Seuraa 
Viestejä45973

Ajattelimpa minäkin allottaa uuden juonteen. Tällä kertaa todellisuusajattelusta.

Tässä juonteessa on tarkoitus käydä lyhyt, mutta todellinen keskustelu ajatuksen mahdista. Ajatuksella ei ole mahtia ajatella mitään absraktiivista, joka tässä kohtaan tule käsittää sellaisen ajatteluksi, jonka sanotaan olevan olematonta.
(Reaalisella) ajatelulla voidaan ajatella vain reaalisia.

Otan esimerkiksi ajattelijan, joka väittää voivansa ajatella universumia, jolloin siinä ei vielä ollut ajatustakaan. Joka on yhtä pitävää sen kanssa, että tuollainen ajattelija väittäisi voivansa ajatella jotakin toista kaikkeutta, joka olisi ns. an-antrooppinen, eli ihmiselle epäsopiva.

Kukaan ei voi ajatella kaikkeutta, josta puuttuu tietoisuus. Koska siis reaalinen ajatus todistaa, että kaikissa kaikkeuksissa on pakosta oltava ajattelijan tietoisuus (miten asiat ovat), niin siitä heti nähdään, että kaikki kaikkeudet ovat tehty ihmisen tietoisuutta varten.

Kumpi on siis vaikeampi ajatus? Ajatus, että meidän universumi on joskus ollut ilman tietoisuutta, vaiko ajatus, että jossakin on tällä hetkellä kaikkeus, jossa ei ole tietoisuutta? Koska siis kukaan ei voi ajatella kaikkeutta ilman tietoisuutta, niin silloin reaalinen ajatus itsessään on todisteena, että mikään kaikkeus ei ole koskaan ollut ilman tietoisuutta.

Ajatus on reaalinen, kun se ajattelee vain sitä, mikä on. Se, mikä on, on aina alkuperältään ennalta olevaa, kuin sitä ajattelee ajattelija, joka toimii vain ajatuksien lähteenä.

Ajattelija ei toimi reaalisten ajatuksien lähteenä, jos hän väittää, että hän ajattelee ajatuksia, jotka eivät ole kaikkeuden ajatuksia. Ajatuksien on pakosta oltava kaikkeuden ajatuksia, jos tarkoitus on, että ne otetaan todesta. Vain kaikkeuden ajatukset ovat reaalisia, eli itseään todistavia.

Ajatus on reaalinen, kun se reaalisuus on ajatuksessa itsessään. Ajatus on mieletön, jos sitä pitää todistella jollakin toisella ajatuksella, joka vaatii jonkun muun ajatuksen, joka ei ole totta itsestään, joka tule jostakin,....

Tämä ajattelu on reaalista, koska mikään toinen ajattelu ei ole tämän ajattelun todisteena; kenenkään toisen ajatukset eivät ole reaalisempia kuin tämä ajattelu.

Sivut

Kommentit (35)

Vaari
Seuraa 
Viestejä3331
Mummo
Herramunjee

Etteikö ole mahdollista ajatella olemattomia!

Itämainen tietäjä herra Mun Jee ja laatupalvelupäällikkö Gustav Juosté, työtovereiden kesken tuttavallisesti Juosten Kustu tapasivat ensimmäisen kerran vanhassa Elannon kahvilassa Hämeentien ja Helsinginkadun risteyksessä vuonna 1964. Raitiotievaunun metallipyörät kirskuivat Hämeentien alun mutkassa. Lokki roiskautti jätöksen ikkunalaudalle. Oli kesäkuun ensimmäinen helteinen iltapäivä.

Herra Mun Jee oli hyvällä tuulella eikä edes yrittänyt estää tästä syntyvää, liian tuttavallista ilmapiiriä kun Juosten Kustu istuutui pöytään muuten tyhjässä ravintolassa. Se itsessään olisi ollut merkittävä yksityiskohta tätä ja sitä seuraavaa järkyttävää tapahtumasarjaa katsovalle tarkkaavaiselle sivustaseuraajalle. Mutta ei kiirehditä tapahtumien edelle.

Herra Mun Jee nousi ja kumarsi istumaan rymistelevälle Gustav Juostélle. Alvar Aallon suunnittelema, tiikkiviilulla verhoiltu, ajan yliajama tuoli soinnutti ravintolasalin harmaata kaakelilattiaa vasten niin raitiotievaunun äänimaailmaan sopivan terssin, että Juosten Kustu ei kuullut herra Mun Jeen tahdikkaasti lausuman haikun alkua. Tilanteen tahdittomuutta säestivät osaltaan myös Gustav Juostén tavattoman paksut neuvostovalmisteiset kaukonäkölasit. Hän ei nähnyt pienikokoista lausujaa, eikä kuullut kuin kolmijakoisen haikun viimeisen säkeen. ”Kaddafi odottelee tuliaisia?”.

Juosten Kustu etsi selitystä tuliaisten saamiseen ilmaantuneelle viiveelle ympäriltään ja näki vasta sitten herra Mun Jeen, tai hänen kirkkaat valkoiset hampaansa, jotka hymyilivät juuri herra Mun Jeen ylös asti napitetun, turkoosin silkkipuvun takin kauluksen yläpuolella. Kaulusta kiertävä keltainen lohikäärmekuvio toi hänen mieleensä anopin hänen entisen vaimonsa lapsuudenkodin perunakellarissa. Herra Mun Jee hymyili, Gustav Juosté katsoi lohikäärmettä ja lokki roiskaisi toisen jätöksen ravintolan ikkunalaudalle.

"Jos sanon olevani väärässä siinä että Jumala on olemassa, väitän samalla Jumalan olevan väärässä, mitä hän taas ei voi olla. Olen siis oikeassa m.o.t." (LivingHeart)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urho2112
Seuraa 
Viestejä298

Mummo se aina jaksaa

Taas mummoseni oli pakko nauraa ääneen.
Ei pysy ihan kaikki mukana ei.

Ja hyvä Kati, kiitos kun pistit oman shown pystyyn! Näin se juuri pitää tehdä. Mä 00n 100% tukemassa just tätä, piä tämä, mä keskustelenki sun kanssas.

Upeeta että sulla on varma näkemys mualimasta, se rauhottaa. Jumaluus on hieno ja mukava keksintö, niin kauan kuhan et ala sen nimiin tappaan. Etkä sää alakkaa, sää oot iha kiva likka

Sepi
Seuraa 
Viestejä3265
kati sinenmaa
Ajattelimpa minäkin allottaa uuden juonteen. Tällä kertaa todellisuusajattelusta.

Tässä juonteessa on tarkoitus käydä lyhyt, mutta todellinen keskustelu ajatuksen mahdista. Ajatuksella ei ole mahtia ajatella mitään absraktiivista, joka tässä kohtaan tule käsittää sellaisen ajatteluksi, jonka sanotaan olevan olematonta.
(Reaalisella) ajatelulla voidaan ajatella vain reaalisia.


Ok. Ajatellaan ja keskustellaan todellisia, reaalisia.
Otan esimerkiksi ajattelijan, joka väittää voivansa ajatella universumia, jolloin siinä ei vielä ollut ajatustakaan. Joka on yhtä pitävää sen kanssa, että tuollainen ajattelija väittäisi voivansa ajatella jotakin toista kaikkeutta, joka olisi ns. an-antrooppinen, eli ihmiselle epäsopiva.

Otat esimerkin, jonka kohta määrittelet olemattomaksi? Mitä kohtaa voin kommentoida?
Kukaan ei voi ajatella kaikkeutta, josta puuttuu tietoisuus.

Voin hyvinkin. Mikä estää? Reaalinen ajatukseni voi aivan hyvin käsitellä olemattomia. Ei kai tietoisuuteni vilahda ajattelemaani kaikkeuteen ja estä minua ajattelemasta?
Koska siis reaalinen ajatus todistaa, että kaikissa kaikkeuksissa on pakosta oltava ajattelijan tietoisuus (miten asiat ovat), niin siitä heti nähdään, että kaikki kaikkeudet ovat tehty ihmisen tietoisuutta varten.

Ei se noin mene. Rakennat omia sääntöjäsi ajattelun olemuksesta ja johdat haluamiasi päätelmiä.
Kumpi on siis vaikeampi ajatus? Ajatus, että meidän universumi on joskus ollut ilman tietoisuutta, vaiko ajatus, että jossakin on tällä hetkellä kaikkeus, jossa ei ole tietoisuutta? Koska siis kukaan ei voi ajatella kaikkeutta ilman tietoisuutta, niin silloin reaalinen ajatus itsessään on todisteena, että mikään kaikkeus ei ole koskaan ollut ilman tietoisuutta.

Kehäpäätelmäsi saavuttaa kliimaksinsa...
Ajatus on reaalinen, kun se ajattelee vain sitä, mikä on. Se, mikä on, on aina alkuperältään ennalta olevaa, kuin sitä ajattelee ajattelija, joka toimii vain ajatuksien lähteenä.

Voi olla, että itse ymmärrät tämän, minä en. Loppu tekstistäsi ylitti käsityskykyni niin, että en voi kommentoida.

Peräsit keskustelua, mutta paalutit reunaehdot vain omien (reaali?)ajatustesi mahtua.

onhan jo kauan tiedetty, ettei kukaan voi ajatella kuin omia ajatuksiaan. ei ole olemassakaan sellaista kuin universaali ajatus, joka pätisi joka puolella maailmankaikkeutta. eihän omalla telluksellammekaan ole sellaista löytynyt. ajatus itsessään on melko mielenkiintoinen ilmiö. me ajattelemme kielen avulla, tarkoitan tällä tietysti puhuttua kieltä en sitä möhkälettä, joka meillä on suussamme. mutta miten ajattelee pieni lapsi, joka ei ole vielä oppinut kieltä. jos me sen taidon saisimme säilytettyä, veikkaan, että elämämme olisi huomattavasti rikkaampaa. väitän nimittäin, että pienet lapset ja eläimet ajattelevat visuaalisesti ilman sanoja. mitäs tähän sanotte

DedMoroz
Seuraa 
Viestejä19204

Itse käsitin tuon Katin jutun ytimen olevan sen, että jos ajattelemme paikkaa, jossa ei ole ajatusta, niin se ajatuksemme siitä paikasta saapi sellaisen ilmiön aikaiseksi, että siellä onkin ajatus.

Tuohon universaaliin ajatteluun vastaisin, että monilla ihmisillä on samansuuntaisia ajatuksia, koska on olemassa tapahtumia jotka saavat meidät ajattelemaan samansuuntaisesti.

Joulumuori
suorittamassa liian vaativaa tointa - ajattelua

I usually give people more chances than they deserve but once I'm done, I'm done.

Vaari yritti ajatella olemattomia olentoja, mutta jokainen voi itse huomata, että ne ovat erittäin todellisia Vaarille. Se huomataan siitäkin, että Vaari pystyy kerrtomaan jopa sen, että herra Mun Jee on itämaantietäjä, ja olen täysin varma, että Vaari pystyisi halutessaan kertomaan jopa itämääntietäjä herra Mun Jeen silmien värin. Koska jos Vaari ei siihen pystyisi, niin silloin hän ei ole voinut ajatella herra Mun Jeeta.

Sepi taasen yrittää samaa, mutta Hänen kohteenaan on itämaan tietäjän sijasta jokin olematon kaikkeus. Voin täysin hyvin kysyä Sepiltä, että onko hänen olemattomassa kaikkeudessaan ominaisuuksia, kuten gravitaatio. Tai onko Hänen olemattomassa kaikkeudessa olioita, kuten planeettoja ja tähtiä?

Miten kummassa olematon kaikkeus voi sisältää ominaisuuksia?
Mistä kummasta voidaan tietää mitään jonkin kaikkeuden ominaisuuksista, jos sieltä puuttuu tietoisuus? Ei se ole jonkun kaikkeuden ajattelua, jos ei tiedetä siitä mitään, mutta jos joku tietää jotakin jostakin, niin silloin se sisältää tietoisuuden.

Huomataan siis, että sekä Vari että Sepi esittivät ristiriitaista ajattelua, niin silloin me voimme itse kukin todeta, etteivät Vaari ja Sepi esittäneet lainkaan ajattelua, vaan He vain ottivat solumuististaan irrallisia sanoja, ja liittivät ne yhteen merkityksettömällä tavalla.

Ihmisellä on kyky ottaa solumuistista sinne muistoina vietyja juttuja, mutta se ei ole samaa kuin ajatusten luominen.
Reaalinen ajatus luodaan aina tässä hetkessä, ja se tapahtuu juuri niin kuin alussa kerroin; luova ihminen--ajattelija-- toimii kaikkeuden lähteenä, jolloin hän ei voi mitään muuta kuin tuottaa kaikkeudellisia, eli olla äärettömän looginen.

oooooooooo
Tiedemiehet väittävät, että ON olemassa kaikkeuksia, jotka eivät ole sopivia elämälle, eli joista puuttuu tietoisuus! Jokainen voi kysyä, että mistä kummasta he sen voivat tietää? Kun seuraavan kerran kuuntelette tiedemiestä, joka väitää, että tämä universumi ihan vain sattumalta on luonut meidät, koska on olemassa elämälle sopimattomia kaikkeuksia, niin kysykää heti häneltä, että:
Onko siellä gravitaatio? Mistä tiedät?
Onko siellä valoa? Mistä tiedät?
Onko siellä energiaa? Mistä tiedät?
Onko siellä loogisia asioita? Mistä tiedät?
Onko siellä molekyylejä? Mistä tiedät?
Onko siellä Jumala? Mistä tiedät?

Kimmosal:

Onhan jo kauan tiedetty, ettei kukaan voi ajatella kuin omia ajatuksiaan. ei ole olemassakaan sellaista kuin universaali ajatus, joka pätisi joka puolella maailmankaikkeutta.

Tarkoituksenani on osoittaa, että jokainen ihminen ajattelee vain universaalisia asioita; ettei kukaan voi ajatella omiaan, vaan jokaisen ihmisen ajattelun ensisijainen Lähde ja Keskus on Jumala.

Otan esimerkkinä vaikkapa Vaarin ajatuksen herra Mun Jeesta, itämaan tietäjästä. Jos edelleen jatkettaisiin Vaarin tenttaamista, mitkä ovat herra Mun Jeen ominaisuudet, niin Vaari ei voisi kertoa herra Mun Jeesta sellaista, joka ei pitäisi paikkaansa. Koska siis jokainen ihminen voi kertoa vain loogisista olioista, niin silloin jokaisen ihmisen ajattelu on loogista, ja kun ajattelu on loogista, niin silloin se pätee missä tahansa, eli aito ajattelu on aina universaalista.

Huomautan painokkaasti, ettei ajatteluna voi pitää vain joitakin irrallisia heittoja esimerkiksi kaikkeudesta, jossa ei ole tietoisuutta. Huomautan edelleen painokkaasti, että jos joku heittää noin vain jonkun ajatuksen, niin sen ajatuksen heittäjää tulee tentata, jolloin huomataan, ettei minkään ajatuksen heittäjä voi mitään muuta kuin koota heitostaan looginen kokonaisuus, koska muutoin hän joutuu häpeään, ja koska kukaan ei voi väittää ajattelemansa olennon olevan loogisesti ristiriitainen.

Vaari ei voi esim väittää, että hänen ajattelemansa herra Mun Jee ei olisikaan herra, vaan rouva, ja kun Vaaria edelleen tentattaisiin, niin hän ei olisikaan itämaan tietäjä, vaan länsimaan tyhmyri....
Kun jatkettaisiin Vaarin tenttaamista hamaan loppuun asti, niin silloin Vaari olisi tullut kertoneeksi koko herra Mun Jeen tekniset tiedot, joiden mukaan herra Mun Jee olisi helppo toteuttaa....

Ainoa vaikeus on tässä, että tietämättömät pitävät pelkkiä irrallisia heittoja ajatteluna!

On siis mahdotonta, että jossakin olisi tiedemiesten toivoma kaikkeus, mikä ei olisi sopiva elämälle, koska kun vain tentataan tuollaiseen kaikkeuteen uskovia tiedemiehiä, niin he joutuvat kursimaan sen loogiseksi universumiksi, jolloin heidän on täysin mahdotonta väittää enää sen jälkeen, ettei se sovi elämälle. Miten niin muka looginen kaikkeus ei ole elämälle sovelias?

Huomataan siis triviaalisti, että kun joku tiedemies väittää, että on olemassa kaikkeuksia, jotka eivät sovellu elämälle, niin silloin ja siinä tuollainen tiedemies ei ole lainkaan ajatellut asiaa, vaan luulee, että yksi ainoa solumuistista hätäisesti kokoon kysätty artikuloimaton ja täysin jäsentymätön, epäsiveellinen sivistymätön lauserakenne muka olisi absoluuttinen todiste tiedemiehen jumalattomasta kaikkeudesta.

No no kati

Herra Mun Jee
oli 60-luvun Kalliossa hyvin laajalti tunnettu, ei vähiten värikkään vaatepartensa vuoksi. Ja Mummo, silloinen Neito, muistaa hyvin Herra Mun Jeen tummanruskeiden silmien intensiivisen katseen...

Vaari oli silloin vielä virma varsa, mutta kulmakunnan muiden kundien tavoin julmetun mustankipeä. Eivät niin intensiiviset muistot häviä solutasoltakaan aastaikain vieriessä.

Gustav Juostenin sen sijaan tuntevat vain harvat. Hän on viime vuosikymmeninä ollut merkittävimpiä yhteiskunnallisia vaikuttajiamme, todellinen harmaa eminenssi." Yksi rakollinen" on meidän sisäpiiriläisten käyttämä ilmaus vuosineljänneksestä.

Mummo

Sepi:

Peräsit keskustelua, mutta paalutit reunaehdot vain omien (reaali?)ajatustesi mahtua.

Eivät ne ole minun puitteita, vaan elämän ja tietoisuuden. Kun vain ihminen ajattele, niin silloin Hänen on täysin mahdotonta sijoittaa ajatteluaan mihinkään epätodelliseen, absraktiiviseen. Ajattelu itsessään luo puitteet sille, missä ajatellaan, ja mitä ajatellaan.

Ajattelijan on mahdotonta ajatella epäloogisia; ajatus on aina loogista, ja siten kaikkialla ymmärrettävää. Tämä ajattelu on täysin loogista myös siinä universumissa, josta tiedemiehet väittävät, ettei se sovi elämälle --koska tiedemiehet väittävät, että heidän väitteensä pätee siinä universumissa, joka ei sovi elämälle.

Heti nähdään triviaalisti, miten mielettömiä ovat tiedemiesten ajatukset; Heidän mukaansa heidän ajattelunsa on täysin pätevää olemattomassa universumissa, eli kaikkeudessa, joka ei sovi ajatelulle!

Filosofit kuten tiedemiehetkin ovat rakastuneet viisasteluun, joka on sama asia kuin kaivaa solumuistiaan ja esittää sen sisältö täysin artikuloimattomana, yhtenä barbaarisena mössönä. Minä vain tahdon, että tavalliset ihmiset lopettaisivat pitämästä rahasta-ajattelijoiden ajatuksia arvokkaina. Jokainen voi itse ajatella tämän perusteella, mitä arvokasta siinä on, jos väittää olemattomia ja jumalattomia.

On kertakaikkisen hälmöä väittää, että on olemassa kaikkeuksia, jotka eivät sovi elämälle, koska jokainen voi nyt tämän paljastuksen jälkeen ymmärtää, että tuollaisten ajatuksien esittäjät vaativatm että heidän ajattelunsa pitää päteä kaikissa niissä kaikkeuksissa, jotka eivät sovi ajattelulle.

Mitä järkeä on siis maksaa kellekään mitään palkkaa siitä, että tuottaa tuollaista mielettömyyttä? Vaadin, että rahasta-ajattelijoiden tulee maksaa yhteiskunnalle tuhat ja sata euroa tunnilta aina, kun he ajattelevat absraktiivisia, eli olemattomia ajatuksiaan. Tieteellinen väite elämälle sopimattomista kaikkeuksista, joissa pätee elämälle sopimaton ajattelu lisää kärsimyksiä tässä maailmassa.

lierik
Seuraa 
Viestejä4922

Nykys. sanak. ei anna ajatukselle ihan noin lennokasta sisältöä, tosin seitsemän eri vaihtoehtoa löytyy esimerkkeineen. Ilman esimerkkejä:

1. Ajattelun tuote, yksityinen mielle t. mielleyhtymä, tuuma, miete, aivoitus.
2. Aate; jnk asian ydin.
3. Mielipide, käsitys, kanta.
4. Aikomus, suunnitelma, tarkoitus.
5. Järjellisyys, mieli, järki.
6. Ajattelutoiminta, ajatteleminen.
7. Harv. mieliala, mieli.

Jos jokin kohta jää epäselväksi, voin naputella niitä esimerkkejäkin, niiden valossa ei ehkä katin hypoteesi kuitenkaan avaudu.

Lierikki Riikonen

Minun esittämieni ajatusten valossa nykysuomen sanakirjan ovat tuottaneet rahasta-ajattelijat, joita kukaan selväjärkinen ei ole tentannut.

Ei pidä uskoa rahasta-ajattelijoiden tuotteisiin, koska niihin uskovat vain he, jotka vaativat itselleen lisää ja lisää, joka huomataan siitäkin, että nykysuomen sanakirjan tekijät eivät pysty laittamaan nykysuomen sanakirjaan sellaista, joka olisi rahatalouden vastaista --koska markkinavoimilla toimivat painotalot eivät voisi niitä julkaista...

Rahasta ajattelijoiden on täysin mahdotonta ajatella mitään muuta kuin vain sellaista, joka tukee rahataloutta, joten siksi nykysuomen sanakirjakin myydään pian kiinalaisille.

Miten on uskottavaa, että nykysuomen sanakirjojen väitteet esimerkiksi ajattelusta ovat pätevämpiä kuin filosofien, joiden mukaan ajattelu on jotakin muuta, mutta siitä ei voida kertoa, jos ei saada lisää palkkaa..?

Miten kielenopettajat ovat viisaampia julistamaan lopullisia totuuksia kuin viisauden rakastajat?

kati sinenmaa
Tässä juonteessa on tarkoitus käydä lyhyt, mutta todellinen keskustelu ajatuksen mahdista. Ajatuksella ei ole mahtia ajatella mitään absraktiivista, joka tässä kohtaan tule käsittää sellaisen ajatteluksi, jonka sanotaan olevan olematonta.
(Reaalisella) ajatelulla voidaan ajatella vain reaalisia.

Hienoa. Määrittelet ajattelun perusteettomasti tarkoittamaan jotain aivan muuta kuin mitä sillä yleisesti käsitetään, tukemaan omia filosofisia perverssioitasi ja aloitat nillityksen ihmisiä vastaan, jotka käyttävät termiä eri merkityksessä. Keskustelua parhaimmillaan...

Lisäksi täytyy todeta, että kuvasi ajattelun luonteesta on mielenkiintoinen. On hassua ajatella, että ajattelu voi kohdentua vain reaalisiin asioihin, koska vain ne ovat olemassa. Emme koskaan ajattele suoranaisesti mitään reaalista asiaa, vaan luomme omaan käyttöömme abstraktion, yksinkertaistuksen, niistä. Niinpä kun joukko ihmisiä ajattelee jotain reaalista asiaa, he oikeasti ajattelevat omaa abstraktiotaan kyseistä asiasta. Miten muuten ihmiset voisivat havaita saman reaalisen asian eri tavoin?

Ja jos kerta kaikki reaaliset asiat ajatellaan abstraktion kautta, niin mikä estää meitä luomasta abstraktioita kuvitelluista asioista, joille ei suoranaisesti ole havaittua reaalista vastinetta? Tähänhän koko teoreettinen tiede perustuu.

Tieteellinen väite elämälle sopimattomista kaikkeuksista, joissa pätee elämälle sopimaton ajattelu lisää kärsimyksiä tässä maailmassa, joka olisi muutoin ajattelulle sopivaa, jos vain kukaan ei ajattelisi, että olemattomien ajattelu on todellista ajattelua, josta pitää maksaa vielä palkkaakin.

Tieteellinen ajattelu elämälle sopimattomista kaikkeuksista on elämälle sopimatonta ajattelua. --> Tiede on elämälle sopimatonta.

Nikolazz. Ideana on, että jos luot minkä tahansa olennon ajatteluusi, niin kun vain kehität sitä edelleen, niin et voi olla tekemättä siitä reaalista, eli loogista.

Ideana on, ettei pelkkiä heittoja tule pitää ajatteluna. On helppoa uskoa, että voi ajatella absraktiivisia, jos ei jatka sitä ajatustaan, jonka on heittänyt. Jos ihminen on rohkea, niin silloin hän jatkaa ajatustaan hamaan loppuun asti, jolloin huomaa, ettei se ollutkaan mikään absraktio.

Rohkeus tunnetaan siitä, että ihminen uskaltaa seurata ajatustaan hamaan loppuun asti. Rohkea ihminen pääsee täten joko lopulliseen kuolemaan tahi ikuiseen elämään, seuraa hän sitten mitä tahansa ajatustaan.

Ihminen ei ole rohkea, jos hän vain heittelee heittojaan ajattelematta lainkaan niiden todellista olemusta.

Jos ihminen uskoo absraktioon, niin silloin hän todistaa olevansa laiska. Vain sellaiset voivat uskoa absraktiivisuuteen ja olemattomiin, jotka eivät uskalla ajatella päähänsä saamaa ajatusta loppuun asti.

Yllä oleva nähdään totuudeksi, kun vain uskalletaan tunnustaa, että mitä järkeä on tiedemiesten väitteissä elämälle sopimattomista kaikkeuksista, joiden sisällä päte (elämälle sopimaton) ajattelu! Huomatkaa kaikki, että tiedemies, joka uskoo, että vain Hänen elämälle sopimaton ajattelunsa pätee tietyissä kaikkeuksissa, on siinä samalla tehnyt kolossaalisen erheen, joka on yhtä järkevä kuin väittää, ettei kukaan voi ajatella muuta punaista.

Jos jossakin kaikkeudessa voidaan ajatella sopimattomia, niin silloin siellä varmaan voidaan ajatella myös loogisestikin.

kati sinenmaa
Nikolazz. Ideana on, että jos luot minkä tahansa olennon ajatteluusi, niin kun vain kehität sitä edelleen, niin et voi olla tekemättä siitä reaalista, eli loogista.



En näe miten abstraktiosta voi koskaan tulla reaalista. Vastasi se kuinka hyvin tahansa reaalisen olion havaittuja ominaisuuksia, niin se on silti abstraktio. Abstraktio voi toki olla looginen, eli toisin sanoen se ei sisällä havaittavissa olevia virheellisyyksiä mallintaessaan reaalista oliota. Se ei kuitenkaan tee siitä reaalista.

Ideana on, ettei pelkkiä heittoja tule pitää ajatteluna. On helppoa uskoa, että voi ajatella absraktiivisia, jos ei jatka sitä ajatustaan, jonka on heittänyt. Jos ihminen on rohkea, niin silloin hän jatkaa ajatustaan hamaan loppuun asti, jolloin huomaa, ettei se ollutkaan mikään absraktio.

Rohkeus tunnetaan siitä, että ihminen uskaltaa seurata ajatustaan hamaan loppuun asti. Rohkea ihminen pääsee täten joko lopulliseen kuolemaan tahi ikuiseen elämään, seuraa hän sitten mitä tahansa ajatustaan.




Käytät termejä hämärästi. Ajatus on aina abstraktio, yksinkertaistus. Se kohdistaako ihminen ajatteluunsa kritiikkiä on sitten eri asia. Jos näin tehdään, niin abstraktio yleensä kehittyy vastaamaan paremmin reaalista maailmaa, tosin silti pysyen abstraktiona.

Yllä oleva nähdään totuudeksi, kun vain uskalletaan tunnustaa, että mitä järkeä on tiedemiesten väitteissä elämälle sopimattomista kaikkeuksista, joiden sisällä päte (elämälle sopimaton) ajattelu! Huomatkaa kaikki, että tiedemies, joka uskoo, että vain Hänen elämälle sopimaton ajattelunsa pätee tietyissä kaikkeuksissa, on siinä samalla tehnyt kolossaalisen erheen, joka on yhtä järkevä kuin väittää, ettei kukaan voi ajatella muuta punaista.

Huomaahan nyt, että tiedemies, joka ajattelee elämälle sopimatonta kaikkeutta, tekee sen meidän elämälle soveltuvassa kaikkeudessa. Toisin sanoen kuviteltu kaikkeus ei mitenkään rajoita meidän kaikkeudessa tapahtuvaa ajattelua. Miksi rajoittaisikaan? Kyseessä on vain ihmisen pään sisällä oleva abstraktio siitä millainen kyseinen kaikkeus voisi olla.

Meidän näkökulmastamme on olemassa kaksi eri todellisuuden lajia:ilmiöiden maailma ja yksilöllinen maailma jotka ovat vastakohtia,kaksi eri todellisuuden lajia.Se todellisuus jossa yksilöllinen minä elää ja mieli operoi on muodoltaan dualismi,subjektin ja objektin todellisuus.Duaalista näkökulmasta katsoen -subjektin-joka kokee objektit-ei duaali on saavuttamaton,ei tarjoa mitään mistä saisi kiinni ja vaikuttaa sen takia tyhjyydeltä,selittämättömältä.Erilaisten todellisuuksien välillä ei ole mitään yhteyttä,ja tämä katkos on yksin kertaisesti tila mitä ei voi mitenkään selittää.Se on kahden olemassa olotavan välinen aukko;pinta joka erottaa todellisuuden siitä tilapäisestä ja näennäisestä todellisuudesta,jonka yksilöllinen minä kokee ja jossa se on olemassa.Sen vuoksi elämä tuntuu salaperäiseltä,miksi ajatus ja puhe kimpoavat hämmentyneinä tyhjyydestä takaisin ja miksi tiettyihin kysymyksiin ei ole vastauksia.Vastaukset ovat mahdollisia ainoastaan sen maailman ehdoilla jonka mieli hallitsee.Kun kysymme,milloin maailmankaikkeus on saanut alkunsa?tai Minkä vuoksi maailmankaikkeus on saanut alkunsa?silloin kysymykseen sisältyy olettamus,että aika ja syy-yhteydet ovat olemassa.Mutta aika ,tila ja syy-yhteydet ovat osa maailmankaikkeutta-ne ovat sen perusta-ne eivät ole sovellettavissa,eivät edes olemassa sen ulkopuolella.Maailman kaikkeuden alkuperää-toisin sanoen koko ilmenevän todellisuuden alkuperää -koskeviin kysymyksiin ei voi koskaan löytää vastauksia,mutta sen voi ymmärtää miksi vastauksia ei ole.Niitä ei ole siksi ,että kysymys jo sinänsä edellyttää maailmankaikkeuden olemassaolon(eli siis ajan,tilan ja syy-yhteydet),samalla kun kysyy sen alkuperää.Niin ollen kysymys on merkityksetön.Meidän mielemme pystyy toimimaan ainoastaan ajan,tilan ja kausaalisuuden puitteissa;toisin sanoen ilmiöiden kaikkeuden puitteissa.Selittämätön on nimi sille mitä tapahtuu kun törmäämme sen rajoihin.

Huomaahan nyt, että tiedemies, joka ajattelee elämälle sopimatonta kaikkeutta, tekee sen meidän elämälle soveltuvassa kaikkeudessa. Toisin sanoen kuviteltu kaikkeus ei mitenkään rajoita meidän kaikkeudessa tapahtuvaa ajattelua. Miksi rajoittaisikaan? Kyseessä on vain ihmisen pään sisällä oleva abstraktio siitä millainen kyseinen kaikkeus voisi olla.

Huomaan toki; epäsopivan ajattelun pitää olla sopivaa epäsopivassa kaikkeudessa. Ei ainoastaan sen kaikkeuden ulkopuolella. Jos elämälle epäsopiva ajattelu ei ole sopivaa ajattelua elämälle epäsopivassa kaikkeudessa, niin silloin se on elämälle sopiva kaikkeus.

Ajattele, että olet todennut jonkun kaikkeuden elämälle sopimattomaksi, ja kun sitten menet siihen kaikkeuteen voit itse todeta, että tämä on elämälle sopimatonta kaikkeus, koska tieteen mukaan tämä on epäsopiva kaikkeus.

Tiede ei voi tunkeutua edes absraktiivisesti sellaiseen kaikkeuteen, jossa ei ole tämän universumin ominaisuuksia.

on totta,ettemme osaa ajatella muunlaisia universumeita. se ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, ettei niitä voisi olla olemassa. onhan aivan liikaa oletettu, ettei mitään, mitä emme osaa ajatella, olisi olemassa. muuten sinulla on kati erinomainen aihe, kehottaisin vain kiinnittämään hieman enemmän huomiota oikeinkirjoitukseen.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat