Kuun synnyttäminen keittiössä

Seuraa 
Viestejä45973
Liittynyt3.9.2015

Olen pohtinut Leidenfrostin pisaran, kuuman keittolevyn koverassa
syvennyksessä kauniita tähtimäisiä värähtelymoodeja ottavan
vesipisaran, värähtelyn syytä. Pohdiskelin, voisiko vauhdittajana
toimia pisaran ja levyn välisen vesihöyrytyynyn pulssittainen
supersäteily, eräänlainen vesihöyrymaser.

Leidenfrostin pisaraan liittyy toinenkin kiinnostava ilmiö: pisaran
kovettuminen kulmikkaaksi ja räjähtäminen, jolloin yksi sen kulmista
voi jäädä aivan kuun tavoin kiertämään emopisaraa. Kovettuminen
alkaa pisaran ensin asettuessa hievahtamattomaksi "helmeksi", jonka
ulkokuorelle, "vaippaan" näyttää kertyvän ruskeaa ainetta pisaran
sisäosassa jatkuvan, selvästi näkyvän konvektiovirtauksen aikana.
Vaipan tullessa yhä paksummaksi tapahtuu pisaran muuttuminen kovaksi
ja kulmikkaaksi. Tämän jälkeen tapahtuvassa räjähdyksessä pisara
saa pyöreän muotonsa takaisin ja sitä kiertämään jäänyt "kuu"
on halkaisijaltaan parikymmentä prosenttia "emoplaneetan"
halkaisijasta. Arvio on muistinvarainen, koska neljännesvuosisadassa
ko. ilmiö on tapahtunut vain ehkä kuusi kertaa, kuitenkin suuren
todistajajoukon läsnäollessa. Vesi on ollut tavallista (esim.
Vantaan) vesijohtovettä.

Todennäköisesti myös Maan Kuu on syntynyt samantapaisessa
kulmistumis- ja räjähtämisprosessissa.

Täytyy tunnustaa, että olen vain tarkkaillut katseellani pisaran
käyttäytymistä. Kokeen onnistuessa pisara ensinnä rauhoittuu
värähtelemättömäksi helmeksi. Ei edes tyypillistä
heiluriliikettä esiinny. Tässä vaiheessa vesi on vielä aivan
kirkasta. Seuraavaksi pisaran sisälle syntyy selvästi näkyvä kiivas
pyörteinen virtaus, jonka tulkitsen konvektiovirtaukseksi. Pisaran
ulkokuori, vaippa, näyttää tässä vaiheessa jähmeältä, joskus
ehkä vähän sumuiselta. Myös sisällössä näkyy joskus
sumumaisuutta, ehkä höyryä. Konvektiovirtaus siirtyy silminnähden
yhä syvemmälle pisaran sisään ja jähmeältä näyttävä kerros
pinnassa paksunee.Pian vaippa muuttuu läpikuultavan ruskeaksi ja
pisara muuttuu kulmikkaaksi kappaleeksi, joka säilyttää kulmikkaan
muotonsa muuttumattomana yli kymmenen sekunnin ajan. Muistaakseni
kulmistumisen alkuvaiheessa on ytimen konvektiovirtaus juuri
erotettavissa, vaikka manttelin ruskeus heikentääkin näkymää.
Kiinteyden päättelen siis muuttumattomana pysyvän kulmikkuuden
perusteella. Yhtäkkiä kuuluu sitten paukahdus ja kiteestä lentää
kulma ulos. Samalla pisara ottaa jälleen nestemäisen pyöreän muodon
ja - toisinaan - siitä ulos sinkoutunut "kuu" jää kiertämään
"emoplaneettaansa" keittolevyn koveraan syvennykseen. Toisinaan "kuu"
pakenee potentiaalista ja toisinaan, muutaman kierroksen
kierrettyään. "putoaa" takaisin emoonsa.

Tästä on tietysti vielä pitkä matka todellisen kuun syntymiseen.
Analogia-ajatteluni lähtee siitä, että mikään tunnetuista kuun
syntyteorioista ei viittaa kuvaamaani makroskooppiseen tapahtumaan,
joka kuitenkin voisi olla toisen samantapaisen makroskooppisen
tapahtuman, kuun synnyn, kanssa fysikaalisesti samanluonteinen
tapahtuma. Ja ainoa fysikaalisesti mahdollisena pidetty (yleisemmin
tunnettu) kuun syntyteoria, törmäysteoria, edellyttää varsin
harvinaisen ja tarkasti mitoitetun törmäyksen.
Kulmistumis-räjähtämis -teoria selittäisi melko hyvin myös Kuun ja
Maan vaipan paljolti samanlaisen alkuainekoostumuksen (josta oli
joskus 80-luvulla laaja raportti muistaakseni Naturessa, ja jossa ei
mielestäni oltu varauksettoman tyytyväisiä myöskään
impaktiteoriaan samankaltaisuuden selittäjänä). Mieleen tulee myös
muiden planeettojen lukuisat kuut, jotka olisivat voineet syntyä
kulmistuvan suuren planeetan monta kertaa peräkkäin tai kerralla eri
kulmista tapahtuneissa räjähdyksissä. En tiedä, tukeeko
kulmistumisteoriaa se, että Kuu näyttää aina saman puolensa.

Alun perin ajatukseni oli, että planeetat olisivat syntyneet Auringon
roiskeista Leidenfrostin pisaran usein esiintyvän roiskumisen tavoin,
mutta törmättyäni sitten kulmistumisilmiöön jäin sen koukkuun.

Kommentit (6)

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26854
Liittynyt16.3.2005
P.S.V.

Todennäköisesti myös Maan Kuu on syntynyt samantapaisessa
kulmistumis- ja räjähtämisprosessissa.

Lienee ollut melkoinen kosminen keittolevy käytössä tuolloin.

Vierailija

Itsekin olen pohtinut, voisiko auringon sisällä syntyä kiviplaneetta, joka sitten työntyisi auringosta ulos ja jatkaisi työntymistään poispäin kolmiulottteisesti laajenevasta auringosta laajentuen itsekin samassa suhteessa, jolloin ei juurikaan loittonisi.

Ajatukseni mukaanhan auringonpilkkujen yhteydessä syntyisi kenties raskaita atomeja, joiden työntyminen hidastuisi ja näin kevyiden aineiden atomit työntyisivät poispäin auringosta nopeammin ja täyttäisivät auringon pilkun pikkuhiljaa.

Entäpä kun tiettyyn syvyyteen "vajonneista" raskaan aineen atomeista muodostuisi uusi kiviplaneetta, joka lataisi itseensä energiaa ja alkaisi laajentua voimakkaasti kohti auringon keskustaa ja tällä energialla uusi planeetta työntyisi pois auringosta jne

Lue lisää täältä

http://www.onesimpleprinciple.com

Vierailija
Savor
Itsekin olen pohtinut, voisiko auringon sisällä syntyä kiviplaneetta, joka sitten työntyisi auringosta ulos ja jatkaisi työntymistään poispäin kolmiulottteisesti laajenevasta auringosta laajentuen itsekin samassa suhteessa, jolloin ei juurikaan loittonisi.

Joo, mites paineenvaihtelu auringon sisällä, voisko se planeetta olla tulppana jollekin auringon sisäiselle paine-erolle? Tällöin aurinko olisi painekattila ja kun painetta tulisi tarpeeksi antaisi planeetta periksi ja syöksyisi avaruuteen suunnattomalla nopeudella.

Neutroni
Seuraa 
Viestejä26854
Liittynyt16.3.2005
crusaron uusi tuleminen

Joo, mites paineenvaihtelu auringon sisällä, voisko se planeetta olla tulppana jollekin auringon sisäiselle paine-erolle? Tällöin aurinko olisi painekattila ja kun painetta tulisi tarpeeksi antaisi planeetta periksi ja syöksyisi avaruuteen suunnattomalla nopeudella.

Ihan varmasti asia on noin. Urantiassakin sanotaan, että Auringolla on kivikuori, kova kuin peruskallio. Kivikuoressa on tietysti reikiä, jossa on planeetta tulppana. Aina silloin tällöin joku planeetta ampaisee matkaan.

Pankaas nyt sitten laskien, kuinka usein teidän mallien mukaan Arska sylkee, sanotaan nyt Maan kokoisia planeettoja sisuksistaan? Parempi toivoa, että kun sieltä seuraava lähtee, emme satu kovin lähelle tulilinjaa. Liittyyköhän planeetan lähtemiseen dramaattisiakin flareilmiöitä. Sellainenkin voi koitua kohtaloksemme.

Uusimmat

Suosituimmat