Maailmankaikkeus ei laajene ikuisesti!

Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005

Löysin tällaisen vanhan uutisen vuodelta 2002, Tiede.fi-sivustolta. -> Maailmankaikkeus ei laajene ikuisesti

Tätähän olen toitottanut vuodesta nakki ja käpy! Maalaisjärkeilemällä! Mielestäni maalaisjärkeilemällä luonto, niin fysiikka, matematiikka kuin kemiakin, 'toimivat'. Luonnossa ei tule absurdeja yllätyksiä!

Joten - aluksi oli äärimmäinen lämpötila (tai äärellinen, mutta äärettömän suuri, koska energiaa oli rajallisesti, mutta kaikki universumin energia oli tässä pisteessä).

Seuraavaksi energia laajenee kunnes se kohtaa absoluuttisen nollapisteen, tai saapuu sen lähelle johonkin fysikaaliseen vakioon, mitä emme etukäteen voi tietää.

Tässä vaiheessa laajentuminen kääntyy pimeän energian/massan vaikutuksesta luhistumiseksi kohti alkutilaa. Uskon itse, että pimeällä energialla/massalla on jotain tekemistä energian leviämisen ja sijaitsemisen kanssa. Siitä syystä pimeä energia/massa on "kokkareista" eikä se sijaitse tasaisesti kaikkialla. Jokin aiheuttaa tämän "kokkaroitumisen", ja koska kaikki on energiaa -> on se ainoa vastaus, vaikka epämääräinen.

Ja kas näin. Meillä on kaunis tasapainoinen universumi, joka toimii kuin sydän. Elämä on ihanaa - ja ikuista!

Sivut

Kommentit (27)

Vierailija

Pride avasi aiheen: "Löysin tällaisen vanhan uutisen v:lta 2002..."

Tiede on siitä ihmeellinen asia, että kaiken aikaa tehdään uusia havaintoja! Nyt, kun elämme vuotta 2007, saatamme lukea esimerkiksi seuraavaa:
Kosmologia astui tieteenä ison askeleen eteenpäin, kun MAP-luotaimen havainnot kosmisesta taustasäteilystä julkaistiin eilen, kertovat Helsingin Sanomat, New Scientist, Dagens Nyheter, BBC News, International Herald Tribune, Science @ NASA, Scientific American ja Spiegel Online. Havaintojen mukaan maailmankaikkeuden ikä on parinsadantuhannen vuoden tarkkuudella 13,7 miljardia vuotta. Sen massasta vain neljä prosenttia on baryoneista koostuvaa "tavallista" ainetta, tuntematon pimeä aine vie 23% ja loput 73% prosenttia on myöskin luonteeltaan tuntematonta, "pimeää energiaa". Tällainen maailmankaikkeus laajenee ikuisesti.

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005
Tarkkailija
Pride avasi aiheen: "Löysin tällaisen vanhan uutisen v:lta 2002..."

Tiede on siitä ihmeellinen asia, että kaiken aikaa tehdään uusia havaintoja! Nyt, kun elämme vuotta 2007, saatamme lukea esimerkiksi seuraavaa:
Kosmologia astui tieteenä ison askeleen eteenpäin, kun MAP-luotaimen havainnot kosmisesta taustasäteilystä julkaistiin eilen, kertovat Helsingin Sanomat, New Scientist, Dagens Nyheter, BBC News, International Herald Tribune, Science @ NASA, Scientific American ja Spiegel Online. Havaintojen mukaan maailmankaikkeuden ikä on parinsadantuhannen vuoden tarkkuudella 13,7 miljardia vuotta. Sen massasta vain neljä prosenttia on baryoneista koostuvaa "tavallista" ainetta, tuntematon pimeä aine vie 23% ja loput 73% prosenttia on myöskin luonteeltaan tuntematonta, "pimeää energiaa". Tällainen maailmankaikkeus laajenee ikuisesti.

Pääh! Väärässä!

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5195
Liittynyt26.3.2005
Pride
Löysin tällaisen vanhan uutisen vuodelta 2002, Tiede.fi-sivustolta. -> Maailmankaikkeus ei laajene ikuisesti

Tätähän olen toitottanut vuodesta nakki ja käpy! Maalaisjärkeilemällä! Mielestäni maalaisjärkeilemällä luonto, niin fysiikka, matematiikka kuin kemiakin, 'toimivat'. Luonnossa ei tule absurdeja yllätyksiä!

Joten - aluksi oli äärimmäinen lämpötila (tai äärellinen, mutta äärettömän suuri, koska energiaa oli rajallisesti, mutta kaikki universumin energia oli tässä pisteessä).

Seuraavaksi energia laajenee kunnes se kohtaa absoluuttisen nollapisteen, tai saapuu sen lähelle johonkin fysikaaliseen vakioon, mitä emme etukäteen voi tietää.

Tässä vaiheessa laajentuminen kääntyy pimeän energian/massan vaikutuksesta luhistumiseksi kohti alkutilaa. Uskon itse, että pimeällä energialla/massalla on jotain tekemistä energian leviämisen ja sijaitsemisen kanssa. Siitä syystä pimeä energia/massa on "kokkareista" eikä se sijaitse tasaisesti kaikkialla. Jokin aiheuttaa tämän "kokkaroitumisen", ja koska kaikki on energiaa -> on se ainoa vastaus, vaikka epämääräinen.

Ja kas näin. Meillä on kaunis tasapainoinen universumi, joka toimii kuin sydän. Elämä on ihanaa - ja ikuista!

Kosmoksen entropia vain kasvaa ja kasvaa. Mutta absoluuttia emme tietenkään koskaan kohtaa. Lähellä sitä voi kyllä teoriassa tapahtua koko kosmoksen faasimuutoksia, jolloin koko kosmoksen rakenne pannaan uusiksi. Tämä ei kuitenkaan ole todennäköistä. Esim Espoossa on päästy jumalattoman lähelle absoluuttia (ja jopa pyöräytetty se yli toiselle puolelle) ja kosmoksessa ei kuitenkaan tapahtunut faasimuutosta.

Pimeästä energiasta ei ole kosmoksen vauhdin hidastajaksi. Päinvastoin. Laskelmat osoittavat pimeän energian määrän tilavuusyksiköä kohden säilyvän vakiona laajenemisesta huolimatta, joten sillä on vain kiihdyttävä vaikutus.
Pimeä aine taas on tietysti "kokkareista" koska se tuntee gravitaation, mutta koska se ei tunne esim sähkömagn säteilyä, ei se voi muodostaa kappaleita. Kosmoksen laajetessa lähenevät sekä baryonisen että pimeän aineen sisältämät energiat nollaa.
Syklinen kosmosten kierto on taas fysiikassa todettu mahdottomaksi entropian vääjäämättömän kasvun vuoksi.

Pride
Seuraa 
Viestejä593
Liittynyt24.5.2005
Lentotaidoton

Pimeä aine taas on tietysti "kokkareista" koska se tuntee gravitaation, mutta koska se ei tunne esim sähkömagn säteilyä, ei se voi muodostaa kappaleita. Kosmoksen laajetessa lähenevät sekä baryonisen että pimeän aineen sisältämät energiat nollaa.
Syklinen kosmosten kierto on taas fysiikassa todettu mahdottomaksi entropian vääjäämättömän kasvun vuoksi.

Entropian ymmärrän, mutta en ymmärrä miten rajallinen energia, rajallisessa tilassa, laajentuessaan, voi laajentua ikuisesti. Kyseessä tietenkin oma maailmankaikkeutemme.

Koska energia ei häviä, se entropiaa "noudattaessaan" leviää ja "sotkee" rajallisen tilan. Energia on kuin kaasu. Se ottaa tilan haltuun. Jos tila ei olisi energian hallussa, meillä olisi täydellisiä tyhjiöitä, paikkoja missä ei ole mitään, ei lämpötilaa (absoluuttinen nollapiste).

Tiedämme, että laajentuminen vaatii energiaa, sillä meillä on tilallisessa universumissa massaa. Massa hidastaa laajentumista, jolloin meillä on oltava myös työntävä voima eli voima joka kumoaa gravitaation ja aiheuttaa laajentumisen. Nykyfysiikasta tämä työntävä hiukkanen vielä puuttuu.

Universumin rajallisen energian todistavat mm. empiiriset havainnot, esim COBE-satelliitin havaitsemat mikroaaltotaustan lämpötilavaihtelut -> eli "lämpötilan" kokkareisuus -> energian jakautuminen -> äärettömässä energiassa ei kokkareita ole, koska kaikki olisi vain energiaa!

Jos universumin laajentuminen on todella kiihtyvää = universumissamme on jokin voima, joka antaa laajentumiselle jatkuvasti lisää potkua. Tämä taas johtaa siihen, että jossakin vaiheessa tila on niin suuri, että universumimme energian rajallisuus johtaa siihen, että lämpötila (energiaa) putoaa niin lähelle absoluuttista nollapistettä, että luonnonlait "muuttuvat" normaalista. Mikäs tämä aineen "kylmin" olomuoto olikaan?

Nykyfysiikka perustaa kaiken havaintoihin. Ongelmaksi muodostuu se, että emme pysty havaitsemaan tilannetta, jossa lämpötila on niin lähellä absoluuttista nollapistettä, että laajentuminen (liike) lakkaa tai hidastuu.

Havaitsemme nykyhetken, sen missä entropia kasvaa.

Vierailija

Jos maailmankaikkeus laajenee ikuisesti, tulee kaikki muuttumaan pikku hiljaa aina vaan alempaan energia-asteikkoon, jolloin aionien päästä kaikkialla on tasaista, ja hyvin hyvin matalenergistä säteilyä.

Eli maailmankaikkeuden sinfonia loppuu äärimmäisen pitkään hiljennykseen.

Siis jos laajenee ikuisesti. Mielestäni kuka tahansa voi väittää mitä tahansa aiheesta ja on yhtä oikeassa. Eri vaihtoehtoja voi punnita, nykytietämyksellä ei ole aktuaalista hajuakaan siitä miten tulee käymään. Eikä mitään keinoja todistaa että näin on.

Havainnot ovat kosmologisessa mittakaavassa aina vääjäämättä vajaita, ja puuttuvat tekijät voivat kääntää kaiken aina ympäri.

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5195
Liittynyt26.3.2005

Pride: Entropian ymmärrän, mutta en ymmärrä miten rajallinen energia, rajallisessa tilassa, laajentuessaan, voi laajentua ikuisesti. Kyseessä tietenkin oma maailmankaikkeutemme.

Koska energia ei häviä, se entropiaa "noudattaessaan" leviää ja "sotkee" rajallisen tilan. Energia on kuin kaasu. Se ottaa tilan haltuun. Jos tila ei olisi energian hallussa, meillä olisi täydellisiä tyhjiöitä, paikkoja missä ei ole mitään, ei lämpötilaa (absoluuttinen nollapiste).

Lentis: Juju onkin siinä, että kosmoksen kokonaisenergia todennäköisesti on tasan nolla. Näin alun singulariteettikin selittyy luontevasti kvanttisysteemin fluktuaationa. Energia (+-) ei häviä, mutta entropian kasvaessa käyttökelpoinen, rakenteita aikaansaava energia vähenee. Ja maailmankaikkeus laajenee eimihinkään, eli ei ole mitään ”tilaa” siellä odottamassa laajenemista. Laajeneminen on kosmoksen sisäinen ominaisuus, joka piste laajenee, eikä niin että jostain keskuksesta pallo laajenee.

Pride: Tiedämme, että laajentuminen vaatii energiaa, sillä meillä on tilallisessa universumissa massaa. Massa hidastaa laajentumista, jolloin meillä on oltava myös työntävä voima eli voima joka kumoaa gravitaation ja aiheuttaa laajentumisen. Nykyfysiikasta tämä työntävä hiukkanen vielä puuttuu.

Lentis: Ei tarvita mitään hiukkasia. Kuten sanoin kosmoksen laajeneminen on kosmoksen sisäinen ominaisuus. Esim WMAP-tulokset tukevat einsteinilaista kosmologista vakiota. Pimeä energia on kosmoksen geometriaa, ei kosmokseen tulee mistään ”uutta energiaa” potkimaan kosmosta hajalleen.

Pride: Universumin rajallisen energian todistavat mm. empiiriset havainnot, esim COBE-satelliitin havaitsemat mikroaaltotaustan lämpötilavaihtelut -> eli "lämpötilan" kokkareisuus -> energian jakautuminen -> äärettömässä energiassa ei kokkareita ole, koska kaikki olisi vain energiaa!

Lentis: Ei energia toki ole ääretön. Kuten sanoin, se voi hyvin olla tasan nolla. COBEN ja myöhemmin WMAPin havaitsemat taustasäteilyn anisotrooppisuudet johtuvat inflaatiovaiheen kvanttifluktuaatioista, jotka nyt ovat juuri ja juuri mitattavissa.

Pride: Jos universumin laajentuminen on todella kiihtyvää = universumissamme on jokin voima, joka antaa laajentumiselle jatkuvasti lisää potkua. Tämä taas johtaa siihen, että jossakin vaiheessa tila on niin suuri, että universumimme energian rajallisuus johtaa siihen, että lämpötila (energiaa) putoaa niin lähelle absoluuttista nollapistettä, että luonnonlait "muuttuvat" normaalista. Mikäs tämä aineen "kylmin" olomuoto olikaan?

Lentis: Sinä sotket nyt energian ja entropian. Ei energia mihinkään häviä. Se vain muuttuu entropian myötä hyödyttömäksi. Eli tämä kosmoksen ”lämpökuolema” on entropian lisääntymistä kohti ääretöntä. Kuten sanoin Espoossa on käyty jo älyttömän lähellä. Mitään ei tapahtunut.
"Lämpökuolema" voisi käytännössä toteutua esim kun kosmoksen elektroneilla ja neutriinoilla on niin pitkät aallonpituudet, että ne ylittävät silloisen "tapahtumahorisontin" (mitä se silloin lieneekään).

Pride: Nykyfysiikka perustaa kaiken havaintoihin. Ongelmaksi muodostuu se, että emme pysty havaitsemaan tilannetta, jossa lämpötila on niin lähellä absoluuttista nollapistettä, että laajentuminen (liike) lakkaa tai hidastuu.

Lentis: Kyllä pystymme. Viittaan taas noihin Espoon kokeisiin.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005

Minusta on loogista, että universumi loppuu samalla tavalla kuin se alkoikin.
Kvanttilaskennan näkökulmasta tarkastellen maailmankaikkeus olisi tällöin vain yksi iso laskutoimitus, joka alkaa "alkuräjähdyksestä" ja päättyy "suureen rysäykseen".

∞ = ω^(1/Ω)

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5195
Liittynyt26.3.2005
derz
Minusta on loogista, että universumi loppuu samalla tavalla kuin se alkoikin.
Kvanttilaskennan näkökulmasta tarkastellen maailmankaikkeus olisi tällöin vain yksi iso laskutoimitus, joka alkaa "alkuräjähdyksestä" ja päättyy "suureen rysäykseen".

Kvanttifysiikan kannalta voi hyvinkin näin kuvitella. Alkusingulariteettihan oli tyhjön random fluktuaatio (ja me elämme tätä suhteellisen pitkäikäistä fluktuaatiota). Tietysti koko kosmos käyttäytyy kuten mikä tahansa kvanttisysteemi.
Välttämättä mitään "suurta rysäystä" ei tarvita. Kvanttiaalto vain yksikertaisesti "romahtaa" ja PUH mitään ei enää olekkaan. Missä vaiheessa näin tapahtuisi, siitä lienee "ennenaikaista" murehtia.

derz
Seuraa 
Viestejä2431
Liittynyt11.4.2005
Lentotaidoton
derz
Minusta on loogista, että universumi loppuu samalla tavalla kuin se alkoikin.
Kvanttilaskennan näkökulmasta tarkastellen maailmankaikkeus olisi tällöin vain yksi iso laskutoimitus, joka alkaa "alkuräjähdyksestä" ja päättyy "suureen rysäykseen".



Kvanttifysiikan kannalta voi hyvinkin näin kuvitella. Alkusingulariteettihan oli tyhjön random fluktuaatio (ja me elämme tätä suhteellisen pitkäikäistä fluktuaatiota). Tietysti koko kosmos käyttäytyy kuten mikä tahansa kvanttisysteemi.
Välttämättä mitään "suurta rysäystä" ei tarvita. Kvanttiaalto vain yksikertaisesti "romahtaa" ja PUH mitään ei enää olekkaan. Missä vaiheessa näin tapahtuisi, siitä lienee "ennenaikaista" murehtia.

Voihan tuo alkusingulariteetti olla myös äärettömän iso, jolloin lämpökuolema olisi enemmänkin maailmankaikkeuden alun tapainen tila ("suuren rysäyksen" sijaan).
Saa nähdä, miten säieteoria ja muut TOE ehdokkaat muuttavat näitä näkemyksiä... jos muuttavat.

Muuten: jos ajatellaan koko universumia kvanttisysteeminä, niin siitähän seuraa väistämättä se, että koko universumi on superpositiossa ennen informaation saamista sen tilasta, jolloin universumi "romahtaa" tiettyyn tilaan... eikö?

Esimerkkinä "käänteinen" Schrödingerin kissa - skenaario:
Kissa eristetään lopusta maailmankaikkeudesta erittäin paksuun ja tiiviistä aineesta (esim. lyijystä) rakennettuun koppiin, jolloin kissa ei voi saada mitään informaatiota kopin ulkopuolelta, mutta kissa voi avata kopin luukun halutessaan.
Kysymys kuuluu: onko universumi kissalle superpositiossa ennen kuin se avaa luukun?

∞ = ω^(1/Ω)

Lentotaidoton
Seuraa 
Viestejä5195
Liittynyt26.3.2005
derz
Lentotaidoton
derz
Minusta on loogista, että universumi loppuu samalla tavalla kuin se alkoikin.
Kvanttilaskennan näkökulmasta tarkastellen maailmankaikkeus olisi tällöin vain yksi iso laskutoimitus, joka alkaa "alkuräjähdyksestä" ja päättyy "suureen rysäykseen".



Kvanttifysiikan kannalta voi hyvinkin näin kuvitella. Alkusingulariteettihan oli tyhjön random fluktuaatio (ja me elämme tätä suhteellisen pitkäikäistä fluktuaatiota). Tietysti koko kosmos käyttäytyy kuten mikä tahansa kvanttisysteemi.
Välttämättä mitään "suurta rysäystä" ei tarvita. Kvanttiaalto vain yksikertaisesti "romahtaa" ja PUH mitään ei enää olekkaan. Missä vaiheessa näin tapahtuisi, siitä lienee "ennenaikaista" murehtia.

Voihan tuo alkusingulariteetti olla myös äärettömän iso, jolloin lämpökuolema olisi enemmänkin maailmankaikkeuden alun tapainen tila ("suuren rysäyksen" sijaan).
Saa nähdä, miten säieteoria ja muut TOE ehdokkaat muuttavat näitä näkemyksiä... jos muuttavat.

Muuten: jos ajatellaan koko universumia kvanttisysteeminä, niin siitähän seuraa väistämättä se, että koko universumi on superpositiossa ennen informaation saamista sen tilasta, jolloin universumi "romahtaa" tiettyyn tilaan... eikö?

Esimerkkinä "käänteinen" Schrödingerin kissa - skenaario:
Kissa eristetään lopusta maailmankaikkeudesta erittäin paksuun ja tiiviistä aineesta (esim. lyijystä) rakennettuun koppiin, jolloin kissa ei voi saada mitään informaatiota kopin ulkopuolelta, mutta kissa voi avata kopin luukun halutessaan.
Kysymys kuuluu: onko universumi kissalle superpositiossa ennen kuin se avaa luukun?

Iso ja iso. Kun ei ole mihin vertaa. On kysymys alkusingulariteetin "mittakepeistä". Iso tarkoittaa, että on dimensio. Ja jos dimensiot vasta alkoivat BB:ssä, niin ... iso tai pieni, yks lysti. Yleensä adjektiivit vasta alkoivat BB:ssä. Voisi kuvitella, että adjektiivit vain "kuolevat" sitten aaltoyhtälön romahtaessa. Epätodennäköisin skenario mielestäni on se, että kamat rupeaisivat jossain vaiheessa kelaamaan takaisinpäin (silloin meillä on peräkkäisten kosmosten entropiaongelma).

Schrödekatti: ei koko kosmos voi käsittääkseni olla katille superpositiossa, koska kosmoksemme sisältää tämän katin. Katti voi olla superpositiossa kosmokselle, koska katti ei ole koko kosmos.

Vierailija

Eikö jonku tyypin teorian mukaan maailmankaikkeus laajene sykleissä, eli ensin se laajenee kauan, sitten se luhistuu kasaan, laajenee, luhistuu... Tätä jatkuisi loputtomasti. Tais olla säieteorian mukainen juttu. Oisko ollu, että kaksi kolmebraania, eli kolmeulotteista systeemiä eroaa toisistaan neljännen ulottuvuuden välityksellä. Neljäs ulottuvuus ois niinku kuminauha kolmebraanien välillä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat