Väkisinhymyily

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Käykö näin kaikille joskus vai onko tää mun henk.koht. ohjelmointivirhe, eli joskus kun on jollain tavalla erikoinen ja hankala tilanne niin alkaa väkisin hymyilyttämään? Mikä pistää ihmisen hymyilemään silloin kun sitä vähiten odottaa eikä oikeasti tee mieli hymyillä. Mistä se johtuu?

Muutamana esimerkkinä: kun halunnut lopettaa tapailun jonkun kanssa, kerran hautajaisissa (oli rakas henkilö mulle ja olin todella surullinen), kuunnellessani litaniaa perättömiä syytöksiä ja mollausta (olin kaikkea muuta kuin iloinen).

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Ristiriitahan sen tekee. Se on kiertoilmaisu sanoille:"puhut pas***", kun tilanne on sosiaalisesti ahdistava.
Jotkut tosin korvaavat sanat läpsyllä tai luuvitosella ilman varoitusta.

Vierailija
Rähjä
Käykö näin kaikille joskus vai onko tää mun henk.koht. ohjelmointivirhe, eli joskus kun on jollain tavalla erikoinen ja hankala tilanne niin alkaa väkisin hymyilyttämään? Mikä pistää ihmisen hymyilemään silloin kun sitä vähiten odottaa eikä oikeasti tee mieli hymyillä. Mistä se johtuu?

Muutamana esimerkkinä: kun halunnut lopettaa tapailun jonkun kanssa, kerran hautajaisissa (oli rakas henkilö mulle ja olin todella surullinen), kuunnellessani litaniaa perättömiä syytöksiä ja mollausta (olin kaikkea muuta kuin iloinen).

Sosiaalinen valheellisuus.. opittu tapa, siks siitä voi myös poisoppia. Ihmisen ego ruokkii toisen egoa mielistelyllä, ja täysin turhaan, koska aito ihminen tietysti on mielenkiintoisempi olio kuin teeskentelyyn sortuva. "Kaikki" tiedostavat mielistelyn elkeet.. mutta rooleihin kuuluu, että esitetään hymyilevää, vaikka oikeesti ei naurata yhtään. Hymyily onkin, kun tarkkaan katsoo, oikeastaan irvistys, silloin kun se ei ole aito, siis synny spontaanisesti.

TV (suurin osa ohjelmista) on täynnä teeskentelyä, epäaidosti käyttäytyviä ihmisiä...

Toope
Seuraa 
Viestejä23134
Liittynyt23.7.2006
qaz
Sosiaalinen valheellisuus.. opittu tapa, siks siitä voi myös poisoppia. Ihmisen ego ruokkii toisen egoa mielistelyllä, ja täysin turhaan, koska aito ihminen tietysti on mielenkiintoisempi olio kuin teeskentelyyn sortuva. "Kaikki" tiedostavat mielistelyn elkeet.. mutta rooleihin kuuluu, että esitetään hymyilevää, vaikka oikeesti ei naurata yhtään. Hymyily onkin, kun tarkkaan katsoo, oikeastaan irvistys, silloin kun se ei ole aito, siis synny spontaanisesti.

Tilanne riippuu myös siitä, onko kyseessä ystävä, hyvänpäivän tuttu vai vieras. Ystävän vitseille nauretaan tai hymyillään helpoiten, koska ystävää ei haluta nolata ja vieroittaa ystävyydestä. Vieraan henkilön kohdalla vaihtoehtoja onkin enemmän (riippuu tietysti ihmisestä ja ihmisen sosiaalisesta tilanteesta).

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija
Toope
qaz
Sosiaalinen valheellisuus.. opittu tapa, siks siitä voi myös poisoppia. Ihmisen ego ruokkii toisen egoa mielistelyllä, ja täysin turhaan, koska aito ihminen tietysti on mielenkiintoisempi olio kuin teeskentelyyn sortuva. "Kaikki" tiedostavat mielistelyn elkeet.. mutta rooleihin kuuluu, että esitetään hymyilevää, vaikka oikeesti ei naurata yhtään. Hymyily onkin, kun tarkkaan katsoo, oikeastaan irvistys, silloin kun se ei ole aito, siis synny spontaanisesti.



Tilanne riippuu myös siitä, onko kyseessä ystävä, hyvänpäivän tuttu vai vieras. Ystävän vitseille nauretaan tai hymyillään helpoiten, koska ystävää ei haluta nolata ja vieroittaa ystävyydestä. Vieraan henkilön kohdalla vaihtoehtoja onkin enemmän (riippuu tietysti ihmisestä ja ihmisen sosiaalisesta tilanteesta).

Totta tuo, mutta kyllä haluan (tarve) ystäväksi rehellisen peilin, joka ei hymyile kun ei hymyilytä. Ts. aidon ystävän kanssa voi vapaasti myös keskustella tekohymy aiheesta, ja ellei voi, on ystävyys kaveruutta tms.

Kaveri suuttuu, jos olaan rehellisiä, mutta ystävä tajuaa rehellisyyden olevan ehdoton edellytys ystävyydelle. Rehellisyys ei välttämättä ole puettu sanalliseen muotoon, koska ystävyys ei suinkaan ole mikään ns. terapiasuhde.

Vierailija
qaz
Sosiaalinen valheellisuus.. opittu tapa, siks siitä voi myös poisoppia. Ihmisen ego ruokkii toisen egoa mielistelyllä, ja täysin turhaan, koska aito ihminen tietysti on mielenkiintoisempi olio kuin teeskentelyyn sortuva. "Kaikki" tiedostavat mielistelyn elkeet.. mutta rooleihin kuuluu, että esitetään hymyilevää, vaikka oikeesti ei naurata yhtään. Hymyily onkin, kun tarkkaan katsoo, oikeastaan irvistys, silloin kun se ei ole aito, siis synny spontaanisesti.

TV (suurin osa ohjelmista) on täynnä teeskentelyä, epäaidosti käyttäytyviä ihmisiä...

Tuota noin, kyse siis ei ole teeskentelystä, vaan väkisin hymyilystä.
Sitä ei voi hallita, teeskentely on tietoista ja tämä mistä puhun ei ole.
Miksi ihmeessä hautajaisissa esim. haluaisin mielistellä ja ketä? Päinvastoinhan siellä hymyily saat muut katsomaan kieroon itseäni. Ja tapailua lopettaessa toinenhan pitää ihan tunteettomana kakkiaisena kun hymyillen kertoo ettei halua jatkaa ja ei ole tarpeeksi tunteita yms.

Hymyily josta kerron syntyy spontaanisti.

Vierailija
Rähjä
qaz
Sosiaalinen valheellisuus.. opittu tapa, siks siitä voi myös poisoppia. Ihmisen ego ruokkii toisen egoa mielistelyllä, ja täysin turhaan, koska aito ihminen tietysti on mielenkiintoisempi olio kuin teeskentelyyn sortuva. "Kaikki" tiedostavat mielistelyn elkeet.. mutta rooleihin kuuluu, että esitetään hymyilevää, vaikka oikeesti ei naurata yhtään. Hymyily onkin, kun tarkkaan katsoo, oikeastaan irvistys, silloin kun se ei ole aito, siis synny spontaanisesti.

TV (suurin osa ohjelmista) on täynnä teeskentelyä, epäaidosti käyttäytyviä ihmisiä...




Tuota noin, kyse siis ei ole teeskentelystä, vaan väkisin hymyilystä.
Sitä ei voi hallita, teeskentely on tietoista ja tämä mistä puhun ei ole.
Miksi ihmeessä hautajaisissa esim. haluaisin mielistellä ja ketä? Päinvastoinhan siellä hymyily saat muut katsomaan kieroon itseäni. Ja tapailua lopettaessa toinenhan pitää ihan tunteettomana kakkiaisena kun hymyillen kertoo ettei halua jatkaa ja ei ole tarpeeksi tunteita yms.

Hymyily josta kerron syntyy spontaanisti.

Teeskentely jos mikä on sitä väkisintekemistä.. mielistelykin tehdään ihan itseä varten, silloin ihmisen ego on tekijä, ja ihmisen aito minä on itseään ilmaisematta. Tai toisaalta, voidaan myös sanoa, että se ilmaisee itseään juuri irvistyksellä. Jos olen hautajaisissa, ja minua hymyilyttää väkinäisesti, voin myöhemmin tarkastella, siis harjoittaa itsetutkiskelua, että miksi käyttäydyin - minäni - vastaisesti.

Kyllä, väkinäinen hymykin syntyy spontaanisesti, mutta ero on siinä, ettei se ole aito hymy. Se että se saa ihmisen katsomaan kieroon itseään, on itselle (minälle) MERKKI siitä, että on itsetutkiskelun paikka.

(Aito hymyily esim. hautajaisissa on minän kannalta aivan luonnollinen ilmiö, koska vain EGO väittää, että kuolema on olemassa, mutta - minä - tietää/tiedostaa, ettei sellaista ilmiötä ole olemassa. Siksi jokin ihmisessä hymyilee, ja suorastaan nauraa, kun ollaan haudanvakavina jotain hautaamassa. Ei hautaan laiteta kuin ruumis, ja matti tai maija (henki) on poistunut ruumiista (="vaatekasa") sillä hetkellä, kun mattimaija todettiin kuolleeksi... ruumis on jo valmis ruumis ihmisen eläessäkin, jokin henki (tms.) tekee ihmisen ja kaiken elävän eläväksi.)

Toope
Seuraa 
Viestejä23134
Liittynyt23.7.2006
qaz
Totta tuo, mutta kyllä haluan (tarve) ystäväksi rehellisen peilin, joka ei hymyile kun ei hymyilytä. Ts. aidon ystävän kanssa voi vapaasti myös keskustella tekohymy aiheesta, ja ellei voi, on ystävyys kaveruutta tms.

Kaveri suuttuu, jos olaan rehellisiä, mutta ystävä tajuaa rehellisyyden olevan ehdoton edellytys ystävyydelle. Rehellisyys ei välttämättä ole puettu sanalliseen muotoon, koska ystävyys ei suinkaan ole mikään ns. terapiasuhde.

Pahoin pelkään, että noin rehellistä ihmistä et löydä mistään. Ihmisillä on kuitenkin taipumus pitää tietynlaista suojakuorta ulospäin, enemmän tai vähemmän. En usko, että kukaan voi olla täysin avoin toiselle ihmiselle. Aina jää jotain kertomatta. En tarkoita olla kyyninen, yritän olla realistinen. Rehellinen ja luotettava ystävä varmaan on kaikilla toivomuksena, mutta jokainen voi miettiä itse, onko itse koskaan ollut sellainen.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Toope
Seuraa 
Viestejä23134
Liittynyt23.7.2006
qaz
(Aito hymyily esim. hautajaisissa on minän kannalta aivan luonnollinen ilmiö, koska vain EGO väittää, että kuolema on olemassa, mutta - minä - tietää/tiedostaa, ettei sellaista ilmiötä ole olemassa. Siksi jokin ihmisessä hymyilee, ja suorastaan nauraa, kun ollaan haudanvakavina jotain hautaamassa. Ei hautaan laiteta kuin ruumis, ja matti tai maija (henki) on poistunut ruumiista (="vaatekasa") sillä hetkellä, kun mattimaija todettiin kuolleeksi... ruumis on jo valmis ruumis ihmisen eläessäkin, jokin henki (tms.) tekee ihmisen ja kaiken elävän eläväksi.)

Isoäitini hautajaisissa minä hymyilin varmaan enemmän kuin muut yhteensä. Tajusin itsekin sen jälkeen, että hymyily oli jonkinlainen vakavan tilanteen väistämiskeino. Tunteiden ilmaisu julkisesti ei vaan ole helppoa.

Itse en kuitenkaan erota ruumista ja henkeä toisistaan. Kun ruumis kuolee, henkikin kuolee, eikä päädy mihinkään, vaan katoaa olemattomuuteensa.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Vierailija
Toope
qaz
Totta tuo, mutta kyllä haluan (tarve) ystäväksi rehellisen peilin, joka ei hymyile kun ei hymyilytä. Ts. aidon ystävän kanssa voi vapaasti myös keskustella tekohymy aiheesta, ja ellei voi, on ystävyys kaveruutta tms.

Kaveri suuttuu, jos olaan rehellisiä, mutta ystävä tajuaa rehellisyyden olevan ehdoton edellytys ystävyydelle. Rehellisyys ei välttämättä ole puettu sanalliseen muotoon, koska ystävyys ei suinkaan ole mikään ns. terapiasuhde.




Pahoin pelkään, että noin rehellistä ihmistä et löydä mistään. Ihmisillä on kuitenkin taipumus pitää tietynlaista suojakuorta ulospäin, enemmän tai vähemmän. En usko, että kukaan voi olla täysin avoin toiselle ihmiselle. Aina jää jotain kertomatta. En tarkoita olla kyyninen, yritän olla realistinen. Rehellinen ja luotettava ystävä varmaan on kaikilla toivomuksena, mutta jokainen voi miettiä itse, onko itse koskaan ollut sellainen.

Kuule, kyllä rehellinen ystävä on löydettävissä, mutta näennäinen vaikeus on siinä, että se on ENSIKSI löydettävä itsestä, sen jälkeen voi löytää toisen ystävän toisesta ystävän tarpeessa olevasta ihmisestä.

Kun ystävystyy jonkun toisen kanssa, eivät ystävien egot ole pääroolissa vaan se sisin, ihmisen sisin on aito, ei mikään muu. Harvaa jaksaa kiinnostaa toiseen ihmiseen tutustuminen, koska harva on jaksanut tehdä työtä tutustuakseen edes itseensä. Se työ kun voi kestää vuosikausia..

Kun kuuntelee ihmistä, miten hän kohtelee itseään, ei ole epäilystäkään, että hän kiohtelee kaikkia muitakin samalaa tavalla... eli ystävyyksissä "ei tarvitse ostaa sikaa säkissä".

Suojakuori eli ego on ilmiö, jolle oppii itsetutkisklelun kautta nauramaan, ja makeasti sittenkin!

Vierailija
qaz
Jos olen hautajaisissa, ja minua hymyilyttää väkinäisesti, voin myöhemmin tarkastella, siis harjoittaa itsetutkiskelua, että miksi käyttäydyin - minäni - vastaisesti.

Kyllä, väkinäinen hymykin syntyy spontaanisesti, mutta ero on siinä, ettei se ole aito hymy. Se että se saa ihmisen katsomaan kieroon itseään, on itselle (minälle) MERKKI siitä, että on itsetutkiskelun paikka.

Olisiko tuolla tekemistä tunnepuolen reaktion, itkun vastakohtana jotain. Ihmiset reagoivat eri tilanteissa eri tavalla, joku saattaa alkaa jopa hysteerisesti nauramaan itkemisen sijaan.
Väkisin hymyily saattaa siis liittyä itsekontrolliin, itsekuriin?

Jatkuva tekohymy joka on taas tietoisesti naamalle vedetty, pyrkii antamaan muille itsestään mahdollisimman miellyttävää kuvaa ulkoisesti, ihmiset pitävät miellyttävimpänä hymyileviä kasvoja kuin muuta.
Tosin vastakaiku "irvistykselle" onkin täysin vastakkainen, esim. Liisa Hyssälä on siitä varsin hyvä esimerkki joissakin haastatteluissa kuten uutisissa tms.

Vierailija
Toope
qaz
(Aito hymyily esim. hautajaisissa on minän kannalta aivan luonnollinen ilmiö, koska vain EGO väittää, että kuolema on olemassa, mutta - minä - tietää/tiedostaa, ettei sellaista ilmiötä ole olemassa. Siksi jokin ihmisessä hymyilee, ja suorastaan nauraa, kun ollaan haudanvakavina jotain hautaamassa. Ei hautaan laiteta kuin ruumis, ja matti tai maija (henki) on poistunut ruumiista (="vaatekasa") sillä hetkellä, kun mattimaija todettiin kuolleeksi... ruumis on jo valmis ruumis ihmisen eläessäkin, jokin henki (tms.) tekee ihmisen ja kaiken elävän eläväksi.)



Isoäitini hautajaisissa minä hymyilin varmaan enemmän kuin muut yhteensä. Tajusin itsekin sen jälkeen, että hymyily oli jonkinlainen vakavan tilanteen väistämiskeino. Tunteiden ilmaisu julkisesti ei vaan ole helppoa.

Itse en kuitenkaan erota ruumista ja henkeä toisistaan. Kun ruumis kuolee, henkikin kuolee, eikä päädy mihinkään, vaan katoaa olemattomuuteensa.

No, vaikkei erottaisi henkeä ja ruumista, niin en voi olla nauramatta.. tajusin jo varhain, ettei haudassa ketään ole... aikuiset vakavina seisoivat haudalla, toinen toistaan kyräillen, että tuleekohan tässä nyt käyttäydyttyä niin kuin kuuluu... ts. ei siis naurattanut poislähtijä, vaan elävien teeskennellyt elkeet. Yksikään ei rohjennut olla rehellinen ja esim. sanoa, pelkään, kun "mattia" ei enää ole. Jos tuon totuuden olisi joku tuonut ilmi, ei olisi naurattanut, vaan lapsi olisi ehken kysynyt, että miksi ja mitä pelkäät. Hyvissä hautajaisissa itketään ja MYÖS nauretaan.

tiäremiäs
Seuraa 
Viestejä13176
Liittynyt3.4.2005
Rähjä
Käykö näin kaikille joskus vai onko tää mun henk.koht. ohjelmointivirhe, eli joskus kun on jollain tavalla erikoinen ja hankala tilanne niin alkaa väkisin hymyilyttämään? Mikä pistää ihmisen hymyilemään silloin kun sitä vähiten odottaa eikä oikeasti tee mieli hymyillä. Mistä se johtuu?

Muutamana esimerkkinä: kun halunnut lopettaa tapailun jonkun kanssa, kerran hautajaisissa (oli rakas henkilö mulle ja olin todella surullinen), kuunnellessani litaniaa perättömiä syytöksiä ja mollausta (olin kaikkea muuta kuin iloinen).

Ihan normaalia, minuakin hymyilyttää ihmisten käytös.

Pikku Gen
Seuraa 
Viestejä3210
Liittynyt2.6.2005

Ahdistavassa tilanteessa hymy saattaa myös olla tarkoitettu (mahdolliselle) toiselle osapuolelle vähän niinkuin rauhantarjouksena, tai sitten samoin kuin kissan ahdistuskehräys itseä rauhoittamaan. Monimutkainen olento on ihminen.

"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Toope
Seuraa 
Viestejä23134
Liittynyt23.7.2006
qaz
No, vaikkei erottaisi henkeä ja ruumista, niin en voi olla nauramatta.. tajusin jo varhain, ettei haudassa ketään ole... aikuiset vakavina seisoivat haudalla, toinen toistaan kyräillen, että tuleekohan tässä nyt käyttäydyttyä niin kuin kuuluu... ts. ei siis naurattanut poislähtijä, vaan elävien teeskennellyt elkeet. Yksikään ei rohjennut olla rehellinen ja esim. sanoa, pelkään, kun "mattia" ei enää ole. Jos tuon totuuden olisi joku tuonut ilmi, ei olisi naurattanut, vaan lapsi olisi ehken kysynyt, että miksi ja mitä pelkäät. Hyvissä hautajaisissa itketään ja MYÖS nauretaan.

Isoisäni (93v) hautajaisissa muistan myös miten yksi jälkeläinen "pilasi" hartaan tunnelman. Aikuiset ja isommat lapset olivat tietysti, niin kuin pitäisi(?), vakavina. Mutta lapsenlapsenlapsi (2v), joka tietenkään ei tajunnut tilanteesta mitään, piti uskomatonta showta niin kirkossa kuin hautajaistilaisuudessakin. Oli aika sydäntälämmittävää nähdä vanhempienkin sukulaisten pidättelevän nauruaan papan hautajaisissa, osa heistä oli vieläpä aika uskonnollisia lestadiolaisia.

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope

Peili olisi se keksintö, jota arabialainen ja islamilainen maailma tarvitsisi. He voisivat sen kautta nähdä syyllisen siihen, miksi omat yhteiskunnat eivät toimi.

http://tinyurl.com/jbs6kqp

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat