Elämään tyytyväisyys

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Milloin ihminen on tyytyväinen elämäänsä? Onko tyytyväisyys negatiivista vai positiivista? Onko asia kytköksessä iän kanssa?

Ihminen, joka on pyrkinyt määrättyyn ammattiin, koska hänellä on mielikuva, että pitäisi siitä työstä. Hän onnistuu pääsemää tavoitteeseensa ja huomaa viihtyvän työssään hyvin. Eikö sellainen ihminen ole jo ainakin osittain onnellinen.

Monet pitävät tärkeänä uraputkea. On paljon aloja, jossa ei ole putkea. Ammatissa menestytään tai sitten ei. Esim. peruskoulun opettaja. Etenemismahdollisuudet juuri siinä ammatissa ovat hyvin rajalliset. Kuitenkin ihminen voi menestyä ja sitä kautta lapsemme viihtyvät koulussa, joka on tärkeää. Ei tätäkään työtä arvosteta tarpeeksi. Itse en uskaltaisi ottaa niin suurta vastuuta. Opettajan otteet heijastavat usein koko loppuelämään, aivan kuin muidenkin kasvattajien. Kasvatus on siirtynyt yhä enemmän kodin ulkopuolelle. Lapsia kyytitetään harva se ilta jonnekin harrastamaan. Vielä -70 luvulla niin ei ollut. Oli kyllä avainlapsia, mutta niin olivat muutkin, jolloin avainlapsi ei suinkaan viettänyt iltapäiväänsä yksin, vaan kaverien kanssa vapaasti leikkien. Elämästä on tullut suorittamista. Leikki ja lasten spontaani kokoontuminen on historiaa.

Epäilen, että aikaisemmin asiat kuitenkin olivat tältä osin paremmin. Lapset osasivat itse tehdä asioita. Ei aina tarvita aikuisia häiritsemään lasten leikkimistä.

Sivut

Kommentit (17)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26840
Liittynyt16.3.2005

Ei kai tyytyväisyydelle ole muuta mielekästä määritelmää kuin yksilön oma kokemus. Käsittääkseni tyytyväisyys on pääasiassa luonteenpiirre. Jos on oikeanlainen luonne, on kyllä perustyytyväinen hyvinkin heikoissa oloissa. Sellainen ihminen saa tyytyväisyyden perusjutuista, äärioloissa vaikka siitä että saa elää vielä yhden päivän. Jos taas luonne on tyytymätön, sekin seuraa menestyksesä riippumatta ja pilaa elämää. Tuollainen tyytyväinen luonne lienee varsin harvinainen ilmiö, se ei liene ollut ihmisen historiassa mikään etu luonnossa selviämiseen.

Huippumenestys vaatii mielestäni melko tyytymätöntä luonteenlaatua. Huippumenestyjä etsii väsymättä epäkohtia ja ratkaisuja niihin. Mikä tahansa menestys tyydyttää vain pienen hetken, sitten on jo aika jatkaa eteenpäin. Tietysti tyytymätön luonteenlaatu ei riitä menestyksen takeeksi, vaan siihen vaaditaan myös kyltymätön kunnianhimo, ahkeruus, optimismi ja erinomaiset sosiaaliset taidot. Suuri osa tyytymättömistä jää kuitenkin osattomiksi ruikuttajiksi.

Vierailija

Minä muistan lapsuudestani, kun asuimme eräässä valtiossa, misssä elämä kaikin puolin on erilaista mitä suomalaisessa. Oltiin kerran vierailulla sellaisella seudulla siellä että mukavuuksia ei ollut. Karua ja kuivaa seutua. Ostettuja leikkikaluja siellä ei ollut. Mutta oli paljon lapsia, leikittiin sillä mitä luonnosta löysimme ja hauskaa oli. Viihdyin siellä muistaakseni. Vierailu noissa olosuhteissa kesti noin kuukaude ajan.

Nykyajan lapsilla taitaa olla aivan toiset odotukset, pitäisi olla sitä ja tätä. Eivät monetkaan keksi leikkimistä luonnon antimilla, ilman ostettuja leikkikaluja.

Luulisin että ihminen on onnellinen silloin kun onnistuu jossakin. Tyytyväinen on kaiketi silloin kun elämä menee hyvin. Ei varmasti tarvitse olla rikas tai koulutettu, jotta olisi tyytyväinen elämäänsä. Meillä ihmisillähän on erilaiset näkemykset siitä mistä pitäisi olla onnellinen tai tyytyväinen. Kaikki johtuu tunteistamme, miten tunne elämämme toimii. Joillakin voi aina mennä hyvin mutta siitä huolimatta ovat tyytymättömiä.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26840
Liittynyt16.3.2005
Ayla

Luulisin että ihminen on onnellinen silloin kun onnistuu jossakin.

Totta kai jokainen saa onnentunteen onnistumisesta. Mutta minusta se on eri asia kuin varsinainen onnellisuus. Onnellisella ihmisellä nuo onnentunteet tulevat hyvinkin pienistä onnistumisista tai kokemuksista ja kestävät kauemmin. Ja vaikka ei onnistumista olisikaan, onnellinen valehtelee itselleen onnistuneensa jossain ja nauttii silti asiasta. Onnellinen ihminen on usein kohtuullisen huoleton velvollisuuksien kanssa, kun taas onneton ottaa ne hyvin vakavasti tai sitten ei piittaa niistä ollenkaan.

Onnettomalla se onnistumisen tuoma onnentunne on hyvin lyhyt. Sitten hänen mieleensä hiipii kysymys mitä seuraavaksi, miten voin onnistua vielä paremmin tai hyötyä vielä enemmän. Onnistuessaankin onneton on taipuvasempi pettämään itseään negatiivisesti, vähättelemään onnistumistaan ja liioittelemaan sitä miten olisi voinut tehdä vielä paremmin tai harmittelemaan jotain, mikä jäi kuitenkin saavuttamatta. Tai jos onneton on kunnianhimoton, hän miettii jo etukäteen mikä voi mennä pieleen eikä edes tee mitään missä voisi onnistua. Se johtaa tietysti masennukseen, katkeroitumiseen ja syrjäytymiseen. Kunnianhimoinen onneton usein menestyy taloudellisin mittarein hyvin, mutta jossain vaiheessa ylikuormittuu ja masentuu.

Vierailija

Tyytyväisyys vaarantaa tuottavuutta!

Jotta talous tuottaisi aina vaan enemmän, on tärkeää estää ihmisiä olemasta tyytyväisiä. Jos vain autoni olisi uudempi, reiteni kiinteämmät, asuntoni hienommalla alueella.. Näin se ainokainen kuluu tavoitellessa alati kauemmas kierivää onnen kultapalloa, jonka kylkeä mainosmiehet kiimaisina kiillottavat.

Vaan jospa ihmiset toteaisivat, että hätäkös meillä.

Ruokaa riittää eikä kattokaan vuoda, niin johan maailmanloppu! Ei kertyisi lisäarvo, ei arvonlisä. Porukat vaan istuskelisivat jutellen mukavia, kalastelisivat ilman matoa, nukkuisivat keskellä päivää. Työt tehdään, kun ehditään, muuten ollaan ja ellotellaan.

Ajatelkaas nyt, hyvät ihmiset!

Vierailija
Ayla

Luulisin että ihminen on onnellinen silloin kun onnistuu jossakin.

Onnistumisen ja pettymisen tunne on luonnolliseti kytköksissä aivojemme toimintaan. Aivomme antavat palautetta toiminnastamme, syvä pettymyksen tunne laukaisee hormonireaktion joka voi jopa lamauttaa ihmisen. Puhdas matelija-aivojen reaktio siis. Pohtimisen arvoinen asia on se mahdollistaako aivorakenteemme lainkaan pysyvämmän onnellisuuden, evoluutio ei ole suosinut sitä, että onnekkaan toimenpiteen jälkeen lilluisimme tyytyväisyyden tunteessa loputtomasti. Palkkioksi saatu hormoniryöppy tasaantuu ja pakottaa meidät jatkuvasti uusiin haasteisiin. Tämä siis karkean biologisesti tulkittuna, tietyillä harkituilla toimenpiteillä voimme vaikuttaa omaan onnellisuuteemme enemmän tai vähemmän.

Vierailija

Onnellisuus on melko harvinainen hetkittäinen tunne. Usein vastarakastuneet saattavat tuntea itsensä onnellisiksi

Vierailija
Mummo
Tyytyväisyys vaarantaa tuottavuutta!

Jotta talous tuottaisi aina vaan enemmän, on tärkeää estää ihmisiä olemasta tyytyväisiä. Jos vain autoni olisi uudempi, reiteni kiinteämmät, asuntoni hienommalla alueella.. Näin se ainokainen kuluu tavoitellessa alati kauemmas kierivää onnen kultapalloa, jonka kylkeä mainosmiehet kiimaisina kiillottavat.

Vaan jospa ihmiset toteaisivat, että hätäkös meillä.

Ruokaa riittää eikä kattokaan vuoda, niin johan maailmanloppu! Ei kertyisi lisäarvo, ei arvonlisä. Porukat vaan istuskelisivat jutellen mukavia, kalastelisivat ilman matoa, nukkuisivat keskellä päivää. Työt tehdään, kun ehditään, muuten ollaan ja ellotellaan.

Ajatelkaas nyt, hyvät ihmiset!

Hyvä pointti. Stressi ja pelko ja kateus, siinä tuottavuuden salaiset aseet.

Mutta kun korvat puhkaistaan nykyään jo lapsena, niin vaikea sitten siinä on korvaa kuiskuttaa että avaapa silmäs!

Vierailija

No jos ei hyväksytä että joku tuntee pitempiä aikoja itsensä onnelliseksi, niin parempi on sanoa tyytyväinen silloin. On niitä tyytyväisiä ihmisiä, onnellisia, joilla ei liiku huolen tai pelon tunteet alitisesti ajatuksissa.
Onnellinen ja tyytyväinen voi olla pienemmästäkin.

Nykyajan ihmisillä taitaa olla heikkoa tuo onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunne. Aina vain halutaan enemmän ja enemmän, pitäisi ostaa sitä ja tätä, pitäisi tehdä se ja se, mennä sinne tai tuonne, matkustaa, säästää rahaa, huolehtia lapsista, siivota, mitä tehdä ruokaa ja niin edelleen. Ihminen stressaa itseään omilla ajatuksillaa ja silloinhan ei olla onnellisia tai tyytyväisiä.

Köyhissä maissa ihmiset saattaa olla onnellisia jos heillä on ruokaa joka päivä mitä syödä.

Vierailija
Neutroni
Ayla

Luulisin että ihminen on onnellinen silloin kun onnistuu jossakin.



Totta kai jokainen saa onnentunteen onnistumisesta. Mutta minusta se on eri asia kuin varsinainen onnellisuus. Onnellisella ihmisellä nuo onnentunteet tulevat hyvinkin pienistä onnistumisista tai kokemuksista ja kestävät kauemmin. Ja vaikka ei onnistumista olisikaan, onnellinen valehtelee itselleen onnistuneensa jossain ja nauttii silti asiasta. Onnellinen ihminen on usein kohtuullisen huoleton velvollisuuksien kanssa, kun taas onneton ottaa ne hyvin vakavasti tai sitten ei piittaa niistä ollenkaan.

Onnettomalla se onnistumisen tuoma onnentunne on hyvin lyhyt. Sitten hänen mieleensä hiipii kysymys mitä seuraavaksi, miten voin onnistua vielä paremmin tai hyötyä vielä enemmän. Onnistuessaankin onneton on taipuvasempi pettämään itseään negatiivisesti, vähättelemään onnistumistaan ja liioittelemaan sitä miten olisi voinut tehdä vielä paremmin tai harmittelemaan jotain, mikä jäi kuitenkin saavuttamatta. Tai jos onneton on kunnianhimoton, hän miettii jo etukäteen mikä voi mennä pieleen eikä edes tee mitään missä voisi onnistua. Se johtaa tietysti masennukseen, katkeroitumiseen ja syrjäytymiseen. Kunnianhimoinen onneton usein menestyy taloudellisin mittarein hyvin, mutta jossain vaiheessa ylikuormittuu ja masentuu.

Onnellisuuden tunne taitaa olla persoonallinen tunne. Köyhissä maissa ihmiset on onnellisia jos heillä on joka päivä ruokaa mitä syödä.

Vierailija
Mummo
Tyytyväisyys vaarantaa tuottavuutta!

Jotta talous tuottaisi aina vaan enemmän, on tärkeää estää ihmisiä olemasta tyytyväisiä. Jos vain autoni olisi uudempi, reiteni kiinteämmät, asuntoni hienommalla alueella.. Näin se ainokainen kuluu tavoitellessa alati kauemmas kierivää onnen kultapalloa, jonka kylkeä mainosmiehet kiimaisina kiillottavat.

Vaan jospa ihmiset toteaisivat, että hätäkös meillä.

Ruokaa riittää eikä kattokaan vuoda, niin johan maailmanloppu! Ei kertyisi lisäarvo, ei arvonlisä. Porukat vaan istuskelisivat jutellen mukavia, kalastelisivat ilman matoa, nukkuisivat keskellä päivää. Työt tehdään, kun ehditään, muuten ollaan ja ellotellaan.

Ajatelkaas nyt, hyvät ihmiset!

Eli vähän niinku Italiassa ja latinoissa?

Vierailija

Tyytyväiseksi voi opetella muuttamalla asenteitaan. Tyytymättömyys perustuu useasti pelkoon, että jotain ehkä vieläkin pahempaa tapahtuu. Jos ihminen pysähtyy miettimään sen hetkistä todellista tilannettaan, mikä se kullakin kulloinkin on, hän voi aina todeta, etteihän tässä mitään hätää olekaan; minähän elän juuri nyt ja vatsakin on täynnä eikä pahempia kipujakaan tunnu olevan.

Kun ihminen alkaa analysoida tyytymättömyyttään, takaa yleensä löytyy pelko. Ja kun pelkoa analysoi, huomaa että se on aiheeton tunnetila, jonka voi torjua tutkimalla sen syitä, todellisia tai kuviteltuja.

Monet muutkin ihmisen "seitsemän kuolemansyntiä" Ylpeys, viha, kateus, hekuma, laiskuus... synnyttävät tyytymättömyyttä. Ei saa parempaa palkkaa, asemaa, tai naapurilla on parempi auto. Tyydyttämättömät seksuaaliset mielihalut aiheuttavat tyytymättömyyttä.

Opettelemalla kiitolliseksi kaikesta hyvästä, mitä juuri sillä hetkellä on, saa varmasti ennen pitkää tyytyväisyyttä. Mutta kun meiltä useimmilta puuttuu nöyryyttä tyytyä vähään! Pakko saada niin monta pullanmurua kuin mahdollista elämän pöydältä ja sen alta.

installer
Seuraa 
Viestejä9908
Liittynyt16.9.2005
liis@

Elämästä on tullut suorittamista. Leikki ja lasten spontaani kokoontuminen on historiaa.

Ehkä suorittaminen tulisi juuri ottaa leikkinä,kokeilla erilaisia ammatteja ja tapoja elää ja nauttia siitä.

Katellisuus ja rahan himo kannattaisi jättää taka-alalle,rahaa on hyvä kyllä kerätä ja varastoida,mutta ei saa tehdä siitä pakkomiellettä.

Pienet kulut ja suuri omavaraisuusaste ja sopivasti säästöjä jemmassa eikä velkaa,kas sellainen ihminen on suhteellisen vapaa.

Ei tarvitse olla pankin orja,eikä markkinatalouden orja.

Elintasokilpailusta aina puhutaan,kilpaillahan voi mutta pitäähän kilpailussa olla kunnon palkinnot.

Mikä palkinto on elintasokilpailussa?

Naapureiden kateellisuus?

"Kenet jumalat tahtovat tuhota, sen he lyövät ensiksi sokeudella. "

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26840
Liittynyt16.3.2005
Ayla

Onnellisuuden tunne taitaa olla persoonallinen tunne. Köyhissä maissa ihmiset on onnellisia jos heillä on joka päivä ruokaa mitä syödä.

Luulen että ainakin kaikkein kurjimmissa maissa huonot olot rikastavat optimististen ihmisten osuutta. Luulen, että jo lapsena tauteihin kuolleista suurempi osuus on niitä, jotka kokevat olonsa aina kurjaksi eivätkä jaksa uskoa parempaan huomiseen. Tunnettuahan on, että tyytyväisyys vaikuttaa vastustuskykyyn ja sitä kautta terveydentilaan.

Kulttuuri tietysti kehittyy sellaisissa oloissa myös tukemaan pienistä asioista iloitsemista. Ylensähän kurjissa maissa tuntuu olevan tapana, jos joku saa rahaa tai vaikka hyvän sadon, niin mieluummin hän järjestää pidot kyläläisille tai ainakin suvulle ja ottaa onnestaan ilon irti kun piilottaa sen säästöön pahan päivän varalle. Eurooppalaisittain se on kerrassaan typerä ajatus, mutta ehkä se on välttämätön kulttuurissa jossa kukaan ei todellakaan voi olla varma näkeekö huomista tai että tuleeko rosvojoukko ja varastaa piilotetun omaisuuden.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat