Itsenäisyyden ja Talvisodan myytit

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Miksi Suomi ei halunnut olla länsimaa, vaan halusi puolustaa maataan itse ja myöhemmin natsien liittolaisena? Englanti ja Ranska tarjosivat apuaan, mutta se ei kelvannut. Tällainen ajattelutapa tahtoo vallita nykyisissäkin puolustuspoliittisissa keskusteluissa. Onko se joku psykologinen juttu suomalaisuudessa vai mikä? Heikki Ylikangas tutkii Talvisodan-henkeä uudessa valossa

Talvisodan henki
Ylivertaisesti vahvin itsenäisen Suomen myyteistä on talvisota. “Talvisodan henki eli yksimielisyys-myytti yhdistää suomalaisia enemmän kuin mikään muu asia”, sanoo Seppo Hentilä, Helsingin yliopiston poliittisen historian professori. Hentilän mukaan juuri talvisota jää suomalaisten kädenjälkenä maailmanhistoriaan.
Heikki Ylikangas on tutkimuksissaan pyrkinyt romuttamaan monia vallinneita käsityksiä Suomen historian perusmyyteistä. Ylikangas väittää, että jopa talvisota-myytti eli käsitys sodasta kansan yhdistäjänä on kestämätön ainakin kahdesta syystä:
Ensinnäkin talvisotaan ei viety koko reserviä, vaan enimmillään vähän yli puolet 600 000 miehestä. Maassa, jossa oli käyty sisällissota, ei uskallettu kouluttaa koko reserviä ja viedä sitä rintamalle. Yksimielisyys-käsitys on Ylikankaan mukaan siinäkin mielessä kyseenalainen, että Suomen hallituksessa ja sotilasjohdossakin taisteltiin katkerasti viime metreille saakka siitä, pitäisikö Suomen pyytää länsivaltojen apua vai ei. “Vielä tänä päivänä suurella osalla Suomen kansaa on sellainen käsitys, että meidät jätettiin yksin, vaikka totuus on, että Suomi jättäytyi yksin. Suomi uskoi Saksan voittavan, eikä halunnut liittoutua länsivaltojen kanssa”, Ylikangas toteaa.

Toinen väite, jonka Ylikangas haluaa tarkentaa, oliko Lenin vaikuttamassa Suomen itsenäistymiseen? Ajatus oli hänen mukaansa Kekkosen lanseeraama.
Historian tulkinnat ovat Suomessakin mukailleet tiiviisti ajan poliittista ilmapiiriä. Suomettumisen kultakaudeksi jääneellä 1970-luvulla tapahtuivat myös historiankuvan muokkauksessa pahimmat ylilyönnit. Klassinen esimerkki on ns. Leninin lahja eli presidentti Kekkosen lanseeraama ajatus, jonka mukaan Lenin esitti ratkaisevaa roolia Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa.
Suomen itsenäisyyden alkutaipaleelle liittyy myös kaksi muuta tunnettua myyttiä: vuoden 1918 sota ja jääkärimyytti. Historiantutkimuksessa vuoden 1918 sisällissodan haavoja alettiin paikata vasta 60-luvulla. Sitä ennen sodasta ja sen syistä oli vallalla Valkoisen Suomen eli voittajien näkökulma, joka nimitti sotaa vapaussodaksi. Nimityksen lähtökohtana oli se, että sota turvasi Suomelle lopullisesti itsenäisyyden, sillä sen avulla Suomi vapautui Venäjästä. Sittemmin vuoden 1918 sodasta on tullut suomalaisen historiakeskustelun jatkuva kiistakapula. Viimeisin taisto on käyty akatemiaprofessori Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -kirjan tiimoilla.
Heikki Ylikankaan mukaan vapaus-sota-käsite on myytti jo siitäkin syystä, että missään vaiheessa Suomen ja Venäjän välillä ei ollut todellisuudessa julistettu sotatilaa. “Myytin tarkoitus oli kiistää, että omassa maassa olisi ollut erittäin suuria ja vaikeita epäkohtia”, Ylikangas sanoo.
Jääkärimyytin mukaan Suomen itsenäisyyden tekijöitä olivat Saksassa koulutetut jääkärit. “Oikeastaan jääkärit vaikuttivat Suomessa vasta sisällissodan aikana. Myöhemmin jääkärisukupolvi kirjoitti oman historiansa, jossa heidät nostettiin itsenäisyyden tekijöiksi”, Turun yliopiston poliittisen historian professori Timo Soikkanen toteaa.

http://www.ylioppilaslehti.fi/1999/05/28/myytti-nimelta-suomi/

Sivut

Kommentit (98)

Vierailija

Ylioppilaslehden juttuja jos lukee tarkemmin huomaa että "toimittajat" ovat erittäin kommunistisiä!

Oikeita politrukkeja!

Vierailija

Luin Jääkäri Sulo-Veikko Pekkolan muistelmia. Niistä kuvastuu lähinnä seikkailuluonteinen reissu Saksaan, jossa koulutus oli pintapuolista ja tarkoitus kouluttaa sabotöörejä ja vakoojia Venäjää häiritsemään. Jotain kiusaa he tuon mukaan tekivätkin. Kirja on tosin kirjoitettu kylmän sodan aikaan, jolloin kaikkea ei kerrottu. Mitään Suomen itsenäisyyttä he eivät hommanneet. Eivät osanneet edes haaveilla siitä.

Talvisotaan ei kaikille riittänyt varusteita. Siksi tuo niin pieni miesvahvuus. Miksi niitä ei sitten hankittu jos Saksa oli liittolainen jo silloin?

Vierailija

Ajopuuteorian kaksi käytäntöä
ILKKA HERLIN

Suomalaisille myytiin jatkosota samassa puolustustaistelupaketissa talvisodan kanssa, ja ajopuuteoria oli pitkään virallinen totuus. Yhden opinkappaleen piirteet ovat olleet esillä myös EU-politiikasta keskusteltaessa.

Ratkaisu on välttämätön. Eduskunnan ja kansalaisten on tämä ymmärrettävä. Muita mielekkäitä vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan ole näköpiirissä. Kuulostaako tutulta? Valtaeliitin ajamilla hankkeilla on taipumus tukkia vaihtoehtoiset tiet. Ajopuuteoria on ääriesimerkki, mutta siksi opettavainen.

Ajopuuteorialla on kaksi päämerkitystä. Toinen kertoo Suomen tiestä jatkosotaan, toinen kuvaa teorian käyttäjien ja kulloisenkin käyttötilanteen olemusta. Ajopuuteorian käsittely on historianfilosofinen kysymys ja toisaalta se kuvaa kansakunnan ja yksilöiden kohtaloa sodan lihamyllyssä ja vastuuta kohtalostaan. Historiantutkijaa kiinnostaa miten nämä teemat kohtaavat toisensa. Asialla on merkityksensä myös nykyaikana.

Tutkimus on osoittanut, että johtavat poliitikot ja sotilaat olivat jo ennen jatkosodan puhkeamista valmistautuneet selittämään demokraattiselle päätöksentekojärjestelmälle ja kansalaisille, että sotaan ryhtyminen oli välttämätöntä. Muita mielekkäitä vaihtoehtoja ei ollut näköpiirissä.

Niinkuin politiikassa yleensä on tapana, jätettiin kuitenkin kertomatta miten ja kuinka huolellisesti sotavaihtoehtoon oli yhteistyössä Saksan kanssa valmistauduttu. Puhumattakaan siitä mitä hyötynäkökohtia sodalla saatettiin ajatella olevan ylitse sen mitä maanpuolustus esimerkiksi talvisodassa oli merkinnyt.

Samaan tapaan kuin kylmän sodan päätyttyä kansalaisille oli yllätys, miten läheistä yhteistyötä neuvostoliittolaisten kanssa oli harrastettu, jouduttiin historiantutkimuksessa yhä uudelleen yllättymään läheisestä ja hyvissä ajoin alkaneesta yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Ajopuuteorian ensi vaihe eli se, että Suomi tempautui äkillisesti ja yllättäen mukaan suursodan pyörteisiin kuten vuolas virta tempaa ajopuun, tuli tutkimuksessa hylätyksi jo 1960-luvun puolivälissä. Se korvautui ns. koskiveneteorialla, jossa pyrittiin todistamaan kuinka viisaasti ja taitavasti kansakunnan johtomiehet soutivat, huopasivat ja käyttelivät peräsintä reitillä, jolla ei juurikaan vaihtoehtoja ollut.

Näillä vaiheilla kansalaismielipide - sikäli kun sellaisesta voidaan puhua - erkani tutkijoiden kannasta vaan ei asenteesta. Lopulta ei olekaan merkitystä sillä puhutaanko ajopuusta vai koskiveneestä. Termien taustalla piilevä asenne on ratkaiseva.

Mihin ajopuuteoriaa tarvittiin?

Kesäkuun lopulla 1941 oli ilmeistä, että sodan alkaminen oli selitettävissä vaihtoehdottomuudella Neuvostoliiton perusteettoman aggression seurauksena. Ja mikäli olisi järjestetty exit poll -kyselytutkimus liikekannallepanokäskyn postista noutaneille, olisi maan johdon politiikka voinut saada hyvinkin suuren tuen ainakin mitä tuli talvisodan vääryyksien korjaamiseen.

Asia muuttui toiseksi kun hyökkäysaikataulu venyi, tavoitteet hämärtyivät ja sota alkoi käydä veriseksi. Kaatuneiden evakuoimiskeskuksesta lähteneille exit poll ei edes teoriassa ollut mahdollinen.

Kun kävi niin, että sodassa hävittiin ja liittoutuneet alkoivat voittajan oikeudella jakaa tuomioita, suomalaiset joutuivat monimutkaisen ongelman eteen. Ei voitu hyväksyä itseä syylliseksi, vaikka liittoutuneet - lähinnä Neuvostoliitto - niin väittivät. Oltiin jääty yksin. Saksan tuki oli ollut pettävää, eivätkä länsimaat tuntuneet piittaavan Suomen kohtalosta.

Neuvostoliittolaisten vaatimalla vaadittua sotaan syyllisiä tuomittaviksi, oikeudenkäynti myös järjestettiin. Prosessi ei mennyt oppikirjan mukaan, koska oikeuden vaa'assa painoi voittajan miekka. Pienen maan, joka oli perustanut olemassaolonsa itsenäisenä valtiona oikeusprinsiippiin, oli pakko sietää se, että oikeus on aina jonkun kannalta väärää.

Syytettyjen puolustus rakentui sille, että sotaan ei ryhdytty tahallisesti, vaan siihen jouduttiin tuottamuksellisesti. Tämä ajatus on lähellä ajopuuteoriaa, - sikäli kun sillä tarkoitetaan puhtaasti vaihtoehdottomuutta - mutta tarkkaan ottaen se ei ole sama. Tuottamuksellinen toiminta ei kokonaan vapauta vastuusta, minkä taas ajopuuteoria tiukasti ymmärrettynä tekee.

Mutta koska tahallisuuden ja tuottamuksellisuuden välistä ongelmallista rajanvetoa ei vieläkään ole oikeustieteessä tyydyttävästi ratkaistu, ei ratkaisu tuolloinkaan voinut olla onnistunut. Ei vaikka pääministeri Paasikivi tilasi erillisen komiteanmietinnön sotaan joutumisesta. Tämän ns. Hornborgin komitean kanta oli, että maan johto ei tehnyt kaikkea voitavaansa sotaan joutumisen estämiseksi, mikä kanta lienee otettu syytettyjen tukemiseksi. Komitean arviosta voi tulkita, että sotaan luisuminenkin on valinta.

Komitean vasemmalle kallellaan olevat jäsenet jättivät eriävän mielipiteen. Kärjistetysti ilmaistuna heidän kantansa oli, että häviäminen sodassa oli tuomittavaa ja rangaistus siten oikeutettu. Tämä kanta yleistyi vasemmiston käytössä mm. vaaliteemaksi. Näin olivatkin ajopuuteoriaan tarvittavat ainekset syntyneet jo ennen kuin lopullista rauhansopimusta oli edes solmittu.

Tutkimus ja ajopuuteoria

Yleisen historian professori Arvi Korhonen kirjoitti verekseltään sodan jälkeen kirjan syytettyjen puolustamiseksi. Se ilmestyi vasta 1947 Yhdysvalloissa professori John H. Wuorisen toimittamana ilman Korhosen nimeä. Ajankohdasta johtuen pamfletin luonteinen kirja sai ikäänkuin itsenäisen Suomen nekrologin leiman. Korhosella on selvästi ollut hyvät lähteet ja tiedot käytettävissään, mutta mitään suomalaisia leimaavaa materiaalia hän ei halunnut käyttää. Hän sanoi suomalaisten ainoaksi virheeksi sen, että nämä uskoivat suurten (länsi)valtojen olevan tosissaan näiden väittäessä puolustavansa demokratiaa.

Korhosen puolustuspuhe kirvoitti yhdysvaltalaisen C. Leonard Lundinin julkaisemaan suppeahkon tutkimuksen Suomesta toisessa maailmansodassa. Siinä Suomen vaiheet heijastettiin Lundinin mielestä vuosisadan merkittävimpään trendiin, demokratian taisteluun totalitarismia vastaan. Lundin syytti Suomea fasismin rengiksi hakeutumisesta, mistä oli tullut ansaittu rangaistus.

Korhonen ärsyyntyi tästä tavattomasti. Hänen katsannossaan Suomi oli palvellut nimenomaan länsimaisen kulttuurin etuvartioasemassa ja tehnyt työnsä pyyteettömästi ja moitteettomasti. Suurvallan edustajan tuomitseva asenne osoitti, että pienen valtion vaikeaa asemaa ei lainkaan ymmärretty tai se ymmärrettiin väärin. Asiaa pahensi se, että Suomessakin vasemmistopiirit ja uuden paasikiveläisen ulkopolitiikan harjoittajat ottivat Lundinin kirjan innostuneesti vastaan.

Niinpä Korhosen oli ryhdyttävä hankkimaan Suomelle ymmärtämystä. Syntyi tutkimus Barbarossa-suunnitelma ja Suomi. Jatkosodan synty. Sitä on pidetty ajopuuteorian peruseepoksena, koska Korhonen siinä lainasi Saksan sodanaikaisen Suomen suurlähettilään sanoja Suomen tempautumisesta sotaan kuten vuolas virta tempaa ajopuun. Keskustelussa asia kuitenkin yksinkertaistui melkoisesti. Ruvettiin ajattelemaan, että Suomella ei ollut vaihtoehtoja, oli vain yksi tie. Historianfilosofiansa perusteella Korhonen ei kuitenkaan voinut ajatella näin. Se olisi tarkoittanut sitä, että Suomi ei olisi silloin eikä myöhemminkään ollut itsenäinen valtio, vaan jonkin suuremman yksikön kuihtuva osanen.

Vaihtoehdottomuus, ajopuuteoria vapautti vastuusta ja syyllisyydestä. Mutta se sulki pois itsenäisyyden, vapauden päättää omista asioista. Tästä syystä Korhonen ei suinkaan ollut vaihtoehdottomuuden kannattaja. Päinvastoin hän jo sota-aikana eräässä kirjassaan korosti, että vastuu kohtalostamme on lähimpänä Jumalaa, omissa käsissämme.

Historia ei koskaan voi olla selkeämpää kuin oma ristiriitainen elämämme on, Korhonen opetti. Se mitä historia opettaa, on ihmisen ymmärtämistä. Niinpä Barbarossa-suunnitelma ja Suomi tulkitsi tietä jatkosotaan vaikean tilanteen kautta: Suomen johtajilla ei voinut olla kuin hämärä aavistus suurvaltojen pelaamasta likaisesta pelistä. Tämän ymmärtäminen oli tärkeää suomalaisten itsekunnioituksen takia. Mikäli asia ulkomaalaisia kiinnosti, heidän tuli ymmärtää, ei tuomita.

Ajopuuteoriasta koskiveneajatteluun

Erikoisesti porvarillinen kansanosa kuitenkin helli ajopuuteoriaa. Yleensä ne jotka olivat ajaneet Suur-Suomen asiaa, olivat haluttomia näkemään vaihtoehtoa Suomen tielle jatkosotaan. Mikäli vaihtoehto olisi tunnustettu, olisi jouduttu kantamaan vastuu 80 000 kaatuneesta ja heidän omaistensa kärsimyksistä. Korkeintaan voitiin hyväksyä ajatus, että muut vaihtoehdot olisivat olleet vielä huonompia. Sekin vapautti vastuusta.

Niinpä ulkomaiset tutkijat, kuten Hans Petter Krosby Yhdysvalloista ja englantilainen Anthony Upton herättivät 1960-luvun puolivälissä närkästystä väitteillään, että Suomi olisi käyttänyt valinnanvapautensa Saksan vanaveteen hakeutumiseen. Suomi olisi siis ollut ajopuu omasta tahdostaan.

Erityisesti Krosbyn käyttämä lähdemateriaali ja tulkinta olivat siinä määrin kattavia, että ajopuuteoria romuttui tutkijoiden mielissä ainakin toistaiseksi. Yleinen mielipide eli edelleen omaa elämäänsä. Suomalaisten tutkijoiden oli kuitenkin reagoitava. Koska ei voitu johdonmukaisesti vedota syyntakeettomuuteen, ruvettiin tulkitsemaan, että Mannerheim ja Ryti olivat aktiivisesti ja taitavasti luotsanneet maan hankalien tilanteiden läpi parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Tätä alettiin kutsumaan koskiveneteoriaksi.

1970-luvulla ajopuukeskustelu ryöhähti julkisuuteen. Tutkimuserimielisyyksiä ei silloin juuri ollut, mutta teemalla oli muunlaista käyttöä. Eversti K. J. Mikola, joka 1950-luvulla oli vielä kieltänyt kaikenlaisen ennakkovalmistelun mahdollisuuden Saksan kanssa ja sittemmin tosiasioiden paineessa kehittänyt koskiveneteoriaa, esitti nyt, että käsitys Suomesta ajopuuna on kyllä kaunis vertaus, mutta suurvallan edustajan keksimä ja itse asiassa pienen valtion itsenäisyyttä halventava.

Tällä ajatuksella oli käyttöä tuon ajan sisä- ja ulkopolitiikan välisessä jatkuvassa ristivedossa. Tuolloin neuvostopainostus oli kovaa ja kaikkia keinoja Suomen puolustamiseksi piti käyttää. Niinpä maan ulkopoliittisen johdon kannalta oli miellyttävämpää keskustella siitä, ajautuiko Suomi sotaan vai hakeutuiko Suomi sotaan kuin siitä, kuka oli syyllinen ja tai mikä oli oikeusministerin (Urho Kekkonen) rooli sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä.

Historian tulkinta on politiikan kieltä ja kertoo siitä miten politiikkaa suunnataan tulevaisuuteen. Ajopuuteorian antiteesi poliittisessa kielessä oli (ja on edelleenkin) se, että Suomi hakeutui jatkosotaan itsenäisenä valtiona, koska Suomi tunsi olevansa Neuvostoliiton uhkaama. Maiden välillä vallitsi epäluottamus.

Parempi tie olisi ollut luottamuspolitiikka jo ennen talvisotaa, 1930-luvulla. (Korostan, että tällä ei ole mitään tekemistä jatkosodan tutkimuksen kanssa, vaan tulkitsen 1970-luvun politiikkaa.) Mikäli siis Neuvostoliitto uhkaa Suomea ja luottamus katoaa, on seurauksena talvisodan tie.

Nykyajan valinnat

Tämä ei ole kaukainen asia ajassa eikä maantieteessä. Naapurimme Viro elää tänäänkin vastaavassa tilanteessa. Presidentti Lennart Meri onkin korostanut talvisotasymboliikasta puhuessaan, että ulkopolitiikka on tahdon ja valinnan asia.

Käsitys menneisyydestä säteilee tulevaisuuteen ihmisten päätösten kautta. Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei voi tässä mielessä käsitellä erikseen. Mikäli esimerkiksi käsitys tiestä jatkosotaan on, että valinnanvaraa ei ollut, ollaan taipuvaisia ajattelemaan myös tulevaisuudesta näin. Tässä mielessä ajopuuteoria on mielenkiintoinen tutkimuskohde, eikä siitä varsinkaan näin pienessä valtiossa kuin Suomessa ole sittenkään liikaa keskusteltu. Näet historioitsijoiden lisäksi myös poliitikot joskus perustelevat tekoja vaihtoehtojen puutteella. Näinhän on perusteltu myös Paasikiven-Kekkosen-linjaa puhumattakaan Euroopan yhdentymispolitiikasta.

Jos kuitenkin ratkaisuja perustellaan vaihtoehdottomuudella, on vaarana, että samalla yritetään vapautua vastaamasta joko menneisyyden tai tulevaisuuden teoista. Mikäli näin todella tehdään ja politiikka epäonnistuu, voidaan joutua orwellilaiseen oman menneisyyden kieltämiseen. Näin taisi suomalaisillekin osittain käydä kylmän sodan vuosina. Mutta se onkin jo toinen juttu kuten Kipling sanoisi.

Kirjoittaja on filosofian tohtori, joka parhaillaan osallistuu Suomen Akatemian projektiin Historioitsija ja yhteiskunta.

http://yliopistolehti.helsinki.fi/1995_19/ylart.htm

Vierailija
Yalmuk
Ylioppilaslehden juttuja jos lukee tarkemmin huomaa että "toimittajat" ovat erittäin kommunistisiä!

Oikeita politrukkeja!

Näinkö tuntuu. No ovatko he sitten ainoita kirjoitustaitoisia, vai eikö oikeistolaisilla ole mitään sanomista?

Vierailija
K. K.
Yalmuk
Ylioppilaslehden juttuja jos lukee tarkemmin huomaa että "toimittajat" ovat erittäin kommunistisiä!

Oikeita politrukkeja!

Näinkö tuntuu. No ovatko he sitten ainoita kirjoitustaitoisia, vai eikö oikeistolaisilla ole mitään sanomista?

Yalmukien tekstejä ei tarvitse paljoakaan lukea huomatakseen ettei niitä kannata lukea ollenkaan.

Vierailija
SAMAEL
K. K.
Yalmuk
Ylioppilaslehden juttuja jos lukee tarkemmin huomaa että "toimittajat" ovat erittäin kommunistisiä!

Oikeita politrukkeja!

Näinkö tuntuu. No ovatko he sitten ainoita kirjoitustaitoisia, vai eikö oikeistolaisilla ole mitään sanomista?



Yalmukien tekstejä ei tarvitse paljoakaan lukea huomatakseen ettei niitä kannata lukea ollenkaan.

Vierailija
SAMAEL
Yalmukien tekstejä ei tarvitse paljoakaan lukea huomatakseen ettei niitä kannata lukea ollenkaan.

Oho, sinun jutuissasi ei näytä olevan mitään järkeä. Väität että Suomi tarvitsee anarkistejä johonkin...olisi vain hauska tietää mihin!

Vierailija
Yalmuk
Oho, sinun jutuissasi ei näytä olevan mitään järkeä. Väität että Suomi tarvitsee anarkistejä johonkin...olisi vain hauska tietää mihin!

Sinun pitäisi vain pysyä erossa asioista jotka ovat sinulle liian vaikeita. Eikä sinun ulostuksillasi tässäkään ketjussa ole mitään ravintoarvoa.

Vierailija

Heikki Ylikangaalle löytyy Suomesta yllättävän paljon puolesta puhujia. Itse näkisin että Ylikangas yksinkertaistaa ja süorastaan manipuloi historiaa omien teorioidensa mukaisiksi.

Mitä tulee yleensä ottaen ajopuuteoriaan, jotta asia ei menisi täysin filosofiseksi keskusteluksi, niin pitää varmentaa tapahtuiko sotiemme aikana ja välissä seuraavia asioita:

- Tekikö Saksa ja NL sopimuksen Suomen kuulumisesta NLliitolle?
- Hyökkäsikö NL talvisodassa Suomeen?
- Uhkasiko NL Suomea sotien välisenä aikana, jolloin suomalaiset kokisivat olleesa vaarassa?
- Näyttikö siltä, että Ranska tai Englanti olisi voinut paljoa auttaa Suomea v. 1940-41? Oliko heillä edes oikeata halua auttaa, kun ei haluttu ärsyttää NLiittoa.

Siis prkle mua ottaa päähän Ylikangaan tutkimukset ja niiden tarkoituksen hakuiset päätelmät

Vierailija
Yalmuk
Ylioppilaslehden juttuja jos lukee tarkemmin huomaa että "toimittajat" ovat erittäin kommunistisiä!

Oikeita politrukkeja!

Sanoo puolinatsisuomalainen, aatun veriveli

Vierailija

"Samael", etkö voisi laittaa vain linkin noihin s....an pitkiin
lainauksiisi, ei kukaan usko niitä kirjoittamiksesi ja sormi väsyy
sivua alas kelatessa ja katsoessa, vieläkö siellä on joku, jolla
on jotain järkeenkäyvääkin sanottavaa !

Vierailija
BUSHMAN, long time no see
"Samael", etkö voisi laittaa vain linkin noihin s....an pitkiin
lainauksiisi, ei kukaan usko niitä kirjoittamiksesi ja sormi väsyy
sivua alas kelatessa ja katsoessa, vieläkö siellä on joku, jolla
on jotain järkeenkäyvääkin sanottavaa !

Voisit itse koettaa kehittää yhdenkin järkevän lauseen, ennen kuin pyydät sitä keltään muulta

Vierailija
Yalmuk
Ylioppilaslehden juttuja jos lukee tarkemmin huomaa että "toimittajat" ovat erittäin kommunistisiä!

Oikeita politrukkeja!

Minusta on aikaisemminkin ollut mielenkiintoista havaita, että fanaatikot löytävät poliittisia mörköjään aina silloin kun heitä ei enää käytännössä ole olemassa. Taistolaiset avoimesti määrittelivät professoreitaan ja ei-poliittisia taiteilijoita natseiksi. Aivan samalla tavoin Yalmuk, Bushman ja Andúril löytävät kommareita ja muita sen tapaisia joka paikasta, jossa joku kehtaa olla eri mieltä esimerkiksi siitä, että Bush olisi ihmiskunnan valo ja islaminusko helvetistä. Oikeasti kommunistien löytäminen on oikeasti kiven takana. Mutta eihän sitä usko hihhuli, jonka mukaan kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ovat kommunisteja, tai vastaavia.

Hupaisinta on tosiaan se, että näiden fanaatikkojen ajattelutapa on aivan sama kuin taistolaisilla. Psykologian tutkijat ovat puhuneet autoritaariuskoisesta persoonatyypistä. Nämä samat kaverit olisivat olleet kiivaimpia taistolaisia 70-luvun alussa. On helppoa kun voi kiinnittyä johonkin jyrkkään poliittiseen ideologiaan ja sen verhosta aukoa päätään. Omaa ajattelua ei tarvitse käyttää ja väärässä olevia valtalehtiä lukea, koska tietää jo totuuden.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että palstalla on myös vasemmistolaisen ääripään vastaavia fanaatikkoja. Mielenkiintoinen havainto useammalta vuodelta on, että oikean ja vasemman laidan hihhulit eivät yleensä väittele keskenään, vaan keskittyvät riitelemään niiden kanssa, jotka kannattavat länsimaista demokratiaa ja suvaitsevaisuutta eri mieltä olevia kohtaan.

Vierailija
Bomt Kneder

Minusta on aikaisemminkin ollut mielenkiintoista havaita, että fanaatikot löytävät poliittisia mörköjään aina silloin kun heitä ei enää käytännössä ole olemassa. Taistolaiset avoimesti määrittelivät professoreitaan ja ei-poliittisia taiteilijoita natseiksi. Aivan samalla tavoin Yalmuk, Bushman ja Andúril löytävät kommareita ja muita sen tapaisia joka paikasta, jossa joku kehtaa olla eri mieltä esimerkiksi siitä, että Bush olisi ihmiskunnan valo ja islaminusko helvetistä. Oikeasti kommunistien löytäminen on oikeasti kiven takana. Mutta eihän sitä usko hihhuli, jonka mukaan kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ovat kommunisteja, tai vastaavia.

Hupaisinta on tosiaan se, että näiden fanaatikkojen ajattelutapa on aivan sama kuin taistolaisilla. Psykologian tutkijat ovat puhuneet autoritaariuskoisesta persoonatyypistä. Nämä samat kaverit olisivat olleet kiivaimpia taistolaisia 70-luvun alussa. On helppoa kun voi kiinnittyä johonkin jyrkkään poliittiseen ideologiaan ja sen verhosta aukoa päätään. Omaa ajattelua ei tarvitse käyttää ja väärässä olevia valtalehtiä lukea, koska tietää jo totuuden.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että palstalla on myös vasemmistolaisen ääripään vastaavia fanaatikkoja. Mielenkiintoinen havainto useammalta vuodelta on, että oikean ja vasemman laidan hihhulit eivät yleensä väittele keskenään, vaan keskittyvät riitelemään niiden kanssa, jotka kannattavat länsimaista demokratiaa ja suvaitsevaisuutta eri mieltä olevia kohtaan.

Veit sanat suustani, eipä sitä juuri tuota paremmin voi sanoa. Helvetin typerää tuollainen politiikasta lainattu retoriikka foorumilla (joka jo muutenkin on melko tyhmää).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat