism

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... era#327820

Jopa Leonardo da Vincin laitteet 1400-luvulla (keskellä pimeätä keskiaikaa) kalpenivat kreikkalaisten mekanismien rinnalla.

Sumerien matematiikka ja astronomia oli kuitenkin aivan samaa luokkaa kuin kreikkalaisten tuhansia vuosia aikaisemmin. Ja tiedämme myös, että kreikkalaiset ja roomalaiset saivat paljon tietoja sumereilta, mutta tätä ne eivät yleensä itse myöntäneet. Kreikkalaisen armeija oli paljolti organisoitu sumerien mallin mukaan, tietääkseni. Sumerit olivat kuitenkin uskontoon ja laajaan kapakäyntiin nojautuva kansa, joka käytti armeijaa enimmäkseen puolustukseen.

Aslak
Seuraa 
Viestejä9177
Liittynyt2.4.2005

Kreikan mytologia on meleko moniselitheinen asija.
On "jumalia" jokka ovat kathellisia ,älä etteikö ihan inhimmillisiäki.
On semmoisiaki niinku se ,,no oliko se nyt Prometheus joka ikusesti panthin kallijhon kiinni ?
Tämän jokku selittävät merkittevän , että se Prometheus kuvvaa ihmiskuntaa
joka on sijottu " kallihon " , elikkä elämhän ja materijhan kiinni.
Ihminen kuitenki hakkee koko ajan vapautumista kahlheista, mutta
harva ymmärtää että kahle joka ihmisen sittoo, on hänen ittensä takoma kahle .

Älä etteikö tämä mene jo filosohvian puolelle ??

Vierailija

Sain eilen postia Rober Sarmastilta, joka on ollut tulisielu näissä Atlantis tutkimuksissa Kyproksen lähellä Välimeressä. Hän on syntynyt Kaspian meren etelärannalla, mutta elänyt suurimman osan elämästään Yhdysvalloissa. Hän selostaa kirjeessään matkansa Kaspian merelle sekä Urmia järvelle.

Urantia-kirjan mukaan Urmia-järven eräällä saarella oli 2000 vuotta sitten ”yliopisto” jossa sen ajan oppineet miehet pitivät luentoja, mahdollisesti kreikan kielellä, katso näytteet tekstini lopussa. Cymboytonin yliopistolla oli yhteyksiä kreikkalais-roomalaiseen Decapolis alueen kaupunkeihin; mainitaan esim. Philadelphia, katso Tiede-foorumi viestini:

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... =decapolis

Robert sai selville, että Urmia järvessä erään saaren vanha nimi oli Sepeyton, joka varsi paljon muistuttaa Urantia-kirjan nimeä Cymboyton.

Robert Sarmast kirjoittaa:

“Urmia is also the area where the prophet Zoroaster was born so it is quite historic.”

“I could hardly believe it. To make it even more interesting, I was informed that this
island is called “Sepeyton,” which is eerily similar to Cymboyton.”

Wikipedia Lake Urmia:

“The lake is named after the provincial capital city of Urmia, originally a Syriac name meaning city of water.”

Along with lake Van and lake Sevan, it was one of the three great lakes of the Armenian Kingdom, referred to as the seas of Armenia.

http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Lake_Urmia.jpg

http://en.wikipedia.org/wiki/Lake_Urmia

Coordinates 37°42′0″N, 45°18′60″ECoordinates: 37°42′0″N, 45°18′60″E

Image:Caspian Sea from orbit.jpg :

http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Casp ... _orbit.jpg

Urantia Page-1485:
3. THE URMIA LECTURES
On the way to the Caspian Sea, Jesus had stopped several days for rest
and recuperation at the old Persian city of Urmia on the western shores of
Lake Urmia. On the largest of a group of islands situated a short distance
offshore near Urmia was located a large building--a lecture
amphitheater--dedicated to the "spirit of religion." This structure was really
a temple of the philosophy of religions.
This temple of religion had been built by a wealthy merchant citizen of
Urmia and his three sons. This man was Cymboyton, and he numbered among his
ancestors many diverse peoples.

Page-1491
After the death of Cymboyton, his sons encountered great difficulties in
maintaining a peaceful faculty. The repercussions of Jesus' teachings would
have been much greater if the later Christian teachers who joined the Urmia
faculty had exhibited more wisdom and exercised more tolerance.
Cymboyton's eldest son had appealed to Abner at Philadelphia for help,
but Abner's choice of teachers was most unfortunate in that they turned out to
be unyielding and uncompromising. These teachers sought to make their religion
dominant over the other beliefs. They never suspected that the oft-referred-to
lectures of the caravan conductor had been delivered by Jesus himself.
As confusion increased in the faculty, the three brothers withdrew their
financial support, and after five years the school closed. Later it was
reopened as a Mithraic temple and eventually burned down in connection with
one of their orgiastic celebrations.

Vierailija

Tähän voisi lisätä, että Helsingin yliopiston prof. Simo Parpolan vanha avustaja Raija Mattila on viime vuonna aloittanut vanhan Decapolis alueen kaupungin Damaskoksen tutkimusinstituutin johtajana:

Dr. Raija Mattila (Damaskos), Instituutin johtaja 1.4.2005 alkaen

http://www.fime.fi/instituutti/toimipis ... maskos.htm

Damaskos on nykyään Syyrian pääkaupunki, ja kaupungilla on edelleen vanha nimi.

Philadelphia on nykyiseltä nimeltään Amman, ja Jordanian pääkaupunki.

Tietäisikö joku mitkä 18 kaupunkia Ptolemy kertoi kuuluneen Decapolis alueeseen?

”It was after Pompey's conquest that the league of the Decapolis was formed. There is no record of the year, and although most likely it was soon after the coming of Pompey, yet it may not have been until Herod's time. The earliest list of the ten cities of the Decapolis is Pliny's, which mentions Scythopolis, Pella, Hippo, Dion, Gerasa, Philadelphia, Raphana, Canatha, and Damascus. Later, Ptolemy enumerates eighteen cities, thus showing that the term Decapolis was applied to a region”

Vierailija
Klassinen kreikkalainen mytologia ei ollut yksi, vaan se vaihteli eri aikoina ja eri paikoissa.

Aivan. Mytologia oli aika monimuotoista, mikä johtui siitäkin, että mitään yhtenäistä kreikkalaisuutta ei oikeastaan ollut.
Mitä maailmanloppuun tulee, sitä ei kuitenkaan ollut luultavasti missään kreikkalaisessa mytologiassa. Toisin kuin juutalais-kristillisessä ajattelussa, jossa kaiken on synnyttävä jostakin ja loputtava johonkin, oli antiikin kreikkalaisten ajattelussa mahdoton ajatella minkään varsinaisesti alkavan tai loppuvan - kaikki joko muuttuu tai sitten ei muutu, mutta ei vahvassa ontologisessa mielessä synny eikä lopu. Siis oleminen ei kasva eikä vähene, vaan ainoa kiistan aihe on, vaihtaako se edes muotoaan vai näyttääkö se vain siltä kuin se tekisi niin.
Kreikkalaisille oli nykyistä länsimaista helpompi ymmärtää ja hyväksyä ikuisuuden käsite, joka oli heidän ajattelunsa luonnollinen ja itsestäänselvä osa. Heidän maailmallaan ei näin ollen tarvinnut olla luomista eikä tuhoutumista (vaikka heidän mytologiassaan onkin joitakin luomismyyttejä, esim. Hesiodoolla, Platonilla yms. eivät ne ole koskaan tyhjästä luomisia, vaan luonnon muokkaamisen, tavallaan taiteellisen luomisen, töitä), sen ikuisuus oli lähtökohta.

Nuo syklit mihin viitattiin, ovat hyvä esimerkki, koska niissä tulee ilmi "kreikkalainen maailmanloppu", eli sen uudelleensyntyminen: ei ajatella lineaarisesti, että jossakin olisi maailman ajallinen alkupiste ja jossakin sen loppu, jossa oleminen lakkaisi, vaan syklisesti, että kaikki loppuu vain alkaakseen uudestaan - laadultaan joko samanlaisena tai erilaisena, mutta määrältään samana. Kreikkalaisten syklinen aikakäsitys selittää myös sitä, miksi heidän oli niin helppo ymmärtää ikuisuus: kehällä ei ole päätepistettä.

Vierailija
"Aivan. Mytologia oli aika monimuotoista, mikä johtui siitäkin, että mitään yhtenäistä kreikkalaisuutta ei oikeastaan ollut. "

Kristinusko ei ollut yksi, vaan se vaihteli eri aikoina ja eri paikoissa.

Ja jos haemme sopivat esimerkit, huomaamme että mitä Tohtori Faustus väittää kuuluneen klassisen kreikan käsityksiin, voisi hyvinkin olla kristinuskon käsitys, ja päinvastoin. Ja olihan kristinuskon alku nimenomaan kreikkalaista siinä, että suuri osa alkukristityistä kirjoituksista ovat kreikan kielellä!

Vierailija
Bomt Kneder
Klassinen kreikkalainen mytologia ei ollut yksi, vaan se vaihteli eri aikoina ja eri paikoissa. Se oli rakenteeltaan yleensä syklinen seuraten vuotuiskiertoa ja ihmisen siirtymistä lapsesta aikuiseksi, sitten vanhaksi ja lopulta muiden vainajien seuraksi ja mahdolliseen uudestisyntymään.

Maailman kehitys oli kuitenkin heidän näkemyksensä mukaan lineaarinen. Tähän liittyi ajatus rappiosta. Ennen oli ollut kulta-aika, jolloin jumalat ja sen sellaiset olivat kulkeneet ihmisten seassa. Tästä oli kuitenkin järjestelmällisesti huononnuttu ja päädytty nykyiseen onnettomaan tilanteeseen (siis noin 2 500 vuotta sitten) ja rappio etenee edelleen.

Tulevaisuuden vaihtehdot vaihtelivat eri uskomuksissa. Kulta-ajan paluuta pidettiin mahdollisena, samoin jatkuvaa rappiota. Olennaista on kuitenkin, että maailmanlopun käsitettä ei tunnettu. Maailman ajateltiin jatkuvan loputtomiin. Tulevaisuutta pidettiin tuntemattomana, mikä taas toisaalta antoi töitä erilaisille ennustajille ja muille riidankylväjille.

Kannattaa muistaa, että kreikkalaisten uskomukset olivat kristinuskoon verrattuna hyvin realistisia, kiitos tieteellisen maailmankuvan. Heidän uskomuksissaan edes jumalat eivät voineet tehdä sitä mikä on mahdotonta, siis ihmeitä.

"Tulevaisuudesta yleensäkään ei taideta kreikkalaisessa mytologiassa hirveästi puhua." iisakka

Tämä Bomt Knederin esittämä ajatus kultaisesta ajasta ja rappeutuvasta ihmiskunnasta esitetään Urantia-kirjassa näin: (suomenkielinen käännös lihavoituna)

UB Page-838: The "golden age" is a myth, but Eden was a fact, ...

SIVU.838 - §6 "Kultainen aikakausi" on myytti, mutta Eeden oli fakta,...

UB Page-838
The Christian teachers perpetuated the belief in the fiat creation of the
human race, and all this led directly to the formation of the hypothesis of a
one-time golden age of utopian bliss and the theory of the fall of man or
superman which accounted for the nonutopian condition of society. These
outlooks on life and man's place in the universe were at best discouraging
since they were predicated upon a belief in retrogression rather than
progression, as well as implying a vengeful Deity, who had vented wrath upon
the human race in retribution for the errors of certain onetime planetary
administrators.

SIVU.838 - §5 Kristityt opettajat pitivät yllä uskomusta ikään kuin
mahtikäskystä tapahtuneesta ihmiskunnan luomisesta, ja kaikki tämä
johti suoraan sellaisen olettamuksen muodostumiseen, että joskus
muinaisuudessa olisi ollut utopistisen autuuden kultainen aikakausi,
sekä teoriaan ihmisen tai yli-ihmisen lankeemuksesta, joka selitti,
miksei yhteiskunnan tilanne ollut kovinkaan utopistinen. Tällaiset
näkemykset elämästä ja ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa olivat
parhaimmillaankin masentavia, sillä ne rakentuivat pikemminkin
uskomukseen taantumisesta kuin edistymisestä samalla, kun ne loivat
kuvan kostonhimoisesta Jumaluudesta, joka oli purkanut vihaansa
ihmisrodun ylle kostoksi planeetan entisten vallankäyttäjien tekemistä
virheistä.

UB Page-953
Almost every group had a different idea regarding the destiny of the
ghost soul. The Greeks believed that weak men must have weak souls; so they
invented Hades as a fit place for the reception of such anemic souls; these
unrobust specimens were also supposed to have shorter shadows.

SIVU.953 - §7 Miltei jokaisella ryhmällä oli erilainen käsitys
aavesielun kohtalosta. Kreikkalaiset uskoivat, että heikoilla
ihmisillä täytyi olla myös heikko sielu, niinpä he keksivät Hadeksen
tällaisten aneemisten sielujen vastaanottoon sopivaksi paikaksi.
Näillä heiveröisillä yksilöillä uskottiin myös olevan lyhyempi varjo
kuin muilla.

Page-955
The Greeks themselves believed in three souls; the vegetative
resided in the stomach, the animal in the heart, the intellectual in the head.

SIVU.955 - §5...Kreikkalaiset itse uskoivat kolmeen sieluun;
vegetatiivinen sielu asui vatsassa, animaalinen sielu sydämessä ja
intellektuaalinen sielu päässä. Eskimot uskovat, että ihmisessä on
kolme osaa: ruumis, sielu ja nimi.

Vierailija
iisakka
Minä olen kyllä ymmärtänyt niin, että kreikkalaisten maailma alkoi tyhjyydestä samoin kuin juutalaisillakin. Wikipediakin antaa ymmärtää asian olevan näin. http://fi.wikipedia.org/wiki/Khaos

Tulevaisuudesta yleensäkään ei taideta kreikkalaisessa mytologiassa hirveästi puhua.


Tässä on kuitenkin selkeä käsitteellinen ero, joka liittyy erilaiseen ontologiaan. Olet varmaankin joskus kuullut epäjärjestystä kutsuttavan kaaokseksi? Tämä ei ole suoranaisesti virheellistä termin käyttöä, sillä kreikkalainen käsitys oli, että jokin sai olemisensa saadessaan ulkoasullisen muotonsa. Kreikkalaiset olivat pinnallisia, kappale-ontologia on enemmän juuri juutalais-kristillistä perinnettä (myös modernissa Euroopassa, mutta tämä on jo eri aihe). Joka tapauksessa, kreikkalaisille yleensä oleminen ei tapahtunut "takana", joissakin kappaleissa, joita jäljiteltäisiin ulkoasussa (tämä oli Platonin/Sokrateen uudistus), vaan itse ulkoasussa, muodossa, rajoilla: rajat eivät vain rajoita jonkin olemista, vaan antavat olemisen, piirtävät olion esiin.

Et luultavasti löydä tätä juttua wikistä (en ole tosin tarkistanut), joten selitän sitä vähän auki. Kreikkalaisille tyhjyys (khaos) ei tarkoittanut ei-olemisen tilaa täysin negatiivisessa merkityksessä, vaan sitä, että olioille ei olla annettu niiden erillistä, järjestynyttä eksistointia, toisin sanottuna, että ne eivät ole objektisoituja jonkin maailmallisen järjestyksen osiksi. Ajattele omaa maailmanjäsennystäsi, esim. katsoessasi mitä tahansa horisonttia järjestät sen samalla jotenkin, vaikka saat sieltä oikeastaan vain sekavan kasan järjestymättömiä ärsykkeitä.

Ymmärtänet nyt varmastikin, että maailman luominen tyhjästä ei tarkoittanut kappaleiden tuomista tyhjiöön, vaan muotojen antamista.
Platonin demiurgihan on suhteessa tähän muuten melkoinen muutos, koska hänellä järjestys saa pysyvän ja alkuperäisen sijan, kun taas kreikkalaisilla yleensä se oli kyllä tavallaan alkuperäistä, sikäli että siltä puuttui alkuperä tai edeltävyys, mutta se oli ehdottoman perspektiivistä, siis oleminen oli jo alkuperäisesti pinnallista ja perspektiivisesti muokattua. Platon antoi muodolle alkuperäisyyden ja oikean totuudellisuuden, kun esisokraatikot ja kreikkalaiset ennen Platonia ajattelivat kaaoksen olevan tavallaan ensin, mutta vain välttämätöntä jäsentää muotoihin, koska muuten subjektuaalinen oleminen ylipäätään menetetään (ja subjektuaalinen oleminen on elämälle hyödyllistä).

Chair
Seuraa 
Viestejä2799
Liittynyt6.9.2005
Bomt Kneder
Kannattaa muistaa, että kreikkalaisten uskomukset olivat kristinuskoon verrattuna hyvin realistisia, kiitos tieteellisen maailmankuvan. Heidän uskomuksissaan edes jumalat eivät voineet tehdä sitä mikä on mahdotonta, siis ihmeitä.

Tällaiset tarinat ovat siis jonkun mielestä realistisia ja kertovat täysin mahdollisista tapahtumista edustaen tieteellistä maailmankuvaa:

Zeus meni naimisiin siskonsa Heran kanssa, mutta hän oli hyvin uskoton aviomies ja vietteli useita titaaneja, nymfejä ja kuolevaisia naisia. Yleensä hän vietteli nämä jonkun eläimen hahmossa.

Zeus sai tietää Metiksen lapsen voivan olla häntä voimakkaampi, hän muutti Metiksen kärpäseksi ja nieli hänet. Zeukselle tuli päänsärky ja hän pyysi seppäjumala Hefaistokselta apua. Hefaistos iski Zeusta päähän kirveellä ja samalla täydelliseen sotisopaan pukeutunut Athene syntyi jumalten ihmetykseksi Zeuksen päästä.

Saatuaan tietää lapsiensa kukistavan isänsä vallasta Kronos nieli kaikki lapsensa paitsi nuoren Zeuksen, joka onnistui välttämään tämän kohtalon.

Haades rakastui Persefoneen niin syvästi, että teki aukon maahan ja sieppasi tytön mukanaan manalaan. Hänellä oli kyklooppien takoma kypärä, joka kykeni muuttamaan kantajansa näkymättömäksi.

Kolmipäinen vahtikoira Kerberos vartioi manalan portteja varmistaen, etteivät kuolleet karkaisi Manalasta.

Kun Hera sai kuulla Leton odottavan Zeuksen lasta, hän karkotti tytön lähettäen Python-käärmeen vainoamaan tyttöä minne tämä sitten menikin, jotta Leto ei saisi levätä lainkaan.

Kykloopit, jotka takovat Zeuksen salamat, tekivät Hefaistoksen johdolla Artemikselle hänen hopeajousensa ja -nuolensa.

Kaupungin ohittaessaan Artemis ampui nuolensa sen keskelle. Tuhansiksi hohtaviksi ja tappaviksi kappaleiksi pirstoutuen tuo yksi ainoa nuoli surmasi yhdellä kertaa koko kaupungin asujaimiston.

Poseidon sai kykloopeilta lahjaksi kolmikärjen, jonka avulla hän aiheutti maanjäristyksiä.

Triton on meren jumalan Poseidonin ja Amfitriten poika. Hänet kuvataan usein ihmisenä, jolla on kalan alavartalo. Tritonin erityispiirre on simpukankuori, jota hän käyttää torven lailla nostattamaan tai rauhoittamaan aallot.

Eos avaa idän portit aamuisin aurinkovaunuille. Jumalattaren rakastaja Tithonos sai lahjaksi ikuisen elämän, mutta ei valitettavasti ikuista nuoruutta. Muututtuaan vanhemmiten kaskaaksi entinen ylkä haikailee pensaikoissa lyhytaikaisiksi jääneitä rakkauden ilojaan.

Demeter etsi tytärtään leppymättömästi ja kielsi kasveja kasvamasta.

Lähde: Wikipedia

"Die Theorie bestimmt was wir beobachten können."(Albert Einstein)

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat