Seuraa 
Viestejä45973

Olen ollut elämäni aikana savotoilla ja suurilla rakennustyömailla työmaaruokaloissa kokkina. Sitä minä olen ihmetellyt:

Miksi miespuolisia kokkeja arvostetaan hyvän ruuan laittajana enemmän kuin naiskokkeja?
Ovatko he todella parempia?

Mielestäni tuo arvostus kuuluisi jo olla katoavaa kansanperinnettä

Sivut

Kommentit (27)

On.
Miehet ovat kokeilevampia ja kunnianhimoisempia myös tuossa. Ruuanlaitto on kuin kemiaa, jossa pienellä muutoksella aineissa tai prosessissa saa suuren muutoksen aikaan.
Naiset rutinoituvat helposti ja "laitosruka" on tyypillinen tulos. Periaatteessa oikein tehty mutta tylsä. Yleistin. Olen kokenut myös hyviä naiskokkien tuotoksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aweb
Seuraa 
Viestejä41238

Oiskohan niin, että ikivanha ja kaavoihin kangistunut kulttuuri tässäkin vain tukee mieskokkia paremmin. Naisella on sija 'äidin tekemän ruoan' valmistajana, ja mies on sitten sellainen vapaa taiteilija, ruoka-aineitten hurjapää, joka pääsee naisia helpommin hienoihin kouluihin ja keittiöihin.

Ainakaan ei ole minkäänlaista fysiologista syytä, miksi nainen ei voisi olla yhtä hyvä kokki kuin mieskin. Tosin keittiömestarin ja huippukokin ura on - ainakin jos Bourdainiin on uskominen, ja miksei olisi - fyysisesti niin raskas, että ehkä mies kestää sen paremmin. Lisäksi tarvitaan vahvaa auktoriteettia muihin keittiötyöntekijöihin, ja miehellä voi olla sitäkin puolta enemmän.

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

markent
Olen ollut elämäni aikana savotoilla ja suurilla rakennustyömailla työmaaruokaloissa kokkina. Sitä minä olen ihmetellyt:

Miksi miespuolisia kokkeja arvostetaan hyvän ruuan laittajana enemmän kuin naiskokkeja?
Ovatko he todella parempia?

Mielestäni tuo arvostus kuuluisi jo olla katoavaa kansanperinnettä

En tiiä.

Palkittuja kokkeja löytyy eniten miehistä. Japanissa naisia on tuskin lainkaan. Vosiko olla syy, että uralla eteneminen on miehille luonnollista ja näkyvyys sen mukaista.

Vaarin uusi vaimo, oli todella otettu kun kehuin sen sienisalaatteja, sapuskoja ja leivoksia. Parasta ruokaa mitä olen elämässäni saanut.
Ei edes oma vanha Äitmuori pysty samaan.

Kokeista en tiiä, mutta hyvää ruokaa osaa ämmät tehä.

Höm. Ruuanlaittoa harrastavana täytynee vastata. Luulen, että tässä on sekä sukupuoli- että kulttuurikysymys.

Miehet ovat aggressiivisempia ja kiinnostuneempia kilpailusta kuin naiset. Tämä on joka alalla nähty asia. Tällöin on aika selvää, että Bocuse-kilpailuissa ja sen sellaisissa miehet pärjäävät paremmin. Heillä on kovempi tahto. Naiset taas pitävät miehistä rinnanpaukuttelua ja pätemistä merkityksettömänä. Heille riittää että he osaavat tehdä perheelleen ruuan, joka saa kaikkien silmät ristiin nautinnosta.

Sitten kulttuuripuoli. Olen vuosia työskennellyt Suomessa työskentelevien tai opiskelevien ulkomaalaisten kanssa. Satojen kanssa jutelleena yksi asia on aina silloin tällöin pulpahtanut esiin. Etenkin etelä-eurooppalaiset naiset ihmettelevät sitä, että Suomessa naiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneet ruuanlaitosta. Sen sijaan miehet kuulemma ovat, ja nimenomaan intohimoisesti ruuanlaittoon, siis harrastuksena, suhtautuvat ovat Suomessa kuulemma lähes poikkeuksetta miehiä. Ero Ranskaan, Makedoniaan, Itävältaan, Espanjaan jne, on heidän mukaansa aivan huikea. Termi on kulttuurishokki.

En ole sosiologi, vaikka kyseistä tiedettä seuraankin. Selittäköön joku tuon, jos jotain keksii. Voin antaa vastapalvelukseksi jonkun reseptin.

Ruuanlaiton vihahteiden määrää kuvaa hyvin se että paistettuani letun pari päivässä nyt parin vuoden ajan, sen koostumus ja prosessi kehittyy yhä paremmaksi. Oli yllättävää miten tarkkaa oikean lämpötilan kanssa on ja miten öljyn sekaan lisätty voi oikein "kärähtäneenä" makuun vaikuttaa.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210

Tässä voisi kysyä, miksi lähes alalla kuin alalla miehet ovat se (näkyvin) kärki. Olisiko taas se kirosana nimeltä lasikatto?

Keljuilua tämä. Mutta mitähän perää olisi sellaisessa, että nyky-yhteiskunta toimii paljolti samoin kuin parinsadan vuoden takainen, jossa nainen on töissä vain sen aikaa kunnes menee naimisiin ja alkaa vääntää lapsia? Naisten uraeteneminen on hankalampaa kuin miesten, etenkin jos haluaa myös perheen. En sano, etteikö olisi naisia jotka ovat osanneet yhdistää perheen ja työn ja kauneudenhoidon ja sosiaaliset aktiviteetit (ja pärjäävät viiden tunnin yöunilla)... siinä missä miehen tarvitsee uraansa edistääkseen vain naida vaimo joka tekee kaiken muun, lapset, kodinhoidon jne.

Kokkaus on naiselle paljolti jokapäiväisen ruuan laittoa, miehelle "nyt tehdään jotakin erikoista". Enpä äkkihätään muista ainuttakaan koulun keittolan setää, kyllä ne tätejä olivat kaikki. Ovatko miehet sitten niin joko-tai, huippukokkeja tai tumpuloita?

Tulipas pitkä vöyhäys. Eikö tämä ole jo käsitelty aihe?

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Aweb
Seuraa 
Viestejä41238
Bomt Kneder

Sitten kulttuuripuoli. Olen vuosia työskennellyt Suomessa työskentelevien tai opiskelevien ulkomaalaisten kanssa. Satojen kanssa jutelleena yksi asia on aina silloin tällöin pulpahtanut esiin. Etenkin etelä-eurooppalaiset naiset ihmettelevät sitä, että Suomessa naiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneet ruuanlaitosta. Sen sijaan miehet kuulemma ovat, ja nimenomaan intohimoisesti ruuanlaittoon, siis harrastuksena, suhtautuvat ovat Suomessa kuulemma lähes poikkeuksetta miehiä. Ero Ranskaan, Makedoniaan, Itävältaan, Espanjaan jne, on heidän mukaansa aivan huikea. Termi on kulttuurishokki.

Ainoa keksimäni selitys:

Hyvin nuorena ruokakulttuurimaana ruoalla on Suomessa perinteisesti ollut pelkkä energian asema. Tämän energian esillepanosta ovat vastanneet naiset, eikä alaa juurikaan ole arvostettu. Kansainvälistymisen seurauksena uudet tuulet tulvivat Suomeenkin, ja kulttuurimaista on tulla tupsahtanut iloksemme harrastus nimeltä ruoanlaitto, ruoka. Tietenkin tämän uuden harrastuksen airuita maassamme ovat miehet, koska naisten osalta kyse on sukupuolten välisestä roolijaosta ja pakosta. Miehet voivat aloittaa puhtaalta pöydältä, ilman moisia kulttuurimme painolasteja niskassaan.

Kyse on siis arvostuksesta. Italialaista perheenäitiä on arvostettu aivan eri tasolla, kun hän on kokannut monen ruokalajin ateriat perheelle. Suomalainen nainen on sen sijaan ollut lähinnä energiaa perheelleen jakeleva keittiöpiika.

Miltä kuulostaa? Tienasinko reseptin?

Teuvo: "Aweb on tosi tyhmä eikä Hänen tyhmempää ole kuin Phony, asdf, Mummo"

Italialaisista mammoista: Mamma mia!
On niillä aivan eri asema perheessä. Siellä on normaalia että 35v "poika" on yhä äitinsä helmoissa ilman halveksuntaa.

Tämä on elokuvatietoa. Henkilökohtaista tietoa ei ole.

Elokuvissa arvossa pidetyissä restauranteissa on aina keittiö täynnä miespuuhastelijoita.
Ravintolapuolelle tuotatetaan keittiöstä aina rasvaisen ja hikisen ja melkein aina irstaan näköinen viiksekäs äijänköriläs kerjäämään ruokailevien asiakkaiden kiitosanoja.

Tarkoitan elokuvia.

Aweb
Miltä kuulostaa? Tienasinko reseptin?

Ihan ok. Pohdin asiaa. Tässä resepti. Tätä saa muunnella. Se ei ole vaikea, mutta työläs ja paljon likaisia astioita aiheuttava, mutta vaivan arvoinen. Tämä on kehitetty 1.2.2003 ja sen nimi on tietenkin siksi

Risotto Columbia.

Riisiä
Vajaa kilo kanaa
kunnollisen kokoinen sipuli
varsiselleriä
2 punaista paprikaa
miehen kourallinen siitakesieniä
limetti
valkosipulia
korianteria
jeeraa
mietoa (mielellään unkarilaista) paprikajauhetta
Pohjois-Afrikkalaista Ras al Hanout-kuskusmaustetta (löytyy Stockalta)
chiliä maun mukaan
kuivaa valkoviiniä

- Irroittele kanat luistaan ja paloittele ne noin peukalonpään kokoisiksi. Mausta ne noin kolmella ruokalusikallisella korianterilla ja paprikajauhetta, sekoita ja jätä odottamaan, mielellään muutamaksi tunniksi

- Kuullota tosi kuumassa pannussa selleria ja riisiä oliiviöljyssä. Lisää sitten vettä, R.a.Hanouttia, ehkä hieman lihaliemijauhetta ja jätä kiehumaan pariksikymmeneksi minuutiksi.

Sitten työläämpi vaihe; Paista ja mausta nämä kaikki erikseen, wok on hyvä keksintö, paistamisen (kuumalla lämmöllä, muutama minuutti riittää) jälkeen ne voi siirtää sivuun odottamaan:

- paprikat + jeera
- sipuli + chili
- sienet + valkosipuli

- Ja tietysti viimeiseksi paistetaan nopean raivoisasti kana

Kun kaikki on paistettu ja riisi kypsää, niin hektisesti sekoitetaan kaikki erilliseen tarjoiluastiaan, lisätään kiroilun (tässä vaiheessa on oikeasti kiire) ohella pienen limetin mehu ja hakattuja sellerin lehtiä.

paistoastia/-astiat huuhdellaan parilla desillä valkoviiniä, joka kokoonkiehahtamisen jälkeen lisätään risottoon.

Ideana on että risotto on kuitenkin irtonainen, kasvisöljyn kiillottama, ei mitään joulupuuroa, ja eri aineiden maut tuntuvat erillisinä ja selvästi sen tuntee työntääkö suuhunsa kanaa, sientä tms. Tämä on olennaista.

Juomasuositus: Etelä-Afrikkalainen Kumala, Colombard-Chardonney. Mausteinen ja nallekarkkimainen (kuitenkin kuiva) juoma kestää hyvin maustekirjon. Tällä ruualla löytää tien sydämeen tai ainakin vällyjen alle.

Stinger
Seuraa 
Viestejä4720

Mikäli vaaditaan ruualta aina samaa makua, niin miehet lienevät sitten esim. ravintolakokkeina siinä mielessä parempia, että heidän makuaistinsa pysyy suunnilleen aina samalla herkkyysasteella. Naisilla taas ns. naistenvaivat vaikuttavat ainakin joillakin yksilöllä sillä tavoin, että tiettyinä aikoina tulee makuaisti yliherkäksi aistimaan suolaista ja makeaa, josta syystä johtuen tavallinen kypsä banaanikin voi maistua liian imelältä. Ehkäpä juuri tästä syystä kotiruokaan ei kyllästy, koska samankin ruuan maku saattaa sitten vaihdella. Toisaalta, jos ammattikokkina sitten tekee ruuan enemmänkin määriä tarkkaan mitaten eikä maistelemalla tarkistaen, niin asialla ei liene merkitystä silloin...

”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

En tiedä parempia, mutta kunnianhimoisempia. Mies-keittiömestareilla on omat seuransa ja seurapiirinsä. Exäni on ravintolakokki ja edelleen pidän häntä todella hyvänä ruoanlaittajana, hän nauttii työstään. Kun joskus kysyin, miksi hän ei hakeudu niihin keittiömestarien piireihin,hän sanoi vain, ettei häntä kiinnosta.

Mieskokit ovat ovat usein kokeilunhaluisempia ja uskaliaampia luomaan esim. uusia ruokalajeja. En tiedä miksi naisissa ei ole samaa piirrettä.

Tätä ei kukaan pyytänyt, mutta laitan kiusoiks kuitenki.

Ostin kaupasta tänään pari siansorkkaa, parin nivelen verran. 2 x n. 700g

Huomenna krapuloissa meinaan keittää niistä sopan.

Keittelen soppaa kunnes alkaa liha, rusto ja nahka pehmenee, jonka jalkeen lisään pilkotut perunat, porkkanat, sipulit, valkolsipulit, paprikat, ruohosipulin, ja pari eksoottista rehua jonka nimee en tiiä.

Annan muhia.

Lykkään sekaan suolan ja chilit.

Ei pidä keittää turhaan liian kauan sen jälkeen.

Sen seuraks Maukan salaatti.

Sit vedellään sorkka per mieheen / daamiin, lärviin sopan kera ja imeskellään luita.

En tiedä kokkien ammattikunnasta, mutta monesti ihan arkielämässä nainen huolehtii perheen arkiaterioista, eli tekee jotain simppeliä arkiruokaa joka valmistuu suht nopeasti. Mies sitten kokkaa viikonloppuna ajan kanssa gourmeeta (ja sotkee keittiön jonka nainen joutuu siivoamaan )

Bomtin kulttuurishokkikysymykseen: Välimerenmaissa naisilla on kapeampi pätemisalue elämässä . Siellä karroikoiden kunnianhimoaan voi toteuttaa lapsissa, ulkonäössä ja ruoanlaitossa. Me pohjoismaiden naiset taas opiskellaan, tutkitaan tehdään uraa eli miesten ja naisten alueet menevät enemmän päällekäin.

Kilpailunhalukin taitaa mennä, kuten jo edellä mainittiin sukupuolen mukaan. Mies haluaa näyttää taitojaan, nainen puolestaan saada kiemurtelemaan nautinnosta ( )

Lisäksi miehet tykkäävät käsillä luomisesta, mutta kerrostalossa perinteiset nikkarointimahdollisuudet ovat kovin vähäiset. Autojakaan ei kukaan nykyisin voi rassata, semmoisia vakuumipakattuja tietokonehärveleitä ei saa edes koskea. Ruoanlaitto antaa väkerrysvietille luontevan väylän, tekijä saa paneutua monimutkaiseen prosessiin ja saa tuloksesta kehuja. Lisäksi tulos häviää luonnollista tietä, toisin kuin moottorisahalla väkerretyt puupöllöt tms.

Saakos tälläkin reseptiä??

Bomt Kneder
Etenkin etelä-eurooppalaiset naiset ihmettelevät sitä, että Suomessa naiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneet ruuanlaitosta. Sen sijaan miehet kuulemma ovat, ja nimenomaan intohimoisesti ruuanlaittoon, siis harrastuksena, suhtautuvat ovat Suomessa kuulemma lähes poikkeuksetta miehiä. Ero Ranskaan, Makedoniaan, Itävältaan, Espanjaan jne, on heidän mukaansa aivan huikea. Termi on kulttuurishokki. En ole sosiologi, vaikka kyseistä tiedettä seuraankin. Selittäköön joku tuon, jos jotain keksii. Voin antaa vastapalvelukseksi jonkun reseptin.

Hm...hm. Mielenkiintoinen havainto.

Tunnen erään ruokasosiologin, täytypä kysäistä näkemystä tästä. Oma arvioni on se, että 60/70-luvulla tapahtunut rakennemuutos, tasa-arvon korostaminen ja naisemansipaatio näkyy tässäkin. Pauligin pakasteet ja Saariosten einekset ovat vapauttaneet "perheenemännän" hellan orjuudesta. Samalla viskattiin jonkkaan iso osa kulttuuria, joka säilyi patriarkaalisemmissa yhteiskunnissa. Tilanne oli pahimmillaan maassamme 70/80-luvulla, jolloin korvaavaa hobby-tyyppistä kiinnostusta keittiöön ei vielä ollut juurikaan, mutta vanha kulttuuri oli kuollut pois. Suomessa naisten on ilmeisesti vaikea tarttua kauhaan uudelta pohjalta 2000-luvullakaan.

Luin mielenkiintoisen anekdootin 80-luvun ruokakulttuuriin liittyen Tarmion Pariisi-kirjasta juuri. Kaksi sosiologia söivät Pariisilaisessa kahden tähden Michelin-paikassa niin messevän luonaan että kirjoittivat asiasta artikkelin Heasariin tarkkoine ruoka ja hintatietoineen. Vaikea asiaa on enää uskoa mutta se juttu aiheutti syvää pahennusta. Snobit! Tarmion kirjassa on alkuperäinen juttu ja äijien muistelot palautteesta.

Volitans
Seuraa 
Viestejä10670

Suurin osa huippukokeista todellakin on miehiä. Vaan miksi. Mitä vaaditaan hyvältä keittiömestarilta:

a) Organisointikykyä. On osattava delegoida työt niiden vaikeusasteen mukaan muille kokeille. On osattava ryhmitellä suuremman kokonaisuuden valmistus hallittaviin pienempiin palasiin.

b) Ajantajua. Koko seurueelle valmistettavien ruokien on valmistuttava saman aikaisesti. Tarvitaan sekunnintarkkaa ajoitusta ilman kelloa. Kokkikilpailuissa näkee kuinka taidokkaasta aikaa voi hyödyntää: Parhaimmat valmistuvat tasan viimeisellä sekunnilla ja silti kaikki kypsennys on jätetty viimetinkaan, jotta ruoka olisi tarjottaessa parhaimmillaan.

c) Stressinsietokykyä. Voi vain kuvitella millainen hoppu on kun 20 kokkia valmistaa gourmet tason ruokia tuhannelle hengelle ja jokin oleellinen osa menee pieleen. Ratkaisujen on oltava nopeita ja oikeita.

d) Taiteellisuutta. Suuri osa nautinnosta syntyy annoksen ulkonäöstä. On oltava taiteellisuutta, jotta pystyy kasaamaan näyttäviä, mutta silti tasapainoisia annoksia.

e) Kunnianhimoa.

f) Raaka-aineiden tuntemus. On osattava valita oikeat raaka-aineet, eli ne, mitkä ovat mielellään edullisia, mutta korkealaatuisia. Ilman hyvää raaka-ainetuntemusta ei saada kustannustehokkaasti huippuruokia.

Jotta voisi olla huippu, on oltava huippu näillä kaikilla osa-alueilla. Ja lisäksi tietenkin on tiedettävä, miten hyvää ruokaa valmistetaan! Käsittääkseni nämä ominaisuudet yhdistyvät hieman useimmin miehissä, kuin naisissa.

Tuohon viimeiseen kohtaan kuuluu myös esim. kalan käsittely. Kun kalan käsittelee alusta asti itse, saa haluamansa fileet, mutta myös ruodot, joista voi keittää liemen. Kokemukseni mukaan naiset vierastavat kalan perkausta huomattavasti miehiä enemmän.Tässä menee oleellinen ero: Jos perkaat kalan ja keität roippeista liemen saadaan aikaan fantastisia liemiä keittojen ja kastikkeiden pohjaksi.

Ja kuten aweb sanoikin, voi kokin työ olla hyvinkin raskasta myös fyysisesti. Keittiössä on kuuma ja suuret kattilat ja vuuat painavat.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat