EETTERI - Vuorovaikutusten välittäjä
EETTERI, VALOEETTERI, AVARUUSEETTERI:
Avaruus; kuviteltu avaruuden täyttävä näkymätön aine.
Fysiikan historiassa "eetteri" tarkoittaa aiemmin yleisesti oletettua avaruuden täyttävää ainetta, joka oletettiin väliaineeksi, jonka kautta ns. kaukovaikutukset välittyvät.
Eetteri on se jakamaton maailmankaikkeuden perus'aines', todellinen atomos (=jakamaton) osa, joka muodostaa kvantit eli hiukkaset eli aaltopaketit ja siirtää nämä hiukkaset/aallot. Värähtelevä hyytelömäinen aines, jossa siirtyvää värähtelyä kaikki hiukkas- ja aaltoilmiöt ovat.
Tyhjiön kvanttikenttä on täten eetteriä, jonka värähtely synnyttää ja siirtää fotonit. Ei ole siis 'tyhjää' jonka läpi sähkömagneettiset aallot kulkevat, vaan eetterin muodostama väliaine, joka synnyttää ja siirtää aaltoilmiöt yksinkertaisten eetterin vuorovaikutuslakien mukaan.
Maan liike suhteessa eetteriin on mahdoton havaita, koska maa, sen hiukkaset ja vuorovaikutuskenttien kvantit syntyvät eetterin värähtelystä. Eetteri havaitaan vain kvantteina eli hiukkasina ja aaltoilmiöinä.
Sivut
Eetterillä yritettiin selittää sähkömagneettisien aaltojen etenemistä tyhjiössä jonkinlaisen läpikuultavan väliaineen kautta. Suhteellisuusteorian myötä tästä käsityksestä pystyttiin luopumaan, koska huomattiin että valon nopeus on sama kaikille havaitsijoille.
Tilalle tuli uusi, 4-ulotteisen aika-avaruuden käsite. Alkeishiukkaset ovat jonkinlaisia värähteleviä kvanttiaaltopaketteja, joilla ei ole tiettyä paikkaa vaan ovat jakautuneet todennäköisyysaalloiksi.
Kvarkkien ja gluonien plasma on havaittu nestemäiseksi. Ehkä hiukkasten perusosaset ovat pikemminkin värähteleviä nesteenkaltaisia energia-aaltoja kuin esim. säikeitä. Nämä aaltoalueet olisivat levittäytyneet täyttäen aina tietyn kvanttitilan.
Aalto sisältäisi aina tietyn verran energiaa. Kaikki hiukkasen energia olisi pakkautunut hiukkasen värähtelyyn ja värähtelyn aallonhuippu vaihtaisi aina paikkaa hiukkasen täyttämässä kvanttitilassa ja tämän takia hiukkanen havaittaisiin eri paikassa tietyllä todennäköisyydellä.
Mitä pienempi aallonpituus on, sen pienempi hiukkanen on mutta sitä isompi massa sillä on. Hiukkasen aallonpituus on kääntäen verrannollinen sen massaan.
∞ = ω^(1/Ω)
Derz, johan löysit jyvän. Einsteinin fotonien eli valottajien teoria vuodelta 1905 kumosi aaltoliikkeen ohuen eetterin teorian, paksun kokeellisesti oli kumottu jo aiemmin. Tuosta 1921 hän sai Nobelinsa. Suurvalloissa
kuitenkin jalustalle nostettiin suhteellisuusteoria.
Minä olen jo viime vuoden lopusta esittänyt reaalisesti jakamattomia vakiopääpienhiukkasia aineen ja sen liikemuotojen perustana. Toteutuu myös kvanttien ja aineen ykseys, koska jokaisella pienhiukkasella on aian oma mekaaninen kvanttinsa. Mitään eetteriä ei ole, koska pienhiukkasten välissä on vain tyhjää.
Tähtien koronat jotenkin vastaavat vanhan kuvitelman mukaista eetteriä.
Pinehiukkasten reaalinen jakamattomuus ei tarkoita, etteikö ne koostuisi vielä pienemmistä osasista. Näitä osasia vain ei ole eikä liiku vapaana.
Jos energia-aalto ei kohtaa vastaantulevia energia-aaltoja, se pääsee laajenemaan tasaisesti eli aalto venyy.
Ja kun galaksijoukot syntyivät valmiiksi kauaksi toisistaan, on meillä valon yleinen punasiirtymä eli vanha valo on venynyttä.
Tai vähintään tähtien syttymishetkellä galaksijoukot olivat kaukana toisistaan.
Näin valonnopeus on aina vakio, eli jos energia-aalto kohtaa vastaan tulevia energia-aaltoja tiheään, se elää enemmän hiukkasiksi, aalloksi ja hiukkasiksi, aalloksi jne, jonka seurauksena valo ei ole venynyttä, vaan saattaa olla jopa sinisiirtynyttä eli pakkautunutta.
Tuo saa valon liikkumaan suhteellisesti hitaammin, mutta toisaalta aikakin etenee hitaammin sellaisessa "kordinaatistossa".
Tämä ajatus selittää sen miten lähes valonnopeudella liikkuvasta avaruusaluksesta eteenpäin lähetetty valo on sinisiirtynyttä ja miten taaksepäin lähetetty valo on punasiirtynyttä.
Vaan toisaalta aluksen atomien pitäisi olla jotenkin ihmeellisesti eri tavalla laajentuneita aluksen keulassa ja aluksen perällä, että kaikki pelittäisi aluksen sisällä normaalisti
ja siksi oletankin atomeista koostuvan massallisen kappaleen muuttuvan yhtenäiseksi energiakeskittymäksi tietyssä nopeudessa, kun lähestytään valonnopeutta.
;):)
Maailman perusaines eetteri toimii vähän samaan tapaan kuin vesi. Eetteri vastaa vesimolekyyliä ja aallot etenevät vedessä, vaikka yksittäiset vesimolekyylit eivät siirry aallon mukana. Eetteri maailman tausta-aines synnyttää ja siirtää samaan tapaan aaltoilmiöt, vaikka yksittäinen eetterialkio (=energia-alkio) ei siirry vaan ainoastaan välittää vuorovaikutuksen. Hiukkasethan ovat oikeasti aaltoilmiöitä eli tarkemmin sanottuna aaltopaketteja. Eetteri on siis kvantittumisen perusta, peruskvantti eli eetteri-kvantti. Maailman perusmittakaavassa juuri jakamaton todellinen atomos eetteri aiheuttaa maailman kvantittumisen pienimpiin osiinsa. Nykyiset alkeishiukkaset koostuvat määrästä n eetterialkioita. Maailma ei ole todennäköisyysluonteinen, vaan eksakti ja diskreetti.
Ei ole siis tyhjää ja atomos(=jakamaton), on vain atomos eli eetteri.
Eli mielestäsi eetteri on jonkinlainen taustakoordinaatisto tai taustarakenne, ja perimmäinen vuorovaikutusten välittäjä, jonka vuorovaikutusilmiöt havaitaan neljänä perusvoimana jotka kuitenkin ovat vain tämän yhden perusvuorovaikutuksen ilmentymiä?
Vaan kun kaikki on yhteydessä toisiinsa, niin silloin pitää pelata tiheyksillä.
Ja kun pelataan tiheyksillä, niin silloin pitänee ottaa mukaan solumainen tausta, jossa tilalla on solumainen ominaisuus eli silloin pelataan solujen seinämien paksuuksilla ja solujen koolla.
Vaan onko olemassa taustatila eli tyhjö, joka on solujen keskellä olevaa tilaa? Tuo tila ei vaikuttaisi mihinkään.
Oma maailmankaikkeutemme saattoi hyvinkin syntyä astetta isomman aineen kokoluokan mustista aukoista, joista syntyi astetta pienemmän aineen kokoluokan galakseja.
Kun musta aukko joutuu tilaan, jossa sen reunat eivät kosketa tilan solujen seinämiin, se voisi humahtaa auki tasaisesti avautuen vähemmän tiheäksi tilaksi eli energiaksi.
Ja aina kun se hankautuu oman entisen astetta isomman aineen kokoluokan maailmankaikkeuden tilan solujen seinämien energiaan, siinä oleva energia eli tila pakkautuisi osittain tiheämpään ja tiheämpään pakkautuneen energian eli tilan vieressä oleva pääsisi laajenemaan vähemmän tiheäksi, jolloin syntyisi pieniä energiakeskittymiä, joista avautusi uuden astetta pienemmän aineen kokoluokan tilaa.
hankautuuko oma näkyvä maailmankaikkeus noin 11 vuoden välein astetta isomman aineen kokoluokan tilan solujen seinämiin, jonka seurauksena esim auringon atomit pakkautuvat tiheämpään ja atomien välissä oleva tila pääsee laajenemaan normaalia nopeammin,
jonka seurauksena meillä on auringonpilkkuja.
;):)
Vai onko ns. tila joka laajenee, niin ettei laajene ulospäin, vain liikkuvia energia-aaltoja, jotka liikkuvat taustatilassa, joka ei vaikuta mitenkään?
;):)
Jos näin olisi, fysiikan lait eivät olisi samat kaikille inertiaalikoordinaatistoille. Jos joku liikkuu meidän suhteen tasaisella nopeudella 0,99 c hän kokisi kaiken paitsi etäisyyden ja ajankulun samalla tavalla kuin me.
Liikkuvalla massalla on sen oman inertiaalikoordianatiston lepomassa mikä pysyy muuttumattomana (riippumatta nopeudesta). Meidän mielestämme kappaleella olisi enemmän massaa, mutta se ilmenee kineettisenä energiana eli liike-energiana.
En siis usko, että kappale luhistuisi mustaksi aukoksi (tätä kai tarkoitat, ainakin ennen?). Sen kineettinen energia vain kasvaisi.
Miksi tilan pitäisi olla energiaa, mikä on pakkautunut soluiksi? Tila on kykyä liikkua jonkun suhteen, en usko että siinä sen kummallisempaa on.
Ja miten määrittelet "energian" tässä tapauksessa? Energia on kykyä tehdä työtä. Miten "enemmän tiheissä" tilapaketeissa on enemmän energiaa? Energia ilmenee lähes aina jonkinlaisena liike-energiana, esim. hiukkasen värähtelynä. Tuskin energia on mitään "eetteri-ainetta", jota olisi hiukkasissa enemmän kuin tyhjiössä.
Ja mitä muuten tarkoitat sanoessasi "kuumasti tiheä"? Kuuma on lämmön ilmenemistä, ja lämpö on atomien ja molekyylien värähtelyä. Mitä suuremmalla amplitudilla ne värähtelevät, sen kuumempia ne ovat.
Teoriasi E = Tila ei ole varmaankaan yhteensopiva kvanttimekaniikan kanssa, mikä antaa havaintojen mukaisia ennustuksia hiukkasten käyttäytymisestä. Teoriasi pitäisi sisältää niin Paulin kieltosäännön kuin Schrödingerin epätarkkuusperiaatteen ja hiukkasen aaltoluonteen.
Sen pitäisi olla yhteensopiva myös yleisen suhteellisuusteorian kanssa. Miten esim. selität gravitaation tilan (eli energian?) kaareutumisena?
Kannattaa tutkia kvanttimekaniikkaan ja yrittää soveltaa sitä siihen, jos siis haluat kehittää teoriaasi oikeampaan suuntaan.
Hyvä sivusto tutustua kvanttimekaniikan perusteisiin ja standardimalliin:
http://physics.joensuu.fi/ope/materiaal ... ndard.html
∞ = ω^(1/Ω)
Kiitos noista sivuista, erittäinkin hyvät ja taisipa olla että viimeksi tutustuttani niihin, päädyin kehittelemään ajatustani energia-aaltojen tiimoilta.
;):)
Reaalisesti jakamattomat pienhiukkaset erityisesti avaruudessa liikkuen valon nopeudella ovat eetterikäsityksen jyrkkä vastakohta. Vakiopäähiukkasten välissä voi olla vain tyhjää. Avaruudessa ei ole mitään sykäyksiä välittävää väliainetta, vaan liikkeessä ovat pienhiukkaset.
Sen sijaan pienhiukkaset atomitilassa liikkuen pienehköllä nopeudella, paitsi johdinten sähkövirroissa, jotenkin vastaisivat eetterikäsityystä.
Atomitila on ohueen kaasuun verrattava tila. Romahtaneella aineella eli tiheämassalla ei atomitilaa ole.
Kuten sanottu, tähtien koronat vastaavat jotenkin vanhaa paksun eetterin käsitystä.
Jokaisella pienhiukkasella eli vakiopäällä on mekaaninen kvanttinsa.
Näin aineen ja kvanttimekaanine ykseys toteutuu jo tuolla perustasolla.
Ns. romahtaneessa aineessa, atomien tiheät ytimet ovat yhdistyneet yhdeksi. Ja näin tuo yksi onkin ikäänkuin iso atomi.
Fotonit siis liikkuvat energiana, joka elää aalloksi ja hiukkasiksi sen mukaan miten tuollainen energia-aalto hankautuu muihin energia-aaltoihin.
Ja sen takia valo yleensä liikkuu suoraan eteenpäin, koska siinä oleva energia hankautuu aina enemmän edestäpäin, jolloin tiheämpään käpertynyt energia avautuu liikerataan nähden taaksepäin, koska etuosa on käpertynyt tiheämpään.
Jos aalto hankautuu jommalta kummalta sivustalta enemmän, niin silloin se avautuu enemmän toiselta puolelta ja näin se taipuu kohti massallista kappaletta, josta virtaa tilaa eli energiaa enemmän kuin toiselta puolelta, jonka seurauksena meidän aallon sen sivun energia eli tila käpertyy tiheämpään.
Ja tämänhän kaikki pallopelejä harrastaneet ymmärtävät kierteenä.
;):)
Tätähän te pikku sohvaperunat ette tulleet ajatelleeksi: että tarvitaan jokin ainetiheys, jotta sykäykset voisivat kulkea eetterissänne. Ja sama koskee laitostieteen piiloeetteriä, joka onkin sma asia kuin teidän.
Vetyatomin atomitila, tilavuus siis prtoniin verrattuna 10^15- kertainen.
Atomitila toiimii ehkä yhtä elektronia eli sähkää vastaavalla massalla, joka on 1/1837 protonin massasta. Vetykaasun paino normaalipaineessa n. 0.o9 g/litra. Eli atomitilapaino vissiin noin
5*10^-5 g/litra. Erinäisten laskujen jälkeen päädyin sitten sadasmiljonasosaan Auringon tiheydestä. Aika harvaako? Kuitenkin päästyä jo 40 Maan etäisyyden eli suunnilleen Pluton kiertoradalla tarvitaan jo Auringon massa. Vrt. Linnunradan massa 200 miljardia aurinkoa mutta keskiläpimittako 50 000 valovuotta, eli tilavuus 100 biljoonaa kuutiovalovuotta. Yhtä aurinkoa vastaava tilavuus siis 500 kuutiovalovuotta. Tulos, että yhtä aurinkoa kohti pituusulottuuvuutta
äkkiä laskien jotakinko 8 valovuotta? Etäisyys 40 Maan etäisyyden päähän n. 5½ valotuntia.
Eli vaadittava eetterinne, sekä pikku nassikat että laitostiede, on ihan liian tiheä. Ei voi olla eeetterissä eteneviä sykäyksiä, vaan sen sijaan on tyhjässä avaruudessa liikkuvia pienhiukkasia.
ArKos kirjoitti:
Mitään eetteriä ei ole, koska pienhiukkasten välissä on vain tyhjää.
Niin mikähän se on se osa maailmankaikkeuttamme, joka on "vain tyhjää"? Vain tyhjää tarkoittaa, että sillä ei ole mitään ominaisuuksia, ei edes kvanttiominaisuuksia. Maailmankaikkeuteemme ei voi kuulua alueita, joilla ei ole mitään ominaisuuksia. Sellaista aluetta ei määritelmänsä mukaan ole olemassakaan.
Sivut